omia kokemuksia
Moi! Tarvisin vähän kokemuksia tai neuvoja. Eli itselläni on kaksi tyttö lasta 3v ja 9kk. Joskus ajattelin että teemme kolmannen mutta tulin kumminkin kakkosen jälkeen tulokseen että ei ei ei,ovat sen verran hulivilejä. Söin juuri kahdeksan päivää kuukautisten siirtolääkkeitä,perjantaina otin viimeisen. Tänään oli outo tunne pääkopassa ja kaappiin oli jäänyt digitaalinen raskaustesti minkä tein ja positiivinenhan se oli,viikkoja nyt siis 4. Mutta tätä ei oltu siis suunniteltu,ja nyt päässä pörrää kuussataa mietittävää asiaa,pidämmekö vai emme? Itse olen sitä mieltä että aborttia ei tulisi tehdä koska aikuisten on huolehdittava ehkäisystä...plääh,molempien likkojen vauva-aika hyvin valveilla olemista ja kovin rankkaa aikaa muutenkin. Onko kellään kokemuksia tai omalla kohdalle sattunut vastaavaa?
Vastaa
Listaa uusin ensin
Omia kokemuksia pyysit,sellaista ei ole,mutta tosi moni kolmen lapsen äiti on todennut,että kolmas menee siinä sivussa.. Siis että toinen lapsi on ollut paljon rankempi muutos kuin kolmas.. :)
Toivon siis teille kaikkea hyvää,päätös on teidän,mutta todennäköisemmin tulisitte abortista katuma päälle ennemmin kuin lapsen pitämisestä..
Lapset on erilaisia,kolmas voi olla rauhallinen ja helppo tai sitten villiäkin villimpi,sitä ei voi etukäteen tietää,mutta varmasti rakastuisitte häneen heti ja se auttaisi jaksamaan :)
Kokemusta ei ole, mutta juttelisin ihan alkuun puolison kanssa. Mitä hän on mieltä. Mitä ajatuksia hänelle tulee raskaudesta ja vauvasta. Mitä itse olet mieltä. Jaksaisitteko olla vanhempia vielä yhdelle.
Omaa elämääni miettien, meidän talossa päätös olisi selvä. Vastuu kannetaan ja lapsi on tervetullut. Se, olisiko lapsi saanut alkunsa vahingossa vai ihan suunnitellusti, sillä ei olisi väliä. Yhden lapsen menettäneenä, en voi itse päättää siitä, että saako joku syntyä maailmaan vai ei.
Lisäksi, mulla heti tulee mieleen raskauden kesto. Eihän se vauva siihen heti tule. Teilläkin pienin ehtii vielä hyvin kasvamaan ja ehdit itse keräämään voimia. Ajatukseen tottuu kyllä. Ajan kanssa. Ja jollei totu, on aina vaihtoehtona adoptio, mikä sekin oikein hyvä vaihtoehto. Kannattaa siis ihan oikeasti miettiä. Ja kadutko joskus aborttia, sitä ei voi tietää nyt, mutta itse ainakin katuisin. Minulla on nyt kaksi lasta ja olen heistä onnellinen, mutta olisin vieläkin onnellisempi, jos poikamme olisi täällä meidän kanssamme. Menetys ei ollut minun päätös, joten tavallaan en siitä itseäni syytä, mutta luultavasti syytäisin, jos kyse olisi abortista. Tosin silloin raskaus ei olisi kestänyt varmaankaan lähelle puoltaväliä, eikä sukupuoli olisi selvinnyt. Ja menetys ei ehkä olisi niin kova, jollei lapsi olisi oikeasti ollut toivottu. Puolensa siis kaikessa. Mutta soittoa neuvolaan ja keskustelua miehen kanssa.