kyllä tytöllä ihan terve itsetunto on, kun ollaan puhuttu erilaisuudesta, miten jokainen ihminen on erilainen, tukan väri, silmien väri jne, iho nyt sattuu olemaan helpommin huomattava erilaisuus. Hän saa myös ihan ventovierailta kommentteja "kaunis tyttö" jne mikä on auttanut luomaan hyvää itsetuntoa. Tuo tukka on vähän arka paikka, kun haluaisi liehuvan pitkän tukan, mutta toisaalta tykkää ja on ylpeä siitä, etenkin kun sitä kehutaan.

Ja just tuon asian kans painin ehkä eniten että missä kohtaa puuttua asiaan, ettei hän toisaalta liikaa reagoisi niin että äiti tulee aina apuun vaan osaisi just olla välittämätyä tai sanoa rakentavalla tavalla takaisin. Ja toisaalta sit taas tuntisi kuitenkin että vanhemmat on tukena ja turvana ja voi aina kertoa asioista ja reagoidaan niihin kyllä. Eli lähinnä missä menee se puuttumisen raja.

Kaverikiistoja niillä nyt on pihalla tyttöjen kesken ollut ja olen neuvonut ja kuunnellut ja lohduttanut, mutten ole puuttunut niihin muuten. Mutta sit tämmöiset kun ei ole kaverisuhteesta kyse. Tämä on nyt ollut kerran juttu, et ei mitään systemaattista kiusaamista, mutta parempi sekin on kitkeä heti alkuun kuin odottaa. No, tytön kans asiasta juteltiin ja sanoin et seuraavan kerran jos poika jotain vastaavaa sanoo, haukkuu tai tekee jotain semmoista mistä tulee paha mieli, niin soittaa mulle heti, niin tulen jututtamaan poikaa. Tyttö ei tiedä missä poika asuu, joten just nyt sille ei voi oikein mitään tehdä.

Meillä tyttöä yritettiin kiusata kun se ei osaa sanoa r-kirjainta. Tyttö oli tuumannut takaisin että mitä sitten, ja asia oli jäänyt siihen. Ehkä teijänkii tytöllä samantapanen suhtautuminen auttas asiaan. Teijän tyttö on sen näköinen kuin on, ja aina tulee olemaan joku joka katsoo asiakseen siitä huomauttaa, niin ikävää kuin se onkin. Silti sitä ei tarvii sietää!

Sanoisin samoin kuin J.
Menisin kylläkin myös juttelemaan pojan vanhemmille, jos se suinkin mahdollista on. Pojan käytös ei omasta mielestäni ole ollenkaan sallitavaa. Neekeri sanaa pidän itse rumana. Itselleni on ainakin opetettu, että tummia ei sanota neekereiksi, vaan esim.tummaihoisiksi. Toivon, että lapsenikaan ei koskaan neekeri sanaa opi.
Mutta juttelisin tosiaan vanhempien kanssa, jotta tietävät mitä poikansa puhuu. Lapset eivät kuitenkaan noita sanoja täysin itse keksi, joten kyllä se neekerikin on jostain kuultu.

Pistää kyllä vihaksi, kun usein tummia lapsia kiusataan ja osoitellaan. Hö.

Sanot ettei sellaisesta kannata välittää, et poika on vaan kateellinen ku sun tytöllä on kivat hiukset mut poika ei vaan kehtaa myöntää sitä ja siks sanoo ilkeesti. Ja sanoisin asiasta myös pojan vanhemmille kyllä et opettaisivat mukeloaan käyttäytymään. 

Mua itteäni on kiusattu mut se nyt oli sellasta et mitä enemmän olit välittämättä sitä hanakampaa se kiusaaminen oli ja jos sanoit opettajille tai vanhemmille ni eipä ne puuttunu asiaan enempää ku sanoivat vaan et ei saa kiusata ja touhu jatku samanlaisena et teit niin tai näin, olit silti silmätikku. No nykyään on sit ongelmia tuon ihmisiin tutustumisen kanssa.

Mä olin vielä peruskoulu ikäinen vähänaikaa sitten ja nyt on siskon lapset suunnilleen tuon ikäisiä ja kärsii vähän kiusaamisesta. Mun kokemuksella (olen itsekkin puoliksi ulkomaalainen eli tumma tyttö) kiusaaminen pahenee kun aikuiset puuttuu asiaan. Nyt se poika ehkä vähän kiusaa eikä itse ymmärrä loukkaavana niin pahasti. Mutta jos vanhemmat puuttuu asiaan niin sitten se poika alkaa vihata ja vihastuu ja yrittää vähän niinkuin kostaa siitä, jos on taipuvainen kerran kiusaamiseen. Mutta, en usko että kukaan lapsi selvittyy ilman, että joutuu joskus pienen kiusan kohteeksi. En ainakaan tunne ketään sellaista. Eikä itse kannata tehdä siitä isoa numeroa, ettei lapsi ala oikeasti ajattelemaan että hei mua kiusataan, olen erilainen kuin muut onko se huono asia jne. Mä sanoisin samaa kun j75. Et sanoisit tyttärellesi, että hän on niin kaunis noilla hiuksilla ja poika on varmasti kateellinen. Eli kannustaisit olemaan ylpeä erilaisuudestaan, eikä sitä tarvitse puolustella. :) Jos tytöllä on kans tummia kavereita niin voisi olla hyvä, ettei tunne olevansa yksin.

Itse kanssa puuttuisin asiaan mikäli voi,jos nimittely on jatkuvaa,ettei lapselle jää kuvaa,että niin saa tehdä ja se pitää ottaa välittämättä vastaan.. Tietenkin jos tilanne on sellainen että on jäänyt kertaan tai aikuinen ei muuten voi puuttua asiaan,niin tekisin kuten J..

Vaikea tilanne koska sitten taas myös aikuisen puuttuminen saattaa pahentaa tilannetta ja lisätä kiusaamista..

Yritä kohentaa lapsen itsetuntoa ettei ainakaan itse ala pitään itseään likaisena peikkona ja neuvo esittämään kuin ei kuulisikaan pojan sanoja,jotta poika kyllästyis,jos ei auta niin ehkä sitten voisi yrittää puuttua..

Tsemppiä tilanteeseen..

up