niin minä mieleni pahoitin
tai no kuhan mie selitän :D Vika voi olla aina myös hormoneissa x) Meijän keskimmäinen oli tänään kaverisynttäreillä ja se oli koko päivän ihan liekeissä. Pojan paras kaveri täytti 7 v. Juhlat oli semmosessa pienessä hotellissa missä lapsilla oli käytössä pieni kabinetti ja pääsivät keilaamaankii. Eli kerrassaan hienot juhlat! Ja oli siellä varmasti kivaakin :) Mutta kun mentiin hakemaan poikaa kottiin niin lapset oli pöydän ääressä ja leikki juorua. Juu nou, missä eka supattaa seuraavalle jotakin ja se seuraavalle jne. ja sitten kaikilla on hauskaa kun se asia muuttuu matkalla. No ne oli vissiin jo hyvän tovin sitä leikkinyt kun mentiin, sillä poika istu pitkästyneen näkösenä pöyvän ääressä ja ilahtu kun meijät näki. Meijän poikahan ei tietenkään tuossa leikissä voi olla mukana ja siinä meijänkii silmien alla pojan ohi hypättiin sujuvasti. Täytyy sanoa että tuntu pahalta oman lapsen puolesta, vaikka muuten oli varmasti kivaa. Semmonen mielensäpahoittaja tännään :)
Vastaa
Listaa uusin ensin
Voi harmitus kun noin kävi. Olisipa juhlakalun vanhemmilla vähän pelisilmää ja olisivat ehdottaneet tuota vaikka variaationa tai sit ihan täysin eri leikkiä.
Kyllä mie sanon, että olis itellekin tullut paha mieli tuollaisesta.
Onneksi nuo lapset ei nää noita juttuja samoilla silmillä kun me vanhemmat.
nki pojan puhe on niin epäselvää ettei voi oikein olla ees juorun aloittaja :)
Ainahan se on lapsilla lyhyt murhe, ei ne jää miettimään tahollaan tuommosia, tilanne kun on ohi niin se on siinä ;) Äitillä se on aina rankempaa :D Mutta kyllä minnuu tälleen seuraavanakin päivänä vielä harmittaa, vaan toisaalta semmosta se meijän lapsen elämä on koulussakin. Kouluun nyt puuhataan puhevammasen tulkkia joillekin tunneille, ettei poika jäis ihan ulkopuoliseksi :)
Ihan aiheesta olet mielesi pahoittanut. Aikuisten olisi pitänyt tuolloin huomata tilanne ja laittaa lapset leikkimään jotain johon kaikki voi osallistua.
toivottavasti itse otit raskaammin kuin poika. Kyllä se koskee äidin sydämeen ku näkee lasta syrjittävän tai on muuten vaan semmoinen tilanne minkä itse näkee ja kokee epäreiluksi.
Tsempit äidille ja pojalle *sydän*
no voi että:( mitenkä poikanne asian otti? siis muuta kuin pitkästyneesti? ehkä hää ei muutoin ollukkaan moksiskaan:)? muuta kuin siis että tylsistytti kun ei päässyt mukaan.
yritän nyt tsempata sinnuu parempaa mieltä, huomaathan:D pääasiahan lie ettei poika pahoittanut mieltään. toivottavasti niin ei käynyt. joskus myö vanhemmat osataan olla herkkänahkaisempia kuin meidän kovaksi keitetyt mukulamme, who knows;)?
Kyllä olis tuntunut mustakin! :( lapset on niin jäätäviä tosiaan kohtaan vielä välillä
