Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Millaisia ujot lapset ovat olleet vauvana?

Siinähän se kysymys jo tulikin eli millasia teidän ujot lapset ovat olleet pieninä vauvoina? Pohdiin tässä yksi päivä kun tuo tytön tyllerö on vieraisiin niin varauksellinen ja vain harvoille oudoille ihmisille hymyjään jakaa että voisiko tyttö olla ujo? Noi meidän kaksi muuta lasta ovat tämän ikäisinä olleet "maailman valloittajia" ja lirkutelleet kaikille. Vai onko ujous ajan saatossa kehittyvä puolustus mekanismi/käytöstapa vai onko vereen kirjoitettu juttu?

22.10.2014
myrmeli
myrmeli

mun poika 3,5v "pelkää" vieraita aikuisia.. tuttujakin joskus jos yllättäen tuleevat ja lapsiakin tarkkailee pitkän aikaa ennenkun menee mukaan.. kerhossa jos joku vanhempi leikkii lapsensa kanssa ni saattaa mennä helpostikin sinne mutta jos aikuinen tulee juttelee mulle tai pojalle ni menee karkuun tai painautuu mun jalkojen taa piiloon.. hitaasti lämpiävä et pitää saada rauhassa kattoo tilanne.

poika oli vauvana hyvin hyvin läheisyyden kaipunen, syliä ja kainaloa vailla koko ajan.. ei varsinaisesti vierastanu hyvin paljoa mielestäni mutta ei kauaa viihtyny vieraan sylissä esim. varsinkin jos minä hävisin näköpiiristä vaikkei ollu eroahdistuskausi menossakaan tai sitten meillä oli aina eroahdistuskausi.. hitaasti lämpiävä jo sillon ihan pienenä.. poika synty 3vkoa etuajassa että tuon läheisyyden kaipuun olen tavallaan pistänyt siihen piikkiin.. 

tyttö taas ei jännitä mitään eikä ketään, juttelee tutuille ja vieraille ja morjestelee kaikille :D menee ihan vieraan aikuisen luo juttelee ja kantelee leluja jms..
vauvasta asti ollu semmonen "sosiaalinen persoona" jos vauvasta voi semmosta sanoa, joitain miehiä vierastanu.. on aina ollu paljon poikaa itsenäisempi, nukahtanu ihan kuukauden parin ikäisestä mieluummi yksin omaan petiin ku viereen, eikä oo ikinä ollu semmonen sylimyyrä..
maanantaina isossa kaupassa tyttö meni kassojen päässä oleville penkeille oottaa että maksan ja pakkaan ni vieras vanhempi mies meni viereen istumaan ja siinä vaan kuunteli ku pappa kerto sille juttuja eikä ollu milläsäkään.. poika ois menny jo paniikkii ja juossu mun jalkoihin :D sanoin kaverilleki että tuosta ois pitäny kyllä jo kuva ottaa :D

22.10.2014
ninnup
ninnup

Voisko teillä tässäkin vaikuttaa se, et synty niin hurjan aikaisin muihin teidän lapsiin verrattuna. Että sitä valloittavuutta löytyy sit hiukka myöhemmin.

Ja onhan nämä asiat paljon tempperamentista kiinni. Jos teitin nuorimmainen vaan on vakavampi kuin muut lapsenne. Se ei välttämättä tarkoita, että on myöhemminkään ujo. Hän ei vaan hymyile niin herkästi.

Kyllä mä uskon, että ujouteen vaikuttaa sekä tempperamentti että ulkoiset vaikutteet eli malli vanhemmilta ja sisaruksilta.

Meillä nuo jannut on välillä olleet maailman valloittajia, välillä iske ujopiimä. Ihan tilanteesta riippuen. Lapsiseurassa eivät jännitä mutta aikuisten keskellä riippuu ihmisestä ja tilanteesta.

22.10.2014
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

meillä esikoinen alkoi vierastaan 2-3kk iässä ja ihan kaikkia. Jos päin katto, niin itku tuli. Syliin ei suostunu meneen ollenkaan, ellei ollut ensin "lämmennyt" henkilölle eli vähintään muutama tunti samassa tilassa. Oli about 4-5v asti semmoinen et jos joku viera yritti aloittaa keskustelua bussissa/hississä, niin piiloutu mun selän taa. Sit sen jälkeen semmoinen et katso aina maahan ja mumisi sieltä vastauksen. Nyt eskari-iässä reipastui ja nykyään katsoo ihan päin ja on muutenkin reipas vieraidenkin aikuisten kanssa, vaikka etenkin sillon ku on meidän vanhempien seurassa ja nähdään jotain meidän kavereita, ni ujostelee vähän.

jänmä on kuitenkin et lasten kanssa ei ole ikinä ujostellut ja jos puistoon mennään, ni viidessä minuutissa yleensä löytää itselleen leikkiseuraa. On silleen hyvin sosiaalinen tapaus.

Toinen on päiväkoti. Alusta asti vissiin hiffas et tää on turvallinen paikka, kun ei niitä tätejä vierastanu ikinä yhtään eikä itkeny mun perään. Ja olin varautunu et siitä aloituksesta tulee vaikea ku oli niin kauheen ujo sillon, mut ei yhtikäs mitään.

et sanoisin ettei se ole vereen kirjoitettu :) ehkä vanhemmatkin omalla esimerkillä vaikuttaa ujouteen tai sen ylipääsemiseen? voihan ihminen aikuisiälläkin päästä yli ujoudesta?

22.10.2014
Mummy83
Mummy83

Millä poika on aikalailla ujo,mutta on kuitenkin vauvasta asti ollut oikea hymy poika ja on edelleen niin että vaikka on ujo,niin hymyn häneltä saattaa silti vieraatkin saada.. Jossain vaiheessa oli mutru vaihe,että oli aina totinen ku vieraat jotain puhui,mutta se oli tossa kahden vuoden paikkeilla..

Vauvana oli rauhallinen ja iloinen eikä vierastanut muuta kuin sitten jos joutui vieraan syliin.. Ihan tarkkaa en muista koska alkoi vierastaa,kun oli aluksi niin jos sanoin lapsen vierastavan niin ei vierastanutkaan ja jos sanoin ettei vierasta niin varmasti vierasti..

ihan vauvana oli sellainen ettei viihtynyt epävarmassa sylissä.. Eli jos sylissä pitäjä piti peläten puristavansa liikaa nii poika usein itki..

22.10.2014
Vipe
Vipe

Ittellä kiffu eli esikkoni on varauksellinen miehiä kohtaa. Ujoilee heitä. Pienenä ei kyllä ujoillut mutta aika näyttää että miten alkaa miesten kanssa olemaan. Poikien kanssa uskoltaa olla ja puhua mut jos on mies ja ei tuttu niin ujo on.

En tiedä mikä mutta se alkoi minun isästä mutta hän näyttää eräältä jonka näki kännissä. Pikku hiljaa alkanu luottamaan erään meidän ystävään kun hänkään ei ole kohta 2 vuoteen juonu tippaakaan.

22.10.2014
nki91
nki91
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...