Voisko teillä tässäkin vaikuttaa se, et synty niin hurjan aikaisin muihin teidän lapsiin verrattuna. Että sitä valloittavuutta löytyy sit hiukka myöhemmin.

Ja onhan nämä asiat paljon tempperamentista kiinni. Jos teitin nuorimmainen vaan on vakavampi kuin muut lapsenne. Se ei välttämättä tarkoita, että on myöhemminkään ujo. Hän ei vaan hymyile niin herkästi.

Kyllä mä uskon, että ujouteen vaikuttaa sekä tempperamentti että ulkoiset vaikutteet eli malli vanhemmilta ja sisaruksilta.

Meillä nuo jannut on välillä olleet maailman valloittajia, välillä iske ujopiimä. Ihan tilanteesta riippuen. Lapsiseurassa eivät jännitä mutta aikuisten keskellä riippuu ihmisestä ja tilanteesta.

meillä esikoinen alkoi vierastaan 2-3kk iässä ja ihan kaikkia. Jos päin katto, niin itku tuli. Syliin ei suostunu meneen ollenkaan, ellei ollut ensin "lämmennyt" henkilölle eli vähintään muutama tunti samassa tilassa. Oli about 4-5v asti semmoinen et jos joku viera yritti aloittaa keskustelua bussissa/hississä, niin piiloutu mun selän taa. Sit sen jälkeen semmoinen et katso aina maahan ja mumisi sieltä vastauksen. Nyt eskari-iässä reipastui ja nykyään katsoo ihan päin ja on muutenkin reipas vieraidenkin aikuisten kanssa, vaikka etenkin sillon ku on meidän vanhempien seurassa ja nähdään jotain meidän kavereita, ni ujostelee vähän.

jänmä on kuitenkin et lasten kanssa ei ole ikinä ujostellut ja jos puistoon mennään, ni viidessä minuutissa yleensä löytää itselleen leikkiseuraa. On silleen hyvin sosiaalinen tapaus.

Toinen on päiväkoti. Alusta asti vissiin hiffas et tää on turvallinen paikka, kun ei niitä tätejä vierastanu ikinä yhtään eikä itkeny mun perään. Ja olin varautunu et siitä aloituksesta tulee vaikea ku oli niin kauheen ujo sillon, mut ei yhtikäs mitään.

et sanoisin ettei se ole vereen kirjoitettu :) ehkä vanhemmatkin omalla esimerkillä vaikuttaa ujouteen tai sen ylipääsemiseen? voihan ihminen aikuisiälläkin päästä yli ujoudesta?

Millä poika on aikalailla ujo,mutta on kuitenkin vauvasta asti ollut oikea hymy poika ja on edelleen niin että vaikka on ujo,niin hymyn häneltä saattaa silti vieraatkin saada.. Jossain vaiheessa oli mutru vaihe,että oli aina totinen ku vieraat jotain puhui,mutta se oli tossa kahden vuoden paikkeilla..

Vauvana oli rauhallinen ja iloinen eikä vierastanut muuta kuin sitten jos joutui vieraan syliin.. Ihan tarkkaa en muista koska alkoi vierastaa,kun oli aluksi niin jos sanoin lapsen vierastavan niin ei vierastanutkaan ja jos sanoin ettei vierasta niin varmasti vierasti..

ihan vauvana oli sellainen ettei viihtynyt epävarmassa sylissä.. Eli jos sylissä pitäjä piti peläten puristavansa liikaa nii poika usein itki..