en ehkä edes rakasta häntä. hän on uskomattoman itsekäs ja vaikka hän ei ole sen kummemmin tavallisesta poikkeava, tapa jolla hän esittää asiat on itsekäs. vaikka ette tämän jutun perusteella ymmärtäisi hänen itsekkyyttää niin uskokaa minua ja lähipiiriäni, hän on itsekäs. kukaan ei vaan uskalla sanoa hänelle mitään. vituttaa vaan kun hänen miehensä on mukava ja tehnyt meille palveluksiakin ja olen ikäänkuin sitten siskollenikin kiitollisuuden velassa enkä viitsi hänen kanssaan aina riidellä mutta jotenkin se siihen aina ajautuuu vaikka kuinka yritän. hän on vaan todella alentava ja ylimielinen pyynnöissään, mielipiteensä kuninkaallisessa ilmaisemisessa ja hänen empatiastaan paistaa aina läpi omat intressit jollainlailla. itse olen se joka pysähtyy autolla pelastamaan siipirikkolintuja ja itkee Planin konsertissa lahjoitustilille kirjautuneena.. kyseessä on aikuinen ihminen vaikkei aina siltä tunnu. viimeisin asia on se etten voinut viedä vanhempiani heidän tarvitsemalleen lahjaristeilylle koska siskoni on viimeisillään raskaana ja vanhempani meidän lisäksemme ovat ainoa lastenhoitoapu jos vauva sattuu ennen LAta tulemaan juuri tuolloin. ja tiedän sen olevan mahdollista mutta ärsyttää kun lahja piti perua ja siskoni nyt makailee maha pystyssä tyytyväisenä kotona eikä edes pahoitellut vaikka tiesi että minulle tuli paha mieli kun lahja piri perua.. meillä on myös yh-sisko joka saa tuskin mitään apua enää vanhemmiltani koska tämä toinen siskoni vie lapsiaan vähintään 2krt kuussa lapsiaan hoitoon isovanhemmille=meidän vanhemmat. ikää heillä on melkein 70 ja mielestäni sen ikäisten ei todellakaan tarvistisi enää olla itsenäisesti lastenvahteina vaikka sanovat pärjäävänsä. tottakai he sanovat pärjäävänsä kun he haluavat auttaa vielä kun voivat eivätkä ehkä haluaa myöntää vanhuuttaankaan! inhottaa katsoa sitä väsymystä sitten.. olen kuitenkin nähnyt mitä se pahimmillaan on kun tuon siskoni lapset siellä ovat. vaippoja ei muisteta vaihtaa moneen tuntiin, ruoaksi saattaa olla yksi lihapulla ja päälle jäätelöä, kurinpito on sitä että sanotaan että teitpä tyhmästi kyllä nyt olit tuhma ja asian annetaan olla tai sitten flipataan täysin ja huudetaan kun ei jakseta enää. paidat saattavat olla väärinpäin ja tvssä pyörii kielletty lasten elokuva. en veisi lapsiani tuossa mielentilassa oleville isovanhemmille hoitoon mutta siskoni kuluttaa vanhemmistani viimeisetkin mehut. äitini muisti on aina kesäisin lähes olematon kun on päivähoidon lomat. saan selittää asiat oikeasti monta kertaa ja välillä ihan huolestun mutta sitten syksyllä äiti taas jotenkuten normalisoituu, toistaiseksi. pelkään todella paljon tämän siskoni kolmannen lapsen vievän viimeisetkin mehut vanhemmistani koska he ovat kuulemma ensimmäiset 2vk täysin lapsenlapsiensa hoitajina... koska eivät voi muutakaan ja toisaalta haluavat auttaa.. tiedän van että äiti varsinkin on tosi kipeä sen jälkeen ja tarvitsee vahvat lääkkeet.. siskoni ei vaan näe asiaa niin vakavana/hänen asianaan. en aina edes ymmärrä miksi siskoni hankkii lapsia kun hän niitä tuskin itse hoitaa.. lapset ovat myös kokopäiväisesti päivähoidossa olleet hieman yli1v asti koska siskoni opiskelee-etänä.. äitiyslomaa oli siis tuskin koskaan.. mies tekee pitkää päivää muttei yli 10h ikinä.. tulen jotenkin hulluksi kun olen näin voimaton koska en halua menettää vanhempiaani näin mutta he tekevät itse omat päätöksensä vaikka olen käskenyt jarrutella.. olemme tuskin ollenkaan siskoni kanssa puheväleissä koska riitelemme joka asiasta vaikka mitä tekisi... yritimme porukalla ostaa äitillemme lahjaakin niin ensin siskoni kysyi mitä mieltä olisin kyseisestä lahjasta, sanoin että se on huono ja että hänen toinen ehdotus oli parempi. siihen siskoni lähetti kirosanoja täynnä olevan viestin kuinka ei jaksa tällaista ja on kyllästynyt kun mikään ei kelpaa ja ei ostakaan mitään. eikä hän koskaan pyytänyt anteeksi vaan minä etten heitä lisää bensaa liekeihin vaikka olisi tehnyt mieli sanoa että "anteeksi mitä drama queen, mitä mä muka olen tehnyt?" en siis ollut sanonut mitään pahaa ja luulin että olisimme vielä pohtineet asiaa viestein mutta hänellä meni heti hermo..usein en saa mahdollisuuutta sanoa asiaani tms ja hän jo syyllistää, alentaa tai sanoo ihan sama ja sitten jää paha mieli kun jää asiani kesken. en vaan halunnut ostaa 300e lahjaa ohhho... kaikenlisäksi toinen 50e:n lahja olisi kelvannut joten en ymmärrä mistä tämä huuto tuli... siskoni sanoi vaan jaa no ostetaan se toinen lahja kun selvensin sitten asiaa. olisin kaivannut anteeksipyyntöä mutta ei taida kuulua siskoni sanavarastoon. ylpeys käy lankeemuksen edelle vai miten se meni?? myönnän että minulla on kamala kauna siskoani kohtaan joka ei lähde itsestään muttei kyllä ilman ulkopuolisen apuakaan. ei ole vaikea arvata onko hän iso vai pikkusisko :D meillä ei koskaan ole ollut mitään kilpailua tms. ainoa "kilpailu" oli se kun olemme tehneet 4 lapsistamme 9kk välillä eli minusta välillä tuntuu että siskoni on halunnut pysyä huomion keskipisteenä ja tehnyt lapsen heti kun mahdollista ettei vaan käy niin että minun lapsi olisi se suvun lellikki vaan hänen on tehtävä niitä lellikkejä minun perässäni kuin liukuhihnalla. joku nyt ihmettelee että miten joku voi tehdä lapsia tuolla periaatteella mutta minä näen kokonaiskuvan ja elän tätä elämää ja siltä se oikeasti tuntuu, miehestänikin. eikä tuo ole varmaan ainoa syy miksi tehdä lapset mutta se vauvakuumeen laukaiseva tekijä voi olla saada äkkiä minu paikkani viedä.. ainakin hoitoavun hän on vienyt kiitettävästi. onneksi on toiset isovanhemmat. kun sitten hän on tullut raskaaksi on hän vaatinut lähes kaikki vauvatarvikkeet mitä on ollut lainassa niin takaisin jo raskausaikana ja minä olen itse saanut odotella lainatavaraoita takaisin ihan viime tippaan 10km välimatkasta huolimatta. jotkut vaatteet ovat tulleet pieneksi jääneinä, minä annoin suuren osan vaatteista suoraan lapseni päältä... ymmärrän etteivät ne olleet minun mutta kun yritin kysyä lisäaikaa hän sanoi ettei jaksa niitä enää sitte myöhemmin laittaa joten suostuin. koska muuten olisi tullut riita. hän jotenkin pitää koko universumia itsestään selvyytenä ja onneksi on karman laki apuna. hän ei myöskään suostunut antamaan meidän kaikkien siskojen lapsilla kiertänyttä äp-laatikkoa kuopukseni sängyksi koska hänellä olisi sille parempaa käyttöä. kysyin asiasta vielä todella aikaisin. pahvilaatikoita saa vaikka ikeasta mutta oli vitun vaikea löytää hyväkuntoinen äp-laatikko läheltä ja ei huvittaisi hirveesti ottaa patjaa vieraalta... no toivottavasti siskollani oli hyvä mieli kun sai pitää esikoisellanikin olleen laatikon sitten tärkeämmässä käytössä kuin siskonsa toisen lapsen sänkynä.itse en edes miettisi kieltävää vastausta vaikka käyttäisin sitä omana sänkynäni! siskoni on myös uskomaton raha-asioissa. olen tästä ennenkin puhunut jos jollain alkoi raksuttamaan. tilanne kaikin puolin siis vain pahenee... siskonihan aikanaan osti sadoilla euroilla meandi vaatteita mutta laittoi alle 100e kolmannen siskomme hääkassaan. outoa. hän myös suostui antamaan isämme lahjaan 8e kun muuta antoivat 20e 120e lahjaan siis.. ja kyllä hänellä rahaa on-itselleen. löytäisin vielä tuhat asiaa ja en edes välitä vaikka hän minut jotenkin tunnistaisi. välimme ovat niin tulehtuneet jo ja ihmisethän eivät muutu (siskoni kyllä muttuu pahempaan). olen vanhemmilleni ja toiselle siskolleni puhunut asiasta monta kertaa mutta kukaan ei halua loukata tätä siskoani. ehkä olen heidän mielestään väärässäkin tai ylireagoin mutta he eivät eläkään minun elämääni. edelleenkin siskoni ilmaisutapa on itsekäs ja hän usein vasta jälkikäteen miettii muita muttei se enää tunnu sitte missään.. ja se että minä ja perheeni jäämme aina jalkoihin. jos en pysty edes lahjaa ostamaan yhdessä hänen kanssaan niin miten voisin nostaa tällaisen kissan pöydälle? olen miettinyt että onko hän hieman jopa narsisti kun käyttää monia ihmisiä niin häikäilemättömästi hyväksi ja harvoin antaa samalla mitalla takaisin. kuten vanhoja isovanhempiamme jotka katsovat lähes jokaisena hieman vaativampana päivänä lapsia (kauppareissut, asuntoesittelyt) ja vanhenevat silmissä. minun lapset eivät näe heitä juuri koskaan koska en halua väsyttää heitä liikaa.. en halua osallistua heidän vanhentamiseen... äitini jopa myönsi katsovansa siskoni lapsia että he saavat edes jotain lämpöä ja hoitoa tarkoittaen sitä kun siskoni väsyy ilmeisesti lapsiinsa niin nopeasti. varmaan hän on ihan hyvä äiti sitten sen ajan mitä on mutta minä haluaisin ainakin riman itselleni vähän korkeammalle kuin minimiäitiyteen. miten siis kohdella itsekästä siskoa jota vastaan ilmeisesti taistelen yksin kun muut eivät näe tätä tai eivät halua nähdä tai tietävät että tulisi kauhea riita?? miten tehdä rajat tuollaiselle narsistin alulle josta nyt kuulitte vain osan..? en jaksa enää tätä kyykytystä ja ainaista asioiden kääntämistä niin että minä olen tarinan pahis vaikken ole! kenenkään muun kanssa minulla ei ole tällaista ongelmaa :o tuossa risteilyjutussakin siskoni mukaan vanhempani eivät saisi lähteä muttei matkaa olisi tarvinnut peruakaan, eli minun pitäisi vaan ajatella hänen etuaan automaattisesti kun ostan äidilleni lahjaa vai mitä? ja vaikka nämäkin jutut saa varmaan tällaisella huonolla kerronnalla käännettyä siskoni hyväksi toivon että joku hetken uskoo minun hyvyyteeni ja kyykyttämiseeni.