Ei miulla murheet vaivaa, joskus tupsahtaa mummyn tapaan joku juttu mieleen ja oon heinäkuun hullun kiireisenä aikana saattanu sitten hoitaa jonku työjutun vapaa-ajalla. Mutta aika pitkälti oon hyvillä mielin töihin mennyt :)

No mun työmurheita ei pahemmin auta miettiä töissä (oon kokki), kun ei niihin voi mitenkään vaikuttaa kotona. Oon hyvä työssäni ja mulla on korkee ammattiylpeys (syystä :D) niin aika harvoin on sellastakaan harmia että pitäis olla siinä ja tässä ja tuossa parempi. Ja sit kun on joku tällänen tilanne, en ajattele sitä negatiivisesti että pitäis olla PAREMPI, vaan että täytyypä keksiä joku toinen tapa toimia ja kokeilla hommaa uudella suunnitelmalla. :) Jos sekään ei toimi, niin sit taas muutetaan kaavaa.

Enemmänkin työihmissuhteet mulla pyörii mielessä myös kotona, ollaan niin hitsauduttu yhteen koko köörillä (meitä on n. 35 työntekijää samassa firmassa) että tiedetään toistemme asiat läpikotasin ja sit toisinaan tulee murehdittua sitä työkarin elämää/työtä. :D

Oon ihan onnellinen ettei tartte kotona pahemmin töitä miettiä. :)

Pakko pitää, koska omaan työhön liittyy ainakin asioita, joita en halua vapaalla miettiä. Näitä siis lapsiin liittyvät asiat.

pystyn. periaatteessa kun työpaikan portista astuu ulos niin työasiat jää sinne, iltaisin on muuta ajateltavaa omassa perheessä ja elämässä muutenkin. Tietty jos on YT neuvottelut tai muuta poikkeavaa, ni se saattaa mieleen pulpahtaa samoin ku kova stressi, yleensä kesällä ku työkaveri on lomalla ja tekee senkin hommia ni en mä työasioita mieti vapaa-ajalla mut yhtäkkiä saattaa pulpahtaa joku asia mieleen mikä jäi tekemättä tai mikä pitäis muistaa tarkistaa. kirjotan sen ylös ja sit se on taas pois mielestä ja voi keskittyä vapaa-aikaan.

mut mä tykkään työstäni, ei ole ikinä aamuisin semmoinen vastenmielinen olo et sinnekki pitää mennä. tietty väsyttää voi mut ei semmoista negatiivista fiilistä.

nyt tietty oon äippälomalla, mut noin niinku muuten.