Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

en ymmärrä siskoani..

en ehkä edes rakasta häntä. hän on uskomattoman itsekäs ja vaikka hän ei ole sen kummemmin tavallisesta poikkeava, tapa jolla hän esittää asiat on itsekäs. vaikka ette tämän jutun perusteella ymmärtäisi hänen itsekkyyttää niin uskokaa minua ja lähipiiriäni, hän on itsekäs. kukaan ei vaan uskalla sanoa hänelle mitään. vituttaa vaan kun hänen miehensä on mukava ja tehnyt meille palveluksiakin ja olen ikäänkuin sitten siskollenikin kiitollisuuden velassa enkä viitsi hänen kanssaan aina riidellä mutta jotenkin se siihen aina ajautuuu vaikka kuinka yritän. hän on vaan todella alentava ja ylimielinen pyynnöissään, mielipiteensä kuninkaallisessa ilmaisemisessa ja hänen empatiastaan paistaa aina läpi omat intressit jollainlailla. itse olen se joka pysähtyy autolla pelastamaan siipirikkolintuja ja itkee Planin konsertissa lahjoitustilille kirjautuneena.. kyseessä on aikuinen ihminen vaikkei aina siltä tunnu. viimeisin asia on se etten voinut viedä vanhempiani heidän tarvitsemalleen lahjaristeilylle koska siskoni on viimeisillään raskaana ja vanhempani meidän lisäksemme ovat ainoa lastenhoitoapu jos vauva sattuu ennen LAta tulemaan juuri tuolloin. ja tiedän sen olevan mahdollista mutta ärsyttää kun lahja piti perua ja siskoni nyt makailee maha pystyssä tyytyväisenä kotona eikä edes pahoitellut vaikka tiesi että minulle tuli paha mieli kun lahja piri perua.. meillä on myös yh-sisko joka saa tuskin mitään apua enää vanhemmiltani koska tämä toinen siskoni vie lapsiaan vähintään 2krt kuussa lapsiaan hoitoon isovanhemmille=meidän vanhemmat. ikää heillä on melkein 70 ja mielestäni sen ikäisten ei todellakaan tarvistisi enää olla itsenäisesti lastenvahteina vaikka sanovat pärjäävänsä. tottakai he sanovat pärjäävänsä kun he haluavat auttaa vielä kun voivat eivätkä ehkä haluaa myöntää vanhuuttaankaan! inhottaa katsoa sitä väsymystä sitten.. olen kuitenkin nähnyt mitä se pahimmillaan on kun tuon siskoni lapset siellä ovat. vaippoja ei muisteta vaihtaa moneen tuntiin, ruoaksi saattaa olla yksi lihapulla ja päälle jäätelöä, kurinpito on sitä että sanotaan että teitpä tyhmästi kyllä nyt olit tuhma ja asian annetaan olla tai sitten flipataan täysin ja huudetaan kun ei jakseta enää. paidat saattavat olla väärinpäin ja tvssä pyörii kielletty lasten elokuva. en veisi lapsiani tuossa mielentilassa oleville isovanhemmille hoitoon mutta siskoni kuluttaa vanhemmistani viimeisetkin mehut. äitini muisti on aina kesäisin lähes olematon kun on päivähoidon lomat. saan selittää asiat oikeasti monta kertaa ja välillä ihan huolestun mutta sitten syksyllä äiti taas jotenkuten normalisoituu, toistaiseksi. pelkään todella paljon tämän siskoni kolmannen lapsen vievän viimeisetkin mehut vanhemmistani koska he ovat kuulemma ensimmäiset 2vk täysin  lapsenlapsiensa hoitajina... koska eivät voi muutakaan ja toisaalta haluavat auttaa.. tiedän van että äiti varsinkin on tosi kipeä sen jälkeen ja tarvitsee vahvat lääkkeet.. siskoni ei vaan näe asiaa niin vakavana/hänen asianaan. en aina edes ymmärrä miksi siskoni hankkii lapsia kun hän niitä tuskin itse hoitaa.. lapset ovat myös kokopäiväisesti päivähoidossa olleet hieman yli1v asti koska siskoni opiskelee-etänä.. äitiyslomaa oli siis tuskin koskaan.. mies tekee pitkää päivää muttei yli 10h ikinä.. tulen jotenkin hulluksi kun olen näin voimaton koska en halua menettää vanhempiaani näin mutta he tekevät itse omat päätöksensä vaikka olen käskenyt jarrutella.. olemme tuskin ollenkaan siskoni kanssa puheväleissä koska riitelemme joka asiasta vaikka mitä tekisi... yritimme porukalla ostaa äitillemme lahjaakin niin ensin siskoni kysyi mitä mieltä olisin kyseisestä lahjasta, sanoin että se on huono ja että hänen toinen ehdotus oli parempi. siihen siskoni lähetti kirosanoja täynnä olevan viestin kuinka ei jaksa tällaista ja on kyllästynyt kun mikään ei kelpaa ja ei ostakaan mitään. eikä hän koskaan pyytänyt anteeksi vaan minä etten heitä lisää bensaa liekeihin vaikka olisi tehnyt mieli sanoa että "anteeksi mitä drama queen, mitä mä muka olen tehnyt?" en siis ollut sanonut mitään pahaa ja luulin että olisimme vielä pohtineet asiaa viestein mutta hänellä meni heti hermo..usein en saa mahdollisuuutta sanoa asiaani tms ja hän jo syyllistää, alentaa tai sanoo ihan sama ja sitten jää paha mieli kun jää asiani kesken. en vaan halunnut ostaa 300e lahjaa ohhho... kaikenlisäksi toinen 50e:n lahja olisi kelvannut joten en ymmärrä mistä tämä huuto tuli... siskoni sanoi vaan jaa no ostetaan se toinen lahja kun selvensin sitten asiaa. olisin kaivannut anteeksipyyntöä mutta ei taida kuulua siskoni sanavarastoon. ylpeys käy lankeemuksen edelle vai miten se meni??   myönnän että minulla on kamala kauna siskoani kohtaan joka ei lähde itsestään muttei kyllä ilman ulkopuolisen apuakaan. ei ole vaikea arvata onko hän iso vai pikkusisko :D meillä ei koskaan ole ollut mitään kilpailua tms. ainoa "kilpailu" oli se kun olemme tehneet 4 lapsistamme 9kk välillä eli minusta välillä tuntuu että siskoni on halunnut pysyä huomion keskipisteenä ja tehnyt lapsen heti kun mahdollista ettei vaan käy niin että minun lapsi olisi se suvun lellikki vaan hänen on tehtävä niitä lellikkejä minun perässäni kuin liukuhihnalla. joku nyt ihmettelee että miten joku voi tehdä lapsia tuolla periaatteella mutta minä näen kokonaiskuvan ja elän tätä elämää ja siltä se oikeasti tuntuu, miehestänikin. eikä tuo ole varmaan ainoa syy miksi tehdä lapset mutta se vauvakuumeen laukaiseva tekijä voi olla saada äkkiä minu paikkani viedä.. ainakin hoitoavun hän on vienyt kiitettävästi. onneksi on toiset isovanhemmat. kun sitten hän on tullut raskaaksi on hän vaatinut lähes kaikki vauvatarvikkeet mitä on ollut lainassa niin takaisin jo raskausaikana ja minä olen itse saanut odotella lainatavaraoita takaisin ihan viime tippaan 10km välimatkasta huolimatta. jotkut vaatteet ovat tulleet pieneksi jääneinä, minä annoin suuren osan vaatteista suoraan lapseni päältä... ymmärrän etteivät ne olleet minun mutta kun yritin kysyä lisäaikaa hän sanoi ettei jaksa niitä enää sitte myöhemmin laittaa joten suostuin. koska muuten olisi tullut riita. hän jotenkin pitää koko universumia itsestään selvyytenä ja onneksi on karman laki apuna.   hän ei myöskään suostunut antamaan meidän kaikkien siskojen lapsilla kiertänyttä äp-laatikkoa kuopukseni sängyksi koska hänellä olisi sille parempaa käyttöä. kysyin asiasta vielä todella aikaisin. pahvilaatikoita saa vaikka ikeasta mutta oli vitun vaikea löytää hyväkuntoinen äp-laatikko läheltä ja ei huvittaisi hirveesti ottaa patjaa vieraalta... no toivottavasti siskollani oli hyvä mieli kun sai pitää esikoisellanikin olleen laatikon sitten tärkeämmässä käytössä kuin siskonsa toisen lapsen sänkynä.itse en edes miettisi kieltävää vastausta vaikka käyttäisin sitä omana sänkynäni!   siskoni on myös uskomaton raha-asioissa. olen tästä ennenkin puhunut jos jollain alkoi raksuttamaan. tilanne kaikin puolin siis vain pahenee... siskonihan aikanaan osti sadoilla euroilla meandi vaatteita mutta laittoi alle 100e kolmannen siskomme hääkassaan. outoa. hän myös suostui antamaan isämme lahjaan 8e kun muuta antoivat 20e 120e lahjaan siis.. ja kyllä hänellä rahaa on-itselleen.   löytäisin vielä tuhat asiaa ja en edes välitä vaikka hän minut jotenkin tunnistaisi. välimme ovat niin tulehtuneet jo ja ihmisethän eivät muutu (siskoni kyllä muttuu pahempaan). olen vanhemmilleni ja toiselle siskolleni puhunut asiasta monta kertaa mutta kukaan ei halua loukata tätä siskoani. ehkä olen heidän mielestään väärässäkin tai ylireagoin mutta he eivät eläkään minun elämääni. edelleenkin siskoni ilmaisutapa on itsekäs ja hän usein vasta jälkikäteen miettii muita muttei se enää tunnu sitte missään.. ja se että minä ja perheeni jäämme aina jalkoihin. jos en pysty edes lahjaa ostamaan yhdessä hänen kanssaan niin miten voisin nostaa tällaisen kissan pöydälle? olen miettinyt että onko hän hieman jopa narsisti kun käyttää monia ihmisiä niin häikäilemättömästi hyväksi ja harvoin antaa samalla mitalla takaisin. kuten vanhoja isovanhempiamme jotka katsovat lähes jokaisena hieman vaativampana päivänä lapsia (kauppareissut, asuntoesittelyt) ja vanhenevat silmissä. minun lapset eivät näe heitä juuri koskaan koska en halua väsyttää heitä liikaa.. en halua osallistua heidän vanhentamiseen... äitini jopa myönsi katsovansa siskoni lapsia että he saavat edes jotain lämpöä ja hoitoa tarkoittaen sitä kun siskoni väsyy ilmeisesti lapsiinsa niin nopeasti. varmaan hän on ihan hyvä äiti sitten sen ajan mitä on mutta minä haluaisin ainakin riman itselleni vähän korkeammalle kuin minimiäitiyteen. miten siis kohdella itsekästä siskoa jota vastaan ilmeisesti taistelen yksin kun muut eivät näe tätä tai eivät halua nähdä tai tietävät että tulisi kauhea riita?? miten tehdä rajat tuollaiselle narsistin alulle josta nyt kuulitte vain osan..? en jaksa enää tätä kyykytystä ja ainaista asioiden kääntämistä niin että minä olen tarinan pahis vaikken ole! kenenkään muun kanssa minulla ei ole tällaista ongelmaa :o tuossa risteilyjutussakin siskoni mukaan vanhempani eivät saisi lähteä muttei matkaa olisi tarvinnut peruakaan, eli minun pitäisi vaan ajatella hänen etuaan automaattisesti kun ostan äidilleni lahjaa vai mitä? ja vaikka nämäkin jutut saa varmaan tällaisella huonolla kerronnalla käännettyä siskoni hyväksi toivon että joku hetken uskoo minun hyvyyteeni ja kyykyttämiseeni.

9.5.2014
AMP91
AMP91

täytyypä ihan sanoa että ompa ihana että jollain muulla on samanlainen tilanne! :) ihan kuin omaa elämää lukisi. :O meillä on vain niin että isosisko on tämä "ongelma" meillä ikäeroa 7 vuottas ja isosiskoni melkein 30!!! aina kun nähdään niin riita on taattu. itse olen aika leppoisesti ja yritän välttää riidan, mutta siskoni härkkiin niin kauan ja eri alueilta kunnes saa minut räjähtämään. osaa siis sohaista oikeasta kohdasta. meillä kyllä onneksi vanhempani huomaavat saman ja ovat asiasta puhuneetkin. kyllä se hetken auttoi mutta alkoi taas alusta. -.-' kaverinikaan eivät tykkää siskostani ja miettivät että voiko hän oikeasti olla se isosisko koska hän on se teini ja minä se aikuinen.. :D minäkin olen jättänyt siskoni omaan arvoonsa enkä oikein ole yhteydessä häneen. niin kamalia juttuja hän on tehnyt ja puhunut minusta että kaikkea ei voi anteeksi edes antaa. :( ikävää sinällänsä, mutta onneksi minulla on sitäkin ihanampi pikkuveli jonka kanssa meillä on ollut pennusta asti todella läheiset välit. jaetaan ilot ja surut. 3

15.9.2014
Yuna
Yuna

Tämä kommentti on poistettu käyttäjän toimesta.

15.9.2014
julle 95
julle 95

En ois uskonut miten raskasta tämä voi olla minulle, äidille ja isommalle siskolleni, pojat olivat aika paljon meilläkin, kuin omiltaan tuntuivat ja sitte ne vietiin pois huitshait :((

Sijaisperheen kanssa sovittu että juhannuksen jälkeen pojat tulee meille yökylään viikonlopuksi :) Siitä olen hyvin iloinen, vaan "pelkään" purskahdanko itkemään kun haen pojat sieltä.. Joo tyhmää mutta herkkä olen ja joskus iloisetkin asiat itkettävät :)

17.5.2014
emäntä82
emäntä82

Ikävä tuo emäntä82 siskon tapaus, että tuolleen voi antaa lapsensa poies ;/

Tähän toiseen tapaukseen... ikävä kyllä on ihmisiä, jotka  mieluummin keskittyvät enempi itseensä ja haluavat elämästään tehdä mahdollisimman helppoa hinnalla millä hyvänsä, useinhan lasten mukaan ottamisessa, joutuu "kestämään" itkupotkuraivareita ja lasten kinastelua yms. muuta mukavaa, eihän se kellekään äitille tai isälle elämä aina ole ruusuista... ja kaikki eivät ole ehkä valmiita äitinä ja isinä siihen... ja ehkä helpompi siis käyttää vanhempiasi joka risauksessa lastenvahteina... mutta näitä tapauksia riittää joka sukuun... kaikki ei ole kanaemoja... ja usein monet asiat itse hoitaisi toisin, kuin ehkä joku muu, mutta eikait silloin paljon muuta voi kuin yrittää kestää... jos eivät siis ole vahingoksi lapsilleen totaalisesti, että olisi aihetta suurempaankin huoleen(vaikka vahinkoa sekin tekee omalla tavallaan lapsille, jos vanhemmat haluavat jäädä etäisiksi oli syy sitten mikä tahansa)

16.5.2014
mumx2
mumx2

Meillä jotenkin eritilanne mutta pakko kertoa.. 

minun pikkusisko hoidattaa lapsensa maailman kivoimmat pojat (3v ja 5v) minulla tai äidilläni, minun äiti ei jaksais oli rintasyöpä, hoidot ja sitte meni jalka meni poikki ja tuli taas leikkaus, hoidot ja olen jutellut äidille ja se tietää sen ettei sen vastuulla ole ne lapset siskon pitää ite hoitaa tekemät lapsensa sisko valittaa väsymystä on siis yh äiti, mutta olin minäkin 4lapsen yh ja enkä ollut väsynyt. Rahallisesti äidin kanssa autoimme myös siskoa.

no joo siskolla tukiperhe, minä pidin poikia aina kun pystyin, ja äiti hoiti koko ajan ja sisko sitte viikko sitten ilmotti lastenvalvojalle ettei jaksa poikia enää ja sossu haki pojat pois :'(  Siskollani mielenterveys ongelmia, ja vasta nyt aatellu lähteä osastohoito jaksolle sairaalaan.

Me olemme äiti, minä ja vanhempi siskoni kanssa surun murtumia :( Noin vaan antoi pojat pois.. Pääsivät tähän lähelle erittäin hyvään perheeseen, varmasti saavat asian mukaista hoitoa pojat, siitä siis kiitollinen :)

Äitini itkeny todella paljon.. suree kovasti poikia ja nukkuu yöt unilääkkeillä.. Minäkin itkin ja en saanu nukuttua yhtä yötä.. Nyt vaan suren.

Yritän lohduttaa mutten tiedä miten muuten voimme tukea toisiamme, siskoa ei kiinnosta poikien kohtalo kuulema nauttii olosta nyt kun ei ole poikia enää ja lähti helsinkiin juhlimaan ja konserttiin.

Mitä olen äidin kanssa puhunut niin siskoni ei ansaitse poikia, tuo niin törkeää kun olla ja voi, aikuinen ihminen jos ei lapsista jaksa huolehtia niin hoitas ehkäsyn!! tiedämme miten pojat sai alkunsa (festareilla) niistä saamme kuulla usein.

Maailmassa ihmisiä jotka yrittää kovasti saada lasta ja siskolle niitä siunaantu kaksi ja silti kohtelee heitä kuin roskaa ja antaa ne pois, kun ei jaksa itse enää olla äiti. Isosiskon kanssa tekis mieli ravistella siskoa että heräis pahvi, maailman parhaimmat pojat sinulla.

Noh näin sitten siskoni hoiti homman kun ei jaksanu, minä en jaksas pitää siskoon yhteyttä tai olla enää tekemisissä sen kanssa, koska olen todella pettynyt siskon käytökseen, mutta minun pakko (äidin ja isosiskon pyynnöstäkin) onhan se sisko ja olen tällä hetkellä kiukkunen siitä mitä teki, mutta jotenkin oltava hänen läsnä ja tukea, että selviää sairaudestaan mielenterveydestään ja jos joskus pystyy huolehtimaan pojistaan ja saa ne kotiinsa.

Jotain hyvää me saamme tavata poikia ja ottaa viikonlopuksi niitä kesällä yökylään :))

16.5.2014
emäntä82
emäntä82

ja anteeksi nyt vaan maarua mutta meni hermo kun juurikin tuo hyssyttely ja siskoni ainainen paapominen kaikessa on se miksi nyt meni viimeinenkin hermo poikki.. olen miettinyt paljon, siis paljon että miten tuota siskoa pitäisi käsitellä mutta kaikki johtaa samaan lopputulokseen vaikka heittäisi vitsiksi, laulausi laulun tai mitä niin aina meillä menee sukset ristiin.... ja vain minä pyytelen anteeksi... :/

16.5.2014
AMP91
AMP91

ja ovat he hoidossa vuosien aikana olleet paljon, tuo 6kk ajan oli vaan sellainen esimerkki kuinka vanhemapi ovat ihan järjestelmällisestikin olleet noiden lasten hoitajina ja siis nyt tilanne on rauhallisempi onneksi mutta tilanne vaihtelee tosi usein ja sitä en ymmärrä miksi lapset pitää joka välissä saada hoitoon eikä niitä oteta mukaan perheen yhteisiin menoihin ja osaksi kaikkea.. itse raahaan lapset joka paikkaan ihan mielelläni ja mieluummin hoidan heidät itse mieleni mukaan ja empä ainakaan missaa mitään ensiaskeleita.. ovathan ne minun lapsia ja meille ne synnytin... kukin tosin tehköön miten haluaa, KUNHAN EI VANHOJEN IHMISTEN KUSTANNUKSELLA.

16.5.2014
AMP91
AMP91

ja tehän tuon lastensuojelun tähän toitte, en minä! sanoin vaan etten kovin mielelläni toisi lapsia hoitoon tuollaiseen paikkaan vaan menen kylään vain mieluummin. en tekisi lastensuojeluilm. siskostani vaikka aseella uhattaisi koska se menisi vähän yli koska sen verran iso asia se kuitenkin on näihin meidän riitoihin verrattuna.. eli unohtakaa se, en väitä ettei siskoni olisi hyvä äiti lapsilleen, mutta perhekeskeinen kanaemo hän ei ainakaan ole toisin kuin kaikki muut tuntemani äidit niin siksi karsastan tuollaista koska minulle se tuntuu kylmyydeltä, siskolleni se on jotain itsenäisyyttä tai jotain en tiedä.. ja eivät he ole nykyään niin paljoa hoidossa, kerran kuussa ehkä, mutta se voi taas muuttua koska vaan kun kolmas syntyy. ja he ovat joskus olleet (huom joskus 6kk sitten) n. 3 työpäivän mittaa viikossa 6kk ajan heillä hoidossa. se oli mielestäni liikaa kun näin sen menon ja kuulin sen valituksen. mutta tiedän että vanhempani tekevät itse omt päätöksensä. satuttaa se silti ettei minun lapsille ole aikaa, siis minkäänlaista, ja kun näen miten vanhempani väsyvät ja luopuvat suunnielmistaan vielä aikuistenkin lasten takia... 

 

ja meillä on joskus ollut hyvät välit, itseasiassa joskus ei minkäänlaisia välejä eli tulimme toimeen jne muttemme tehneet mitään yhdessä ja sitten välit oli tosi hyvät, nyt muutaman vuoden asiat ovat lasten jälkeen kääntyneet näin, ilman sen kummempaa laukaisevaa tekijää.... ja en väitä ettenkö olisi itse vaikuttanut asiaan negatiivisesti mutta anteeksi olen ainakin sitten pyytänyt, siskoni ei. mutta samapa tuo jos hänellä ei mielestään ole anteeksi pyydettävää jos olen liian herkkä niin ei sitten.. vanhempani eivät kuulemma jaksa aikuista ihmistä neuvoa ja eivät jaksa riidellä.. no on minulla muitakin siskoja =)

16.5.2014
AMP91
AMP91

Läheistenkään tilanteeseen (tarkoitan AMP vanhempiasi tässä), ja varmaan tiedätkin tämän, ei yhteiskunta helposti puutu.

Tilanteen pitää todella olla jo hankala, ja henkilöiiden ei voida olettaa selviävän kotona edes tuettuna.

Läheltä pitkään seuranneena.

15.5.2014
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Sinun täytyy varmaan opettaa vanhempasi sanomaan ei. Vanhempasi ovat varmaan niin kiltteä että eivät uskolla kieltäytyä avustaan kun haluavat auttaa.

AMP91 Kysyin tuossa vähän aikaa sitten kuinka useasti ne ovat hoidossa? Se ei ole käynnyt selväksi että onko ne joka viikko vai miten? Olisi mukava tietää tämäkin..

Mutta tosiaan ei toissa taida lastensuojelua asiaa olla niinku aijemmin sanoin. mutta mieti että, voiko olla johonkin huolissaan vanhemmistaan niinku voinnista? Voisiko joku ulkopuolinen saada heidät ajattelemaan myös itseään tässä asiassa? Onko äitisi sairautta sen enempää tutkittu?

Kaikillahan asioilla on kaksi kolikon puolta. Mutta oletko koskaan kysynyt heiltä sillätävälla et molemmat ovat läsnä että miten menee? minkä ikäset nämä lapset on?

15.5.2014
nki91
nki91

ja tuossa lahjamatka jutussa ei ollut kyse siitä että se ei käynyt siskolleni. minä kysyin käykö se ja hän sanoi että ei... minä sanoin ok. se että hän ei edes pahoitellut ja alkoi syyllistämään minua, ihan kuin olisi minun syy että hän on järjestänyt asiat niin, että on vain yksi ainoa paikka koko maailmassa johon lapset voi viedä jos lähtö tulee. miksi piti syyllistää kun olin sanonut jo ok? hän nimittäin sanoi vievänsä lapset naapurilleen jos lapsi syntyy risteilyn aikaan mutta kuinka häntä nyt vähän kyllä huolestuttaa kun naapurin äidillä tosiaan ei ole kaikki ihan kotona=psyykkisesti sairas tai jotain. en ikinä tekisi tuollalailla omista ongelmistani siskoni ongelmia. minä sanoin että asia on oko ja hän jatkaa asioiden jankkaamista ja kuinka lapsi voi syntyä koska vaan niinkuin en sitä tietäisi ja sen takiahan juuri kysyin! kyllä minulla on mielestäni oikeus loukkaantua tuollaisesta asiattomuudesta. en todellakaan teinnyt että vanhempani ovat AINOAt koko maailmassa joille lapset voi viedä.... ei siis se mitä hän sanoo välttämättä vaan MITEN sen sanoo...

15.5.2014
AMP91
AMP91

Maaruaa peesaan että asioilla on kaksi puolta... ilmeisesti asianomainen voisi viedä vanhemmilleen lapsensa(näin ymmärsin tekstistä), jos sisko ei käyttäisi kaikkea aikaa lastenhoitoapuna, ilmeisesti vanhemmat tarpeeksi kykeneviä kuitenkin hoitamaan lapsia, ettei ihan heitteillä voi olla ;) ja ymmärrän kyllä siskon pointtia että jos tulee laitokselle lähtö, niin olisi se kiva joku lapsenhoitoapu siinä paikassa olla, moni kokee miehen turvana siellä synnytyksessä ollessaan ja jos ei tosiaan ketään muuta ole kuin omat vanhemmat niin minkä sille tekee, lahjamatkanhan olisi voinut hankkia myös niin että siinä olisi ajateltu siskon tilanne myös... ehkä aloittajan ja siskon suhteessa voi olla molemminpuolista katkeruutta myös... toinen voisi sanoa jotain aivan toista kuin toinen... mutta paha täältä on asettua täysin kenenkään puolelle asiassa ruuden äärestä, kun totuudet eivät ole yleensä kovin mustavalkoisia...

15.5.2014
mumx2
mumx2

Ite oon veljeni suhteen toiminut niin,että en ole edes ollut hänen häissään tai lapsen ristiäisissä.En koe tarpeelliseksi mennä mihinkään mihin ei oo pakko..vanhempiani velikin kuormittaa urakalla lapsensa yms suhteen,yritän olla välittämättä koko asiasta vaikka ei se helppoa ole.Pääsiäisenä jouduin pitkästä aikaa taas olemaan tekemisissä,ja vieläkin ahdistaa kun miettii sitä tapaamista.

15.5.2014
huiskutin
huiskutin

tosiaan voiko soittaa johonkin vanhemmistaan että huoilssaan heidän voinnista.. sitä alkoin tässä miettimään..

14.5.2014
nki91
nki91

Minä tekisin jo niin että jos jätä vanhempiasi rauhaan niin sen puhelimen kauniiseen käteen ja puheli lastensuojeluun kun onhan se lapsillekin raskasta ja pitääkö siellä sinun vanhempien luona käydä joku pahempi juttu ennen kuin siskosi tajuaa jotain.. Jälkikäteen on sitten hyvä että kun jossitella. Luulisi he saavan tolkkua asiaan että ei isovanhempia voi jatkuvasti 24/7 pitää lapsenlikkana jos ikääkin on eri asia jos nuorempia ja jaksavat paremmin.

Itse en ainakaan pidä vanhempiani hoitajina ja hyvin harvoin olen pyytänyt apua.. Enemmän ollaan pyydetty miehen äidiltä kun asuu lähempänä ja sielläkin ollut vasta nyt isompana ja jouluna taisi olla vähän aikaa että saatiin käydä rauhassa ostoksilla :)

Joskus ollaan pyydetty miehen siskoa katsomaan silloin kun tyttö oli viel pienempi kun ajateltiin että parempi niin että kun mummi uskoltanut hirveenä ottaa syliina pelkäsi että pudottaa.

Minusta tuntuu tuon kertomasi perusteella että siskosia ei edes ole äiti vai onko ne kuinka useasti siellä hoidossa? viikottai vai päivittäin vai miten??

14.5.2014
nki91
nki91

ja ei, en tarkoittanut että siskoni teki lapset vain koska minäkin tein vaan että laukaisevana tekijänä oli se, miten hän näki minua kohdeltavan pienen vauvan kanssa ja kuinka sain kerrankin jotain hänen ohi- kuten apua, lahjoja ja aikaa. sitten hänelle tuli kaipuu takaisin 1. sijalle perheessämme. uskokaa tai älkää mutta siltä vahvasti tuntuu. ja koska lapset ovat ihania muutenkin, sai hän ikään kuin kaupanpäällisenä tuon huomion ja passaamisen.

10.5.2014
AMP91
AMP91

olemme siis vain välttämättömissä asioissa yhteydessä ja joskus joku muu hoitaa jopa ne puolestamme mutta se menee vain sekavammaksi.. ja yritän välttää sitä että olen samaan aikaan hänen kanssaan missään mutta meillä on niin suuri suku etten juuri voi välttyä esim juhlilta.. ja tämä on vain jäävuoren huippu, vaikea selittää niitä arkisia tilanteita joissa siskoni itsekkyys näkyy. hän on myös aina ollut sellainen että tekee toista ja sanoo toista. muistan hänen usein kieltäneen asioita minulta esim lelujen luvatta ottaminen mutta hän leikki leluillani ilman lupaa yhtenään. muttei se minua haitannut, ihmettelin vaan. se oli sitä isosiskon auktoriteettia mutten enää sitä katsele. nyt jotenkin kun asiat ovat eri mittakaavassa niin harmitta enemmän. ja se miksi tämä tuntuu niin veemäiseltä kun minulla on oikeaitakin ongelmia. en todellakaan möyri vain tämäntasoisissa ongelmissa ja luule että elämä on rankkaa vaikka tämä rankkaa onkin. esim appiukko juuri joutui sairaalaan ja äitimme saa yöllisiä sekoamiskohtauksia lääkkeistään - ei tunnu haittaavan siskoani kun lapset siellä ovat tälläkin hetkellä... heidän suurimmat ongelmat liittyvät siihen millaiseksi he ovat itse elämänsä rakentaneet ja mielestäni sellaisista asioista valittaminen jatkuvasti on outoa. miksi hommata kolme lasta jos se on jatkuvaa taistelua? en esimerkiksi jaksaisi kokoaikaa valittaa opintojen rankkuudesta kun sen tien olen itse valinnut. saa toki kertoa huolensa mutta sitten kun on näitä että sukulaisia joutuu sairaalaan niin en kehtaisi avata suutani keittöremontin vaikeudesta ajatellen että ongelma se on sekin kun mielestäni se on vähättelevää-niinkuin siskoni on.

 

sain juuri kuulla että siskoni pitää (huom vielä syntymättömän) lapsensa ristiäiset juhannuspäivästä seuraavana päivänä. hän tietää varmasti minun olevan silloin mökillä kun siellä 6 juhannusta olen ollut. myös vanhempani ja muut siskoni ovat yli kymmenen vuotta käyneet joka juhannus omalla mökillään ja olleet siellä monta päivää.. ja muusta suvusta en tiedä. keneltäkään hän ei kysynyt onko ok jos juhlat ovat keskellä juhannuksen viettoa vaikka minua ainakin harmittaa tulla etuajassa mökiltä äkkiä kotiin laittautumaan ja kiireellä juhliin jonne menen velvollisuudentunnosta muutenkin kun asiat ovat tähän pisteeseen menneet. ja tarvitaanhan riitelyyn aina kaksi-maaruan mukaan vain minut muka? ;) niin harvoin tulee lasten kanssa mökille raahauduttua.. en tiedä mitä mieltä vanhempani ovat päivästä, varmaan he menisivät vaikka jouluna koska siskoni ei kohtele heitä näin.. siskollani ei mitään sen erikoisempaa edes ole muina viikonloppuina minun tietääkseni, ja todella aikaista minun mielestäni kun synnytyksessäkin voi käydä mitä vaan kummalle vaan.. jotenkin hän pitää kaikkea itsestään selvyytenä enkä ymmärrä miten se tuon ikäisellä on mahdollista, eikä elämä ole sen vertaa opettanut?.. mitä vaan voi tapahtua ja minua ainakin mietityttäisi tuollainen suunnittelu, vähän niinkuin sulhanen näkisi morsiamen ennen häitä mekossa.

 

siskoni koko puhetapa on muutenkin todella alentava ja isosiskomainen vaikken käytökselläni ole antanut siihen mitään aihetta, en ole koskaan tarvinnut mitään isosiskon ohjausta.. hän on mm kyseenalaistanut uravalintani ja sanonut olenko varma että haluan kyseiselle alalle, ikäänkuin olisin niin tyhmä etten ymmärtäisi hoitoalan negatiivisia puolia kuten huoh, vuorotyötä. eikä hän ajattele minun parastani ja ole mikään holhoava äitityyppi vaan nimenomaan muita alaspäin katsova silmiä pyörittelevä ihminen .. ja vaikka sanon asiallisesti että olen miettinyt kyllä asiaa niin hän vaan jää jankkaamaan niin kauan kunnes huomaan itsekin kyseenalaistavani koko alan vain painostuksesta.. todellisuudessa rakastan alaani sen negatiivisista puolista huolimatta..

 

ainoa asia mistä käsi sydämmellä voin sanoa olevani kateellinen on hänen saamansa ylitsepursuava huomio vielä aikuisenakin jolloin pitäisi olla jotain ymmärrystä. ihan kuin oma 2v. en ole mistään muusta mitenkään katkera tms. edelleenkin luotan karmaan. ;) minulla on vastapainona ihanat appivanhemmat mutta ei se nyt omia vanhempia korvaa ja hekin ovat vanhoja. hän ei näe mitään väärää että vie 90% vanhempieni resursseista isovanhempina ja me muut saamme jakaa 10%.. vanhempani asuvat tosi lähellä ja turhauttaa ettemme silti voi ikinä siellä käydä kun joko siskoni lapset ovat siellä juuri olleet tai sitten vanhempani pyytävät ennen tai jälkeen hieman lomaa lapsista kun ne ovat olleet siellä/tulossa.. en minä ainakaan haluaisi että minun lapsistani tarvitsee lomaa erikseen :o

 

hänen saamansa asiat ovat kuitenkin meihin muihin nähden aika suuria. emme osaisi vaatia sellaisia asioita enkä usko että moni muukaan normaalia elämää elävä. isäni on mm asunut 300km päässä kotoa heidän luonaan vuoden joka toinen viikko hoitamassa heidän esikoistaan aikanaan. ja kun minun opiskeluni alkoivat, pyysin 1krt viikossa hoitoapua miehelleni joka jäi kotiin, niin vanhemapi sanoivat että mikäs siinä, kunnes siskoni varasti kaikki viikot ja mieheni oli ihan loppu sen ajan.... ketään ei asia sen koommin kiinnostanut eikä kukaan pahoitellut että lupaus ei pitänytkään.. tämä ei mietestäni ole ihan ok.

 

ja se että pitäisin välimatkaa.. oh god se olisi ihanaa mutta meillä on vähintään kerran kuussa jotkut sukujuhlat... ja olen hänen lapsensa kummi.. ja minulla on tosiaan lainassa häneltä joitain tavaroita.. todella vähän enää otan mutta sitteriä tms muuta olen ottanut kun ei kertakaikkiaan ole rahaa yhtäkkiä kaikkea ostaa kun jo oli varautunut että kaikki häneltä saa lainaksi.. ja tämä kyllä sujuu yleensä ihan hyvin mutta ongelma on sitten ne ongelmat :D hän on aina oikeassa vain koska on vanhempi.. selllaisia ihmisiä taitaa olla muutama muukin.. muutama vuosi ei välttämättä tarkoita mitään. perusluonne kun on jo valmiiksi tuollainen..

 

ja en kyllä ymmärrä kommentteja joiden mukaan tässä ei ole mitään kummoista ja tässä on vain toinen puoli asiasta?? tottakai on.. tällä kirjoittaa vähän väliä ihmiset alkoholisti luuseri miehistään ja aina ollaan täysillä naisen puolella ja miestä yhdessä haukutaan kuinka ei tuollaista katsoisi päivääkään.. kukaan ei kysy millainen nainen on miestään kohtaan, arvostava vai nalkuttaa turhasta. luotetaan siihen että naisen tuska on todellinen mutta minun tuskani on keksittyä koska esimerkkini nyt eivät ole maailmanluokan asioista? ja kyse on periaatteesta ja vastavuoroisuudesta. en muutenkaan ymmärrä miten joku voi olla noin yksipuolisesti kaikkea haluava kuin siskoni. mitään en ole LAINAtavaroita lukuunottamatta koskaan saanut siskoltani mutta mitä kaikkea olen itse siskolleni antanut-hyvää hyvyyttäni eikä siinä mitään mutta en ymmärrä miksi hän silti kohtelee minua näin.

 

kaikista asioista täälläkin on vain yksi puoli mutta minun puoleni on nyt jotenkin vielä tavallista merkityksettömämpi..koska..?

10.5.2014
AMP91
AMP91

vaikka sukulaisiaan ei voikkaan valita, niin onneksi aikuisiällä voi valita kuitenkin se, kuinka lähellä heidät pitää. eli josko suhteesi siskoosi on nuin vaikea ja ressaava, niin  ota suosiolla etäisyyttä. itsekkään ihmisen perusluonnetta on vaikea muuksi muuttaa vaikka siinä oisi puoli  sukua puolestasi puhumassa.tällöin on ehkä  helpompaa antaa siskon höyrytä minkä jaksaa ja itse olla noteeraamatta. ja jos todella olet huolissasi kolmansista ja neljänsistä osapuolista, kuten hänen lapsistaan ja vanhempiesi jaksamisesta, ehkä asiasta keskustelu siskosi miehen kanssa auttaisi? josko hän saisi vaimonsa ymmärtämään myös ettei  omia vanhempiaan voi lapsenpiikoina kohtuuttomuuteen saakka käyttää.

10.5.2014
Blanco
Blanco

olen maaruan kanssa samoilla linjoilla ja ehkä pieni etäisyys ja tauko tekisi hyvää.

te olette ilmeisesti siskonne kanssa hyvin erilaisia ihmisiä. sinä tunnut olevan uhrautuva ja avulias, ehkä jopa liikaskin ja pidöt hyveenä sitä jos muut on samanlaisia tai ainakin pahana jos toiset on skaalan toisedta päästä niinkuin siskosi. Hän ehkä ajattelee ottavansa kaiken avun vastaan ja hyödyntää olemassa olevia resursseja kuten hoitoapua kun sinä taas mietit ettei viitsi vaivata muita.

ymmärrän kyllä harmituksesi mutta tuo kuullostaa myös pikkaisen siltä että kun on tullut monta juttua eteen mitkä on sinun mielestäsi väärin, niin nyt ehkä suhtaudut joka asiassa siskoosi negatiivisten lasien läpi? voisin kuvitella näin jos lähipiirisi ei ole samaa mieltä kanssasi, he ehkä näkevät ne yksittäiset negatiiviset asiat mutteivät koe kaikkea yhtä pahana kuin sinä. siksi se tauko/välimatka antaisi myös uudenlaista perspektiiviä asioihin.

10.5.2014
Mummy83
Mummy83

Kuulostaa niin tutulta. Minulla 10vuotta vanhempi sisko ja ihan samanlaista käytöstä. Olen tullut siihen päätökseen että parempaa ihmistä siitä ei saa. Välimatkaa on kuitenkin 200km niin harvoi ollaan tekemisissä. Olen huomannut mitä vähemmän olen hänen kanssaan tekemissä sen parempi mieli minulla on. Hänellä kun on sellainen tapa että haluaa pahoittaa jokaisen ihmisen mielen kenen kanssa tekemisissä.

10.5.2014
eppus
eppus

Itelläni on raskas suhde veljeeni ja nähdäänkin harvoin,suosittelen pitämään etäisyyttä koko ihmiseen joka kuormittaa omaa henkistä puolta noin paljon.

10.5.2014
huiskutin
huiskutin

siis, ymmärsinkö oikein? siskosi on tehnyt lapset sinun mielestä vain siksi kun sinä tehnyt?

tiedän miltä sinusta tuntuu kun itse saan vierestä katso(heiidän ikää tiedä mut ei kyllä hyvä kuntoset isovanhemmat) kun heillä käy lapsen lapset kylässä. onhan noi lapset rauhoittunu mitä olivat mut silti. toisellahuonot jalat kävelee kuin pinviini:( toinen ei kait nää toisella silmällä mitään ja hirvee diabetes. siellä käy muistaakseniiin hoitaja 2 kertaa/päivä. ja toinen heistä on sanonu että ei jaksajuosta heidän perässä ja leikkiä. :/ hyvin harvoin mikin ollaan isovanhempia häiritty.. ehkä toinen kattonu enemmän mut ei kyllä 5h enempää olla oltu poissa. ja toisi harvoin..

toivottavasti saat puhuttua järkeä, oletko yrittäny puhuu hänenmiehen kautta?? missä miehen vanhemmat?? eikö heitä pysty käyttään hyödyksi?

9.5.2014
nki91
nki91

Mie ymmärrän sua täysin!

Mulla on ihan samanlainen sisko, jopa pahempikin varmaan (väkivaltainen ja tosi paha suustaan). Sit kun se on jotain tehnyt väärin niin kirkkainsilmin kieltää sen ja mä jopa uskon et se ite uskoo siihen et ei se sitä asiaa tehnyt. Ei ikinä pyydä anteeks, mut väittää et muka on ja toiset ei oo vaikka ne on.

Mä oon katkaissut välit mun siskoon, oon monta kertaa yrittänyt mut siitä ei mitään tuu.

Tsemppiä!

9.5.2014
napero24
napero24
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...