Raskaus pelottaa.
Sain viime viikolla tietää olevani raskaana. Asia ei ollut suunniteltu, mutta alku shokin jälkeen se on niin itselleni kuin miehelleni iloinen asia. Neuvolaan soittaessa kerrottiin että luultavasti rv 7 menossa, ja ajan sain keskiviikolle. Ainoa ongelma on kokoaikainen pelko ja stressi. Nyt kun olen sisäistänyt asian ja iloitsen siitä, pelkään kokoajan että kyseessä on kohdunulkopuolinenraskaus tms. Myös vatsakivut aiheuttaa paniikkia, ja jokaisen vihlausun jälkeen olisin valmis lähtemään lääkäriin. Siispä haluisin nyt kuulla muiden kokemuksia ja tuntemuksia, eli siis vertaistukea! Eniten haluisin kuulla tuosta vatsakivusta, kuinka normaalia/vaarallista se on?
Vastaa
Listaa uusin ensin
Voimia raskauteen.
Olet varmaan jo käynyt neuvolassa.
Moikka
mulla on nyt 4kk ihana pieni ilopilleri prinsessa ja sillon kun tulin raskaaksi oli kaiken maailman kipuja ja tuntemuksia.. pienistä vihlomisista vatsalla välillä vähä kovemmista kivuista ei tarvi välittää ne on aivan normaalia kasvukipua ja myöhemmässä vaiheessa normaaleja liitos kipuja.. se että alapäästä tulee kivun yhteydessä verta ei ole normaalia... tietysti vihloo ja kolottaa kun sisälläsi kasvaa pieni ihminen kovaa vauhtia. Ei pikku säryistä kannata välittää. Kyllä itse huomaa sitten oikeasti milloin kaikki ei ole hyvin.
jaksamisia :)
Mä skitsoilin koko alkuraskauden ja keskiraskauden. Nyt on viimeinen kolmannes menossa ja hermoilen vieläkin joka asiasta. 3 taskaus menossa mutta kyllä sitä aina hermostuu joka asiasta :) kaikenmaailman kivut ja kolotukset on normaalia. Mulle neuvottiin neuvolassa että jos verta tulee tai tulee suuri kipu, niin se ei ole enää normaalia. Kaikki menee hyvin :) kyllä sun kehosi tekee kaikkensa rakauden ylläpitämiseen :)
Olet saanut jo hyviä vastauksia, mutta sanoisin vielä, että neuvolaan ja äitiyspoliklinikalle voi soittaa koska vain. Mikään kysymys ei ole tyhmä. Jos jokin siis mietityttää tai pelottaa, niin siitä kannattaa puhua.
Ja on täysin normaalia olla huolissaan vauvasta. Sitä se äitiys on. Etukäteen on turha jännittää ja miettiä, mutta sanoisin, että kaikki äidit jossain vaiheessa odotusta stressaavat ja miettivät onko vauvalla kaikki hyvin. Usein huoli on aiheeton. Vauvalla on masussa hyvä olla, kun hän saa riittävästi ravintoa. Eli syö, juo ja liiku.
Alavatsakivut ja nipistelyt ovat etenkin tuossa alkuraskaudessa enemmän kuin normaaleja, kunhan ei tule vuotoa. Jos kipuun liittyy veristä tai rusehtavaa vuotoa, niin kannattaa seurata tilannetta kotona hetki ja katsoa miten vuoto jatkuu. Jos verta tulee aivan kamalasti, menisin suoraan äitipolille.
Onnea odotukseen! :)))
Misukka kirjoitti selkeästi.
Kyseessä varmaan varhaisultra jossa tarkistetaan, et alkio on olemassa.
Niskaturvotus katsotaan yleensä viikon 12 tietämissä ja rakenneultra sit siellä 20 viikon jälkeen.
Mä kävin tässä raskaudessa varhaisultrassa rv 8+3, että onko ketään kotona. Sit 12+3 niskapoimu-ultra ja rakenne on sit vielä kaukana edessäpäin.
Toi varhaisultra ei ole mikään vakiokäynti vaan siellä yleensä tarkistetaan raskauden kesto jos on jotain häikkää ollu kiertossa eli ei ole tietoa milloin raskaus on saanut alkunsa.
Ja jos se on sellanen ekan neuvolan yhteydessä oleva ultraus ni se ei ole edes varhaisultra, vaan joku neuvolan oma juttu.
Nuo kunnon ultraukset lähes poikkeuksetta tehdään synnytyssairaalassa.
Perjantainen ultra on siis se missä tutkitaan niskaturvotus (?), eli ei "oikea" ultra vielä :) käsittääkseni ensimmäinen kunnon ultra on joskus siinä 20viikon paikkeilla? Olen hieman pihalla vielä näistä asioista, ensimmäinen raskaus kun on :D
Kiitos paljon onnitteluista ja vastauksista! Huomenna on ensimmäinen neuvola ja perjantaiaamuna ultra, jännittää! Viimeyön näin painajaisia siitä että ultrasuomalaisen todettiin ettei siellä mahassa olekaan mitään :( olen yrittänyt miettiä vain positiivisia asioita, mutta negatiiviset kummittelee takaraivossa kokoajan. Mutta, ehkäpä neuvolan ja ultran jälkeen uskaltaa hiukan jo hengähtää :)
onnea tiineyteen:)!
mie voisin sanoa, että alku-, ja loppuraskaus ovat kipeitä kumpikin. alkuraskaudessa kaikki ne hormoonimuutokset ja kohdun kasvaminen jne aiheuttavat pistoja ja viiltoja jotka monasti säikäyttävät turhan takia. loppuraskaudessa taas kroppa alkaa olla niin väsynyt siihen kantamiseen että kaiken aikaa jotain kohtia kolottaa ja särkee vaikkei selitystä niille löytyskään:D
ehkä raskauspelot ja panikoimiset vain kuuluvat äitiyden kasvuun.. loppujen lopuksi, sitä kantaa kaiken aikaa huolta sitten siitä lapsesta ja pelkää sen puolesta heti kun se on ulkona mahastakin. heh. mutta voin vakuuttaa, että kaikki mitä nyt käyt läpi, niin on varmasti normaalia, ja täältä saat vertaistukea mihin vain:) onnea vielä hirmuisesti! 9kk kuluttua voin olla varma, että ihmettelet itsekkin miten olet joskus voinut elää ilman lastasi. siitä vain tullee niin iso osa sinua heti ensiparkaisullaan, että siun on vaikea kuvitella miten olet ilman sitä voinutkaan olla:)
Onnea raskaudesta!
Mutta yritä rauhoittua. Sulla ei liene mitään oikeaa syytä pelätä raskautta. Olet vain nyt hieman järkyttynyt tästä tiedosta.
Vatsakipuja ja monia monia muita kipuiluja tulee olemaan paljon. Ja luultavasti kaikki niistä tulee olemaan ihan normaaleita ja raskauteen kuuluvia juttuja.
Jos sä jokaista vihlaisua ja jomotusta alat liikaa pohtimaan, ei odotuksesta tule mitään.
Yritä nyt vaan kuitenkin luottaa siihen, että luonto hoitaa. Raskaus on naiselle täysin normaali tila ja useimmiten kroppa osaa hoitaa sen ihan omin päin. Huolehdit vain hyvästä ruokavaliosta ja riittävästä liikunnasta että on kivempi olla.
Huolehdit murheista sitten, JOS niitä tulee.
Etukäteen on turha pelätä vaikka se normaalia onkin kun kaikki on uutta. Mutta luota siihen, että kaikki menee hyvin ja kuten pitää. Pääset paljon vähemmällä.