Kissa ei sopeudu lapseen
Otsikko kertookin jo pointin asiastani. Meidän leikattu kissa on 5-vuotias ja eikä pahemmin ole ollut tekemisissä lasten kanssa. Ensimmäinen puoli vuotta meidän vauvan kanssa meni ihan hyvin, kun vauva ei silloin juuri liikkunut eikä itkeskellytkään. Puolesta vuodesta eteenpäin vauva alkoi ottaa kontaktia kissaan ja kissa on tästä aivan kauhuissaan. Muutaman kerran se on rääpässy lasta, mutta ei ilkeyttään vaan pakokauhun vallassa. Nyt kissan stressikäyrä on niin huipussaan, että on viimeiset 4 kk pissaillut joka paikkaan. Käytin lääkärissä, ja lääkäri totesi ettei sillä ainakaan ole munuaisissa tai virtsaputkissa mitään häikkää. Lattia meillä on menossa nyt pisujen takia vaihtoon.. Matot menee vaihtoon.. On ostettu vaikka mitä karkotetta ja hajunpoistajaa. On yritetty antaa enemmän huomiota ja tutustutettu rauhallisesti lasta ja kissaa toisiinsa, mutta mitäpä vuosikaskaan voimilleen mahtaa. Onko kenelläkään vastaavanlaista tilannetta? Oletteko joutuneet luopumaan kissasta vai onko kisu aikaa myöten sopeutunut lapsen kasvaessa? Lapsi aloittaa kohta tarhan, joten kissakin saa "omaa aikaa" enemmän pian. Minä alan olla kypsä joka aamuiseen matonpesu traditioon ja tutkailemaan joka kerta kissan liikkeiden jälkeen, löytyykö kusiläikkiä.. En kuitenkaan haluaisin kissastakaan luopua, kun on kuitenkin tärkeä perheenjäsen. En minä miestäkään laita "annetaan palstalle", vaikka välillä käykin hermoille. :D ;)
Vastaa
Listaa uusin ensin
Päädyimme nyt sellaiseen ratkaisuun, että kissa muuttaa minun vanhempien luokse asumaan, missä se on ollut hoidossa aina muuttojen ja lomareissujen aikaan. Aika näyttää sitten, voiko se muuttaa takaisin meille joskus esim vuoden tai kahden päästä.. Ainakin se menee tuttuun paikkaan. Ja voin olla huoleti, varmasti saa hyvää hoitoa. Ja näenkin sitä sitten usein. :)
tätä kirjoittaessa kisu kävi pissaamassa keittiön lattialle.. :(
komppaan jenkkua tässä asiassa täysin. Ja myös lasta pitää opettaa että eläimiä Ei saa ahdistaa, eikä satuttaa. Näin meidän poika oppi jo ryömimisvaiheessa kun nätisti otti käden pois. Siis on oppinut olemaan hevosten, koirien ja kissojen kanssa. Ja eläimellä on myös yksi turvapaikka mihin lapsi ei saa mennä. Ei oo helppoa mutta lapsi myös oppii nopeasti sen, miten eläimiä kohdellaan. Eläimet myös tarvitsee oman huomionsa ilman lasta, jotta stressitaso pysyy matalana
Me luovuttiin kissasta :(
Meillä oli 3 kisua(7,7 ja 8v), joista yksi stressasi lapsen tuloa ihan hirveesti.
Se alkoi tappelemaan toisen nartun kanssa, pissas ympäriinsä ja päivät vietti kissapuussa korkeimalla paikalla mihin pääsi. Kävi pojan päälle jos poika ahdisti nurkkaan.
Vuoden katselin tilannetta mikä paheni kokoajan. Kakkaakin alkoi loppua kohden ilmestymään eteiseen (josta kulku vessaan) ja jostain syystä ei uskaltanut mennä vessaan asti.. Viimeinen "oire" mikä oli liikaa oli se, että kissasta lähti ihan hirveästi karvaa sekä hilseili paljon.
Se siis stressasi ihan älyttömästi ja jälkeenpäin surettaa, etten toiminut aiemmin.
Kissa pääsi onneksi tuttuun kotiin ex:än luokse.
Kokeilisin vielä miten kissa suhtautuu "omaan aikaan" koska tuollaista mahdollisuutta en itse pystynyt järjestämään ja voi tehdä tosi hyvää!
Muuten toivon parasta teille ja ettei teille käy samoin!
2 muuta kissaa sopeutui hyvin vaikka sekin tapahtui pikkuhiljaa (nyt siis poika 2v 2kk ja tyttö 5kk). Valitettavasti toinen kissa sairastui syöpään ja menetimme sen, mutta tämä yksi narttu kissa pärjää hyvin. Nukkuu jopa välillä lasten sängyssä jos en huomaa sen sinne livahtaneen ;)
Kurja tilanne. Mulla ei ole kokemusta moisesta mutta nostellaas paremmin näkösälle josko joku osaisi jotain kertoa.
Mie oon sen verran eläinystävä, että mieluummin antaisin kisun lapsettomaan perheeseen, jos ei lähes puolessa vuodessa ole yhtään sopeutunut, kuin antaisin kärsiä stressistä.
Varmasti kisulle ihan kauhea tilanne. Eikä kovin mukava kelleen muullekaan.
''
