Moi misukka

Asia taisi sitten olla vain väärinymmärrys kun kirjoittelun kautta ei kuule toisen äänensävyjä niin koin sen aloituksen vain niin hyökkäävänä. Neuvosi olivat muuten hyviä. Tiedän kyllä mitä tarkoitat tuolla ja pyrinkin juuri miettimään kaiken aina lapsen näkökulmasta ja siten myös mitä itse lapsen tilanteessa haluaisin ja mikä helpottaisi häntä :) Esimerkiksi, jos ei syö niin ei varmasti ole ilkeyttä vaan ajattelen että söisitkö itse jos on vaikka viisaudenhampaat juuri tulossa ja miltä sellainen tuntuu ja yritän antaa sitten sellaista ruokaa mitä itse söisin siinä tilanteessa (jotain kylmää ja pehmeää) yms. Mutta hyvä pointti se on ja toisen asemaan asettuminen ei ole aina niin itsestäänselvää :)

Ihan halusin sulle lisävinkkejä antaa kaikella ystävällisyydellä kun tuntui, että perusyeet oli hallussa. Vinkkejähän sä kaipasit.

Ainoa minkä torppasin, oli se lapsen kiusaaminen. Halusin selittää tilannetta sulle sieltä lapsen näkökulmasta. Että pohtisit asiaa pienen kannalta. Miten hän asian mitä luultavimmin näkee ja kokee.

Koin, että näet lapsesi ilkeänä ja negatiivisessa valossa koska hän "kiusaa"eli nipistelee ja tekee vastoin kieltoja. Halusin, että ymmärtäisit lapsen mieltä/ajatuksia ja osaisit suhtautua asioihin oikein ilman negatiivisuutta.

Mutta jos koit ystävälliset ajatukseni hyökkäyksenä, olen pahoillani siitä.

Itsellä vaan ajan myötä on niin monet asiat valjenneet ja oppinut ajattelemaan asioita lapsen kannalta paremmin.

Toisaalta. Aina ei tule mietittyä täysin tarkkaan mitä kiireessä kirjoittaa kun haluaa vain jonkin niksin tai vinkin laittaa. Aina kun kirjoitetaan, on väärinymmärryksien mahdollisuus suuri.

 

Hyvä juttu, jos unihulinoinnit ovat helpottaneet. Ja kaikilla mukava olla. Sehän on pääasia.

Uusi nukutuskeino on sellainen, että lapsi viedään nukkumaan (iltasatu jne.) ja jäädään viereen istumaan tuolille, eikä huomioida lapsen touhuja. (Voidaan kuitenkin pitää kädestä, silittää tms., mutta ei katsekontaktia). Vieressä ollaan niin kauan kuin lapsi malttaa pysyä rauhallisena ja yrittää nukkua. Jos lapsi alkaa pelleillä tai tulee pois sängystä, hänet peitellään ja mennään pois huoneesta. Sen jälkeen viedään aina vain rauhallisesti takaisin sänkyyn. Jos lapsi itkee (tulee sängystä pois itkien tai itkee sängyssä), mennään viereen istumaan tuolille, mutta taas jos alkaa pelleillä, mennään pois. Näin jatketaan, kunnes nukahtaa. Jos ei itke, ei tarvitse mennä huoneeseen ollenkaan. Jos viereen meneminen ja silittelykään ei auta niin voi varmaan ottaa syliin kunnes rauhoittuu, mutta vielä ainakaan ei tullut sellaista tilannetta meillä. Poika jäi lopulta huoneeseen rauhallisena olemaan ja nukahti noin kymmenessä minuutissa sinne itsekseen.

Moi carata

Sinun kommenttisi oli myös oikein asiallinen ja sainkin siitä juuri sen käsityksen, että joidenkin, eikä välttämättä kaikkien :) Kiitos myös sinulle neuvoista.

Hyvää yötä kaikille =) Kerron vielä jonkin ajan päästä uuden nukutuskeinoni, jos joku muu tätä ketjua lukeva haluaa sitä joskus käyttää, vaikka teitä ei se välttämättä juuri nyt koskettaisikaan. Nukkukaa rauhassa, toivottavasti ei jäänyt kellekään paha mieli.

Aloittaja, sait kommennetteja, joissa suurin osa oli kokemuksia. Se, mikä teillä toimii, ei välttämättä toimi muilla ja toisinpäin. Se, että sanoin joidenkin tuon ikäisten lasten olevan pihalla siitä, mitä nukkumaan meneminen tarkoittaa, ei tarkoittanut, etteikö teillä asiaa ymmärrettäisi. Kyllä moni 1v ymmärtää miksi sinne sänkyyn mennään joka ilta.

Netissä kun kirjoittelee, niin ei voi tietää toisesta varmaksi, onko juttu läppä vai ei. Hyvä juttu, jos siellä on saatu yksi hyvä nukkumaan meno :)))

Eikä neuvoissa mitään vikaa ollut, nuo aloitukset vain harmittivat. Mutta nyt on paljon parempi mieli kun on tullut hienovaraisempiakin vastauksia :) Nimenomaan etsin sellaista sovellutusta, joka kävisi juuri meille, enkä kaavamaisia tapoja. Kyllähän noita unikouluja löytyy googlettamalla, mutta oikeat kokemukset ovat arvokkaampia ja niitä juuri haluaisin kuulla. Toivoisin myös, että jyrkkien väitelauseiden sijaan käytettäisiin sanoja "Minun mielestäni..." tai "Meillä on tehty näin...", jolloin ei jyrää toisten mielipiteitä omillaan.

Jokainenhan kirjoittaa omaan tapaansa, varmaan persoonallisuuttaankin käyttäen.

Ei tässä myöskään ole tarkoitus arvioida kenenkään kirjoitustyyliä.

Kauniita unia kaikille Liberomaahan!

Hei Maarua :)

Valitettavasti poika huutaa sylissäkin, koska haluaisi vain leikkimään :/ Mutta nyt keksimme onneksi tavan, jossa ei tarvitse huuta ollenkaan, jos se vaan toimii seuraavinakin iltoina! =))

Meidän poika on siis todella liikkuvainen, eikä tykkää yhtään olla paikallaan, edes sylissä. Vasta nyt vanhempana on alkanut enemmän olemaan sylissä, mutta silloinkin halii ja pusutteee koko ajan ja pomppii ja pyörii :D Itseäkin harmittaa ja varsinkin silloin aikaisemmin harmitti, kun olisi halunnut pitää sylissä ja antaa läheisyyttä, mutta pojalla oli niin meno päällä ja kiire oppimaan uusia taitoja.

Ystävällisesti, yleisesti tähän ketjuun.

Asia menee perille, kun yhden kerran kirjoittaa.

Poistin oman tekstini, koska se tuli tarkoittamattani kahdesti.

Hei PekkajaMatti

Joo, juurikin Misukalle vastasin. Harmittaa vain kun pyysin apua juuri tähän omaan tilanteeseeni ja kerroin sitä varten tarvittavat taustatiedot niin sainkin vertaistuen sijasta hyökkääviä kommentteja siitä, miten ei pidä tehdä ja mitä sanon väärin, eikä niitä esitetty edes mielipiteenä vaan suorina väitteinä. Tulin siis puolustuskannalle.

Sinun kommenttisi kyllä ovat asiallisia ja hienovaraisia, kiitos siitä =) Vaihdoimme nyt taas tekniikkaaa ja tämä tuntuu toimivan todella hyvin! Siellä poika nyt makoilee ja pärisyttää kieltä, eikä ole yhtään kertaa nipistänyt tms. Tässä tekniikassa ei myöskään itkua tarvita ollenkaan.

Samalla kun kirjoitan tänne, yritän myös lopuksi kirjoittaa mikä meillä toimi ratkaisuna, että joku joka on samassa tilanteessa voisi lukea ja kokeilla sitä keinoa itselleenkin. En siis pelkästään itseäni varten kirjoita.

Ja minä tarkoitin sitä että meidän 1v kiusaa. En tiedä muista saman ikäisistä, mutta kyllä meidän lapsi ymmärtää ja tekee sen juuri tahallaan. Jos määrittelet kiusaamisen tietoisena härnäämisenä ja satuttamisena, se on juuri sitä. Lisäksi en pidä ollenkaan tyylistäsi esittää mielipiteitäsi ainoina oikeina totuuksina ja väittää vastaan, jos sanon että lapseni osaa kiusata. Sinä et kuitenkaan häntä tunne tai näe, joten et voi tietää ja yleistää samanikäisiin vertaamalla.

Itse ajattelin aikanaan myös, että kyseessä on kiusaaminen. Mutta ajatukset muuttuu.

Tuo on joka tapauksessa ikään kuuluva juttu kun omaa tahtoa esitellään ja testataan rajoja.

Itse nykyään ajattelen kiusaamisen eri tavalla. Vaikka 1v tahallaan, tietenkin, noita asioita tekee, hän ei vielä ymmärrä satuttavansa. Hän vain uhmaa kieltoa joka hänelle on asetettu. Ja sitä parempi jos saa vanhemmat reagoimaan kun tekee kiellettyä. Silloinhan se on hauskaa ja siinä on joku juju...

Minusta kiusaaminen vaatii ymmärryksen siitä, että satuttaa toista.

Mutta kukin voi ajatella asian miten huvittaa. Sama se mulle on.

Kirjoittaja on poistanut kommentit.

He1 Jonselmi.

Misukalleko noin kirjoitat?

Yleisellä tasollahan täällä kirjoitetaan. Jossain tapauksissa omista tai lapsen/lasten asioista.

Omaankin kokemukseen peilataan asioita, jos niin on.

Ei tämä sen kummempaa ole. Vertaistukea koitamme kukin kykymme mukaan antaa ja vastaanottaa.

Ja minä tarkoitin sitä että meidän 1v kiusaa. En tiedä muista saman ikäisistä, mutta kyllä meidän lapsi ymmärtää ja tekee sen juuri tahallaan. Jos määrittelet kiusaamisen tietoisena härnäämisenä ja satuttamisena, se on juuri sitä. Lisäksi en pidä ollenkaan tyylistäsi esittää mielipiteitäsi ainoina oikeina totuuksina ja väittää vastaan, jos sanon että lapseni osaa kiusata. Sinä et kuitenkaan häntä tunne tai näe, joten et voi tietää ja yleistää samanikäisiin vertaamalla.

Tarkoitinkin sitä, että 1v ei kiusaa. Hän kokeilee rajojaan. Ja se kuuluu ikään. Noin pieni ei tiedä mitä on kiusaaminen. Vasta isommat lapset kiusaavat kun tietoisesti härnäävät ja satuttavat.

Vaikka nukkuminen on ennen sujunut, rajojen testailu näkyy helposti ensimmäisenä juuri nukkumaan menossa koska sitä lapsen on helppo itse kontrolloida.

Vanhempien tehtävä on osoittaa, että uniaikaan mennään nukkumaan ja siitä ei jousteta. Vaikka hän miten testailisi ja pelleilisi.

Paras tulos saadaan sillä, ettei pelleilyitä noteerata vaan palautetaan aina sänkyyn. Sitkeämpikin jukuri tympääntyy jossain vaiheessa kun ei saa toivomaansa reaktiota aikaan.

Samaa rataa jatkuu uhmailut vuodesta toiseen ja niihin auttaa vain johdonmukaisuus jolla osoitetaan, että säännöt pitää.

Ja se, että vieraisilla nukahtaa hetkessä, on vieraskoreutta. Vieraisilla ei kehtaa temputtaa kuten kotona.

Meillä on ihan juuri 11 kuukautta täyttävä tyttö.

Hän ei kyllä kiusaa, ei nukkumaan mennessä, eikä muutoinkaan. Isoveljet on koululaisia.

Valvoo, jos ei nukuta, mutta ei kiusaa aikuistakaan esim. huitomalla tai olemalla hereillä.

Napero 24, kysymykseni oli että mitä unikoulun mukaan kuuluisi tehdä. En tietenkään jätä lasta yksin huutamaan siihen asti kunnes nukahtaa.

misukka,  lapsi hakee huomiota kiusaamalla. Kyllä hän tietää, mikä on kiellettyä ja tekee tahallaan juuri sitä.

En myöskään kannata väitettä, ettei tuon ikäinen ei tajua nukkumaanmenoa: kyllä meillä ainakin poika tietää mitä pitää tehdä kun käsketään nukkumaan. Päiväunille mentäessäkin saatan sanoa "menehän nukkumaan" ja lapsi menee omaan huoneeseen sänkyyn makaamaan (vaikka tietysti nousee hetken päästä pois).

Pitäisi ottaa huomioon, että lapset kasvavat eri tahtiin ja lukea kunnolla missä vaiheessa lapsi on ennen kuin alkaa tuomitsemaan. Meillä poika on kuitenkin nukkunut omassa huoneessa jo 7kk ikäisestä, joten yksin jääminen ei ole mikään ongelma. Osaa myös nukahtaa yksin ja nukahtikin pitkään yksin huoneessaan ongelmitta, ennen kuin jouduimme vaihtamaan tavalliseen sänkyyn.

Matkasängyt tai esteet eivät toimi, koska on ihan hurja kiipeilemään. Kiipeää keittiön pöydälle ja oman pään korkeudella olevan keinuhevosen selkään ihan tuosta vain. Uskon että esteet vain vaarantaisivat lasta ja innostaisivat kiipeilemään. Selin oleminen ei auta; lapsi pelleilee joko loputtomiin tai niin kauan kunnes väsyksissään loukkaa itsensä.

Ajateltiin nyt kokeilla sellaista, että tehdään iltarutiinit ja luetaan kirjaa, jonka jälkeen valot sammutetaan ja unilaulut laitetaan soimaan. Sitten ollaan hetki vieressä, peitellään ja sanotaan hyvät yöt ja lähdetään pois huoneesta. Jos nousee sängystä niin kannetaan takaisin. Jos jää itkemään tavallista (ei hysteeristä) itkua niin odotetaan minuutti ja mennään lohduttamaan kunnes on täysin rauhoittunut. Sitten lasketaan sänkyyn ja vaikka alkaisi heti uudelleen itkemään niin mennään pois ja odotetaan taas minuutti ennen kuin mennään lohduttamaan.

Jonkun mielestä voi olla turhaa lapsen "huudattamista", mutta olen varma, ettei tätä tarvitse tehdä kuin pari kertaa ja lapsi oppii nukahtamaan itse. Nyt se on paljon helpompaa, kuin esimerkiksi 5-vuotiaan kanssa. Teimme tätä kerran ennenkin silloin pinnasänkyaikoina ja muutamassa illassa poika oppi nukahtamaan yksin. Huomasimme myös, että yleensä juuri minuutin jälkeen itku loppui.

Ja vielä siitä, miksi laitettiin jo 7kk nukkumaan omaan huoneeseen: Poika heräsi pienimpäänkin peiton kahinaan yöllä, joten huoneeseen siirtämisen jälkeen kaikki nukkuivat meillä paljon paremmin. Silloinkaan poikaa ei haitannut yhtään nukkua omassa huoneessa, nukutimme illalla hytkyttämällä sylissä ja laitoimme puoliunessa sänkyyn, johon nukahti ja nukkui koko yön.

Poika on muutenkin hyvin menevä, eikä jaksa sylitellä pitkiä aikoja. Viihtyy myös hyvin yksin huoneessaan, joskus aamuisin leikkii tunninkin ennen kuin tulee kopistelemaan ovea tai kitisee pois tahtomisen merkiksi. Meillä on aina itkuhälytin, josta kuulemme milloin herää ja mitä tekee siellä. Itku kyllä kuuluu ilman hälytintäkin.

Oudointa on että viikon lomamatkalla sukulaisten luona ollessamme poika nukahti n. 10 minuutissa : luettiin kirja ja kulta käpertyi kainaloon ja nukahti. Kotiin palattuamme tuntien nukutukset taas jatkuivat. Jopa ensimmäistä kertaa elämässään yökylässä ollessaan (samalla matkalla) lapsi oli ukin sanojen mukaan nukahtanut kolmessa minuutissa.

Tuon ikäiselle tosiaan nukkiminen voi olla vielä vieras käsite. Meillä tyttö muutti omaan huoneeseen ja isojen tyttöjen sänkyyn (sellainen josta pääsee itse pois) kun oli 1v. Nukkumaan menot oli sitä, että me laitettiin tyttö nukkumaan ja tyttö joko nukahti tai tuli miljoona kertaa pois sängystä. Laitettiin aina takaisin, sanottiin "nyt nukkumaan, nähdään aamulla, hyvää yötä". Jos kertoja tuli monta, ei sanottu enää mitään, vaan vietiin vain takas sänkyyn.

Ja me ei olla juuri koskaan oltu siinä vieressä silittämässä, koska yleensä silloin meilläkin tyttö on alkanut siellä sängyssä pyörimään vielä enemmän. Joskus ollaan silitetty, mutta silloin tyttö on sanonut, että "silittää". Mutta sekin nyt vasta vanhempana tullut.

Tuon ikäinen ei kiusaa vaan hakee huomiota.

Jos lapsi nousee sängystä, lapsi palautetaan sänkyyn. Ebsin kerrotaan, että on uniaika ja mennään nukkumaan, toisella kerralla vaan hyvät yöt ja peitto päälle, sen jälkeen vain palautus sänkyyn.

Jos huutaa hysteerisesti, rauhoitetaan tilanne ja taas jätetään omaan sänkyyn.

Jos itkua on paljon, siihen viereen voi jäädä rauhottamaan kunnes on rauhallinen. Tavoite on kuitenkin poistua vierestä ennen kuin nukahtaa. Jos nipistelee tai puree, se on huomionhakua ja poistut vierestä jos telee niin. Vaikka metrin päähän ettei yletä suhun.

Tässä on nyt paria tekniikkaa selitettynä huonostu ja sekaisin. Mutta sun täytyy ite yrittää soveltaa mikä teillä toimii.

Jos lapsen voi jättää yksin huoneeseen, eikä karju siellä pää punaisena, niin se tekniikka toimii, että aina kun poistuu sängystä, palautetaan.

Jos taas itkua ja huutoa on paljon, voi soveltaa pehmeämpää metodia jossa jäät lapsen vierelle jotta tuntee olevansa turvassa ja vähän kerrallaan hivuttaudut lähemmäs ovea jotta voit jossain vaiheessa jättää itsekseen sinne huoneeseensa.

Itse sinä tiedät kumpi metodi toimii paremmin, ja voi niitä tarpeen vaatiessa yhdistelläkin.

Mutta itkuun reagoidaan aina kun se on hätäistä. Pelkkä tekoitku ei vaadi toiminpiteitä. Eron huomaa kyllä, kun on teeskentelyä tai tosi kyseessä.

Ja lapsen temppuihin ei saa reagoida muuten kuin lopettamalla se ja palauttamalla sänkyyn. Joku käden näkerrys... Jos se ei sua satu, niin anna hetken leikkiä ja ole kuin et huomaisikaan, jos sattuu vedä käsi pois yhtä eleettömästi.