Voi ku harmi Lora, mutta mulle tosiaan sanottiin että on hyvä juttu että alkio oli kiinni edes hetken. Tsemppiä vaan ja toivotaan että pian tärppäisi! Tiedän kyllä tuon tunteen kun odottaa millon pääsee taas kokeileen ja sit se pelko että taas keskeytyy... Ja vaikka se ei varmaan lohdutakaan niin sä oot vielä nuori (jos tuosta nimimerkistä voi päätellä...) ja sulla on hyvin aikaa... toisin ku mulla, alko ikä tuleen vastaan eli jos toista vielä yritetään jossain vaiheessa, sen täytyis tapahtua melko pian kun kohta oon 40 vee...

Rjp76, olin hetkellisesti raskaana tässä kuussa, mutta sitten todettiin varhainen keskenmeno. 2. ICSI olisi ehkä toukokuussa, mutta se kuukausi on melko täynnä niin voi minun tuurilla siirtyä syksylle tai ainakin varoiteltiin, että syksylle todennäköisesti menee. Tässä kun on tuo kesäsulkukin vielä,minkö takia hoitoja ei pysty tekemään.

Tsemppiä Lora ja toivottavasti ole jo raskautunut. Mulle tehtiin 2 kertaa ICSI. Ekalla kerralla julkisella puolella, jolloin saimme positiivisen raskaustestin, mutta sitä iloa ei kestänyt kuin pari päivää... Sillon siirrettiin 2 alkiota ja ne olivat ainoot jotka hedelmöittyi eli pakastimeen ei jäänyt yhtään. Seuraavana vaihtoehtona oli jonottaa jälleen 5 kk ennen uutta hoitoo tai mennä yksityiselle. Valitsimme yksityisen, jossa tehtiin ICSI jälleen. Tuolla otettiin jotenkin paljon yksilöidymmin huomioon ja palvelu oli paljon paljon parempaa, kannustavampaa jne. Siellä saatiin kerättyä 8 munasolua ja niistä 6 hedelmöittyi. 2 alkiota siirettiin ja pakastimeen laitettiin 3 (yhtä ei laitettu, koska oli huonolaatuinen). Näistä siirettyistä alkioista toinen jatkoi kasvuaan ja viime lokakuussa meille syntyi suloinen tyttö. 3 Jossain vaiheessa kokeilemme pakastettujen alkioiden siirtoa. Olisihan se kiva saada tytölle kaveri, mutta jos ei onnistu niin olen iki-onnellinen tuosta suloisesta tytöstä.

Itse en kokenut hoitoja rankkana, ei ollut pahoinvointia tms. vähän huonotuulisuutta kun mentiin sen pitkän kaavan mukaan tuolla yksityisellä eli ensin lamattiin oma hormonituotanto (=vaihdevuodet). Se hoitojen epäonnistuminen tietty on rankka kokemus mutta itsellä helpotti se, että tiesin pian pääseväni koittamaan uudestaan ja lääköri tsemppas että se positiivinen testi oli kuitenkin hyvä merkki. Koko raskausajan olin hieman varuillani enkä oikein uskaltanut miettiä syntyvää vauvaa vaan menimme päivä kerrallaan.

Kamalasti tsemppiä kaikille lapsettomuudesta kärsiville!

Kiitos SaijaRis tarinastasi! :) Me mentiin tosiaan 1,5v yrityksen jälkeen tutkimuksiin kun ei ollut raskautta kuulunut. Siitä 9kk päästä tehtiin ensimmäinen ICSI-hoito josta tosiaan tuli negatiivinen ja ensi kuussa vihdoin päästään tekemään se pakastealkionsiirto, jos alkio selviää sulatuksesta. Välillä se tuntuu musertavalta kun me ei saada kaksistaan sitä rakkautta alulle vaan tarvitaan siihen lääkereiden apua ja pistämällä itseensä täyteen hormonia, että jotain tapahtuisi. Meillä pikkuhiljaa lähestyy kolme vuotta täyteen ja voin sanoa, että rankkaa on ollut!

Paljon onnea raskaudesta ja ihanaa, että se vihdoin onnisti PAS:n avulla. Toivottavasti meilläkin ensi kuussa onnistuisi raskaus alulle ja päästäisiin sitä mahaa kasvattamaan. :)

Heips. Meillä diagnoosina oli ns.selittämätön lapsettomuus. Toki oli asioita kuten miehen reumalääkitys mitkä vaikeuttivat prosessia entisestään. Yritimme lasta hyvinkin suurin toivein ja aktiivisesti reilun vuoden eikä mitään tapahtunut. Pääsimme aika nopeasti TAYS:n hormoni- ja lapsettomuusklinikalle tutkimuksiin, koska ikää molemmilla yli 30. Koska syytä ei ollut kokeilimme ensin inseminaatioita ilman tulosta. Sitten olimme IVF-jonossa ja muutamaa kk:ta myöhemmin oli munasolujen keräys. Saalis oli muistaakseni loppujen lopuksi 7 raskautunutta munasolua. Meille tehtiin 1x tuoresiirto ja 1x pakastealkion siirto ilman tulosta. Ennen ensimmäistä Pas:a olin yhtäkkiä luomusti raskaana, mutta raskaus meni kesken n. vkolla 11. Se oli kamala kokemus sekä fyysisesti että henkisesti. Ensimmäinen PAS vaati kolmen alkion sulatuksen ja niistäkin yksi selvisi vain 50%. Tämän jälkeen pakkaseen jäi yksi ainoa alkio. Pidimme kesän taukoa, olin kesäkuussa yllättäen taas luomusti raskaana, mutta tämä raskaus oli päättynyt heti alkuunsa. Viimeiseen alkionsiirtoon menimme 9/2014. Ja kuin ihmeen kautta: raskauduin! Alkuraskaus oli pelkkää stressiä, paniikkia ja pahaa oloa. Kaikesta huolimatta tilanne on nyt se, että kohta 26 viikkoa täynnä ja kesäkuun alussa saamme vihdoinkin esikoisemme! Usko kaikkiin hoitoihin oli mennyt, mutta viimeisellä hetkellä se tapahtui.

Hei Sipeelius! :) Kiitos jakamastasi tarinasta. Ei tosiaan ole ollut helppoa teilläkään tämä lapsettomuuden tie. Myönnän kyllä, että välillä olen ollut siinä pimeässä mustassa aukossa, mistä ei ole ulospääsyä. Se suru on välillä todella musertava, joka ei tunnu helpottuvan millään. Onneksi nyt pikkuhiljaa olen pystynyt keskittymään ihan elämiseen ja saanut lapsettomuuden mielestä edes hetkeksi.

Lapsettomuus on onneksi meitä vahvistanut ja ainakin vielä ollaan pystytty puhumaan tästä keskenämme, eikä ole tarvinnut turvautua ulkopuolisten apuun. Luovuttaminen ei ole ollut puheissa kun ollaan vielä niin alussa tämän taipaleemme kanssa. On ollut puhetta jos ei biologista lasta saada niin ruvetaan sijaisperheeksi, mutta ei vielä olla asioita lyöty lukkoon.

Ihanaa, että saitte kaikesta huolimatta kokea sen biologisen lapsen ihmeen ja pääsitte vielä kahden lapsen sijaisperheeksi. :) 3

Toivotaan! ❤👍

Ihan hyvin kuitenkin Misukka, että kaikki tärpit juuri vasemmasta. Tuliskohan mullakin sieltä puolelta vielä onnistuminen. :)

Lora. Mulla kanssa oikea puoli aktiivisempi. Vasemmasta kypsyy kerran tai hyvällä tuurilla kahdesti vuodessa. Ja kaikki tärpit vasemmalta.

Ja paljon onnea pikkukakkosesta! :) ♡

Hyvä kuitenkin, että sait painoa pudotettua ja se auttoi raskauden alulle saamiseen. Itselläni ei painon kanssa ole ongelmia, mutta pikkuhiljaa on alkanut tuntua, ettei vasen munasarja toimi kunnolla. Joka kerta kun on käynyt seurantaultrassa on vain oikealla puolella kasvanut follikkeli ja vasen ollut tyhjä. Ensimmäisessä ICSI-hoidossakin ei vasemmalta kerätty kun kolme munasolua ja loput 10 oikealta. Joko mun vasen munasarja alkaa jo hiipua todella varhaisessa vaiheessa tai sielä muuten on jotain häikkää.

Meillä meni ensimmäisen raskauden alkuun saattamiseen 4, 5 vuotta. Ei haluttu mennä heti mihinkään hoitoihin, mutta oltiin asetettu takaraja vuoden 2012 loppuun. ( raskaus alkoin kesällä 2012) Tiesin vian olevan minussa ( ylipainoa ja epäsään. Kk kierto) En vaan saanut itseäni niskasta kiinni pudottaa painoa, jonka tiesin parhaaksi avuksi. Sain kun sainkin pudotettua painoa ennen tuota kesää n 15 kg. Raskaus aika meni onneksi hyvin ja terve tyttö syntyi 3/ 2013.. aloin heti toivomaan uutta vauvaa pienellä ikäerolla, mutta imetin 12 kk, ja sinä aikana ei menkkoja näkyny, joten odoteltiin. Nyt vajaa 7 kk imetyksestä meille odotellaan pikkukakkosta!! ♡ olin varautunut tosi pitkään odotteluun jälleen, mutta luonto yllätti!! ♡

Kiitos Maarua! ♥ ♥

mie tein ensimmäistä lastani 3,5v.  sitten luonto päätti ykskaks vain yllättää kun sitä vähiten odotti:)   toinen lapsi tuli petollisen nopiasti sitten pillereitten jälkeen.  taisi mennä vain 5kk.  tuli niin nopiaan että se oli jo järkytys:D

 

rosunen on tainnut sekoittaa hivin johonkin perus-sukupuolitautiin joka on korjattavissa lääkityksellä:D  hivi ei meinaan katoa mihinkään.

Kiitos Anmahä nostelusta! ♥

Hei Rattle_girl! :) Hyvä, että ainakin tähän asti on kaikki ollut kunnossa ja toivottavasti ei löytyisikkään mitään. Meillä tehtiin jo perhesuunnitteluneuvolassa tuo sisätutkimus ja oli naistenklinikalla sitten ultraus. Sen jälkeen sitten olikin vielä lisää verikokeita, tutkimuksia jonka jälkeen päätettiin suunnittelukäynnillä, mikä hoito tehdään ja meillä päädyttiin mikroinjektioon miehen vähäisten ja hitaitten siittiöiden takia. Meillä oli muutenkin aluksi vähän hidasti miehen työmatkat, jonka takia hoitojen aloitus siirtyi. :)

En kyllä tiedä kumpiko pahempi. Selittämätön lapsettomuus vai se, että on syy lapsettomuudelle. Molemmat on yhtä raastavia. :/

täällä ollaan aloitettu tutkimukset. Päällisin puolin kaikki kunnossa, mies täysin kunnossa. Sperman laatu hyvä ym. Hänet siis tutkittiin ensin, minulta otettiin virtsanäyte ja verikokeita, tulokset hyvä. Lähetteen sain omalta tk:ltä keskussairaalan jossa jatketaan tutkimuksia minun osaltani. Aloitetaan sisätutkimuksella.. Muuta ei vielä tiedossa. .

Nostan jos löytyisi Loralle vertaistukea.
❤️

Nostelempa tätä vielä kerran jos löytyy samassa tilanteessa olevia. :)

Kiitos PekkajaMatti! :)

Lora, voimia sinulle.

Totean vain, että meillä ei ole ollut lapsettomuutta, en ainakaan ole kokenut niin.Hoitoja ei myöskään ole ollut, lasten ikäerot vain ovat muodostuneet pitkiksi.

Lora, älä välitä asiattomista vastauksista.

Elätte vain rohkeasti elämäänne ja odotatte mitä vastauksia se teille tuo.

Abcd10,huh! Teillä on ollut pitkä taival takana, mutta onneksi kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti! :) Meillä siittiöiden pesussa meni vain huonompaan suuntaan, jonka takia sitten päädyttiin ICSI-hoidon aloittamiseen. Meillä hedelmöittyi 9 munasolua, joista sitten vain yksi siirrettiin ja yksi pakastettiin. Tarkalleen en muista, mikä niissä muissa oli vikana, mutta muistan heidän puhuneen monitumaisista alkioista, jonka takia heitettiin roskiin.

Ajattelin tätä vähän nostella jos täältä löytyisi joku lapsettomuushoitoja käynyt. :)

Ehkä pian meilläkin olisi onnea matkassa. :)

Kiitos Maarua! :) Sä sitten jaksat aina tsempata kaikkia!3

Anteeks on pakko kysyä mutta miten sulla on voinu olla hiv ja se on poistunu? Eihän siihen oo lääkettä et sen sais pois, ainoostaan hidaste ettei muutu aidsiks?

Itse tulin ekan kerran raskaaksi kun seurustelin exäni kanssa. Siinä oli monia syitä miksi en sillon halunnut lasta. Eihän hän voinut edes uskoa minua kun kerroin olevani raskaana, hän epäröi että lapsi olisi hänen..  hän syytteli mua yms. Ja sanoi että ei hänestä ole niin nuorena isäksi, ei hän ala mitään elätysmaksuja maksamaan.. Minäkin ajattelin sillon että ei miusta vielä ole äidiksi.. olin itse aika nuorikin ja vasta amiksessa 1-2 vuotta. Silloin en saanut poikaystävältäni oikeestaan tukea juurikaan, onneksi minulla olivat monet läheiset ystävät tukena kuitenkin. Päädyin silloin aborttiin. Nyt olen monesti miettinyt että jos olisinkin synnyttänyt sen lapsen, miltä hän näyttäisi nytten.. isältänsä :) No tapahtuihan mulle muutakin, kun menin tekemään aborttia niin sain samalla tietää että minulla oli hiv... Onneksi sain siihen lääkkeet.. ja sitten kävin jälkitarkastuksessa ja se hävisikin. 

 

Nythän seurustelen ihan toisen jätkän kanssa, ollaan jo kihloissakin. Ja yritämme saaha lapsen. :)  Olisiko kellään vinkkejä antaa? :)

Kiitos Teeko! :) ♥ kyllä nuo sun kertomat tarinat toi vähän toivoa, vaikka itselläni ei ole endometrioosia tai ylipainoa. Onneksi heillä päättyi kaikki kuitenkin parhain päin! :) ♥ Välillä toivoisin, että itsestäni löytyisi edes jotain niin miehen ei tarvitse itseään syyttää, koska tiedän ettei tämä hänellekkään helppoa ole.

Tsemppiä Lora!♥ itellä ei kokemusta mutta olen kahta pariskuntaa seurannut sivusta joista toinen kävi hoidoissa. Mun sisko ei halunnut hoitoihin. yrittivät yli 5 vuotta kunnes luovuttivat. Mutta siskoni kuitenkin tuli raskaaksi pian ja sai ihanan pojan loppujen lopuksi. Toinen pariskunta yritti kymmenen vuotta. lapsettomuus hoidot tuloksettomia. Kuitenkin vuosi hoitojen jälkeen tämä nainen tuli raskaaksi ja sai keskenmenon siitä viikolla 15 2 vuotta sitten :(. Nyt heillä on ihana 5 kuinen tyttö :) siskollani lapsettomuus johtui endometrioosin aiheuttamista kiinnikkeistä munasarjoissa ja tällä ystäväpariskunnan naisella oli sokeria munarakkuloissa. Hän pudotti painoa n. 30kg joka auttoi raskautumaan. Toivottavasti nämä tarinat antavat toivoa elämään teille! ♥

Up