Oi voi. En siis ole yksin! :)

Ajattelin jo joskus olevani kamala natsi, kun nalkutan silloin tällöin just jostain pienestä, kuten noista partakarvoista jotka on ympäri lavuaaria. Joskus vain tuntuu, että lapsia olisikin kolme....

 

Olen melkoinen siivoushullu kyllä, mutta lapsien takia olen alkanut joustamaan. En kuitenkaan jaksa, että mies sotkee ns. tahallaan. Juurikin tuo partakarvojen kerääminen lavuaarin ympäristöstä ei musta ole kovin vaikeaa. Ne kun voi lääppästä siitä vaikka kostealla vessapaperilla. Sen verran olen saanut koulutettua tuota, että pöntön kansi jää käynnin jälkeen alas ja jälkiä ei jätetä. Joskus kakan jälkeen jopa muistaa laittaa hajustetta, mutta ilmeisesti silloin haju on jo niin kamala, että itsekkään ei sitä kestä. 

 

Ruokaa tuo ei tee juuri koskaan, lähinnä kesäisin grillaa, koska mä en taas sitä osaa. Tai varmaan osaisinkin, mutta ei vain kiinnosta. 

Hoitaa omat pyykkinsä, koska työnsä takia ne on lähes aina vaseliinissa tai kivipölyssä ym. Mä hoidan sit omani ja lapsien. Joskus tietenkin on niin, että mä laitan koneeseen tai laitan kuivumaan, mutta suurimmaksi osaksi hän hoitaa omat pyykkinsä.

Ruokakaupassa on alkanut käymään pojan syntymän jälkeen, kun mun ei sinne tule niin usein lähdettyä kahden kanssa. Hän käykin siis melko mieluusti joko yksin tai esikon kanssa. Mikä on tietty mulle kiva, niin saan silloin laatuaikaa pojan kanssa. 

Meillä mies hoitaa myös pihaa. Eli leikkaa ruohot, joskus jopa kitkee. Hoitaa kirsikka puut ja melkeinpä kasvimaankin.

Joskus yllättää ja hieroo selkää, usein kylläkin seksin toivossa. Mutta joskus muutenkin.

Leikkii lapsien kanssa. Etenkin tytön kanssa heillä on aivan erikoinen suhde. Poika on vielä niin pieni, ettei ole juurikaan kiintynyt. Poika tuntuu olevan enemmän minun perään, mutta uskon, että kunhan ikää tulee, niin alkaa nuo poikienkin jutut toimimaan.

Näistäkin kannattaa jutella,eikä vaan kiukutella:)Mun mies ei osaa käydä kaupassa eikä laittaa ruokaa,mutta niitä en vaadikkaan.Tekee sitten mitä osaa,imuroi ja täyttää astianpesukonetta:)Pyykkejä minä pesen ja mies vie tuonne kuivaushuoneeseen kuivumaan:)Vuosia kiukuttelin kun joudun matkalle lähtiessä pakkaamaan 6:n hengen kamat kun mies ei osannu,kunnes avasin suuni ja nykyään minä pakkaan ja mies sit purkaa ne laukut kun tullaan:D
Parisuhteessa ois hirveetä jos mies ei haluis tehdä yhdessä juttuja..paljon touhutaan perheen kanssa,mutta myös kaksin.Hyvä mies mullakin vikoineen päivineen,ei ole itsekkään täydellinen.

Meillä on melkein päinvastoin kun teillä PuhOuu :D Siis mies on siivousintoilija ja mulle on se ja sama jos lautanen joskus unohtuu pöytään..:P Tai no, mies HALUAISI, että olisi siistiä, mutta harvoin tekee kuitenkaan asian eteen mitään vaan sit se muistaa et "haa, sulla jää aina se kahvikuppi pöydälle, eli sun vika kun on sotkusta aina.." (tyyliin näin) Se siitä jaksaa nalakuttaa ihan kokoajan! Vaikka asia ois tapahtunut monta päivää sitten niin silti se jaksaa sitä muistella.. huhhuh..

Eniten ärsyttää kun sen on jotenkin IHAN pakko lukea kirjaa sängyssä ennen nukkumaan menoa, valot päällä... Siis jos mä olen mennyt vaikka tuntia aikasemmin nukkumaan pimeeseen huoneeseen, niin hän tulee ja läväyttää valot päälle, jolloin herään siihen.. sit hän lukee sen 5min ja nukahtaa valot päällä ja mää joudun sit nousee sammuttelee ne...!!! Oon sanonu tästä sille monta kertaa, mut EI ...

 

On tuossa paljon paljon hyvääkin, tottakai, enkai mää muuten tässä olisi :D Mutta näitä ärsyttäviä asioita on ja ON!

Pahintahan tässä on se, että ite oon vähän semmonen et jos ei mee mielen mukkaan niin jopas ärsyttää :D Niin sitte ku mies nalkuttaa noista kahvikupeista sun muista pikkuasioista, niin mullaha mennee koko päivä melkein pilalle siinä :D

Onko se oikeesti maailman loppu, jos lautanen, kuppi tai leivän kannikka unohtuu ruokapöytään??? :/

Ne ihanat ja samalla niin raivostuttavat miehet.. 3 :D Samanlaisia tuntemuksia on varmasti jokaisella ollut mutta meillä asiat toimii koska puhutaan toistemme kanssa. Välillä sitä katsoo asioita läpi sormien, eihän sitä aina itsekkään ole täydellinen mutta mikäli joku homma ei toimi ni sit pidetään juttutuokio ja mietitään mikä ratkaisu voisi olla joka tyydyttää molempia. Ja pyrin itse välttämään sanomasta "mikset sä koskaan.... jne" , saa paremmin yhteyden toiseen ku aloittaa lauseen että mua on alkanut vaivaamaan joku asia etkä tiedä miten saada siihen yksin ratkaisun. Sit ku se toinen osallistuu siihen ratkomiseen ni ihan eritavalla osallistuu asioihin. Miehet ei vieläkään (ei ainakaan meijän huushollissa) osaa lukee ajatuksia / mökötystä ni pakko on ne itsestään selvimmätkin asiat esittää koska ei ne vaan aina tajua :D 

Lisäksi vielä näkemys tohon ettei koskaan tehdä mitään kivaa yhdessä: mä huolehdin että mikäli ukko ei innostu jostai mun hyvästä ideasta ni toteutan esim. leffat yms kivat kavereiden kanssa ja miekkosen kanssa käydään sit syömässä ja tekemässä hänelle mieluisia juttuja. Jos ei innostu ni ei se pakottamallakaan parane :/

Tsemppiä ja toivottavasti tästä löytyi sulle jotain apua :)

Ja siis, ettei tule kellekkään mieheen sanoa, etten arvosta työssä käyvää miestäni, niin kyllä arvostan ja rakastan sydämeni pohjasta, mutta välillä vain ottaa hermoon. Ärsyttää sekin, että mies kiroilee vaikka lapset on kuulolla. En ymmärrä miten se on niin vaikeaa olla kiroilematta. Olen itse kiroillut jonkun verran ja joskus edelleenkin oikein hermojen mennessä voi vieläkin joku tulla, mutta kyllä mä aika pitkälti jätän joskus muutaman v:n tuonne ajatuksiin vain. Tai korvaan sen hitolla, mutta... Arvostan kyllä miestä, hänen takia saan olla kotona lapsien kanssa ja olen siitä aivan äärimmäisen kiitollinen.

Ärsyttää myös miehen saamattomuus. Tänäänkin tulin lapsien kanssa kotiin mummilasta ja mies oli tullut töistä kotiin. Ei ollut saanut mitään aikaiseksi, vaikka oli pari päivää kotona ilman meitä. Tietenkin kävi töissäkin, mutta valitti heti esim.vaatteiden olevan loppu. Myös se ärsyttää, että ei juurikaan huomioi lapsia, makaa sohvalla ja muka on lapsien kanssa, vaikka todellisuudessa meidän 2v koittaa tehdä sit kaikkee tuhmaa saadakseen huomiota isiltä. Ärsyttää myös, että herra ajaa parran niin, että koko lavuaari on aina ihan karvoissa... Jotkut näinkin pienet asiat ovat alkaneet pikku hiljaa vain raivostuttamaan. Tuntuu välillä, että perheessä on vain yksi aikuinen. Huoh... Ikää miehellä on 25, mutta tuntuu, että sitä on joskus ainakin 10 vähemmän....