Kiitos tsempeistä ja pahoittelut sinunkin kokemuksistasi! Toivon että loppuraskautesti sujuu mukavasti ja saat käärön onnellisesti syliin!

Eilisestä olo hieman rauhoittunut, kuume on tietenkin mutta yritän nyt unohtaa sen stressaamisen ja nauttia kesästä ihanan mieheni (joka myös kuumeinen) kanssa. 

Vaikka vähän stressiä tulee myös muualta, ensimmäistä lastenlasta odottaa minun ja mieheni vanhemmatkin. Se on sanottu suoraan päin naamaa vaikkei tietenkään pahalla. 

Kyllä tämä tästä taas, onneksi joka päivä ei ole ihan hullua ja pystyy nauttimaan elämästä. :)

Pahoittelut puolestasi..

Onhan se väärin,että ne jotka tosissaan lapsen haluaa ei välttämättä saa ja sitten sellaiset jotka ei halua tai ei pysty huolehtimaan,niin saa lapsia ihan vahingossa..

me olemme nyt lokakuussa saamassa pikkuisen jos ei enää mutkia tule matkaan,mutta ensimmäisen plussan tein jo melkein vuosi sitten.. Syyskuussa 10+5 viikolla meni kesken ja melko pian pääsimme uutta yrittään,joka ei sitten niin nopeasti tärpännyt,siis esikoiseen ja keskenmenneeseen nähden.. Helmikuun alussa sain uuden plussan ja se aika syyskuusta helmikuuhun oli pitkä kuin nälkävuosi ja olin jo varma että keskenmeno "rikkoi" jotain niin etten voi enää tulla raskaaksi,kun esikoinen oli onnistunut toisesta kierrosta ja keskenmennyt raskaus ensimmäisestä.. Ehdin välissä tekemään muutaman negatiivisenkin testin,aina kädet täristen katsoin tulosta ja pettymys oli suuri.. Sitä vaan eli aina kierrosta seuraavaan,vaikka eihän aika jälkikäteen ollut pitkä,eikä ulkopuolisten mielestä..

Lisäksi tämän raskauden alussa oli verenvuotoa yms. Niinkuin keskenmenneessä,niin sain koko alkuraskauden pelätä menettäväni tämänkin.. Ja kun keskenmenneen laskettu aika oli maaliskuun loppuun,niin kyllä monesti tuli mietittyä että olen vasta tässä vaiheessa,vaikka periaatteessa minulla voisi jo olla vauva sylissä.. Enää sitä ei kauheasti mieti,kun tuntee jo pienet liikket vatsassa, "pieleen" mennyt ikäero lasten välillä joskus harmittaa,mutta olen jo löytänyt paljon hyvää siitä että vauva tuleekin vasta syksyllä ja poika on jo yli kaksi silloin,että sekin tuska on hellittänyt..

Lisä tuskaa tuotti että keskenmenoni jälkeen,kaksi ystävääni ilmoitti olevansa raskaana ja toinen kaiken kukkuraksi samalla lasketulla ajalla,kuin millä meidänkin vauvan alku oli ollut :( oli todella vaikea elää mukana toisten onnessa ja kuunnella kuinka rankkaa on odottaa toista lasta kun väsyttää koko ajan,olin jopa vihainen siitä ja jos en osaisi hillitä itseäni,niin olisin naama punaisena huutanut että en halua kuulla kuinka rankkaa ja inhottavaa on olla raskaana,että itse kyllä nauttisin siitä..

Toivon että aika parantaa sinunkin haavat ja mahdollisimman pian saat syliin oman pienen käärön,jonka voit hukuttaa rakkauteen!

Ja tätä uutta vuotoa kesti kokonaiset 8 tuntia..