:(

Mistä tietää ettei kannata enää yrittää pelastaa parisuhdetta?? me ollaan käyty terapiat lävite, ollaan yritetty kotikonstein.. ollaan monesta selvitykkin. mut nyt tuntuu siltä että tahtoisin luovuttaa mutta en saa sanoja, loppu kiitos, suustani. joku mua pitää vielä tässä suhteesssa kiinni.. Onko se nää meiän muksut? rakkaus? vai vaan se että on tottunut olemaan? 9 vuotta tuli pääsiäisenä yhteistä taivalta. meillä on todella värikäs menneisyys. riitoja riitojen perään ja todella ihaniakin hetkiä mahtuu. mut miten musta tuntuu että kaikki kesät ja pidemmät viikonloput ja lomat ollaan vaan tapeltu.. Isänpäivistä äitienpäiviin tapellaan..ja siitä taas isänpäivään...   itseasiassa nytkun mietin niin en tiedä mitään mikä ois ollut kivaa ja hyvää.. onhan meillä niitäkin.. ei oo kauaakaan kun oli ihan yli ihana viikonloppu lasten kanssa.. mut silti enemmän on sitä paskaa. asiat kun kärjistyy tarpeeksi niin mies keksii vaikka mitä satuttaakseen, nytkin olin kaverin kanssa pitsalla pääsiäisenä ni jo olin ettimässä uutta ukkoa ja pitsalla ei voi mennä noin kauaa että missä olit oikeasti.. tiedän että järkevä kun olis niin olisi aika päästää irti.. mutta joku pitää kiinni. en tiedä.. ehkä se on pelko.. vauva on kuitenkin vielä pieni ja pelko yksin pärjäämisestä ottaa vallan.. monet sanoo että olkaa yhdessä vauvan eka vuosi. mutta onko se hyväksi olla yhdessä jos äiti masentuu ja menettää jaksamisensa ja energiansa sen takia.. auttakee... tai eihän sitä kukaan voi mun puolesta tehdä valintoja mutta en mie tiiä mitä tekisin.... heti kun luulen et nyt on kivaa ni jo on taas ärrimurri miehessä ja hermoaa lapsille.... kuka hemmetti keksi tunteet??? :(

23.4.2014
mammae11
mammae11

Juu kannatan kyllä myös sitä että kannattaa kattoa rauhassa johtusko tilanne väsymyksestä ja ressistä.. meilläki on ollu tää vauvavuosi ajoittain ihan pyllystä vaikka ollaan yleensä hyvinki sopusia eikä ees univelkaa oo pahasti.. tuntuu vaan että väliin niin raivostuttaa.. mutta paljon halauksia täältä.. jos eroon päädyt niin ihan varmasti yhtä kokemusta vahvempana jatkat eteenpäin

24.4.2014
Tatja84
Tatja84

Misukalle et oot ollu oikeassa meidän suhteesta. Monet piti mua hulluna eivätkä uskoneet kun vauva uutisen päräytin pöytään. Oma äitinikin kauhisteli ja kysyi olenko tosissani. Ehkä tein tietoisen riskin, halusin lapset samalle isille ja tiesin että halusin esikolle sisaruksen. Tilanne ei ehkä ollut paras mutta eipä tuo vauva edes tavallaan ollut suunniteltu... terapia oli kesken ja oltiin puhuttu asiasta että terapian jälkeen, sit olinkin jo raskaana.

Mieshän aloitti myös yritystoiminnan tammikuussa joten ollaan super väsyneitä kummatkin. Ja sammakoita tulee koko ajan suusta.

Kait meillä vielä jotain on, peittojen heiluttelu ainakin maittaa. Tuskin sitä tekisin jos ei olisi minkäänlaisia tunteita. Puhuttiin miehen kanssa ja sanoin että ärjyminen ja karjuminen saa jäädä. Sillä ainakin auttaa tätä suhdetta eteenpäin. Mutta sanoin myös et kesää kohti mennään ja yleensä silloin vaan tapellaan niin silloi sit vihellän pelin poikki. Kesää en ala tapella ja masentuneena lähe syksyä ja pimeää kohti.

Kiitoksia teille kaikille ihanista sanoista. Ne tuli tarpeen. Aika varmasti näyttää mikä on meille se paras ratkasu.

Sen tiedän että jos ero tulee voi siitä tulla suuri taistelu, mies haluaisi lapset viikko-viikko systeemillä ja minä en siihen suostu. Eikä se kyllä vauvan kanssa onnistuisi koska on vielä tissillä ja erottamaan ei poikia aleta. Voiko sossu pakottaa jos äiti on ehdottomasti sitä asiaa vastaan ja lapsetkin on niin pieniä?

Täytyy miettiä sitä omaa jaksamista ja ajatusmaailmaa. Meilkein jokaisen rkkdan aknakin pahimpien riitojen jälkeen mietin ja lasken pystyisinkö olemaan yksin poikien kanssa.

Ehkä teen eroa omassa pässäni pikkuhiljaa tai se on jotain suojeluvaistoa. Ei voi tietää. Nyt täytyy puntaroida asioita.

24.4.2014
mammae11
mammae11

Ja vauvavuoden myllerryksestä tuli vielä mieleen, että teillä noi lapset on niin pienellä ikäerolla, että teillä ei ole parisuhde päässyt tasoittumaan uomiinsa ensimmäisen syntymän jälkeen kun jo toinen on syntynyt sekoittamaan pakkaa lisää.

Eli sulla ei ole edes mielikuvaa siitä millainen teidän parisuhteenne tila olisi nyt jos uutta vauvaa ei olisi. Teillä on vain noin 3 vuoden vauvavuosimyllerrys huipussaan siellä.

24.4.2014
misukka
misukka

Voimia mammae!

Mä kannatan vahvasti sitä ajatusta, että vauvan ensimmäisen vuoden aikana ei pitäisi erota koska vauvavuosi rasittaa aina parisuhdetta, lapsiluvusta riippumatta. Ihmiset on väsyneitä ja tulee tehtyä ja sanottua asioita, joita ei ehkä muuten edes ajattelisi.

Ihminen on taipuvainen itsekeskeisyyteen ja erityisesti jotkut miehet ovat sitä helpommin kuin toiset. Eivät osaa asettua toisen asemaan kun heitäkin väsyttää. Eivät ymmärrä, että oma väsymys voi olla pientä toisen tuntemaan väsymykseen verrattuna.

Meilläkään mies ei ole osallistunut vauvan hoitoon juuri lainkaan vauvavuosina kuin pakotettuna. Mutta on sillä alkanut silmät avautua.

Teillä on ollut paljon vaikeuksia parisuhteessanne. Sen on voinut sun kirjoituksistanne lukea ja tunnustan, että hätkähdin kun raskaudestasi täällä kirjoitit. Ajattelin, että ehkei teillä sitten asiat olleetkaan ihan niin huonosti kuin olin saanut itseni ymmärtämään kun uutta vauvaa rupesitte puuhaamaan.

Päätökset sun on tosiaan itse tehtävä mutta punnitse tarkoin ja pohdi paljonko väsymys tekee teidän kummankin käytökseen ja onko toivoakaan saada miestä ymmärtämään, että pienelläkin tsemppauksella saisi teidät molemmat jaksamaan paremmn.

Ja todellakin, jos lapset ovat ainoa syy olla yhdessä, erotkaa. Se on varmasti parempi ratkaisu lapsille jos mikään muu ei teitä pidä yhdessä.

Varmasti pelottaa yksin jääminenkin lasten kanssa. Se on hyppy tuntemattomaan ja kukaan kun ei voi etukäteen tietää paljonko sä tulet saamaan apuja läheisiltäsi ja lasten isältä. Aivan likkaa on esimerkkejä siitä, että lasten isä ryhtyy hankalaksi ja tekemään kiusaa. Mutta toisinkin voi käydä... :)

Iso halirutistus sinulle!

24.4.2014
misukka
misukka

Meillä mies teki esikon syntyessä selväksi ettei vaippaa vaihda,koska ei pysty kun alkaa yökkään.. No en painostanu,koska isi osallistui muuten vauvan hoitoon,sitten kun tuli hetki että olin ekan kerran kotoa pois noin 2 tuntia ja sanoin miehelle että nyt on se vaippakin vaihdettava jos vauva sillä aikaa kakan tekee ja tekihän se ja jottei isi ois liian helpolla päässyt niin oli niskaa myöten.. Se mitä vaihto operaatiosta kuulin oli sellaista että oispa ollut hauskaa olla kärpäsenä katossa ja siinä pestiin kyllä sitten vaipan vaihto alustaa ja päiväpeittoa ja ties mitä,mutta sen jälkeen on kyllä isi kakka vaippojakin sujuvasti vaihtanut ;D Sitten tohon aloittajan pohdintaan,että tosiaan toisen puolesta on noissa asioissa vaikea sanoa mitään,mutta sellaisen neuvon annan että mieti tarkkaan mikä on se mikä on saanut sinut jäämään ja jos ainoa syy on lapset,niin on parempi erota.. Lapset kuitenkin vaistoaa jos äiti on onneton ja ei kukaan jaksa pitää kulissia pystyssä siihen asti että lapset on isoja ja koska ne sitten on tarpeeksi isoja.. Serkkuni vanhemmat erosi noin 30 vuotta kestäneen liiton jälkeen serkkuni ollessa 18 ja se oli silti kova pala.. Serkullani kaikkien juhlapyhien rutiinit oli jo niin selviä,että ekana jouluna hän totesi:"en tiedä,ei mulla ole joulua kun ollaan aina oltu perhe yhdessä ja mummo tullut syömään,nyt en edes tiedä kumman luona olisin minäkin päivänä" eli jos jossain vaiheessa erota aikoo,niin parempi tehdä se jo ennen kuin lapsilla on perinteet, helpompaa se on kun eivät muista aikaa jolloin koko perhe oli yhdessä.. Mutta harkita kannattaa koska on-off suhde sekoittaa lapsia ja jos tuntuu että on vielä tunteita ja voisi olla onnellinen,niin sitten kannattaa yrittää,mutta ei pelkästään lasten takia.. Ero on lapsille vanhemmitenkin kova paikka ehkä jopa kovempi,joten miksi ensin elää itse onnettomana monta vuotta,jotta voisi murskata lasten onnen myöhemmin.. Siinä olen mm. Aadasiskon kanssa samaa mieltä että helpolla ei kannata luovuttaa,eikä tehdä liian pikaisia päätöksiä,mutta useampaa vuotta ei kannata ehkä jatkaa jos ei ole edes merkkiäkään paremmasta..

23.4.2014
Vipe
Vipe

Meillä mies hoiti esikoista vauva ainana, mutta tälle toiselle ei ole vielä kertaakaan vaihtanut vaippaa ja ikää on 2kk. Ilmoitti ettei uskalla, kun on niin pieni ja mielummin on sit kattonut esikon perään, kun mä olen vaihtanut. Viettää sikaa kuitenkin yhdessä tän pienemmänkin kanssa, joten en ole jaksanut painostaa. Ajan kanssa alkaa sit vaippojakin vaihtamaan.

23.4.2014
carata
carata

Meillä esim. mies hoitanut nyt tätä kolmatta, vaihtanut vaippaa pesemisineen, kantanut, ja leikkii lapsemme kanssa.

Aiempien kahden kohdalla ei ole vauva-aikana heitä hoitanut.

23.4.2014
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Meillä miehellä tuli kolmannen aikana se että piti kulkea ja juhlia. Ja pahin kriisi on käyty silloin kolmosen ja nelosen välissä. Pienempi vastaava oli esikoista odottaessa. Eli ei se välttämättä lapsilukua katso. Mutta joo jätin huomioimatta ettei heillä ole esikoinen kyseessä nyt. Silti samat asiat voisi sanoa lapsiluvusta piittaamatta. Mä oon muutenkin sellainen etten antaisi pitkistä suhteista luopua, vallankaan jos lapsiakin on. Onhan siihen pitkään suhteeseen ja yhteisiin lapsiin ollut hyvät syyt, välillä ne voi olla hukassakin...

23.4.2014
aadasisko
aadasisko

Voimia lähetän.

 

Mammae on jo 2 lapsen äiti, mutta voihan olla että hänen mies käy nyt vasta toisen lapsen vauva-aikana läpi sitä ei lapsia/lapsia-vaihetta.

Miehet on välillä hieman hitaita käymään omia kehityshaasteitaan läpi, joskus se tapahtuu jälkijunassa.

23.4.2014
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Itse jäin kasvattamaan mahaani puolivuotta sitten yksin ja en oikeastaan voi muuta sanoa, kun että en muista koska olisin saanut olla näinkin onnellinen ja oma itseni. Ex tietenkin on yrittänyt kaikella tapaa hankaloittaa elämääni, mutta silti :)

Kaikissa suhteissa on varmasti hyviä ja huonoja muistoja, mutta siinä vaiheessa kun niitä huonompia on valtaosa, niin eikö kaikkien etu olis jatkaa eteenpäin? Johonkinhan loppupelissä on raja vedettävä. Ja ehkä parempi olisi myös lastenkin kannalta, jos miettii että suhteenne jatkuisi samanlaisena vielä vaikka 15 vuotta niin lapsennehan on kerennyt "imemään" teistä parisuhteen mallin? Ja siinä voi sitten miettiä miten lasten parisuhteet aikanaan menee:/

Ei suhde toimi niin, että toinen vain panostaa siihen, eiköhän kaikki väsy aikanaan sellaiseen. Ja mistä sitä tietää jos eroisitte nyt ja ottaisitte hieman omaa aikaa. Voihan olla että löydätte toisenne uudelleen joskus myöhemmin vielä. Toki ymmärrän noinkin pitkän suhteen jälkeen, ettei se varmasti niin helppoa ole, mutta kannattaako sitä heittää omaa elämäänsä hukkaan parisuhteessa joka ei näytä toimivan? Mitä mieltä miehesi olisi erosta? ehkä hänkin on miettiny sitä, jos kerran epäilee sinulla olevan toinen? ehkä hänkään ei saa vaan sanottua asiaa. Voimia paljon!!

23.4.2014
Paula265
Paula265

Mä osaan kokemuksesta sanoa että aika pitkäkin voi olla tuommoinen kausi, mutta itellä oli kanssa se joku joka piti kiinni suhteessa. Lopulta tuo kausi oli ohi ja oon kiitellyt monesti etten lähteny. Tuommoinen suhde on jo niin pitkä, että väkisinkin on matalalentoa ja tylyäkin sellaista... Siitä voimaantuneena tajusin että kyllä suhteet vaatii, ne vaatii myös rankan läpikäyntiä ja oon sitä mieltä että moni luovuttaa helpolla, vaikka se ei siltä silloin tunnukaan. Mutta isommastakin voi päästä eteenpäin ja jopa parempaan onneen yhdessä. Toisaalta se neuvo olla yli vauvan 1vuoden ikä yhdessä, ei lopulta olekaan kaikista huonoin. Kohtuullisen pitkä etappi kannattaa ottaa, jonka täyttyessä puntaroi vasta lopullisen. Kun miettii että voisiko yhdeksästä vuodesta antaa sen puolivuotta toipumisaikaa ennen loppullisuutta? Toki en väitä että kaikesta aina voi yli päästä ja rakastua uudelleen, mutta uskallan väittää että täysin mahdotonta se ei ole. Teilläkin pitkä suhde ja nyt uusi elämäntilanne voi tuuppia teitä mihin vain. Jospa mies käy läpi nyt suhdetta sinuun äitinä ja tyttöystävänä, jokin on muuttunut siitä kun olit tyttöystävä muttet äiti. Mustasukkaisuus on yksi keino käydä sitä läpi - valitettavasti. Siinä pitää vaan muistaa että liiallisuuksiin se ei saa mennä.

23.4.2014
aadasisko
aadasisko

Eipä voi sun puolesta kukaan tehdä noita päätöksiä :( todella ikävä tilanne teillä! Paljon voimia jaksamiseen kaiken keskellä! sekä paljon voimia päätöksiin, mitä ikinä päätätkin!♥

23.4.2014
teeko
teeko
2 years, 11-month-old toddler

voi sua.. :/ En tiedä mitä sanoisin tai miten voisin auttaa..Mutta mulla on samanlainen olo joskus...Suurimmaks osaks ollaan vaan riidelty...Joskus mahtuu niitä hyviäkin hetkiä,mutta tuntuu et enemmän ollaan vihamiehiä toisillemme...Mutta nyt taas mennyt pitemmän aikaa hyvin..Pelottaa vaan millon taas aletaan riitelemään..Onneksi poika jäännyt ulkopuolelle riidoista,ettei tarvi olla osallisena..Mutta kyllä sekin joskus joutunut kuuntelemaan..Ikävää :/ Ja toinen täällä tulossa. Ehkä mun hormoonit tekee temppunsa...Mutta kaikkea hyvää sinne teille,toivotaan että löydät oikean ratkaisun tilanteeseen mikä on teille hyväksi..koko perheelle :) Iloista kesän odotusta ja voimia 3

23.4.2014
minjalin5
minjalin5
8-month-old baby

:( Onpa hankala tilanne sulla siellä. Aika kauan ootte olleet yhessä nii oishan se hyvä jos sais vielä suhteen korjattua mutta ite ehkä luovuttaisin. Mikähän sillä miehellä on ku noin hermoilee?

En kyllä osaa neuvoa yhtää mutta sen tiiän että jos eroaisitte nii sinä tuut kyllä pärjäämään! 

Iso tsemppihali täältä! 3

23.4.2014
Kallikali
Kallikali
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...