Miksi en tule nykyään kenenkään kanssa toimeen :'(

Oli sitten kyse parisuhteesta, lapsista tai kodinhoidosta niin miksi tässä yhteiskunnassa on niiiin pirun vaikea saada apua?? Yritin saada apua paskaan parisuhteeseeni ja ajan sanottiin menevän kuukausien päähän. Juu emme ole eroamassa hetkessä mutta olen myös aika loppu jo, tuskin kukaan pyytää apua ensimmäisestä alamäen nähtyään, minä ainakin pyydän apua vasta kun alamäkeä on jo kestänyt hetken, odottelen ensin jos asiat hoituisivat itsekseen. Ei kannata siis. Parissa muussa paikassa olisi pitänyt soittaa apua, enkä edes ymmärtänyt tarkalleen mihinkä numeroon. Kamala mielestäni soittaa"hei mulla menee huonosti, saisko täältä apua??". Mieluummin laitan s.postia, miksi sitä ei ole melkein missään, siis 2000-luvulla vielä soitellaan ja soitellaan. Mulla ainakin on iso kynnys soittaa tollasesta. Muutenkin oman perheen kanssa kaikki on vaikeaa.. En jaksa... Onko oman perheen kanssa pakko väkisin aina yrittää tulla toimeen siis en vittu ymmärrä? Se on perhe mutta jos se tuottaa vaan mielipahaa kaikille niin MIKSI MIKSI MIKSI? Kun en edes voi luottaa että he ovat aina auttamassa jos muut jättää. Omat ystäväni ovat ainakin paljon luotettavampia ja muutenkin normaalempia kuin ihan eri planeetalla olevat vanhempani ja yksi siskoistani. Ihan oikeasti olen niin täynnä tätä. Olen varmasti adoptoitu, marsista. Omat vanhempani ovat kamalia vaikka väittävät tekevänsä kaikkensa puolestani jne jne perussettiä.. Sanovatko kaikki vanhemmat noin vaan koska niin kuuluu sanoa ja etten voi loukkaantua heille yms? He ovat vanhoja, joten heitä pitäisi ymmärtää, joka asiassa, typerässäkin.. Entä jos sukset menee kokoajan ristiin niiin annanko vaan olla, koska he ovat vanhoja??En jaksa. Elämäni on täynnä paskoja suhteita, jotenkin vedän niitä puoleeni, olen niin paska.. En tule nykyään kenenkään kanssa toimeen.. Tottakai se laittaa miettimään olenko niin hirveä ihminen etten tule kenenkään kanssa toimeen... Mikä vittu minua vaivaa? Olen herkkä, mutten mielestäni liian herkkä. Sanon herkästi ihmisille takaisin mutten myöskään pillitä jos minulle sanotaan, ellei nyt sanota täysin loukatakseen jotain arkaa. Enkä sano itse takaisin siis loukatakseni vaan lähinnä korjatakseni jonkun jutun tai vaan siis puolustaakseni. Menee hermo kun aina saa kaiken vääntää rautalangasta ja kukaan ei tunnut ymmärtävän minua eivätkä he edes halua. Ketään ei oikeasti kiinnosta vaikka kuolisin. Hautajaisenikin menisi vanhempieni siihen "oho, unohtu kun ollaan vanhoja heheheh" osioon. Tuon puolisonkin kanssa menee hermo kokoajan. Pelkästään se, että pyydän puolisoani tekemään kotityöt, on kuulemma nalkutusta, hän tekee niin typeriä juttuja etten jaksa näitä paskanaamoja ympärilläni. Siis tiskejä ei viedä koskaan olkkarista keittiöön, omia pyykkejä ei laiteta kaappiin vaan ne ovat vessassa viikattuna ja menevät siitä suoraan käyttöön, siitä koneeseen ja taas sama jatkuu, kaappiin ne päätyy harvoin. Tyhjät ruokapaketit jää pöydälle-ei roskiin, roskat viedään max kerran viikossa, kenkiä ei laiteta ikinä kenkätelineeseen, sänkyä mies ei ole pedannut koskaan, leluja ei kerätä leluhyllyihin vaikka siksi ne ostin, helottamaan elämää, jne jne jne.......... En ole täydellinen mutten kyllä noin avuton paska että samasta asiasta saa sanoa 10000000000 kertaa eikä silti auta, ja se, että minua ainakin kiinnostaa minulle rakkaiden ihmisten asiat, minä haluan auttaa ja olla tukena, enkä vedä huumoria sinne minne se ei vittu kuulu.... Sillä ei pyydetä anteeksi isoja asioita. Olipa kyllä ihana ja imartelevaa kun äitini oli sanonut siskolleni jonka kanssa olen riidellyt ja loukkaantunut ihan aiheesta mielestäni, että minulla on joku kamala trauma ja käyn terapiassa ja syön lääkkeitä koska olen niin katkera ihminen. niin. täyttä paskaa kaikki, en käy enkä syö eli äidilläni oli vain tarve selitellä minun kamalaa käytöstäni sillä että olen muka pipipää, että ilman tätä selitystä olisin ollut vaan käsittämättömän hullu joten minusta piti valehdella! WHAT?? minä aiheutan katkeruuden juu.. se, että ihmiset ympärilläni kohtelevat minua huonosti, siis rakkaat ihmiset nimenomaan, ja eivät kuuntele minua ja unohtelevat minulle tärkeitä asioita jne ja vähättelevät kaikkea sekä laittavat meidän sisarukset selkeään paremmuusjärjestykseen, sillähän ei ole mitään tekemistä sen kanssa että olen katkeroitunut. Ja miksi en saisi olla katkera. Niin kauan kuin asiat päässäni ovat selvittämättä, en voi antaa olla, en vaan osaa vaikka yritän. ja se ettei kukaan kuuntele tai ota vakavasti niin saa kaiken jatkumaan. En jaska. Muutenkin vanhempani painostavat minua kokoajan tekemään sovun siskoni kanssa mutta siis vain minun, minä olen kaiken syypää. Eikö riitaan tarvitse aina kaksi. Olen niin täynnä tätä. Meillä menee siskonikin kanssa kokoajan sukset ristiin ja nyt meni riitakin ihan yli niin heti minussa on vika ja kaikki haluavat minun sopivan ja lopettavan kaiken. Eipä siskonikaan mitään tee sen eteen että olisimme väleissä! Minä siis pilaan kaiken? Siskoni sanoi minulle loukkaavia asioita, viimeisen kerran sanon minä joten laitoin pisteen touhulle ja näin kävi. Tiedän että sama jatkuisi vaan joten miksi pitää heti pyydellä anteeksi vaan koska on perhettä..? Ei kuitenkaan käyttäydytä niin. Kamalaa tuo painostus. Tulee tosi paha mieli. En kohta jaksa vittu edes elämää. Katselin jo puolisolle omaa asuntoa mutten saanut sitä, meillä kun ei ole varaa kahteen isoon normaaliin asuntoon ja tuo oli todella halpa. Mutta jos ei toista yhtä halpaa tule (ei tule) niin joudun minäkin muuttamaan lasten kanssa johonkin pieneen koppiin tästä ihanasta asunnosta mutta missä me vaan riidellään kotitöistä, joihin liittyy siis kaikkea muutakin. Siihen päälle vanhempieni sekoilu ja siskoni paapominen.. Kukaan ei edes huomaisi vaikka kuolisin. Juuri nyt.