Turengissa koko yläaste käydään läpi sähköisesti, jos oikein ymmärsin tän päivän Ylen uutisesta.

Meidänkin esikoisen yläkoulussa käytetään iPadeja. Lisäksi apulaisrehtorin kertoman mukaan oppilaat käyttävät omia kännyköitään oppitunneilla oppimiseen.

Meillä esikoinen on kasilla.

Ylioppilaskirjoituksethan muuttuu sähköisiksi, ja kokeiluja on ainakin täällä Espoossa jo menossa käytännön toteutuksessa.

mä vähän kauhistelen ja ihmettelen tätä nykypäivän opetusmetodeja :D noilla koulussa esim joskus matikan tunneilla opetellaan matikkaa ipadeillä jonkun apinapelin muodossa. Onhan se huimasti paljon kivempaa lapsille. Jokaisella siis oma ipad jolla pelaa. En tiedä miten monta niillä koulussa yhteensä niitä on mutta etenkin ylemmillä luokilla käytetään opetukseen jonkin verrankin ni on sen verran että luokassa riittää aina jokaiselle oma kun tarvii käyttää.

Ja sehän on sitä tämän päivän oppimista, mutta sit ku itse käy ammattikorkealla, jossa opettajat aataminaikuisimmillaan käyttää vielä KALVOJA, ni tuntuu että voisko sen kehityksen kenties aloittaa sieltä korkeakouluista ja valuttaa alaspäin? :) Tai edes niin että tentit vaikka olis jo sähköisessä muodossa, etenkin kun ne yleensä on esseitä. ;)

Selvä. Sitten tuo sun mainitsema on eri asia kuin nuo kirjaston sähköiset E-kirjat.

Mun pitää kommentoida tuota Maarun mainitsemaa E-kirjaa.

Mun piti lukea hänen viestinsä kaksi kertaa, ennen kuin tajusin, että Maaru tarkoittaa siis E-kirjaa, joita mm. kirjastostakin saa lainata.

ei ole vielä ollut, mutta koulusta tuli kyllä viestiä että sellaiset pidetään vielä ennen joululomaa. :) täytyy siellä ottaa puheeksi, vaikka nyt kyllä on jo huojentunut olo tuon lukemisen suhteen :)

Onko sulla jo ollut tytön vanhempainvartti?

Puhu työn näistä tänhetkisistä hankaluuksista opettajan kanssa. Hän osaa neuvoa eteenpäin.

toi on kyllä totta että nykyään tuntuu että joka toisella lapsella on jokin diagnoosi ja asioihin kiinnitetään ehkä turhan aikaisinkin huomiota, tytöllä ainakin oli jo 3v päiväkodissa että ei pidä kynää oikein, mikä on minusta turha huolenaihe kolmivuotiaan kanssa. 

Mut sitten taas kun on sen diagnoosin johonkin saanut, niin sitten sitä miettii mihin kaikkeen se vaikuttaa ja siksi haluaa kuulla yleisestä oppimistahdista ja -taidoista, jotta tietää että onko tietyt jutut normaaleja vai pitäisikö niitä harjoitella jo kotona enempi, ettei tarvitsisi tehdä siitä just sitä isoa numeroa tukiopetuksen muodossa, jos se kotiharjoittelulla saadaan parannettua. Ja aika pitkälti tytöllä siitä just on kyse. On ikäkausittain ollut aina n. puolivuotta muita jäljessä syksyllä, mutta keväällä sitten kirinyt kiinni että on päiväkotikauden loppuessa ollut ikätasolla kuitenkin, kun ollaan osattu tiettyjä juttuja harjoitella. 

Hänellä nuo hahmotusongelmat on sen tyyppisiä että mm. numeroa 8 piirtäminen yhtäjaksoisena viivana oli kovan opettelun takana. Sitä itkettiin monet harjoituskerrat kun se ei mennyt edes sinne päin ja tyttöä harmitti niin paljon. Nyt se menee jo aika hyvin, kyllä se 8 on vaikka ylempi ympyrä ei ihan ympyrä olekaan. Semmoiset "jatka kuviota"-jutut on vaikeita heti jos on vähänkin kaarevia muotoja. Tai pisteruudukossa oleva kuva ja viereen pitää piirtää sama kuva. Tiettyjen muotojen kuten ruudun piirtäminen ei onnistu. Jos liikkatunnilla pitää juosta keilojen välistä pujotellen, se liikerata tuottaa vaikeuksia.

Kaikkea tuollaista pientä, joihin ei ehkä ilman diagnoosia osaisi kiinnittää edes huomiota, mutta ne voi kuulemma etenkin matemaattisissa aineissa aiheuttaa jatkossa vaikeuksia. Joten parempi sitten että ymmärtää vaikeuksien johtuvan jotain ja tietää mikä harjoitustapa toimii sen sijaan että toinen tuskailee ja itkee että ei ikinä opi ja lannistuu siitä.

Hyvin teidän tytöllä menee.

Jos myöhemmin tyttönne tilanne mietityttää, voit pyytää tytön opettajalta vanhempainvatti-keskusteluajan keväälle (kevättalvelle). Helmi-maaliskuulle.

Näin mulle meidän pojan opettaja neuvoi. Sanoi, että pyytää itsekin keskusteluun, jos näkee siihen tarvetta.

Stressaamisesta ja diagnosoinnista kirjoitat, että ei kannata tehdä.

Aloittaja ei ole käsittääkseni kumpaakaan tehnyt.

Joskus tosin odottaminen ei hyödytä (aloittajan tapauksessa kyllä auttaa), vaan kannattaa toimia.

Kysyä saa silti aina.

Aloittaja ei mitään panikoikaan.

Myyn kannattaisi tulla kommentoimaan, missä vaiheessa lapsen oletetaan viimeistään oppivan lukemaan, vaikka se ei aloittajan lapsen pulma olekaan.

Jokainen äiti ja isä pohtii lapsensa asioita, ja minusta on hyvä niin, vaikkei hankaluuksia olisikaan.

 

Tsemppiä Mymmyn koululaiselle!

hei, meidän isännällä on vieläkin ongelmia erottaa osa kirjaimista, kuten  B,D ja P toisistaan:D  kirjoittaa kyllä kaikki oikeinpäin, mutta monasti väärillä kirjaimilla. kuten Fasepuuc Facebookin sijaan;)

muistisäännöt ja niitä tukevat tarinat auttaa lapsia.  ite en olisi huolissani teidän muksun kehityksestä, kaikilla on alkuun niitä samoja ongelmia:)

Joo siis eskarissa opettelivat isot kirjaimet ja nyt sit tota tekstaustakin..

Jäi tosta edellisestä kirjoittamatta että ne pienet d ja b on sitten tietysti niitä lapsia=)

Ekaluokkalaisen kirjoittamisesta.

Opettaja otti esimerkin. Nimet ja lause alkaa Juhlakirjaimella (iso kirjain, ns. suuraakkonen).

Välillä meillä ekaluokkalainen harmittelee, että kirjoitti jotain isoilla kirjaimilla.

Eskarissa meidänkin poika on kirjoittanut ns. isoilla kirjaimilla.

Mun tyttö, nyt myös ekalla, on osannut lukea jo eskarissa noin joulun aikoihin oppi eli nyt pian lukenut noin vuoden verran. Meilläkin noi kirjaimet vaihtaa paikkaa esim taas sanan voi lukea että saat tai sanaan voi ilmestyä kirjaimia väliin ja mä oon ajatellut tai tulkinnut asian niin että nyt ku se lukeminen jo sujuu ei joudu niin kovasti ponnistella niin on vähä turhan kova kiirus siinä lukemisessa ja helposti lähtee arvuuttelemaan sanan loppuja. 

D ja B mä sain erottumaan sillä että piirsin paperille äiti D:n ja Äiti B:n (eli isot kirjaimet)

D perheellä on pulleat vatsat ja ne on navat vastakkain (Dd) ja B perhe on jatkuvasti liikentees niin ne kulkee peräkanaa/samaan suuntaan (Bb). Tällainen mielikuvistarina auttoi ainakin meidän neitiä ja on ollu apuna mones muuskin kääntees tässä pienen elämän varrella...=)

Mutta aivan samoja murheita mäkin oon täällä pohtinu ja miettiny, kiva kun joku muukin on saman asian äärellä!

:) Kiitos kiittämisestä. Harvoin täällä enää ehtii pyörähtää saati kirjautua, mutta tähän ketjuun koin tarvetta osallistua. Ihanaa, että olet kiinnostunut vanhempi - sekään ei nykyisin ole mitenkään itsestään selvää. Ja toki, jos tilanne sinua huolettaa, ota rohkeasti yhteyttä lapsen opettajaan ja jutelkaa asia hänen kanssaan.

joo PM on kaksikielisessä koulussa ja jännä kyllä englannisssa ei samaa ongelmaa ole, mut toisaalta siinä on lyhyempiä ja helpompia sanoja. Eikä tietysti sitä vielä lue samalla tasolla ku suomea.

myy, kiitos ammattilaisen mielipiteestä :)

Meidän jannulla, tokaluokkalaisella, menee noi d ja b sekaisin. Kun niitä niin harvoin miginkään tarvii. Ja lukemisesta innostunut ihan nyt vasta.

Eka luokka oli aika tahmeaa eikä kiinnostusta ollut lukemista eikä kirjoittamista kohtaan lainkaan. Pakottaa piti lukemaan lukuläksyt.

Minusta teillä luetaan tosi hyvin jos nuo on ainoat ongelmakohdat.

Mulla on ihan työn puolesta kokemusta lukemaan opettelevista/jo lukutaidon alkuvaiheessa olevista lapsista, ja tämä kuvaamasi tilann kuulostaa ihan normaalilta :) Jos osaa kuitenkin jo tarinoita lukea, niin lukutaito sinänsä on hallussa - ainakin kehittymässä. Myöhemmässä vaiheessa (kakkosluokalla kevätpuolella ehkä) jos kirjaimet edelleen vaihtaa paikkaa, voisi olla aihetta tutkia lähemmin esim. lukivaikeutta. Lukivaikeus tosin on moninainen ongelma,  ja saattaa ilmetä erilaisina vaikeuksina lukemisessa ja kirjoittamisessa. Mutta tässä vaiheessa saat olla ylpeä lapsukaisestasi ja iloita siitä, mitä hän jo osaa 3

mulla käy vieläkin välillä niin että menee b ja d sekasin :D Lähinnä jostain syystä en muista kummin päin kirjotetaan. Tosin nykyään kun ei tarvi paljon käsin kirjottaakaan :)

no tytöllä on se hahmottaminen vaikeeta ja kirjoittaessa jaa kirjaimia pois ha lukiessa esim a ja e menee usein sekaisin. Diagnoosina siis kielellinen erityisvaikeus. Miulle kuvailtiin se niin että tytöllä ei ole kirjaimet automaattisessa muistissa niin ku meillä taviksilla, vaan tyttö joutuu joka kerta miettimään kirjaimet erikseen. Se sitten vaikuttaa sujuvuuteen ja nopeuteen. Nuo tulevat pulmat tuli esiin jo eskarissa kun kelto teetti lapsilla tehtäviä.

Normaalilta tuo minusta vaikuttaa.

Oon käsittänyt, että teillä on kaksikielinen perhe. Ja eikös teidän tyttö oo siinä englanninkielisessä opetuksessa?

Hyvin hänellä menee kun suomea lukee jo noin hyvin.

Kohta varmaan on teilläkin vanhempainvartti tytön oettajan kanssa. Siinäkin voit ottaa asian esiin. Erityisopettajan kuunneltavaksi tyttö pääsee helposti.

Täällä erityisopettaja kuunteli jo syksyllä aiemmin kunkin ekaluokkalaisen lukutaitoa. Meillä poika vieraili erityisopettajan luona jo toistamiseen tänä syksynä. Kuunteli s-äännettä, eikä erit. opettaja ole huolissaan. Meillä poika lukee lasten romaaneja, tavuttamattomia.

ai, noilla eskarissa kyllä kaikki osas jo kirjaimet ja ainakin jonkin verran lukea, toiset sujuvammin ku toiset, mut jokainen muutaman sanan kuitenkin.

en mä varsinaisesti siitä lukemisesta itsessään huolehdi, vaan just tuosta et ne kirjaimet vaihtaa paikkaa. Kuvittelisin että se liittyy siihen oppimiseen, mut kuin kauan? kun jos sitä on sillon kun tavailee sanoja niin ok, mut jos sitä on vielä kun osaa lukea sujuvasti? en tiedä miten selittäisin. en mä muuten koko asiaa edes miettisi, mut kun käytiin siellä toimintaterapiassa ja ne diagnosoi hahmotusongelmia, niin mietin voiko tää olla yks "oire" , siks kaipailin niitä oppimiskokemuksia. Mut hyvä tietää et tuo toka luokka on jonkinlainen rajapyykki. :)

Hyvinhän teijän tytöllä menee! Kaikki lapset ei tuossa vaiheessa ekaluokkaa osaa ees kaikkia kirjaimia. Pojan opettaja kertoi että yleensä ns. tavislapset oppii miten kuten lukemaan hiihtolomaan mennessä, jotkut tietty aiemmin. En murehtisi ennen kuin tokalla, jos lukivarmuus ei ala vahvistua siihen mennessä :)

up