"Ihan ku joku vammanen"
Huomenia kaikille. Haukoin eilisiltana henkeäni, kun kuuntelin miestäni. Kello oli puoli yhdeksän, ja olin käyttänyt aika paljon aikaa saadakseni lapset ns. yökuntoon: pyjamat päälle, hampaat pestyiksi, sängyistä sängynpeitot pois. Reilut puoli tuntia siinä muistaakseni meni. Koko tämän ajan mieheni istui tietokoneensa ääressä työjuttujaan tehden. Pari kertaa varmaankin huusin lapsille, ja kerran mieheni sanoi: "Hei, toi ei kuulosta kivalta." Kun totesin: "Voisithan sä auttaa mua", mies tiuskaisi: "Itse sanoit, että haluat puuhastella lasten kanssa. Sitten tarvitset apua ku joku vammanen" On ihan totta, että olisin tarvinnut tuossa tilanteessa apua. Kuten olen kertonut, minulla on Asperger, minkä takia on vaikea tehdä monta asiaa samalla kertaa - niin hassulta kuin se kuulostaakin. Mutta minusta ei ole kohtuutonta, että isä auttaisi iltatoimissa!
Vastaa
Listaa uusin ensin
Loukkaavaa tekstiä mieheltäsi. Mä en kyllä tuollaista varmaan itkemättä voisi kuunnella. Vaikka toinen tekee töitä ja on yrittäjä, niin ei se ole helppoa olla kotonakaan. Kyllä mä ainakin toivon mieheltä apua lapsien kanssa juurikin vaikka iltaisin, jos hän on kotona.
Meillä onneksi mies joskus on tajunnut auttaa pyytämättäkin, mutta joskus vaatii sen, että sanon mitä hän voisi tehdä. Voitko pestä X:n hampaat tai voitko laittaa yöpaidan tms.
Sanoisin, että nyt kannattaisi aikuisten puhua. Sano, että haluisit apua iltaisin lapsien kanssa edes joskus. Kyllä se isikin voi auttaa. Ja meillä ainakin tyttö pesee isin kanssa hampaat paljon kiltimmin, kuin minun kanssa. Yöpaidan laitossa taas tyttö pelleilee enemmän isin, kuin minun kanssa. Jaetaan siis hommia siltä pohjalta, miten ne sujuu. Joskus teen kaiken yksin, koska mies on töissä, joskus saan apua. Mutta miehet kai vain vaatii sen, että heille pitää sanoa tarkkaan, mitä he voisivat tehdä. Ei riitä, että sanoo "voisitko auttaa".
no höh, ikävää tekstiä mieheltäsi:/
olen Jiin kanssa samaa mieltä siitä, että jonkinsortin palkintojuttu käyttöön mikä motivoisi lapsia omatoimisuuteen aina ikänsä suomalla taitomäärällä. jotta lopulta vanhemmat pääsisi iltatoimista toimien lähinnä oppaina:) ja kyllä, avun anto ja tarjoaminen kuuluu kasvatuksessa ihan yhtälailla myös isälle. toivottavasti olette saaneet asian sovittua, että oli se kuinka arkinen askare hyvänsä, jos kumppani kuulee/näkee/aistii toisen osapuolen voimien huvenneen, on tämän riennettävä apuun. sillä loppujen lopuksi lapset kasvatetaan kaikista parhaiten kun vanhemmat ovat itse täysissä voimissaan, mikä on tietysti hankalaa jos askareet ja kasvatus kerääntyy vain toisen hoidettavaksi.
Paljastumisen pelossa en kerro lastemme ikiä. (En siis itse halua tulla tunnistetuksi.) Periaatteessa kaikki lapset ovat sen ikäisiä, että osaavat itse pukea ja riisua. Mutta kun komennan, mitään ei tapahdu. Tai yhdellä lapsista on tapana aloittaa riisuminen, siirtyä sitten lukemaan kirjaa tai piirtämään ja ehkä kolmannen kehotuksen jälkeen laittaa yöpaita päälle.
Hampaat vanhin pesee itse aamulla, illalla autan häntäkin. Hammashoitajan kehotuksesta toimimme näin. Nuorempien hampaat pesen minä aamuin ja illoin.
Varmaankin voidaan sopia. Lisäksi olen ajatellut muuttaa omaa systeemiäni siten, että laitan lapset yökuntoon lapsi kerrallaan. Nykyisin se menee niin, että teen kaikilta hampaidenpesun, sitten kaikilta yöpaitojen päälle laittamisen. Yritän muuttaa sitä siten, että yksi lapsista kerrallaan on minun "käsittelyssäni". Muut vaikka toisessa huoneessa sillä aikaa. Tuolle yhdelle lapselle tehdään kaikki, sitten siirryn seuraavaan.
Toivottavasti olette jo sopineet miehesi kanssa. Loukkaavasti hän on sinulle puhunut.
Itse olet kertonut täällä, että meteli vaikuttaa sinuun ja oloosi huonontavasti.
Voitteko kokeilla, että jaatte keskenänne lastenne nukkumaanlaittoa?