Ja vielä voisin lisätä että meillä ulkoillaan kyllä säällä kun säällä, jos nyt joku ihan järkky kaatosade tai joku myrsky on niin ei sit, mut mikään pikkusade ei meitä haittaa, koska panostan ulkoiluvaatteisiin, niin lapsilla kuin aikuisillakin on vedenpitävät vaatteet ja kengät, kuravaatteita ei meidän lapset käytä. Ja kesällä me lähes asutaan ulkona, sisällä käydään ainoostaan syömässä, usein syödään myös ulkona. Meille ei suomessa oo koskaan liian kuuma. Itse kyllä inhoan kylmää, mut sekin on vaan pukeutumiskysymys ja se et itsekin pitää siel ulkona liikkua.

Meillä ulkoillaan kerran tai kaksi päivässä. Mutta en mä sinne kyllä lähde jos on kamala helle/sataa/pakasta on liikaa. Myönnän olevani sisätiloista nauttiva ihminen, mutta lapset jaksaa paremmin, jos niitä siellä käyttää. Mutta meilläkin on aikoja kun ulkoillaan vähemmän.

Hui kauheeta kun ite en pystyis oleen vaan sisällä, en vaikka ei ois lapsiakaan ja musta on nyt ihanaa kun on niitä lapsia niin on hyvä syy mennä ulos ja saa lasten "kustannuksella" leikkiä ulkona, hyppiä vesilätäköissä ja leikkiä puistossa :D mä en siis myöskään ole hiekkalaatikon reunalla istuja, mä oon siellä hiekkalaatikossa mukana :D kiipeilen kiipeilytelineissä, keinun, lasken liukumäkee eli telmin siellä lasteni kanssa, toki sillon kun lapsilla on kavereita ja mulla myös äiti kavereita niin sit saa lapset leeikkiä keskenään ja äidit juoruu :D ja sit on ihana tehdä retkiä metsiin ja mennä puistosta toiseen ja kaikki tapahtumat kolutaan läpi. Ja siks toisekseen meillä lapset hyppis seinille ja kiukuttelis jos ei pääsis ulos leikkiin, toki ne on viel sen verran pieniä ettei jaksa omatoimisesti sisällä leluilla leikkiä niin paljoo ja se taas ei oo mun juttu et sisällä paljoakaan leluilla leikkisin niiden kanssa, jotkut legot on sellasia millä voin tehä, mut sit taas joku piirtely ja askartelu on mun mieleen. Mut siis ulos on päästävä!!! :)

kiitoksia vastauksista!

tuli heti vähän parempi fiilis:)  joo, ihan totta että oikeilla varusteilla tarkeniskin, mutta musta tuntuu että se pelkkä tarkeneminen ei ole se joka pitäisi miut pihalla:D kyllä se viihtyminen lähtis siitä mukavasta tekemisestä tai olemisesta.  oleminen ois jees viileelläkin ilmalla jos se olisi jotain nuotion ääressä lämmittelyä kahvin/kaakaon kera ja ois aikuistakin juttuseuraa.

mutta juu. onneksi meillä lapset pääsee kuitenni pihalle kirmaamaan ilman aikuisiakin, ja mies on suurimman osan ajasta pihalla, eli on niillä sitten ainakin toinen meistä ihan seuranakin.

voisin kyl ottaa tavoitteeksi silti, että oisin pihalla enempi.  edes nä'in niinkuin pihahommien kautta.  haravointia ja lumityötä enempi:)

Miekii oon sokerista tehty, että en ulkoile vesisateella enkä räntäsateella :D Ja en oo ikinä milloinkaan ollu sitä tyyppiä joka viihtys hiekkalaatikon reunalla, meijän lapset on ihan haltioissaan kun ne pääsee pari kertaa vuoteen leikkipuistoon :D Mutta muuten ollaan kyllä ulkoilmassa... Miulla vaan itellänikii pittää olla tekemistä että viihyn. SIksi käyvään talvellä pulkkamäessä, syksyllä sienessä, tehään makkaranpaistoretkiä jne. Jos siekii miettisit noita ulkoiluja kivan puuhastelun kautta? Ja samaa mietin ku mummy että niillä lämpimillä vaatteilla on hiisin paljon hauskempi olla pihalla :D Mutta en tiiä ootko sie sen hunompi ku muutkaan äitit, eiköhän meillä kaikilla ole jokus heikkous!  Kuten miulla siivoominen :D

Itse olen ulos säällä kuin säällä tyyppiä (toki kesällä tulee oltua enempi,kun voi olla pitkän ajan kerralla eikä tarvi rampata eikä ole pukemis rumbaa) mutta en tiedä tekeekö se minusta sen parempaa äitiä,kuin ne jotka pysyy huonolla säällä sisällä.. Meillä poika rakastaa sadekeliä niin paljon että kyllä minulle tulisi huono äiti fiilis jos hän ei ulos sateella pääsisi,mutta sekin koskee meidän poikaa,ei kaikki lapset halua sateeseen..

lähinnä minua ihmetyttää sisällä olevissa äideissä se että miten he kestävät jos eivät käy haukkaamassa happea ja lapset ei pääse purkaan energiaa (tosin kirjoitit että teillä lapset ulkoilee silti) koska itselläni tulee väsynyt ja nuhjuinen olo jos en pistä nenääni ulos ja poikakin tylsistyy ja hermostuu ja vaikuttaa väsyneeltä..

Ja tosiaan teillä lapset silti ulkoilee,niin ei ole niin paha kuin että olisitte kaikki visusti 9kk sisällä..

Ja toisaalta on ymmärretävää jos on työpäivän ulkona niin ei välttämättä enää viitsi sen jälkeen ulos lähteä..

Eli ehkä ulkoilu on heikko kohtasi,mutta kyllä niitä ulkoilevilla äideilläkin on varmasti juttuja mistä tulee huono äiti fiilis.. Kukaan ei ole täydellinen,vaan aina joku saa jollain osa alueella huono äiti fiiliksen joko itse tai sitten muiden silmissä,koska kasvatus tapoja yms. On niin erilaisia.. Ja tuo huono äiti fiilis tulee niin helposti..

Mä oon huono äiti kun ulkoilusta puhutaan. Ei mua saa ulos edes kesähelteellä koska sillonkin sisällä on usein mukavampaa.

Joskus ulos on pakko raahautua kun tenavat kärttää, et kai säkin tulet ulos. Että kun kaksin on niin tylsää. Tai lähinnä esikolla on tylsää. Tosin se liittynee ikään kun mikään ei oo hyvin eikä mikään kelpaa.

Kyllä mä jonneki häppeninkeihin lähtisin mieluusti mut ukkoo ei saa mukaan. Joskus meen yksin tenavien kanssa ja joskus jää sit menemättä kokonaan.

Mut vapaaehtoisesti ihan vaan seisomaan tuonne ulos kylmään. Ei kiitos. Oon vilukissa ja jos mä lähden ulos, ni pitää olla jotain mielekästä tekemistä eikä vaan pihalla patsastelua.

Musta lasten leikkien katsominen kuuluu kategoriaan patsastelu ja voin hoitaa sen vaikka ikkunasta tiiraten. Lämpöisestä käsin.

mikä siinä ulkoilmassa sitten syksyllä/talvella inhottaa niin?

mä itse inhoan vesisadetta syksyisin enkä ole se "ulos säällä kuin säällä, oikeat varusteet päälle"-äiti. En todellakaan istu hiekkalaatikolla vesisateessa.

Mutta semmoinen kuulas aurinkoinen syyskeli on aivan ihana ulkoiluun, kun on tarpeeksi vaatetta päällä. Samoin en missään talvi tuiskussa ja tuulessa väkisin mene leikkipuistoon, mutta taas kerran ihana talvipäivä on loistava viettää luistellessa tai pulkkamäessä tai ihan vaan kävelylenkillä.

Tämä kyllä vaatii oikeat varusteet, se on eri asia laittaa kerroksittain vaatteita kuin esim kunnon laskettelupuku, mihin laittaa alle vaan kerraston ja on tosi lämmin ja kiva liikkua verrattuna kolmeen paitaan, neuleeseen ja nahkatakkiin.

Et kyllä ne oikeanlaiset vaatteet vaikuttaa niin hirveästi lämpöön ja sitä kautta siellä ulkona viihtymiseen, että kannattaa ulkoilupuku hankkia syksyyn ja talveen ja yhdet kunnon kengät molempiin, niin voi edes sillon tällön nauttia nätistä ilmasta, vaikkei susta täysin ulkonaliikkujaa tuliskaan.

Meillä mies on muuten samanlainen kuin sinä mut ehkä vielä sillä erotuksella että ei ole YHTÄÄN ulkoilmatyyppiä. Sekin on vaan hyväksyttävä sit jos on sen tyyppinen ihminen. Ei se susta yhtään huonompaa vanhempaa tee, mutta lasten kannalta olis tietysti kiva jos edes toinen vanhemmista pistää nenän ulos muutenkin kuin kesällä, niin he saavat edes mahdollisuuden päättää itse tykkäävätkö vaiko eivät.

Vähän sama ku minkätahansa asian suhteen, vanhempien vahvoista vastenmielisyyksistä asioita kohtaan huolimatta pitäisi tarjota lapselle kuitenkin mahdollisuus muodostaa oma mielipide asiaan. Esim hiihto on semmoinen joka monella on koulutraumojen top5 listalla ja sit omat lapset ei opi, kun vanhemmat ei vaan ajattele että lapsen kannalta olis kiva et sais kokeilla. Mulla ei oo traumoja hiihdosta, mutta ei se mikään suosikkilaji ole ja en omista omia suksia, niin ei ole tullut esikoisen kans käytyä. Viime talvena sit laitoin hiihtokouluun ihan sen takia että saa edes kerran kokeilla ja tykkäs siitä ihan hirveästi.

Voisi noinkin sanoa.

Minäkin mielelläni olisin ulkona puistossa tytön kanssa, mutta sitten meillä ei olisi iltapäivällä ruokaa, meillä kun lähinnä minä teen ruokaa. Esikoinen ei ehdi arkena ruokaa tehdä.

mutta sie siis olet sisätiloissa lähinnä olosuhteiden pakosta:)?

mie en katsos ole.  siis pakosta. olen vain itse irtaantunut kyvystä nauttia ulkona olosta kesähelteiden ulkopuolella.  toki on siis ne muutamat hetket jolloin haravoin lehtiä onnesta soikeana tai teen halkohommia välittämättä lämpötiloista.  mutta muutoin muutan kyllä sisätiloihin liki 9si kuukaudeksi lukuunottamatta työpäiviä.

kun sitten taas itsekkin miellän erityisesti pienten lasten äidit ulkonaliikkujina, koen jollain tapaa olevani kummajainen siinä suhteessa.

Mulla ulkoilua rajottaa tämä ihan just 1-vuotias neiti.

Ulkona ei ole nukkunut.

Rytmit on ihan mitä sattuu edelleen. Valvoo keposasti puoleen yöhön, välillä kahteen tai kolmeen.

Nytkin nukkuu sylissä, onneksi edes siinä.

Tiedän, että ulkoilma lisää ruokahalua, se ei kyllä meidän tytöllä näy. Syö kuin keiju.

Enää mua ei sentään ahdista ekaluokkalaisen lyhyet koulupäivät, kuten esikoisen aikana, ettei ehdi vauvan kanssa tehdä mitään sinä aikana. Meillä keskimmäinen oli silloin vauva.

Mitä muuta halusit tietää tästä ihanasta aiheesta?

Mulla saattaa helposti arkena aamupäivällä jäädä käymättä kaupassa. Käyn sitten illalla tytön kanssa.

up!