Mukavaa!!:)

Olen tavannut jo melkeen saman ikäisiä odottajan ja aijomme nähdä kahvittelun merkeissä joku päivä 😊

Toivottavasti isä muuttaisi mielensä :)

Kyllä aijonkin ottaa selvää sitten kun liikutaan selvillä vesillä eli viikon 12 jälkeen ja kävin jo varhaisultrassa ja lapsen isäkin sen näki,mutta eipä siitä ole taas kuulunut mitään ja ehkä parempi vain.. En tiedä onko parempi että se olisi elämässä vai ei todella hankalaa ja kun tunteetkin menevät tällä hetkellä ihan kuperkeikkaa 😔

Tiada: Harmillinen tilanne, mutta joskus miehet saa just ton ei toivotun reaktion, kun ilmoittaa, et vauva on tulossa! Usein kuitenkin ensinmäiset ultrakuvat konkretisoi tätä tulevaa ja viimeistään se, kun oma lapsi on maailmassa. Isästä tulee isä vasta sitten, kun vauva on siinä sylissä ja käsin kosketeltavissa! Toivotaan, että isi haluaisi olla lapsensa elämässä ja ymmärtäisi mitä menettää, jos ei siihen halua osallistua. Hienoa, että sulla on kuitenkin läheisiä ihmisiä tukemassa. Etkä ole yksin, neuvola kyllä auttaa tarvittaessa ja sieltä kannattaa kysyä onko paikkakunnallanne jotain paikkaa jossa voisi tavata samanikäisiä odottajia :)

Hyvä että on kuitenkin tukea ja apua lähellä :)

Äitini ja paraskaverini on tukena 😊 Uskon myös siihen että kuntuo mie on sulatellut hetken asiaa niin voi olla jo erimieltä 😊

Kurja tilanne :( onko muuten läheisiä ympärillä auttamassa?:)

Itsellä sellainen tilanne,että odotan esikousta yksin,koska entinen mies ei halua ottaa vastuuta lspsesta eikä halua olla missään tekemisissä lapsen tai mun kanssa.. Laskettu aikanibon 20.2.2015

Ryaazzille kehuja hienosta asenteesta. Upeaa, että nuoruudestasi huolimatta viihdyt paremmin kotona vauvan kanssa kuin viihteellä.

Kyllä se vaan kannattaa mennä tapaamaan muita jos paikkakunnalla järjestetään toimintaa :)

Nauroin ku kaikki sano mulle kuinka kaverit hylkää raskauden myötä, mut niin vaa kävi täälläki. Eikä oo edes sitä miestä kenestä ois seuraa, oma äiti on tyyliin ainoo ketä kiinnostaa enää minä ja vauva. Laskettu aika vasta syyskuulla, toivottavasti sillon viimestään löytyis uusia kavereita.. Ei noihin perhejuttuihinkaa osaa vielä mennä ku poika ei oo edes syntyny viel :D

Perhekerhoon aijon kyllä mennä, kun palailevat kesätauolta. Josko sieltä löytyisi kavereita :)

:(

Ei mies auta kamalasti, se on päivät meillä ainakin töissä ja usein on vielä koko viikon pois ja tulee viikonlopuksi kotiin. Lapsien takia ei tietenkään ole luppo aikaa, eli kiirettä on, mutta kyllä sitä joskus aina yksin on ja kaipaa aikuista seuraa.

Täälä myös..Ennen oli niin paljon sosiaalista elämää ja menoa. Nyt vaan samat seinät ja yksinäisyys..:(

Ja vaikka minullakin mies niin eihän silti ole samanlainen ystävä kuin nainen naiselle :)

Just samaa minäkin kaipaan!! Sellasta kunnon ystävää, jolle voi soittaa aina ja mistä asiasta vaan :)

Kyllä, kummasti piristää päästä ihmisten ilmoille. :)

Mulla sama juttu et vaikka kerhoissa, muskarissa, uimassa yms käydään melkein joka päivä jossain (nyt kesätauko) niin ei niistä sitten kuitenkaan sellaista ystävää ole tullut jonka kanssa olisi muutenkin tekemisissä.
Naapureilla ei ole pieniä lapsia jne.
Lähellä asuvilla kavereilla ei ole vielä lapsia ja kauempana olevia nähdään niin harvoin että.
Yksinäistä on tosiaan, mutta mulle noi kerhot yms harrastukset on ollu vähintään yhtä tärkeitä kuin lapsillekin.
En olisi niin väsyneenä kuin mitä univelkojen vuoksi olen ollut, jaksanut olla kotona päivää tai kahta käymättä jossain. Pysyy edes sen hetken pirteämpänä.

Kyllä mekin puistoissa käydään ja äitien kanssa niitä näitä juteltua mutta en voisi tällä hetkellä uskoa, että heistä ystävää saisin.

Mä kans täällä aika yksin oon kun oon muuttanut aikuisena tänne enkä ole ko paikkakunnalla edes töissä. .. Mä luulin et puistossa olis edes muita mut ei. .. Nyt kesällä on siellä pojan kanssa yksin ja muuten siellä on vaan yks perhepäivähoitaja lapsineen. . Hänestä saan kyllä juttuseuraa kun on meidän vanha naapurikin mutta hänen lapset on mun ikäisiä et eipä sitäkään sen enempää. .

Itse huomaan kanssa olevani yksinäinen.. Sen huomaa parhaiten siitä että sitten kun aikuista juttu seuraa saa,nii sitä vaan puhuu ja puhuu ja puhuu ja samoin täällä tulee kirjoitettua ihan älyttömän pitkiä tekstejä pelkkää joutavaa löpinää :D

Mä siis olen jo palannut työelämään,mutta olen töissä yksinäisempi kuin äitiys lomalla kotona,koska olen yksityinen perhepäivähoitaja joten olen yksin kotona ja liikkuminen on rajattua.. Oman kanssa kun sai mennä ja tulla miten tykkää,mutta nyt on tietyistä ajoista pidettävä tarkemmin kiinni.. Eli mulla ehkä taas helpottaa,sitten kun jään äippä lomalle uudestaan,vaikka yleensä se on toistepäin..

Me käydään perustuvalla muutamana päivänä viikossa,jossa sekä lapset että itse saa seuraa ja yhdistyksen kautta olen tutustunut muutamaan toiseen yksityiseen hoitajaan,joista yksi asuu suht lähellä.. Itse olen tosi huono aloittamaan keskusteluja,ilman että se olisi sellainen teennäinen "kaunis ilma tänään" mutta olen huomannut,että just esim. Toi kysymys toisen lapsen iästä on helppo keskustelun avaus.. Joidenkin kanssa siitä ei sen kummempaa keskustelua synny,mutta toisten kanssa sitten juttua riittäis vaikka millä mitalla :) Eli helpompi lasten kanssa on saada seuraa ja aloittaa keskustelu ventovieraan kanssa,kuin muuten..

Itse huomasin, että leikkipuisto on aika mukava paikka tavata ihmisiä. Pääsee ainakin juttelemaan.

Ei tietenkään tule kotoa hakemaan. :)

Kannattaa käydä perhekerhossa tai -kahvilassa, ja rohkeasti jutella tuntemattomillekin. Siinähän sitä tutustuu toisiin aikuisiin.

Kukaan ei tule sua kotoa hakemaan.

Lapsi tekee meillä ainakin aloitteet menemällä leikkimään muiden lapsien kanssa ja sit äitinä tulee mentyä seuraamaan leikkejä ja kysyttyä vaikka, et minkäs ikäinen lapsi on (se siis jonka kanssa oma lapsi leikkii)..

Totta, omalla aktiivisuudellaan kyllä on merkitystä :) on vaan niin vaikeaa mennä höpöttämään tuntemattomille esim. Puistossa :)

Kotona on yksinäistä. Lapsien kanssa ei vielä kovin syvällisiä keskusteluja saa, kaverit on päivisin töissä, tapaamiset illalla ei käy, viikonloppuisin ei kiinnosta lähteä baariin kun mies on kotona... Kavereilla ei ole vielä lapsia monellakaan, joten ainoa keino saada seuraa on olla itse aktiivinen. Kerhoissa ja muskareissa ym kannattaa käydä. Puistossa kannattaa avata suuta ja katsoa onko naapurissa ketään kivoja mammoja :)