laitoin synnärille reklamaation asiasta osaston johtajille ja sieltä soittivat  melko piakkoin perään. olivat  nyt tutkineet mun paperit nykysestä sekä esikon aikaselta raskaudelta ja pahottelivat tapahtunutta. peruivat sitten mun uusimman sektioaikani ja raivasivat tilaa edelliselle viikolle.

oikein kivi vierähti sydämeltä:)! nyt kun  vielä saisi pidettyä ittensä läjässä sinne saakka niin hyvä oisi. eilen käynnistyi supistukset kauppareissulla ja itkien ajoin kotiin. koko päivä siinä sitten menikin sängyssä ja kuumassa suihkussa kärvistellessä, mutta illaksi  onneksi jo helpotti.

Tämä on blancon ketju ja piti ihan tulla anteeksi pyytämään kun omiani tähän valitin ja rupesin purkautumaan:)Maaruan synnytyksistä olen myös aiemmin lukenut kauhulla:/Minusta on ihan hirveetä että äitejä ei kuunnella ja vähätellään tilannetta.
Aina ei sitten pääty hyvin nämä tarinat ja jälkeenpäin turha jossitella:/

Minulle taas sanottiin ettei yksi lisäkilo vaikuta mihinkään ja siksi en saanut isosta käynnistystä. Toisaalta olen lukenut jostain että päänkoko ratkaisee enempi kuin muu ja pään koossa oli eroa sentti.

Minulle jo ekassa neuvolassa sanottiin että
kokoa seurataan tarkasti koska tuo synnytyskertomus
on karua luettavaa ja vko 38 on nyt ultra jossa
katotaan koko ja määrätään käynnistysaika..
Ja sitä pelkään et ne väittää vauvaa pieneksi ja
ei anna aikaa.Jätti painoi 4,6kg ja noi 3vauvaa ennen
sitä olleet 3,3-3,5kg eli ero suuri..isoon kokoon
ei oo syytä löytynyt..on nytkin tehty sokerirasitukset yms
ja maha vaikuttaa pieneltä:/Jätin aikaan yliaikaisultrassa
väitettiin vauvan olevan saman kokoinen kun noi aiemmat..
Ja siksi sitä kalvojen puhkaisua vetkuteltiin 42+1 viikoille
asti:/Vaikka ite sanoin että tää on iso..tähän asti on
kuunneltu ja laitettu tuo ultrakin,mutta pelkään että
joku mulkero sattuu siihen vko 38 arvioon ja väittää taas
vauvaa pieneksi

Mulla on kans peruttu ja siirretty useammankin kerran. Olen myös jätin synnyttänyt, vaikka alkuun sanottiin että 1,5kg pienempi on maksimi mitä voisin synnyttää. Hyvin meni silti! Onneksi...

Pakko tarkentaa omaa tilannettani,että alakautta synnytin tuon jätin,en joutunut sektioon enkä ole siihen nytkään menossa:)Paikat on jo nyt yhtä auki kuin viimeksikkin ja kalvojen puhkaisu riitti viimeksikkin siihen,että synnytys käynnistyi.
Kuopus oli vaan niin jätti,että meinasi käydä molemmille huonosti ja siksi nyt on sanottu ettei voi päästää yli.
Blancon tilanne on eri:)Ja vaikka itse toivon,että alakautta tulis tämäkin en yhtään halua vähätellä kenenkään pelkoja ja sectiotoiveita..hirveetähän tuo on että viime metreillä ruvetaan perumaan suunnitelmat:/

Mietin että mitenhän tuo olisi päättynyt alatiesynnytykseen. Tosin synnytys vaatii suurta luottamusta omaan kehoon ja sen selviytymisestä tuosta tapahtumasta, jos pelko saa vallan ja /tai luottamusta ei ole, niin onhan se synnytys aika ikävä kokemus.

Ite oon protestoinut nuista käynnistys ja sektioasioista myös, mutta oon monella tapaa oppinut myös sen että itse käynnistyvä alatiesynnytys on vauvan parhaaksi (toki on olemassa ne esteetkin tälle, mutta moni käynnistystä hakeva hakee sitä vähän turhistakin syistä) mä ihmettelen ettei sun pelon kanssa ole tehty töitä kunnolla esikoisen aikaan. Tai pidän sitä riittämättömänä kun se on lopulta päättynyt noin.

Tiiätkö mä pelkään kanssa,että mulle käy
tässä raskaudessa huonosti.Kuopus oli jätti ja jäi
jumiin kun yritin synnyttää poikaa pihalle 42+1 viikolla.
Selvittiin säikähdyksellä ja nyt on luvattu ettei missään nimessä
päästetä yli..tämän kuun lopulla on koon arviointi ja pelkään
että ne arvioi tämän taas pieneksi ja ei ota käynnistykseen
sen takia..tuo kuopus arvioitiin 3,6kg ja poika painoi
kilon enenmän:/
Raskaus on muutenkin rankkaa aikaa ainakin itelle
tämä loppu ja se ettei kuunnella eikä välitetä äidin
voinnista yhtään mitään ei tee asiaa helpommaksi:/

Kuulostaa kyllä tosi epäammattimaiselta toiminnalta!! Etenkin jos vauvakin on kerta todettu viikkoja isommaksi,niin hyvinhän sen voisi ajoissa ottaa pihalle.. Toi miten sulla esikoisen kohdalla meni,niin kuulostaa kyllä pelottavalta,vaikka itse en synnytys pelosta kärsi.. Ja onko pelkoihin muutenkaan aina mitään syytä? Pelothan on käsittämättömiä ja on jännä kuinka niille ei vaan voi mitään,vaikka ne jopa itsestä tuntuisi tyhmältä ja turhalta,niin ei sitä voi vain päättäää ettei pelkää..
Ja tällä kertaa sulla mun mielestä on pelkoon ihan hyvä syy,jonka sairaala on aiheuttanut..
Toivotaan että jotain kautta saisit aikaa muutettua..

Mä vaihdoin Jorvin Kätilöopistoon.

Olin Kätilöopistolla hoidossa kuukautta ennen tytön syntymää useampaan kertaan.

Jorvissa ei ole raskaana olevien seurantaosastoa nyt. Se johtuu Naistenklinikan remontista.

teeko, karjuin jo viimeksi. sain vastukseksi silmien pyöritystä ja henkilökunnan päivittelyä, oli kuulema vaikea suhtautua realistisesti pelkopotilaisiin joiden pelko on tullut ilman syytä.

mielenkiintoinen kanta sairaalalta, jolla  on oma pelkopolinsa:/

en mä tiedä mitä muuta sä voit tehdä ku karjua kurkkusuorana viimeistään päivystyksessä.. Toi on törkeää! toivon sulle todella paljon voimia! ♡

voiko synnäriä enää tässä vaiheessa vaihtaa ja auttaako se mitään? suunnitellut sektiot kun yleensä tehdään siellä missä pelkopolit on käyty.