Jjep. Meillä kelpaa vain äiti, olin minä kotona tai en. Kuten arvata saattaa, on tämä hiukan raskasta reissaavalle isälle, kun olis ihan kiva jos vois olla pojan kanssa ihan kaksin vloppuisin. Muttakun vain äiti kelpaa. Ollaan painotettu hirveesti kivaa tekemistä iskän kanssa, ja vloppuisin mä en esim. vie jätskille, leiki juurikaan junnun kanssa jne jne. Oon ns. passiivinen junnua kohtaan, kun on kyse kaikesta superkivasta ja positiivisesta. Yritetään siis nostattaa iskää sinne positiiviseen valoon. Mutta sit aina jostain ihan yhtäkkiä tulee tämä "äiti on kaveri" sun muut jutut. Mikä neuvoksi? Meneekö tämä vain itsestään ohi (onhan junnu 3v uhmis) vai pitäiskö kokeilla jotain uutta? Pyytää apua ulkopuoliselta?