Yksinhuoltajuus ja vaativa lapsi

Onko muita vanhempia joilla on ns. vaativan temperanmentin lapsi? Miten te jaksatte ja miten teidän arki sujuu? Mä oon yksin 1,5v tytön kanssa ja välillä on todella raskasta ja stressaavaa kun kokoajan neiti vaatii jotain, kiukuttelee, narisee, tukkii syliin tai nuhjuaa kyljessä ja jos ei pääse syliin niin alkaa hirveä huuto, ei viihdy juurikaan yksin vaan vaatii viihdytystä ja huomiota kaiken aikaa. Suuttuu ja loukkaantuu herkästi ja riippuu ihan päivästä että miten suhtautuu muihin ihmisiin ja uusiin tilanteisiin, enimmäkseen kuitenkin takertuu äitiin. Tää on ollut tätä ihan alusta asti, vaati vauvanakin todella paljon huomiota eikä viihtynyt yksin ja piti keksiä viihdykettä. Vieläpä kun on tosi vilkas ja kokoajan on vain entistä vilkkaampi. Eroahdistus oli aikanaan ihan kamala kun ei saanut mennä kolmea metriä kauemmas, jo kaksi metriä teki tiukkaa. Jäin yksin neidin kans kun tyttö oli 5kk. Asuimme turvakodissa sen ajan kun neiti oli 5kk-8kk ja kun omaan kotiin muutetttiin, ei esim. kotihommista tullut yhtään mitään kun neiti huusi vieressä kuin hyeena kun yritin esim. tiskata tai imuroida. Vielä nykyäänkin on vähän siinä ja siinä että saanko tehdä kotihommat rauhassa. Nukahtaa ei voi ilman että äiti on vieressä. Saa raivarin jossei saa juuri sillä hetkellä huomiota kun tahtoo ja välillä mun on vaan pakko sanoa "äiti ei nyt ota syliin" tai "äiti tiskaa nyt". Jos ei huomiokiintiö tule täyteen niin sitte aletaan tekemään jotain ilkeyttä. Purraan, mätkitään tai nipistellään äitiä, piirrellän sohvaan tai seiniin, retuutetaan kissoja, kiipeillään pöydille jne...... Äiti-lapsi-kerhossa käytiin viime syksy ja kevät mutta nyt kun kaikki kerhot yms. ovat kesätauolla, on tosi raskasta kun ollaan vaan kotona ja pitää keksimällä keksiä jotain aktiviteettiä. Aika paljon ollaan oltu uimassa rannalla ja puistossa sekä tuossa pihalla keinumassa ja kierretty naapureita ja tuttavaperheitä ettei tarvisi olla kotona vain kahdestaan koska se on kaikkein raskainta. Ja tosi paljon meillä pyörii kotona Youtubesta musiikkivideot tai radio on päällä koska tykätään molemmat musiikista. Lapsi oli haluttu, toivottu ja odotettu ja alkuun lapsen isäkin halusi perhettä mutta kun lapsi syntyi, niin meni joku kuukausi niin hän ns. vain hyppäsi pois siitä perhe-elämästä eikä osallistunut enää mihinkään, oli ns. toinen lapsi. Mä väsyin ja muutin turvakotiin tytön kanssa ja sieltä meidän omaan uuteen kotiin. Jälkeenpäin exä on sanonut että kuvitteli lapsen "menevän vain siinä sivussa" eli hyvin epärealistiset kuvitelmat. Luulen että ehkä lapsen vaativuus oli exälle liian kova juttu ja siksi ei halunnut eikä halua kantaa vastuuta ja koska poikamieselämä alkoi vetää puoleensa jo odotusaikana. Oon yrittänyt olla diagnosoimatta ja "leimaamatta" lasta koska mikään temperamentti ei ole toistaan huonompi tai parempi mutta kun neiti on tyytymätön ja vaativa niin siinä tuntee itsensä tosi huonoksi äidiksi. Tätäkin on jatkunut koko tämä puoltoista vuotta. Vasta kun mun uusi miesystävä ja hänen perhepäivähoitajana työskentelevä äitinsä sanoivat juhannuksena kun oltiin mökillä, että tuo tyttö on tavallista vaativampi lapsi, niin mäkin uskalsin sen myöntää itselleni. Tähän asti oon vaan miettinyt että miksi lapsi on niin tyytymätön ja vaatii paljon ja kokoajan ja tuntuu ettei mikään riitä vaan kokoajan pitäisi olla jotain enemmän. Sanotaan että jos lapsi vaatii paljon, niin anna paljon. Oon myös kuullut että sitä enemmän lapsi vaatii mitä enemmän sille antaa. Meillä kyllä kuulee ja tuntee sen jos lapsi ei saa sitä huomiota. Oon alkanut ihan vakavissani miettiä sitä päivähoitoa kun tuntuu välillä että ei jaksa. Kuitenkin haluaisin antaa lapselleni parhaan mahdolisen kasvuympäristön mutta ilman tukea en siihen pysty. Onneksi huomenna on 1,5v neuvola ja ihan varmasti otan tän asian siellä puheeksi.

29.7.2014
Tigru
Tigru

Osaan samaistua tunteisiisi. Tyttöni 1v on samanlainen tapaus, todella temperamenttinen ja vaativa tapaus, yksin ei viihdy ja edes olohuoneesta keittiöön (yhdistetty) saa mennä kun kiukkukitinä alkaa ja taapertaa perässä ja roikkuu jalassa. En tosin ole yh, mutta mies on töissä 7-16 +päivystysvuorot ja muut työhommat joten paljon joudun yksin lapsen kanssa olemaan mikä on raskasta! Itse myös juttelin asiasta neuvolassa, mutta eivät ottaneet kantaa siihen muuten kun "arki on varmaan raskasta".... Jaksamisia arkeesi! Olisi mukava vaihtaa ajatuksia vaikka facebookissa tmv. :)

30.7.2014
Miyu913
Miyu913
1 year, 7-month-old toddler

Toivottavasti neuvola osaa auttaa.. Itse en ole yksinhuoltaja ja meidän lapsi ei ole vaativa,elikkä sinänsä en osaa auttaa,mutta tuohon loppuun voin sanoa,että ehkä se pitää paikkansa että jos lapsi saa kiukuttelulla tahtonsa läpi,niin se oppii sen,mutta tota en allekirjoittaisi että lapsi joka saa paljon vaatii paljon.. Meillä on poikaa pidetty vauvana paljon sylissä ja esikoisena saanut paljon huomiota ja äitini hemmotellut ekana lapsenlapsenaan yli äyräiden ja itsekin ostan pojalle lähes kaiken.. Silti pojassa on ilmennyt nyt sellaista että esim. Jos saa kaupasta valita jotain,niin valinta saattaa olla se kaikista pienin ja halvin lelu ja jos tahtoisi kaksi,nii silti ei vaadi kahta lelua vaan pohtii ja puntaroi kumman ottaa.. Esimerkkinä halusin viimeksi ostaa pojalle ison tukkirekan,koska sellainen häneltä vielä puuttuu,mutta poika halusikin yhden pikkuauton ja sanoin että voi ottaa myös sen pienen auton,niin poika ei suostunut vaan halusi että tukkirekka laitetaan pois.. Ja tosiaan vaikka sylissä on ollut paljon,niin nyt kaksi vuotiaana ei sylissä paljon viihdy kuin juuri herättyään tai yllättävän hellyyden puuskan saadessaan..

Eli lyhyesti,antamalla lapselle huomiota et ole aiheuttanut sitä että lapsi sitä vaatii,mutta jos tahdon on saanut kiukuttelulla läpi kun on ensin kielletty tai sanottu toista,niin sen lapsi on voinut oppia..

Jaksamista vaativan lapsen kanssa..

30.7.2014
Vipe
Vipe
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...