PANIIKKI. Te joilla vauvakuume, älkää lukeko.

Siis kerroinkin aiemmin noista mun repäisykivuista alavatsalla jotka on olleet todella epämääräisiä tässä viime aikoina kun siis ovat samanlaisia kuin kahdessa edellisessä raskaudessa. Kirjoittelin myös että tällä viikolla pitäisi menkkojen alkaa ja mulla on siis epäsäännöllinen kierto. 25-35pv. Huomenna on 32 eli ihan viimeisiä päiviä että menkkojen pitäisi alkaa eikä mulla oo mitäään ennakkotuntemuksia..... Sunnuntaina teen sitten testin jossei ala menkat. Olemme siis käyttäneet ehkäisyä mieheni kanssa ja ei pitäisi olla ongelmaa mutta ei me mitenkään syynätä sitä kortua käytön jälkeen, hyvä kun katsotaan edes.. iyy.. :D ja siis HITTO. mulla on niiiin huono tilanne nyt etten halua sitä vääryyttä meidän perheellemme että tänne nyt uusi vauva putkahtaisi kaiken keskelle! Kun koskaan ei tiedä mimmoinen Justiina sieltä tulisi.. Edelliselläkin jo refluksi oli niin kamala..   Yksi ongelma on myös se, että kaverini on nyt raskaana keskenmenonsa jälkeen ja en kestäisi kuunnella hänen vauva juttujaan abortin tehneenä- se olisi ihan liikaa! Menettäisin siis jo ystävänkin tästä... Emmekä edes mm mahdu nytkään asuntoomme saati uuden vauvan kanssa. Te nyt ihmettelette miksi vauhkoan ennen testiä mutta havahduin tänään että ne pirun menkat! Kohta on kiire.. Yleensä ne alkaa siis ihan tuossa 26-27 päivän paikkeilla mutta joskus harvoin meneee tuonne 35 päivään asti.... Mies ei tooooodellakaan haluaisi kolmatta tähän nyt, jos koskaan. Itse olen sanonut haluavani sen iltatähden sitten kymmenen vuoden päästä. Meillä on siis nyt 1v ja 2,5v lapset. Jos olisin raskaana niin rakastuisin heti ajatukseen vauvasta koska se olisi minun, mutta menettäisin paljon ja sitä kautta myös vauvakin. Myös mm. koulupaikkani koska olen ollut sieltä aitiyslomalla jo maksimiajan joten sitten pitäisi hakea uudestaan jne mikä ei ole helppoa todellakaan tässä koulussa. Menettäisin siis vaivalla hankitun opiskelupaikkani, kaverini ja hyvän suhteen mieheeni, hän olisi ihan rikki. Se olisi varmaan piuhat poikki jo sitten hänellä. Muutenkin jotenkin nöyryyttävää kun olen kaikille sanonut etten ihan heti lisää lapsia halua niin olisinkin heti raskaana... :S mitä ihmettä tekisitte tällaisessa tilanteessa??? En todellakaan uskalla kylmiltään tehdä sitä testiä. olen ehkä vähän outo mutta haluan nimenomaan miettiä asiat ensin koska jos tekisin testin noin vaan, saisin varmaan sydänkohtauksen plussasta.. :/ Ei minulla siis menkat vielä myöhässä ole mutta tavallista hitaamalla ainakin :D Muutenkin mulla on jotenkin outo olo. Siis jo ennenkuin havahduin niin oli jotenkin selittämättömän outo olo.. Toivotaan että se on nimenomaan menkkoja edeltävä tunne.. Tiedän, olen kamala.. En siis uskalla tehdä vielä testiä ennen kun menkat on myöhässä kunnolla, mutta silti panikoin kun yleensä ne olisi jo alkanut ja kun oli noita repäisykipujakin..

10.7.2014
AMP91
AMP91

En tiedä, miten asia on ratkennut, mutta toivon että hyvin.

 

Meillä lapset 14, 7 ja alle vuoden. Toista lasta odottaessani jäin kotiin, ja hyvin on pärjätty.

Joten tekin pärjäätte. Elämä kannattelee aina.

9.8.2014
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Onkos tämä asia jo ratkennut?

9.8.2014
carata
carata

Minäkin olen ymmärtänyt sen, että opinnot ovat nykyisin hyvin joustavia. Monessa paikassa opinto-ohjaaja tms. tekee kaikkensa, jotta kaikki oppilaat saisivat opintonsa suoritetuiksi.

7.8.2014
odottaja
odottaja

Mulla ei ole tullut töissä noita ollenkaan vastaan ja tuossakin viiden vuoden aikana KAKSI. Sanoisin siis että loppu peleissä varmaan kuitenkin melko harvinaisia. Lapset ovat asoptioperheille niin toivottuja, että siellä maaruan sanoin heitä pidetään kuin kukkaa kämmenellä!

14.7.2014
carata
carata

Maarua puhuu asiaa. Ei niitä lapsia suomessa anneta perheeseen, jossa voisi käydä jotain. Kyllä asiat tutkitaan ja prosessi on oikeasti pitkä. Siinä kyllä opitaan tuntemaan vanhemmat ja tiedetään millainen lapsi heille voisi sopia. Valintakaan kun ei mene aina listan mukaan. Nykyään myös yksin asustelevat voivat hakea adoptiolasta, mutta pääsääntöisesti lapsia annetaan pariskunnille, jotta lapsella olisi äiti ja isä. Itse en tiedä yhtään tapausta, jossa lapsi olisi mennyt vain äidille tai isälle.

13.7.2014
carata
carata

niin ja oli pitänyt olla 5-vuotta ollut naimisissa jotta voi adoptoida. Tämäkin voi olla jo muuttunut

13.7.2014
teeko
teeko
3 years, 8-month-old toddler

ennen ainakin piti olla naimisissa asti. Mun sisko meni sen takia meinaa naimisiin koska lasta ei tullut lähes 10v.n yrittämisen jälkeen. Nyt sillä on 6-v poika, joka on kuitenkin ihan itse synnyttänyt

13.7.2014
teeko
teeko
3 years, 8-month-old toddler

Ainakin jossain vaiheessa piti olla pariskunta,mutta voihan se olla muuttunut.. :) siitä on aika kauan kun olen käynyt niitä läpi,varmaan koulussa joskus ja herran jestas valmistumisestakin on jo 5 vuotta.. Tässähän vanhaksi itsensä tuntee :D Mutta tosiaan mun tiedot voi olla vanhentuneet,mutta näin käsitin ettei yksin voi adoptoida tai sitten käsitys tullut esim. Siitä ettei yksin vaan voi olla niin hyviä kuukausi tuloja että täyttäis ne kriteerit ja siksi tullut tämä käsitys en tiedä.. Ja kun en tosiaan tiedä onko noita tulorajojakaan enää vai käsitelläänkö kaikki yksittäin.. Monestihan adoptio vanhemmat on ihmisiä,jotka lasta yrittäneet monta vuotta ja adoptio prosessikin kestää pitkään,joten he ovat ainakin päätöstä ehtinyt miettimään ja tunteneet sen lapsettomuuden tuskan,joten eivät sitten pienestä valita ja antaa sen patoutuneen rakkauden hukuttaa lapsen.. Harvemmin ne on heti ekan oksennustaudin tai valvotun yön jälkeen "voi hitsi,tätäkö tää nyt on,ei kyllä jaksais" vaan nauttivat että vihdoin saavat senkin kokea ;)

13.7.2014
Vipe
Vipe

Onko se sitten niin, että pitää olla pariskunta jos haluaa adoptoida? Mä olen ainakin ymmärtänyt, että saa yksinkin adoptoida. Mutta en kyllä ole yhtään varma. Minäkin haluaisin tosi paljon adoptoida, mutta ei taida ikinä olla siihen mahdollisuutta. Harmi kun se on niin vaikeaa. Mulla oli paraskaveri, joka oli adoptoitu. Hänellä on kyllä mukavat adoptio vanhemmat.

13.7.2014
kasvammeyhdes
kasvammeyhdes

Niin,kyllä minäkin uskon,että enempi sitä väkivaltaa tapahtuu muissa perheissä kuin adoptio perheissä,kyllä adoptio vanhemmat on tosiaan niin tarkan silmän alla ja ei täällä lasta oteta koti piiaksi vai rakastettavaksi oman lapsen korvikkeeksi eli monet pitävät lasta omanaan ajattelematta joka tilanteessa "no eipä ole oma lapsi" ja tosiaan on kaikenlaisia avoimia adoptioita yms. Jossa biologisella vanhemmalla on oikeus tavata lastaan tai sitten vain saada tietoja.. Itse en pystyisi ottaan sellaista adoptio lasta,koska haluaisin kyllä omia lapsen itselleni ja rakastaa häntä kuin omaani,enkä jakaa toisen äidin kanssa,mutta onneksi näitäkin on jotka on valmiita siihen,koska moni haluaa olla lapsensa kanssa jossain vaiheessa elämää ja tietää hänestä,muttei kykene vauvasta asti huolehtimaan ja olemaan hyvä äiti 24/7,silloin on hyvä että on mahdollisuus antaa lapsi pois menettämättä tätä kokonaan,koska muuten äiti voisi päätyä pitämään lapsen,muttei pystykään tarjoamaan kaikkea mitä vauva tarvitsee..

Adoptio on siis hyvä asia,mutten ymmärrä sitä että pitää olla niin helvetisti rahaa.. En tiedä mitä tulot pitää nykyään olla,mutta jossain vaiheessa kun katsoin,niin tuloraja oli aika korkea.. Siis ymmärrän ettei vauvaa anneta perheeseen,joka asuu jossain slummissa,syö pelkkää kaurapuuroa ja vettä,eikä ole varaa vaatteisiin yms. Mutta takaako se raha onnen ja hyvän perheen.. Ei takaa.. Me emme ole ihan pienituloisimpia,mutten voisi sanoa kai hyvätuloiseksikaan,ainakaan adoptio kriteerejä katsoessa,mutta meillä lapsi saa aikaa ja rakkautta.. Monissa hyvä tuloisissa perheissä lapsi saa kaiken muun kyllä,mutta vanhemmilla ei ole aikaa olla lapsen kanssa kun on vaan kiire hankkia lisää rahaa.. Enkä nyt halua yleistää,myös jotkut uranaiset jotka ovat hyvällä palkalla tehneet pitkää päivää jäävät lapsen kanssa ensin kotiin ja sitten kun palaa töihin vähentää töitään ja sitten perus duunarit saattaa olla kotona ihan minimi ajan ja sitten painaa pitkää päivää ja viikonloput lapset on mummolassa että saa levätä,mutta siis ei se rahatilanne näytä sitä että onko perhe hyvä vai ei..

Kyllä minäkin voisin kuvitella adoptoivani,mutta me taidetaan olla liian "köyhiä" ja asua liian "ahtaasti" ei kukaan katso sitä,kuinka paljon tuo kaksivuotias on saanut rakkautta ja kuinka oppinut sitä jakamaan,eikä sitä että vaikka meillä ei liikaa ylimääräistä ole,niin lapsella on kaikkea eikä sieltä halvimmasta päästä,vaan lapsen tarvikkeisiin ja etenkin ulkoiluvaatteisiin satsataan oli rahatilanne mikä tahansa.. Eli sitä voisi adoptio laissa muuttaa ja löysätä,ei lapsi sitä rahaa tarvi vaan rakkautta.. Ja anteeksi jos olen väärässä,eikä enää adoptioon olekaan tulorajoja tai ne ovat pienentyneet,mutta joskus oli perheen tienattava tietyn verran ennen kuin pääsivät edes adoptio vanhempi ehdokkaaksi..

Ai niin ja toinen,tottakai lapselle on hyvä olla molemmat vanhemmat,mutta eikö pelkkä äiti tai pelkkä isi olisi parempi kuin ei ketään? Moni yksinäinen lapseton nainen tai mies,voisi minusta pystyä antamaan lapselle rakkautta ja turvaa siinä missä pariskuntakin ja kun lapsia kerta riittää,niin onko ne parempi pitää ilman vanhempia lastenkodissa vai antaa edes toinen vanhempi? Eihän yksinhuoltajalta tai leskeltäkään oteta lasta pois.. Ja ei vanhempien määrä kerro sitä kuinka onnellinen lapsi on,minusta yksinäisetkin voisivat adoptoida,jos vaan täyttää siis muut vaatimukset ja asiat on kunnossa.. Ja miksi ei he voisi adoptoida vaikka vähän vanhempia lapsia jos haluavat,sellaisia jotka osaavat sanoa että riittääkö heille vain äiti,vai tahtovatko myös isän tai toisinpäin..

13.7.2014
Vipe
Vipe

Juuri näin, mitä Carata kertoi! :)

13.7.2014
Lora91
Lora91
10-month-old baby

Ja adoptiot ulkomailla ja kotimaassa on aivan eri asia. Kotimaan adoptiot ei ole näitä jenkkilän adoptioita, joissa tyyliin lasta piestään, kun ei ole oma. Suomessa adoptioperheet rakastaa lasta, vaikka se ei oma olisi. Usein vanhemmat tietää biologisista vanhemmista jotain ja toisinpäin. Lisäksi biologiselle äidille voidaan halutessa tehdä sopimus, jolla hän saa satunnaisesti tietoja lapsesta. Eli just valokuva ja ikä. Tapaamisetkin onnistuu joissain tapauksissa. Riippuu sopimuksesta. Hankalia asioita, joihin ei todellakaan lähdetä mukaan hetken mielijohteesta vaan pitkän mietinnän jälkeen, kunhan on selvitty oman lapsettomuuden käsittelystä ja tultu siihen pisteeseen, että halutaan lapsi, vaikka se ei oma olisi

13.7.2014
carata
carata

Jenkku, olet kyllä väärässä. Adoptioperheet joutuvat käymään pitkän prosessin ennen kuin pääsevät listalle. On koulutuksia, kursseja, tehdään papereita ja vähän lisää papereita. Tehdään kotikäyntejä ja selvitetään sopiiko heille vastasyntynyt vai vaikka vähän vanhempi lapsi. Prosessi on pitkä ja vaikea. Se myös maksaa. Kun vauva on tarjolla, kysytään perheeltä mikä heidän elämän tilanne on. Pystyykö nainen jäämään töistä pois viikon sisällä jne. Parit, jotka eivät sovellu vanhemmiksi jättäytyvät pois jo alku metreillä. Perheet siis ovat hyviä ja kunnollisia. Mielestäni turhia abortteja ei tulisi tehdä, koska ei se lapsen vika ole, että olisi syntymässä tähän maailmaan. Perheitä kyllä on riittävästi. Vaikka itsellä on kaksi omaa ja varmasti haluaisin tulevaisuudessa lisää, niin kyllä meiltäkin paikka löytyisi lapselle.

13.7.2014
carata
carata

Jenkku, adoptiossa tarkistetaan juuriamyöten minkälainen se pariskunta/perhe on, joka kodin haluaa lapselle tarjota. Myös ne rikostaustat ja sielä on paljon papereita, mitä täytyy täytellä ja kirjoittaa minkälaisia vanhempia he olisivat ja tietääkseni tehdään myös kotikäyntejä, että tiedetään onko koti hyvä tulevalle lapselle.

Adoptioonkaan kaikilla ei ole varaa tai välttämättä vain toinen olisi siihen valmis. Valitettavasti kaikkia orvot lapset ei pysty saamaan kotia ja kaikille adoptio ei ole vaihtoehto. Maailmassa on monia,jotka lapsia haluaa mutta eivät saa ja ei välttämättä pysty adoptoimaan rahatilanteen vuoksi. Siinä tietääkseni on se ongelma kun se on niin pirun kallista ja varmasti ne orvotkin lapset saisi paremmin kodin jos se olisi halvempaa.

13.7.2014
Lora91
Lora91
10-month-old baby

Niin ja jaksamista AMP,tilanteestasi en oikein osaa mitään sanoa,koska on eri asia lukea tilanne,kuin elää sitä itse.. Ainoa mitä voin sanoa,on että toivon sinulle negatiivista testiä tai että menkkasi alkavat ennen sitä,se olisi varmasti sinullekin helpoin ja mieluisin ratkaisu tilanteeseesi..

12.7.2014
Vipe
Vipe

Monta pointtia on tullut puolesta ja vastaan,itse en ole kumpaakaan tai siis itseäni en osaa kuvitella sellaiseen tilanteen että siihen päätyisin,mutta jos joku päätyy,niin harmi,mutta ei ole minun asiani tuomita..

Mutta yksi asia tännekin laitettava,jonka tohon abortti ketjuun laitoin ja mitä en vielä täällä ole huomannut kenenkään kirjoittavan..

Eli jos ihminen haluaa tehdä abortin,niin hänet syyllistetään usein siitä että vauva on heti elävä pieni ihmisen alku ja abortin tekemällä murhaa pienen vauvan ja sitten kun ihminen saa keskenmenon,eli häneltä tahtomatta riistetään se toivottu vauvan alku,niin häntä lohdutetaan "eihän se vielä edes näyttänyt vauvalta" "sehän oli vasta solumöykky" tai "sehän oli ihan alussa vasta"

Tämä pistää vihaksi,miten abortin tekijän ja keskenmenon saajan vauvan alut eroaa toisista,miten toinen voi tappaa lapsen,jos toinen ei kerta menetä lasta vaan solumöykyn.. Toki välillä keskenmennyt vauvan alku ei ole elinkelpoinen ja menee siksi kesken,mutta välillä ei vauvassa ole mitään vikaa ja silti ei pysy mukana..

Itse sain keskenmenon 10+5 viikolla ja kuulin juuri vastaavia kommentteja siitä kuinka en saa surra kun se oli niin alussa ja eihän sitä voinut vielä vauvaksi kutsua.. Ja samat "lohduttajat" saarnaa toisille siitä kuinka jo ihan alkuviikkojen abortti on murha..

Päättäisivät jo mikä se vauvan alku on.. Vai onko vain tarkoitus tuottaa pahaa mieltä.. Minulle pahamieli tuli siitä että minulta "kiellettiin" solumöykyn sureminen ja ne jotka pitkään pohdittuaan päätyvät aborttiin eikä välttämättä ole siitä yhtään huojentuneita,eivät varmasti saa parempaa oloa siitä kuinka toitotetaan että kuinka lähellä vauvaa se ihmisen alku jo on..

12.7.2014
Vipe
Vipe

Mäkin tunnen työn kautta useita kätilöitä ja lääkäreitä, jotka ei abortteja suostu tekemään. Mäkin olen työssäni joutunut hoitamaan näitä, jotka tekee lääkkellisiä abortteja, mutten koskaan ole suostunut lääkkeitä antamaan, vaan hoitamaan vasta kun homma on ohi. En halua olla mukana sellaisessa :(

12.7.2014
carata
carata

Ja mun mielestä opinnot ei ole oikea syy aborttiin. Oikeasti! Aina voi opiskella vauvan kanssa tai sitten, kun vauva on kasvanut ja voi mennä hoitoon. Aina voi opiskella, mutta lapsien teko ei ole yksinkertaista enää, kun ikää on +35. Opiskelu kuitenkin vielä silloin onnistuu melko mutkitta. JOS mäkin toteuttaisin unelmiani, en olisi lapsia tehnyt parikymppisenä, vaan olisin jatkanut opiskelua ja mennyt tekemään töitä malawiin auttaakseni siellä naisien asemaa ja koittanut vähentää kuolleisuutta ajatellen naisten ja vauvojen määrää. Olisin reissannut Islantiin ja Norjaan. Enkä tosiaan ostanut omistusasuntoa, vaan kerman vaalean avoauton.

12.7.2014
carata
carata

Naperon kanssa menen kyllä samoilla linjoilla.
Jos kaksi aikuista harrastaa seksiä, vaikkakin kumin kanssa, täytyy muistaa se fakta, että voi tulla raskaaksi. Vaikka tässäkin on ollut kumi käytössä, niin kyllä mä korostaisin sitä, että MIKÄÄN ei ole 100% varma ehkäisy. Ainut keino on olla ilman.

Ja joo, jos haluaa toimivan parisuhteen, on siihen kuuluttava seksi. Se on ihan selvä. Mutta täytyy silti olla aikuinen ja kantaa vastuu. Vaikka sitten tuplaehkäisyllä, eli pillerit ja kumi, miks ei vielä keskeytettykin. Pitää myös olla aikuinen ja pystyä keskustelemaan näistä asioista.

Joillekin abortti on vaihtoehto, mulle ei. Mä en siihen pystyis ja jos esim.lapseni joskus tulisi raskaaksi, toivoisin häneen saattavan lapsen maailmaan, vaikka hän ei lapsesta pystyisi syystä X huolehtimaan. Siinä mä tulisin vastaan ja hoitaisin lasta, kuin omaani.
Mulla oli yläasteella kaveri, joka tuli raskaaksi 9.luokan alkaessa. Hän ei alkuun tiennyt raskaudesta ja näin ollen abortti oli myöhäistä tehdä (eivät tosin olisi edes halunneet tehdä). Hän synnytti suloisen tytön, jonka he päättivät antaa pois. Oikeastaan tämä tyttö päätti, koska ei saanut vanhemmiltaan tukea. Lapsen isältä ei kysytty juuri mitään.
Nyt myöhemmin olen ollut mieheni kautta tekemisissä lapsen isän kanssa ja häntä asia harmittaa. Hän on jäänyt miettimään, mitä jos lapsi olisikin jäänyt heille ja hän saisi oikeasti olla isä. Hän olisi nyt ekaluokkalaisen isä....
Mutta en siis haluaisi, että lapseni joutuisi joskus myöhemmin painimaan noiden tunteiden kanssa.

Ja abortteja tehdään aivan turhaan, mutta olen mä työni kautta kuullut mitä tyhmempiä syitä adoptiollekin. Näitä on ollut mm."tämäkin oli poika/tyttö ja meillä on jo niitä 5". Abortteja taas tiedän monen tekevän siinä missä joku ostaa jälkiehkäisypillerin :(

Täälläkin synnyttäneiden vuodeosaston yhteydessä on naistentaudit, joihin tulee siis nämä joille tehdään abortti tai keskeytys vaikka lapsen vakavien rakennevikojen vuoksi. Kaikki samalla osastolla. Synnyttäneet ovat yleensä toisella puolella osastoa, kun taas toisella köytävällä nämä joilla raskaus keskeytetään/käynnistetään syystä X. Pyritään myös aina siihen, ettei samaan huoneeseen joutuisi sellaiset, joista toinen tekee aborttia ja toinen synnyttää toivottua lasta kuolleena.
Harmillista, että joissain paikoissa näin ei ole.

12.7.2014
carata
carata

sillä että vaikka aloittaja puhui että haluaa iltatähden joskus tulevaisuudessa, ni silti kannustetaan piuhat poikki tai että pitäis olla jalat ristissä ettei tule niitä lapsia. Ihan niinku joka kerrasta paukahtais paksuksi.

Samaa mieltä olen siitä, että abortti ei ole ehkäisykeino, mutta kyse ei tässä ollut siitä, sillä aloittaja on käyttänyt ehkäisyä? Sillonhan sitä on toiminut vastuullisesti, eikö, kun on yrittänyt ehkäistä raskautumisen. Eri asia sillon jos huhkii ilman mitään ehkäisyä ja sit ihmettelee et miten "vahinko" kävi.

Jos vahinko käy, niin seuraukset on pakko kantaa, koska joku päätös on tehtävä suuntaan tai toiseen eikä kumpikaan varmasti ole helppo päätös, vaikutukset tuntuu kuitenkin pidemmällä aikavälillä kun siinä hetkessä.

12.7.2014
Mummy83
Mummy83

Jos mä oisin sä. ... Mä odottaisin (ja varmaan hakkaisin päätäni seinään) vielä viikon ennenkuin tekisin testin. Jos sieltä tulisi+ juttelisin miehen kanssa (ja hakkaisin vielä lisää päätä seinään) vaikka nyt olisit mitä mieltä, se voi heittää ihan päälaelleen kun asian oikea laita selviää. Ymmärrän kyllä huolesi ja toivon että jaksat odottaa edes vähän. . Jos on paha odottaa ni voihan sen testin tehdä heti ja vaikka viikon päästä uudestaan!

12.7.2014
teeko
teeko
3 years, 8-month-old toddler

harrastatteko te oikeasti seksiä tai, kuten jossain kohtaa ilmaistu, panemista vain ja ainoastaan sillon kun tarkoitus on siittää lapsi? noista kommenteista saa vähän sen käsityksen et seksi on vain ja ainoastaan lisääntymistä varten.

En mäkään aborttia kevyesti ota enkä suosittele kenelkekään, vähiten äideille joilla on jo lapsia ja parisuhde kunnossa, mut ei tulis mieleenkään sanoa et oleppa jalat ristissä jos et lasta just nyt halua tai steriloi itsesi. Kun kuitenkin jotain ehkäisyä on käytetty ja yritetty estää se raskautuminen eli toimittu vastuullisesti. Eri asia jos huitelis menemään ilman mitään ja sit itkis että miks näin kävi.

Jokaisella on omat syynsä, toisten mielestä riittävät ja toisten mielestä riittämättömät ja onneksi se on kuitenkin jokaisen oma valinta miten tekee. Mutta sit taas tämmöisessä asiassa edes ne tutut ei välttämättä ole tukena, saatikka kommentoijat nettipalstalla.

11.7.2014
Mummy83
Mummy83

Kysyit, mitä tekisin tilanteessasi. Vastasin juuri niin, kuin tekisin. En ole abortin kannattaja, mutta en vastaankaan, koska enhän minä sille mitään voi, jos joku ei lastaan halua. MUTTA käännytän kyllä kaikki, koska ei se aborttikaan ratkaisuna helppo ole. En ole itse aborttia kokenut, joten en tiedä milalisen tuskan kanssa joutuu elämään, kun valitsee sen tien. Tiedän kuitenkin mitä on menettää oma lapsi. Oma kokemukseni on siis esikoisen kohdalla ennen rv 20. Synnytin hänet alateiste. Lapsella oli pahoja rakennevikoja. Päivittäin mietin, millainen lapseni olisi ollut. Näin tekisin varmasti abortinkin kohdalla. Etenkin nyt, kun on omia lapsia täällä maan päällä kaksi.

Lapsillasi oli 1,5v ikäeroa? Niin täälläkin. Tyttö on 2v, poika 6kk. JOS olisin nyt raskaana, en pystyisi aborttiin. En, vaikka tietäisin, että oma jaksamiseni tulisi olemaan kortilla. JOS tekisin abortin ja joskus myöhemmin haluaisinkin lapsia, tulisin varmasti miettimään tätä lasta, jonka abortoin.

Abortti ei siis mielestäni olisi ratkaisu tilanteeseesi. Ei, vaikka jättäisin oman kantani pois. Abortin jälkeen olisit silti äiti kahdelle ja valehtelemattaki. Heitä katsoessasi miettisit ainakin kerran päivässä, että "nyt se olisi X ikäinen, sillä olisi varmaan mieheni silmät, siro nenä kuten siskolla" jne.

Mielipidettäni jakaisin kuitenkin sen verran, että ystäväsi joka oli keskenmenon kokenut. Jättäisin suosiolla sanomatta hänelle yhtään mitään abortista, jos siihen joskus mahdollisesti päädyt. Vaikka kuinka ystävä olisi, en minä ainakaan voisi jakaa sääliä ihmiselle, joka abortoi lapsensa. Ehkä juurikin siitä syystä, että olen lapseni menettänyt tahtomatta. Abortti kuitenkin on valinta. Joskus se on pakko tehdä, mutta mielestäni tilanteesi ei sitä vaadi.

11.7.2014
carata
carata

Valitettavasti mikään ehkäisy ei taida olla 100% varma. Korjatkaa jos olen väärässä, en nyt jalsa lähteä mistään asiaa tarkistamaan.

11.7.2014
mato11
mato11

Minulla särähti pahasti korvaan tuo kommentti että ei saisi ollenkaan harrastaa seksiä jos ei halua lapsia!! Miten nämä kaksi asiaa liittyy toisiinsa tai liittyy vahvastikin mutta ei kai se nyt pois sulje seksiä jos ei lapsia halua! Mutta sitten toiseen asiaan niin kun kysyit mitä itse tekisitte vastaavassa tilanteessa niin en usko että pystyisin noilla syillä mitä mainitsit elämäntilanteestasi niin tekemään aborttia. En vastusta aborttia mutta omalla kohdalla se tulisi kyseseeseen ainoastaan hyvin vakavissa olosuhteissa. Lapsettomana kanta oli löyhempi mutta nyt kahden lapsenjälkeen kynnys olisi siihen hyvin korkea. Toivottavasti tilanteesi selviää pian ja saat asiasta rauhan, uskon että mikäli lapsen pitäisit järjestyisi elämä sitten sen mukaan.

11.7.2014
mato11
mato11

enkä minä ainakaan haluaisi että lapsi syntyy meille opetuksena tuplaehkäisyn käytöstä ja aina kun hänet näkisin niin miettisin että otinko tänään sen e-pillerin.. Abortti ei todellakaan olisi minulle mikään pikku juttu vaikka siltä kuulostankin mutta en ymmärrä miksi tulla jakamaan itsestään selvyyksiä jotka vaan saavat pulssin kahteensataan..

11.7.2014
AMP91
AMP91

kyllä minä tiedän että joillain on jyrkkä mielipide aborttiin. EN KYSYNYT IHMISTEN MIELIPIDETTÄ ABORTISTA VAAN MINUN (JOKA HYVÄKSYY ABORTIN) TILANTEESSANI PARASTA VAIHTOEHTOA. Siis en ymmärrä miksi te olette niin hyökkääviä jokaiseen keskusteluun aborttimielipiteidenne kanssa mutten minä tunge omia periaatteitani muiden niskaan? Te jotka vastustelette aborttia olette aina saarnaamassa mutten minä mene ihmisille jotka sitä pitävät kamalana niin paasaamaan että kamalan jyrkkää olet ihan kamala! EN YMMÄRRÄ. muutenkin mielestäni outoa olla niin jyrkkä asioissa joista ei ole kokemusta. En minäkään mene kertomaan miten rankkaa keskenmeno, ohjeista avioerossa tms elämän vaikeuksissa, JOS MINÄ EN NIISTÄ MITÄÄN TIEDÄ. En ymmärrä mille asianne perustatte kun abortti on niin raivostuttavan tunteita herättävä asia vaikka harvalla siitä on kokemusta. Silti jokaisella on siitä niin voimakas mielipide. HUOH. Olisi varmaan pitänyt laittaa otsikkoon ennemmin että ei jeesustelijoille koska en kysynyt mielipidettä abostista yleisesti, VAAN MINUN KOHDALLANI JOLLE SE ON OK tietyssä tilanteessa.

 

 

JA tuosta ehkäisystä?? En minä vielä tiedä montako lasta haluan?? SIis voin myöhemmin haluta vaikka kuusi lisää.. Tällä hetkellä emme kovin mielellämme lasta vastaan ottaisi kun menisi koko elämä ihan sekaisin, enemmän kuin esikoisesta. Muutenkin hankala ymmärtää sitä kun niin huonoihin olosuhteisiin syntyy lapsia niin miksi haluaisin lapseni sellaiseen ympäristöön missä en hänelle kaikkea ansaitsemaansa voi tarjota? Kyllä minä yhden vauvan tähän kestän mutta kokonaisuus on hieman eri. En ymmärrä miksi aborttia vastustavat eivät voi hetkeksi unohtaa omia ajatuksiaan ja miettiä muiden ihmisten kannalta asiaa, en ole heidään lastaan abortoimassa. On monia asioita tässä maailmassa joissa itse tekisin toisin kuin muut tai en ymmärrä ystävieni päästöksiä mutta silti ajattelen asiat heidän kannalta ja tuen ja kuuntelen heitä siirtäen sivuun omat asiani koska kyse ei ole aina itsestä. Ihmeen suppeakatseista pätemistä minun mielestäni.

Vedän tästä herneen nenään vain sen takia etten ymmärrä miksi puuttua toisten asioihin jos ei osaa hetkeksi omaa kantaansa unohtaa ja jos oma kanta on minun kantani kanssa ihan toinen. Jos joku kysyy banaanikakun ohjetta niin menenkö sanomaan että banaani on kyllä pahaa hyi. Vaan ajattelenko että jaa eipä tule mieleen yhtään empä vastaa ollenkaan kun en banaanista edes pidä!

11.7.2014
AMP91
AMP91

No sanot et jos olisit raskaana ni rakastuisit heti ajatukseen vauvasta ni en oikein usko et jos se plussa pärähtää että pystyisit siihen aborttiin. Tottakai suunnittelemattomat asiat on shokki etenkin ihmiselle joka haluaa miettiä asiat läpi ennen toimimista mutta alkujärkytyksen jälkeen osaa taas toimia ja suhteuttaa asiat. Elämä heittää tielle ihmeellisiä asioita joskus ja jokaisella niistä on tarkoituksensaa ja opetuksensa, joskus iloiset joskua vähän surullisemmat.

11.7.2014
Mummy83
Mummy83

Mä en pystyis aborttia tekemään koskaan, kun itsellä on takana kolme raskautta, kaksi poikaaja yksi tyttö. Yksi pojista syntyi rv 20, eikä tietenkään mitään ollut tehtävissä. Kyseessä oli vielä esikoinen. Nyt myöhemmin, kun on eläväkin poika. Olen miettinyt paljon tätä menetettyä. Olisiki ollut esim.samannäköinen, mistä olisi tykännyt jne. JOS tilanne on oikeasti se, että lapsia ei enää haluta ja kumppanikaan ei halua, niin kyllä jonkun täytyy laittaa pillit pussiin. JOS olet raskaana, niin antaisin itse adoptio vaihtoehdon. En itse pystyisi siihenkään, mutta mielummin se, kuin turha abortti.

11.7.2014
carata
carata
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...