empä osannut odottaa että lääkäri saisi ylpeyden aiheen muutettua negatiiviseksi:/
likalla oli siis tällä viikolla 4v-neuvola tarkastus. maanantaina terveydenhoitajalla ja torstaina lääkärillä. olin kehunut että likka on yllättävän näppärä ja osaava sekä oma-aloitteinen. että ainoat haasteet meillä on lähinnä tämän tempperamenttisen luonteen kanssa, kun likka koettelee rajojaan jääräpäisesti. terveydenhoitaja sitten huomasikin pian että 4v-tehtävät sujui niin lennossa,että haki tälle 5v-tehtäviä, jotka sujui nekin. likka lähti vieläpä omatoimisesti askartelemaan näistä tehtävistä omiaan ja terveydenhoitaja kehui että on kyllä tosissaan osaava ja omatoiminen lapsi. yhtäkään moitteen sanaa ei tullut mistään. nyt sitten lääkärintarkastuksessa lääkäri haki automaattisesti lisää 5v-tehtäviä ja likan osaamista kehuessa aloitti samaan hengen vetoon mulle vihjailun siitä, miten epäilee että lapsi on osaava ja oma-aloitteinen PAKOSTA. että eikö myö ymmärretä, että leikki on lapsen työtä ja lapsi sairastuu suorituspaineista jotka kohtaavat väistämättömästi ellei vanhemmat opasta ja ohjaa leikeissä ja rajoita lasta. mie meniin niin totaalisen hämilleni, että olisiko miunpitänyt rajoittaa lapseni omatoimista pukemista muussakin tapauksessa kuin silloin kun vaatevalinnat on sään suhteen päin prinkkalaa? tai kun lapsi on päättänyt askarrella omatoimisesti vessapaperihylsyistä ja papereista kärpässieniä, olisiko miun pitänyt olla estämässä ettei mielikuvitus kehity liikaa? lopulta kuulin että lapseni todennäköisesti myös kärsii siitä, että on nykyisin hoitopaikkansa vanhin lapsi. hänhän joutuu nyt MYÖS HOIDOSSA ohjaamaan leikkejä ja ottamaan vanhemman roolia, saati sitten että hänestä tulee pikapuoliin isosisko. mykistyin täysin siitä järkytyksestä, että ensimmäistä kertaa joku onnistui saamaan miut potemaan huonoa omaatuntoa siitä, että lapseni osaa enemmän kuin on tarvis. sain paska-äiti fiiliksen, kun joku niin selvästi vihjasi ettei myö jakseta toimia vanhempina ja kasvattajina, vaan lapsi pakon sanelemana on joutunut kehittymään ikäistään omatoimisemmaksi. lääkäri myös epäili avoimesti etten ymmärrä edes mitä sanat "tempperamenttinen ja tulinen luonne" tarkoittaa, lapsihan voi vain oireilla suorituspaineista joita me vanhemmat hänelle luomme, kun emme aseta rajoitteita kehitykselle. hitto. itkien tulin kotiin. meillä kun ei ole aktiivisesti mitään edes opetettu, vaan ainoastaan kannustettu oppimaan ja opastettu kun lapsi on itse osoittanut halua sen oppia.
Vastaa
Listaa uusin ensinIhmettelen kovasti, että lääkärillä on aikaa mietiskellä tuollaisia. Olisi vain hoitanut perustarkastuksen: pituus, paino, näkö, kuulo jne. Se on hänen hommansa.
Anna olla omassa arvossaan tuollaiset kommentit.
Meillä pojat on oman kiinnostuksen mukaan menneet, esikoinen menee 8.luokalle, ei ole häntä kotona alle kouluikäisenä opetettu, ei numeroita, ei kirjaimia. Koko ajan ollut kuitenkin erittäin hyvä koulussa.
Minunko olisi pitänyt toppuutella hänen matematiikkainnostustaan, ei todellakaan.
Nyt pikkuveli 7, isoveljen jäljissä. Meillä 4-v. neuvolassa tämä papupata kertomisosiossa vastaili terveydenhoitajan kysymyksiin yhdellä sanalla.
Sitten meillä tämä neitokainen, 8 kuukautta, omaan tahtiin on hänkin kehittynyt.
niin juu, ja se hoitopaikkajuttu:D kun likka siellä alkuun aloitti, oli 9kk ikäinen ja porukan nuorin. kai sekin oli paha ja mie olin huono äiti kun läksin takasin töihin. nyt kun vuodet on vieriny ja se on siellä vanhin, niin sekään ei oo hyvä.
Sain mie lääkärille tokastua kyllä että jokaisessa hoitopaikassa ja ryhmässä on aina jonkun oltava nuorin ja jonkun vanhin. niin se vaan menee vaikka mitenkä tekisi. siihen se vain mutisi.
musta tämän päivän haasteellisimpia hommia kasvatuksessa on säilyttää lasten mielikuvitus. kun on telkkarit ja videopelit ja kännykät ja diipadaapat, mitkä kaikki löytyy meiltäkin. ainoimpia asioita joista tällä haavaa siis kasvatuksesta ja opastuksesta ressaan on se, ettei tuo turruttaisi lapsen hahmotuskykyään ja mielikuvitustaan piirrettyihin aina. onneksi se ei näytä vielä tuota tärvelleen kun käpylehmiä pysähtyi tuossa pari päivää sitten kasaileen;) ehken ole lastani ihan kokonaan siis pilannut vielä:D
no jälkeenpäin mietittynä ois varmaan pitänyt tokaista ettei mein tyttö sentääsn lapsinero ole, ei se ole vieläkään mozarttia oppinu soittaan vaikka kuinka ollaan yritetty ja lasagnenkin saa aina käräytettyä liian tujuksi x))
tosissaan tähän mennessä ei ole yksikään "ammattilainenkaan" nähnyt sitä pahana. jos toisella on oppimishaluja, niin kyllä niitä on kannustettu ja kehuttu, mutta painostusta ei missään nimessä, aktiivista opettamistakaan ei meillä ole tapahtunut varsinaisesti sitten polttailuharjoitusten:/
Tottahan lapsi kärsii,jos hänet painostetaan ja pakotetaan oppimaan jotain,mutta jos lapsi innostuu jostain itse,niin yleensä on vahva sillä osa alueella ihan ilman mitään painostusta.. Jos lapsi on jostain kiinnostunut eikä anneta tehdä,niin äkkiä se innostus laantuu ja herkkyys vaihe menee ohi..
Ehkä kaikkien kannattaisi sitten vaan lukea jostain oppaasta että mitä minkäkin ikäinen osaa ja jos lapsi aikasemmin yrittää oppia jotain,niin sitoa vaikka lapsen kädet ettei vaan opi aikasemmin..!
Älä murehdi tuollaisesta lääkäristä,jos ette lasta painosta mihinkään,vaan annatte oppia omaan tahtiin,niin ei ole ole haittaa jos on jollain osa alueella ikäsiään edellä.. Kenellä oikeasti on lapsi joka on noudattanut kaikissa osaamisissaan sitä oppaiden mukaista tahtia..
Meillä poika on ainakin jossain edellä jossain jäljessä,ihan omien mielenkiintojen mukaan..
Ystävälleni oli neuvolassa sanottu että lasta ei saa istuttaa ennenkuin on 8kk ja jos lapsi itse yritää vääntäytyä istumaan,niin se pitää estää.. Että ei ne ammattilaisetkaan aina ihan ammattitaitoisia ole..
Ja mitä tulee tohon vanhimman rooliin,niin ei kai hoitopaikkaa siksi pidä vaihtaa että on vanhin.. Minkä sille mahtaa jos sattuu olemaan aina vanhin,koulussa kaikki sitten on samaa ikäluokkaa.. Vai teidän vauvan saantiko siinä oli huono asia?
En tiiä,mutta kyllä noi lääkärit osaa lytätä hyvän mielen..
Meillä taas kävi hammas lääkärissä niin että lääkäri lyttäs ylpeyden aiheet sillä että vois olla paremminkin.. Poika oli 7kk eikä syönyt enää päivisin tuttia,niin vastaus oli että "no jotkuthan ei syö ollenkaan,mikä ois kaikkein paras" ja kun lapsi ei ollut saanut mitään herkkuja tai mehuja yms. Niin se että lapsi sai silloin tällöin reissussa välipalaksi maissinaksuja oli huono ja niitä ei saisi antaa ollenkaan,kun ne lukeutuu herkuksi.. Niin ja sitten vielä se että lapsen ruoka juoma oli maito,oli huono,vettä olisi pitänyt välillä antaa myös ruoka juomana.. Paha mieli jäi tuostakin käynnistä ja on mielessä edelleen vaikka siitä on jo 1,5 vuotta.. Eli ymmärrän kyllä että jäi tosi paha mieli mikä ei helpolla häviä!
Aika erikoiselta syyllistämisestä kuulostaa minusta.
Ite olen miettinyt olenko jotain tehnyt väärin kun 2,5 v on tosi kriittinen oman osaamisen kanssa. Esim oman nimen kirjoittamisessa, jos joku kirjain ei onnistu täydellisesti, täytyy hakea tarra päälle jne. Ihan kuin hänen ikäisensä edes tarvitsisi osata kirjaimia. (Tuntee lähes kaikki aakkoset)
Siis monet luulevat häntä 4v enkä mielestäni ole edellyttänyt minkään osaamista. Kotitöihin olen silti ottanut mukaan vauvasta asti. Esim. Jo konttausiässä ojensi pyykkikorista mulle ripusteltavaksi, imuroidessa työnsi imuria jne.
Ei sellaisesta varmasti voi olla lapselle mitään haittaa että haluaa osallistua aikuisten touhuihin kunhan on turvallista.
Aloittajalle sanoisin että ole vain iloinen lapsesi osaamisesta ja oma-aloitteisuudesta, ja jätä nuo kommentit omaan arvoonsa.
Meillä kaikki kans tapahtuu lasten tahtiin, kannustetaan kyllä yrittämään, muttei mitään ole pakko suorittaa. Oon ite kysynyt joskus että mitä teen lapsen kanssa, kun minusta tekee liikaa ja unohtaa välillä olevansa vielä lapsi (että mieluummi leikkisi kuin hoitaisi pienempiä tai tulisi kotitöitä tekemään mun perässä jne) tähän mulle sanottiin että niin kauan kuin lapsi itse tekee omasta tahdosta, niin siinä ei ole mitään väärää tai huonoa. No ok. Sisaruksethan on kuin eläviä nukkeja ja onhan pyykinpesu kivempaa kun saa oikeasti laittaa koneen päälle ja tulee oikeasti puhdasta! Itse muistan lapsena miten paljon kivempaa oli kun sai keittiössä käteen oikean vispilän, jolla sai vatkata oikeasti vettä ja vähän mausteita (vaikkei tästä se valmis piirakka tullutkaan) ja eritoten se, että äiti otti mut siihen sen kanssa ja yhdessä tehtiin niinku oikeasti. Tyttö edelleen tekee paljon ja nyt kun on isompi, oon puhunut sille että tykkään sen avusta ja että on reipas, mutta ettei sen tarvi nuin tehä. Saa tehdä, mutta saa myös mennä kavereiden kanssa ja tehdä omia juttuja mistä tykkää. Joskus lähteekin sitten mieluummin kaverille, mutta monesti sanoo että tykkää auttaa ja sanoo että kyllä sisarustenkin kanssa voi leikkiä. Kaikki tämähän kasvattaa valmiiseen maailmaan. Älä mee ottaa ittees, ite tiiät totuuden : onko se kaikki lähtöisin lapsesta vai ei. Luultavasti lääkärillä on kotona teinejä jotka ei vielä tänä päivänäkään tee mitään mitä ei ole pakko ;)