Minusta odottaja ottanut vastuun mokastaan hienosti.

Joo, moka oli mut nyt homma ok. Ja pitääkin vähän pahalta tuntua. Ei olis normaalia, ettei tuntuis missään.

Srallan jutusta tuli mieleen meidän hissan ope yläasteella. Se oli persoona :) Ihan mahtis täti! Jos joku möykkäs luokassa ni se ampu sitä vesipyssyllä oman tarinansa keskeytymättä. Ja yhen huomionhakusen jannun kiikutti korvasta ulos luokasta kun ei vesipyssykään enää vaikuttanu. Väheni möykkäys luokan peräpulpetissa kummasti kun meni viesti perille. Eikä siis riuhtonu vaan otti kiinni ja ohjasi pääasiassa sanallisesti ulos.

Mutta Jenkku, koulu on opettajien työpaikka, jossa mun mielestä oppilaalle älähtäminen kirosanoja käyttäen on turhaa ja sanoisin, että esimiehenä ainakin asiaan puuttuisin. Jos mä töissä kiroilisin tai edes ääntäni korottaisin muulloin, kuin lisäkäsiä tarvitakseni pääsisin melko varmasti juttusille pomon kanssa.

Enpä saanut eilen puhelimella vastattua, mutta MUN mielestä odottaja on toiminut täysin oikein. Pyytänyt anteeksi huutoa ja kirosanaa nuorelta, jolle huusi. Kertonut tilanteesta ITSE esimiehelle ja ilmoittanut asiasta vielä tytön vanhemmillekkin. 

MUN mielestä on toimittu aikuismaisesti ja juuri niin kuin on pitänyt. Yöuniani en menettäisi, jos esimies ei halua tästä asiasta suurempaa tehdä. Ja en kyllä käsittäis miksi tekisikään.

Kirosanat ei ole mun lapsuudessa kuuluneet kodissa, eikä sen ympärillä. Koulussakin kirosanoista tuli usein joku sanktio. Nyt, kun ikää on reilu 20, niin en mä edelleenkään kamalasti kiroile. Joskus tulee käytettyä "voimasanana" hittoa, mutta ei meillä mitään V:tä huudella. 

Mies on saanut taas toisenlaisen kasvatuksen. Heillä on kiroiltu ja mies on kiroillut lapsesta asti. Pikku hiljaa hänestäkin olen tuota kiroilua kitkenyt pois, jottei lapset oppisi. Ja valitettavasti meillä 2v osaa sanan "pakkapää", eli paskapää. Ei kylläkään käytä sitä niin kuin sitä voisi käyttää. Onneksi.

Ja sellainen huomio, että työmaailmassa esimiehen pitääkin tietyllä vakavuudella suhtautua alaistensa tilanteisiin ja toimintaan.

Tällä kommentillani en viittaa odottajan esimieheen.

Pakko Jenkulle todeta, että en todellakaan ole edes 30-vuotiaana ajatellut asioista samoin, kuin nyt.

Joihinkin asioihin on tullut armollisuutta, toisiin suhtaudun tiukemmin kuin silloin.

Vakavasti ja tiukasti kohdallani olen aina ammatillisiin asioihini suhtautunut, se ei ole muuttunut miksikään.

Jenkku92:lle kiitos tuesta. Olemme kinastelleet aika monesta asiasta tällä palstalla. Siksi olikin erityisen kiva lukea sinulta puolustusta.

Mitä itse asiaan tulee, laitoin Wilma-viestin myös tytön äidille ja pyysin siinäkin anteeksi. Tapaan hänet koululla ihan muissa asioissa parin viikon päästä. Tuo tapaaminen tulee sujumaan paremmin, kun minun ei tarvitse kiemurrella häpeissäni.

Tämä juttu on nyt tainnut vähän paisua pikku kinasteluksi, mutta odottaja; Mun mielestä on kaikkein tärkeintä, että sun lipsahdus on sua harmittanut ja mietityttänyt, etkä vaan painanut sitä villasella!!! Ja juuri se, että kysyt toisten mielipiteitä tarkoittaa, että tiedät tehneesi väärin. Kaikki me ollaan vaan ihmisiä ja mokia sattuu, tää nyt vaan sattu olemaan aika kurja moka!!

Mua olisi yläasteella lähinnä huvittanut, jos opettaja olisi kiroillut oppilaiden kuullen, mutta ymmärrän myös äärimmäisen hyvin ihmisiä, joiden mielestä se kerta kaikkiaan ei ole sopivaa. Lipsahdus on nyt kuitenkin käynyt ja toivon, ettei niin käy uudelleen, mutta en myöskään tuomitsisi sua roviolle;)!

Värikästä syksyä!! Teille kaikille!

Jenkun kysymykseen.

Odottaja on tehnyt oikein, kun on lähtenyt tilannetta purkamaan ja puhunut asiasta työpaikallaan.

Mikään sarkasmi ei odottajaa auta, vaan nää hänen täällä esiin tuomansa asiat on hänelle tärkeitä ja merkityksellisiä, siksi käsittääkseni hän niistä kirjoittaa.

Hän kysyy myös neuvoja täällä, kuten me kaikki, ja vertaistukea. Se on hyvä asia.

Kyllä ihmiseen vaikuttaa se, miten hänet on kasvatettu, ja ikä myös.

Parikymppinen suhtauituu asioihin toisin kuin se, jolla edellä mainittuun on puolet enemmän elämänkokemusta.

On minunkin kohdallani päiväkodissa työnohjauksessa puhuttu ja ratkottu sitä, mikä on oma työskentelynopeuteni pukiessani vuosikasta lasta, ja onko tuo työtilanne lasta huomioivaa vai liukuhihnatyötä. Eli varsin pientä juttua verrattuna esim. kielenkäyttöön.

Silloin meillä ei vielä ollut lapsia, mutta muistan, kun työnohjauksessa työtoveri sanoi, että omaa lasta voi pukea vaikka kuinka hitaasti.

Kävin jo juttelemassa rehtorin kanssa ja kerroin tilanteesta. Varsinaisesti menin rehtorin juttusille keskustellakseni tuosta järjestyssäännöstä, mutta samalla "tunnustin" kiroilun.

Ja kyllä se on vakavaa, jos aikuinen ei opetus-ja kasvatustyössä pysty kieltään hillitsemään. Sanat voivat äkkiä muuttua vakaviksi teoiksi. Sitten tilanteet on jo poliisiasioita.

Itsekin toimin opetusalalla, varhaiskasvatuksessa. Jos sielläkin käyttäisi lapsia, työtovereita, vanhempia ja muita yhteistyökumppaneita kohtaan karkeaa kieltä, Varmasti pääsisi esimiehen puhutteluun.

Olet täällä Liberossa tuonut esiin, että sinua ärsyttää yläkouluikäisten kiroilu.

Toivottavasti sinua häiritsee omakin kielenkäyttösi, ja haet apua!

Yksilötyönohjaus voisi olla sinulle hyväksi. Älä jätä sitä mahdollisuutta käyttämättä. Samalla voisit purkaa työnohjaajan kanssa muita omaan työhösi ja työyhteisöösi liittyviä asioita.