Rv 18+5

Mietin illalla miksi on ollut niin paha mieli ja hermot kireällä tässä muutamana päivänä. Löysin syyn. Kuin salama kirkkaalta taivaalta valaistui, että viimeksi tällä samaisella raskausviikolla ei neuvolassa löytynyt sydänääniä ja neuvolalääkäriltä tuli pahin tuomio minkä kohdata voi. Sikiöltä ei löydy sykettä ultrallakaan. Viimeksi tämä päivämäärä oli 12.11.2012. Siitä pari päivää myöhemmin meidän kolmas poika syntyi. Ja nyt mä olen taas rv 18+5 menossa neuvolalääkärille. Taas se sama huone odottaa mua... Tää ahdistus on jotain ihan järkyttävää :( Vaikka eilenkin olin tuntevinani potkun, ei se helpota oloa yhtään. Vaikka sydän sykkisi nyt, kauanko se jaksaa sykkiä...

1.10.2014
misukka
misukka

Ihan sellainen tieto tähän Jorvista, joka ei viime vuodesta ole muuttunut, ja mullekin selvisi vasta vuosi sitten, kun kävin ylimääräisessä tarkastuksessa siellä, kun loppumetreille tuli ongelma.

Jorvissa ei tällä hetkellä ole ns. seurantaosastoa raskaana oleville, jos hoidossa pitää olla ennen vauvan syntymää.

Mutkin siirrettiin Kätilöopistolle sairaalahoitoon.

Tuo mun käynti silloin oli nopea päivystys-tarkastuskäynti (keskellä arkipäivää). Toi homma siellä toimii.

Jorvin tilanne johtuu Naistenklinikan remontista ja henkilökunnan siirroista.

2.10.2014
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Näinhän tuo on maaru :)

mammae, joo neuvolaan täytyy päästää mut palkallisuus lienee työehtosopimuksesta kiinni.

Sit ne tunnit täytyy vaan korvata ja siihen mulla ei oikein ole mahdollisuutta. Ja mieluusti nyt keräisin tota tuloa mahdollisimman paljon, että olis edes jonkinlainen äippäraha sit tulossa. Vaikka surkeaksihan se auttamatta jää kuitenkin. Mut onneksi silti enemmän kuin noista aikaisemmista yhteensä.

Ja sitä kettuilua tai lähinnä kitinää siitä kun on pois töistä en jaksa. Eli aina kun mahdollista, käyn omalla ajalla. En edes harkitse mitään päiväaikoja omiin menoihin.

2.10.2014
misukka
misukka

Ja en ole kuullut, että Lohjalla lakkautettais synnytyksiä. Vastahan ne remppas sinne uudet isommat tilat koska sinne tulee lisää synnytyksiä lähialueilta.

Eikä sillä synnytyspaikalla niin väliä. Esikon synnytin naikkarilla helsingissä, tosin asuttiin silloin helsingissä. Kuopus on syntynyt Jorvissa, asuttiin silloin jo täällä, ja menetetyn kävin puskemassa Lohjalla.

Kaikkiin on ollut ajallisesti sama matka kulkea.

2.10.2014
misukka
misukka

Toivottavasti käy noin kun sanot Vipe. Että havahtuu jossain vaiheessa siihen odotukseen.

Tällä hetkellä ei ole oikein sisäistänyt koko raskautta. Niin kuin aiemmin kirjoitin, on kuin seuraisi jonkun toisen elämää.

Joku kysyy kuinka pitkällä oon, ni itteesä kattoo et tuossahan tuo pallo tosiaan on ja kaivaa pään sisäisen kalenterin esiin ja ruppee laskemaan. Ei ole raskautta kohtaan tunteita, eikä sitä tulokastakaan kohtaan. Koska eihän se ole todellinen. Pelkkää mielikuvituksen tuotetta.

Ei tietty oo mielikuvitusta, tuossahan tuo olla möllöttää, mutta yritän avata vähän sitä olotilaa mikä mulla on.

En mä varsinaisesti pelkää keskenmenoa kuin ihan hetkittäin. Silloin kun ahdistus on suurinta ja mä alan miettimään ja laskemaan, mikä sen pahan olon aiheuttaa. Silloin se hetkellinen tunne lyö läpi ja pienen hetken tajuaa että mahassa tosiaan on joku, ja mä olen siitä huolissani. Ilmeisesti niin pahasti etten mä sitä muuten tiedosta.

Odotan siis todella sitä hetkeä kun oikeasti käy sellainen ymmärryksen aalto, että meille on vauva tulossa.

Yleensä se on tosiaan tapahtunu np-ultrassa mutta nyt se on vielä jossain lukkojen takana.

Näin ajayellen, miten voisin iloita asiasta jota ei ole, tai pelätä olematonta? On vain suuri tunne joka tuntuu pahalta.

Jossain vaiheessa kirjoitin johonkin että olin kade huhtikuun plussanneille kun en ite tajunnut odottavani jo. Se tilanne ei ole muuttunut. Mä edelleen luen plussauutisia kateellisena, kun he raskautuu ja saa vauvoja.

Avaako tää kenellekään yhtään tätä mun sekaista pään sisältöä. Kun ei nämä ole tietoisia ajatuksiakaan, vaan yhtä sekamelskaa.

2.10.2014
misukka
misukka

eikö raskausajan neuvolakäynteihin työnantajan ole pakko antaa vapaata (ellei jopa palkallista poissaoloa?) , jos työntekijällä ei ole mahdollisuutta näitä käydä vapaa-ajalla (esim just se, että ei ole tarjolla aikoja)?

mun käsittääkseni tämä on ihan lakisääteinen juttu, ainakin vapaan osalta, palkallisen osalta voi riippua työehtosopimuksestakin? mulla itsellä noi kaikki käynnit oli palkallisia ja koska neuvola-ajat oli 8.30-15.30 ni ne meni aina työajalla. En edes tiedä mikä on myöhäisin aika, mut aikaisin on tuo 8.30.

tietty se on sit eri asia jos se pomo rupee kettumaiseksi käyntien takia, vaikka oikeus se sillonkin on käydä, mut ei ehkä tee mieli jos se aiheuttaa kärsimystä jälkeenpäin.

1.10.2014
Mummy83
Mummy83

Misukka, ihan ei tähän sun aloitukseen liity, mutta menee samassa aroissa aiheissa, että missä olet ajatellut vauvan synnyttää?

Tulet Hesaan tai Jorviin synnyttämään?

Vrt. tuo Savonlinnassa synnytykset loppuu. Ilmeisesti loppuvat Lohjallakin?

1.10.2014
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Misukka,mä pystyn samaistumaan sun tunteeseen,mutta sillä erotuksella että itsellä ei ne pahat viikot olleet noin pitkällä eli itse pääsin ahdistuksesta nopeammin..

Voin luvata että kun pääset muutaman viikon yli,niin alat odottaa vauvaa ja nauttia,havahdut siihen että miten muka olet näin pitkällä,että vastahan aloit odottaa..

Itselläni myös istukka edessä joka aiheutti sen että aluksi liikkeet oli vähäisiä ja saattoi olla päivienkin taukoja.. Eli lapsi oli aluksi muka rauhallisempi kuin esikoinen,mutta nyt kun kokoa on niin tuntuu että kaveri on ehkä jopa vilkkaampi kuin esikko..

Ja sinä olet saanut kaksi elävää lasta maailmaan eli sinun kropassa ei ole vikaa,vaan kolmannen kohdalla kävi huono tuuri joka oikeastaan pienentää riskiä että tämä raskaus menisi pieleen.. Yksi keskenmeno ei lisää riskiä seuraavaan raskauteen,vaikka ymmärrettävästi aiheuttaakin huolta,koska tietää mitä voi käydä..

Yritä jaksaa muutama viikko niin siitä se hiljalleen alkaa helpottaa.. Alkuraskautta et voi enää takaisin saada,mutta nauti loppu raskaudesta.. Itseäni ainakin vähän surettaa etten osannut iloita alusta.. Muistan kyllä sen tunteen ja kaiken kun tein esikoisesta positiivisen testin,mutta tästä toisesta en sitä muista vaikka aikaa on vähempi.. Vaikka tätä yritimme ja toivoimme ja positiivinen testi oli varmasti iloinen asia,mutta en vain muista koko tilannetta..

Eli ymmärrän tunteesi ja sitä ei saa pois vaikka kuinka koittaisi,minäkin yritin olla positiivinen ja iloita,mutta se ei ole helppoa kun jostain tunkee synkät muistot.. Mutta kyllä se siitä,kun vaan yrittää olla ajattelematta pahinta,niin pian huomaa ettei siihen enää olekaan syytä :)

Tsemppiä pienen möllöttelijän kanssa,kyllä se siitä vielä vilkastuu kunhan voimaa tulee ❤

1.10.2014
Vipe
Vipe

Misukka käyppä lukemassa se mitä kirjoitit itse tuonne toiseen ketjuun mistä napero jo puhuikin :)

itse en ole vastaavaa kokenut mutta olen aivan kamala hermoheikko joten. meillä esikko oli aivan kamala riehumaan mahassa, viikolla 18 tunsin jo ekat liikkeet, tosin sen jälkeen en tuntenut vasta kuin viikolla 25. kuopuksen kohalla olikin toista, söitpä levyn suklaata, joitpa mehua tai mitä tahansa, makasit tökit tai liikuit ni ei liikkeitä. aina sai pelätä että onko se enää elossa. mut niin vaan toi mun kuopus syntyi hengissä ja kahden viikon päästä perjantaina täyttää vuoden :)

eli huoli pois ja nauti raskaudesta, vaikka se välillä vaikeaa onkin.

1.10.2014
mammae11
mammae11

Voimia ja halirutistus ruudun läpi♡ mulla ollu molemmissa raskauksissa edessä istukka. Hennosti tuntuu ja sivuille enemmän. Toivottavasti pystyisit joskus käymään siellä sairaanhoitajalla. Harmittaa että työaika on pyllystä. Voishan ne joskus tulla aikasemmin mut eipä taida. :/

1.10.2014
nki91
nki91

Kiitos teille.

Tähän mennessä en ole edes sisäistänyt koko raskautta. Jos pääsisi siihen ymmärryksen tilaan mikä aina ennen valaistunut np-ultrassa. Siellä oikeasti on pieni ihminen kasvamassa.

Uhkakuvien luominen on turhaa, mutta kun sen pahimman on kerran kokenut, se tulee aina takaisin. On helpompaa luottaa asioiden menevän hyvin kun ei ole oikeasti syytä pelätä pahinta. Ja silloin todella kannattaa keskittyä positiiviseen turhan pelon sijaan.

Vielä mä en ole edes tajunnut todella olevani raskaana. Joka kerta kun menen neuvolaan, on kuin seuraisin jonkun ulkopuolisen elämää. Se ei ole minä joka siellä käy.

Kyllä mulle on tarjottu mahdollisuutta käydä jutuilla psykiatrisen sairaanhoitajan luona, eikä se varmaan pahaa tekisi. Mutta mä en pääse sinne työn takia. Työaika on just sama ku niilläkin. Jos ne vois mut ottaa iltakuudelta ni fine, menisin ihan mielelläni. Mutta ei ne rupee rukkaa työaikojaan mun takiani.

Mut itse käyntiin. Kaveri veteli sikeitä. Eli mun ahdistukseni jatkuu kun en nähnyt voltteja heittelevää heeboa.

Verenpaineet oli aika korkeella mut varmaan tän mun oloni vuoksi ja en ehtiny kauheesti paikallaan istua ennen ku mittasin.

Hitusen rauhoittaa se tieto, että istukka on sittenkin ihan edessä. Np-ultrassa arveli olevan takana. Mutta ei. Siinä se näkyi ihan anturia vasten. Ihmekään ettei ole liikkeitä juuri tuntunut.

Jos parin viikon päästä näkisi sitten mellastajan, niin voisin ehkä rauhoittua vähän. Tuo rauhallisuus painaa aika pahasti. Kun nuo kaksi elävää on olleet melkoisia mellastajia ja menetetty vaan möllötteli.

1.10.2014
misukka
misukka

Tsemppiä misukka sulle! 3 Ja mut yllätti, että sää oot jo näin pitkällä. Onnea kovasti. :-)

1.10.2014
pelargoni1
pelargoni1

mulle tuli sama mieleen kuin naperolle kun luin sun tsemppikirjoitusta pikkuerppaxille, että voi kun osaisit itse noudattaa neuvoasi *sydän*. ja olla antamatta niille negatiivisille ajatuksille valtaa noin hirveästi.

en ole kokenut vastaavaa joten en voi ymmärtää miltä se tuntuu, mutta harmittaako sinua sitten kun hän on syntynyt, että et yhtään nauttinut raskausajasta? kadutko sitä jälkeenpäin? etenkin jos tämä kolmas on teidän viimeinen.

toivon todella, että nyt KUN pääset tämän vaikean viikon/ajankohdan yli ja KUN vauvalla on kaikki hyvin, niin osaat pikkuhiljaa alkaa nauttimaan ja iloitsemaan raskaudesta.

1.10.2014
Mummy83
Mummy83

En ole ollut samanlaisessa tilanteessa, joten en täysin voi kuvitella miltä sinusta misukka tuntuu.

Voimia tahdon toivottaa silti.

Kohdaltani muistan tasan vuosi sitten, kun ajattelin tyttöämme odottaessa, että päästiin lokakuulle. Vuosi sitten olikin vielä kuukausi  laskettuun aikaan.

Kohdallani oli mahdollista, että vauvamme olisi syntynyt tasan rv. 35+0. Jos istukka olisi ruvennut vuotamaan tai jotain muuta häikkää olisi tullut. Sektio olisi silloin ollut synnytystapa.

Onko sun misukka mahdollista päästä puhumaan ajatuksistasi ja tilanteestasi?

1.10.2014
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Tsemppiä misukka! :) Sua lainaten: "Mieluummin kannattaa keskittyä uhkakuvien luomisen sijaan siihen, että pieni saa rauhassa kasvaa masussa mahdollisimman pitkään ja rauhassa. 

Se että miettii noita entäs jos juttuja, on oikeasti turhaa. Kannattaa keskittyä positiivisiin asioihin. Loppuraskauskin sujuu paljon mukavammin niin."

En voi edes kuvitella tuota siun ahdistusta.

1.10.2014
napero24
napero24
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...