tällästäkö tää nyt on sitten jatkossakin päivökodissa??
meillä 2v on käynyt kerhossa pari kuukautta ja jotenkin ärsyttää pikku asiat että tällästäkö tää nyt sitten on aina jatkossa päiväkodissakin kun sinne ensi vuonna menee.. viimeksi kun oli kerhossa poika tuli kotiin kamala jälki kädessä.. kysyin että mistä se tuli ja kun hän on hyvä puhumaan niin osasi kertoa mutta en todellakaan kerhon vetäjänä luottaisi 2vuotiaan kerrontan vaan kertoisin vanhemmille tällaiset. poikani mukaan hän oli kuulemma katsonut jonkun tytön korua ja tyttö oli suuttunut ja purrut.. kiva.. lapseni on arka ja varautunut ja kukaan ei usko lapsestaan pahaa ja oma lapsi on aina ihana mutta oikeasti en usko lapseni agressiivisesti provosoineen tilannetta joten sääliksi käy toista kun vaan korua halusi katsoa. jos minulle kerrottaisiin että hän salaa maalasi tussilla vessan seinään niin uskoisin heti. :D mutta siis tiedän että lapset mukiloittee toisiaan vähän väliä enkä ajatellut kaikelta pystyväni suojella lastani mutta hän nyt on aina esikoiseni.. kerhossa on n12 lasta ja 4 ohjaajaa, miksi ei kukaan kertonut? yksi hoitajista vielä jutteli kanssani kerhon jälkeen niitä näitä pukemisesta. ensimmäinen asia mitä mietin on että miten puremista ei muka huomattu, poikani on varmasti itkenyt, jälki kun oli sellainen, ja jos se huomattiin niin miksi minulle ei kerrottu? aina ei ehdi tai muistakaan, mutta ihan tosi kerho kestää 2h kerran viikossa, ja kuinka montaa lasta sinä päivänä purtiin tms niin miksi eivät voi kertoa oleellisia asioita vanhemmille ensin ja sitten jaaritelle muiden kanssa? anteeksi nyt vain.. minusta tuollaisesta pitää sanoa. tuollaiset epämääräiset jäljet lapsissa eivät ole ok eikä 2v omaan kerrontaan voi luottaa. tänään sitten kävi toinen juttu joka ärsyttää ja tulee varmaan jatkossakin ärsyttämään. lapsellani oli uusi paita päällä ja koska hän on tähänkin asti tullut siistinä takaisin niin uskalsin paidan laittaa. meillä ollaan siis juuri siirrytty uuteen vaatekokoon joten siksi lähes kaikki vaatteet ovat uusia muutenkin eli en mitenkään hienostellut, kyseessä nyt ei kuitenkaan ollut mikään valkoinen kauluspaita vaan uusi huppari.. takaisin tullessa vaate oli ihan punaisessa värissä ja kun katselin muita, pienenpiäkin lapsia niin kukaan muu ei ollut tuon näköinen?? miksi?? eikö maalatessa käytetä mitään maalausessuja ym minimoimaan vanhempien pyykkivuori tai edes kääritä hihoja? jos joudun joka päivä pesemään kymmenet vaatteet lapsen tullessa kotiin niin sekään ei myöskään ole kiva minulle eikä vaatteille, oli kyse sitten muutaman tunnin kerhosta tai päiväkodista tai uudesta niken hupparista tai vanhasta paidasta. tähän asti maalauspäivinäkin lapsi on tullut iha puhtaana takasin ja yhtäkkiä koko paita on ihan punainen kun kerrankin uuden paidan laitoin. ja jos haluaa jäädä hoitajien kanssa puhuman jälkikäteen niin pitää aika kauan odottaa että saa suun vuoroa. minulle on kerran koko aikana puhuttu ja lapseni on uusi kerholainen, vanhoille vaan puhutaan koko ajan mutta eikö sen pitäisi olla juuri toisin päin? en tiedä yhtään aikuisen suusta miten kerhossa menee, vain 2v suusta. aina hoitajat puhuvat muille äideille vaikka moikkaan ja yritän kuikuilla hoitajia. enkä oikeasti ehdi odottamaan vuoroani kun vauva nukkuu kotona yksin sillä aikaa kun haen esikoista (kerho samassa pihassa). ymmärrän päiväkodin jossa ollaan 8h päivä ja askartelu kuuluu lähes jokaiseen päivään ja ulkonakin ollaan ja varsinkin kun siellä syödään niin vaatteet likaantuu. en tarvitse takaisin puhdasta ja naarmutonta poikaa joka päivä, haluan vaan kommunikoivat hoitajat ja ymmärrystä että kyse on minun lapsestani, minun pyykkivuorestani ja turhautumisestani tiedottomuuteen. aina ei ehdi puhumaan mutta kerho on pieni yhteisö vielä, uskallanko edes laittaa poikaa isoon tarhaan kun unohtavat kertoa minulle tärkeitä asioita... varmasti jokaisella on pahempiakin kertomuksia päiväkodin kommunikaatio ongelmista mutta en jaksaisi rautalangasta vääntää minulle itsestään selvyyksiä. nämä asiat voisi edes ohimennen huikkasta minulle. tämän kerhon piti olla mukavaa harjoitusta päivkodille eikä pelottelua :D juu reagoin hieman vahvasti mutta kyse onkin siitä että miten on asian laita isompien asioiden kohdalla isommissa ryhmissä? kyse on omasta lapsesta niin pienetkin asiat merkkaa.=)
Vastaa
Listaa uusin ensinJospa teidän poika on niinkuin meillä, ikinä ei näyttänyt joa kiusattiin tai sattui. Eli jos ei jälkiä jäänyt niin kukaan ei ikinä tiedä onko tapahtunut jotain ja jos on niin mitä. Jäljistä taas poika vaan sanoo että joku teki ja miten ja että ei haittaa. Ei hoitajatole voinu tietää, ellei just oo nähnyt itse tapahtumaa, nopeana sellainen on täysin mahdollista ettei huomaa onko muokattu vai purtu, jos toinen ei reagoi mitenkään. Mä oon joutunut erikseen opettaa pojalle, että pitää kertoa koska semmoinen on väärin. Meidän pojalla on todell korkea kipukynnys, joten luultavasti ei kipua koekaan niin valtavana. Oikean ja väärän opettaminen näissä on ollut hankalaa. Poika itse ei pienempänä tehnyt kiusaa. Nyt uhmissaan kyllä on oppinut annattamaan yhtälailla kuin muutkin.
hyvä siis tietää ettei tällaista tarvitse sietää.. harmittaa vaan uusi huppari kun juuri sillä kerralla tuli likaisena takaisin ja muuten ei ole ikinä tullut :/
ja tuosta vauvasta.. huoh.. olen samaa mieltä sen kanssa että en ymmärrä miksi minun pitäisi herättää ja pukea ulkovaatteet vauvalle 5 min ajaksi ja raahata häntä kokoajan mukana? tuo kerhoaika on meille molemmille aikaa rentoutua rauhassa niin en mielelläni käytä yhtään lisäaikaa vauva herättelyyn, sitten syöttämiseen kun vaatii heti ruokaa+talvivaatteiden pukemiseen koska vauvat vilustuu niin helposti niin ei voi pukea puoliksi.. käynhän minä suihkussakin vauvan nukkuessa ja en varmasti haistaisi sinne palamista tai edes kuulisi varkaita. avaimet katson kyllä 100 krt. ja he kerhossa eivät todellakaan tiedä minulla olevan kiire. tulen sinne samaan aikaan kun muut vanhemmat eli 5 vaille ja puen lapseni rauhassa kysyvän näköisenä mutta koska kaikki kokoajan puhuvat jonkun kanssa en todellakaan mene väliin huutamaan hei miten mun lapsella meni? öö en mene missään tilanteessa puhumaan toisten päälle? :D outo neuvo :D? lähtötilanne meillä oli se että olimme molemmat vanhemmat kotona ja niin he siis vielä luulevat joten kiireestä ei ole kyse. ja luulisi heidän vähän "kiertävän" vanhemman luota toiselle mutta on outoa ettei koko kevään aikana kukaan eksynyt kuin kerran luokseni.. ja kerhosssamme ei olla edes ulkona joten tosi outoa että kahdessa pienessä huoneessa ehtii tapahtua 5 hoitajan silmien alla vaikka mitä 15 lapsen kanssa..... siksi odotan innolla päiväkotia kun jako on vielä pelottavampi.. :S
poikani on siis herkkä ja rauhallinen mutta omatoiminenkin.. haluan juuri siksi totuttaa häntä tällaiseen ja auttaa omatoimisuudessa mutta lähinnä ryhmässä toimimiseen ja kerhon rytmiin, en tietenkään puremiseen niinkuin tuntuu että pitäisi siis tehdä vai? tottakai haluan suojella lastani tällaiselta turhalta ja aionkin suojella enkä hyväksyä vain koska niin tapahtuu usein. eriasia sitten elämässä ne väistämättömät asiat joille ei voi mitään. mielestäni 2,5v saakin tarvita kuitenkin aika paljon vanhempien tukea kasvussa eikä maailmalle lykkäämistä. onneksi sentään tuo kuopus on tuollainen justiina jonka vähän paremmin uskaltaa päästää tulevaisuudessa kerhoon x)
mutta kiitos neuvoista, en vain ollut kaikkien kanssa ihan samaa mieltä kaikesta ;D
Jos äiti imettää, niin eiköhän siinäkin lapsi saa aika hyvin sitä lämpöä ja rakkautta. Ei mun mielestä tarvii vakota mihinkään symbioosiin, jossa on vain äiti ja vauva. Sellainen kuplassa eläminen ei mun mielestä ole kovin tervettä kellekkään. Tietenkään lasta ei voi rakastaa puhki, mut kyllä munkin mielestä vauvan pitää luottaa siihen, että äiti on läsnä vaikka ei vieressä. Lisäks täytyy tutkia ympäristöä, miltä koti näyttää, missä on turvallista....
Niin ja vaikka hassua onkin, niin sillä lapsi juuri saa sen opin ja tunteen että äiti on läsnä vaikkei sitä koko ajan näy ja vaikkei se syöksy luokse heti kun vähän inahtaa, kun ei tosiaan heti olla siinä.. Enkä siis tarkoita että lasta pitää huudattaa puoltuntia ennenkuin vastaa itkuun, jotta oppii että tullaan ajallaan, mutta siis jos lapsi saa ekat puol vuotta huomion siinä silmänräpäyksessä kun äännähtää, niin sehän pelästyy tullensa jätetyksi sitten kun tulee se tilanne että äiti meni väärään aikaan vessaan ja lapsi alkaa itkeä ja äidillä kestääkin kaksi silmänräpäytystä tulla paikalle.. Tämä siis hiukan liioiteltu, mutta ei se lapsi voi tosiaan koko ajan sylissä kulkea ja olla ihan äidin lähellä ja faktahan on että silloinkin voi jotain sattua.. Mutta nyt aihe pääsee karkaamaan tuosta aloittajan jutusta ;D
Meillä synnärillä henkilökunta opetti jo heti esikoisen aikana, että tulee tilanteita jolloin vauva joutuu olla hetken yksin, joten siihen kannattaa heti oppia. Musta se onkin niin ja täysin luonnollista ettei sitä pientä tarvii vessaan viedä tai suihkuun tai sinne postilaatikolle, kunhan on perusturvattu olo. Ensin nälkä ja vaippa ja turvallinen paikka mihin jättää ja tosiaan ettei sisarukset mene räppimään. Kukaan vauva nuihin ei kuole pelkästään sen takia jos itku ja ikävä tulee. Onhan se oma äiti siinä heti kuitenkin liki, vaikkei täydellisen välittömästi. Pointtina se että täytyy osata tosiaan ajatella asiat, eikä ihan kaikesta hysterisoida heti ja aina.
Niin ymmärsin kyllä että jotkut oli vauvan mukaan ottamisen kannalla sen takia että ehtisi jutella paremmin, mutta osa lähinnä kauhisteli ja maalaili heti jotain tulipalo piruja seinille.. Ja siksi tosiaan itse laitoin tulipalo esimerkin, koska tulipalohan voi aiheuttaa vahinkoa vaikka itse olisi kotona.. Ja tosiaan ei ole montaa vuotta kun oli tapaus jossa vauva on viety oven pielestä vaunuista joissa oli itkuhälytin, eikä mitään oltu keretty tekeen, vauva tosin löytyi tien poskesta hylättynä.. Enkä tarkoita tällä sitä että on väärin nukuttaa itkuhälyttimen kanssa ulkona tai että tapaukset olisivat yleisiä, mutta tämä vain esimerkkinä että aina voi sattua jotain.. kukaan ei vauvaansa hoida niin, ettei siitä väkisin jotain riskiä saisi väännettyä.. Ja tämä ei ole osoitettu erityisesti aadasiskolle, koska sinä et mielestäni tuominnut vauvan yksin jättämistä tai sitten meni ohi, mutta sinulla oli juuri se idea että mukaan ottaessa ehtii jäädä jutteleen, mutta muutama kommentti oli lähinnä kauhisteleva siksi että vauvalle tulee hätä tai syttyy tulipalo tms.
Meillä nukkuu vauva ulkona, mutta täysin vieressä ja hälytin on - ei normaali, koska niihin en luota yhtää. Vauvansänky on mun sängynlaidassa kiinni ja taas päivisin vauva on tuossa yleisessä tilassa, jolloin oon melkein vieressä koko ajan vaikka mitä tekisin. Joten kehtaisin sanoa että täysin eriasia kuin matkata pihan poikki toiseen rakennukseen sisälle. Mutta en kaiketi tuominnut, kun en tiedä faktoja - kuten yllä mainitsin. Tulipaloja tälläisiin on mun mielestä täysin turhaa verrata, ne kun on aina sattumankauppaa muutenkin. Mutta tuohon äidin kiireeseen kun miettii, niin jörkevintähän se on ottaa vauva mukaan, kerran ei muuten ehdi odottaa omaa vuoroaan jutteluille... Tai vaihtoehtoisesti tosiaan soittaa ja keskustella. Tuskin kukaan erikseen ajattelee et hei tuolla äidillä olis varmaan halu keskustella, mutta sen pitää saada tehdä se ekana, kun muuten ei kerkiä. Että siinä mielessä oon täysin sillä kannalla että vauva joukkoon joku kerta!
Tosta kerho jutusta olen sitä mieltä, että toki hoitajien pitäisi kertoa, mutta jos joku asia unohtuu kertoa ja jää vaivaan, niin sitten pitää vain kysyä itse.. Ja äidin kiire voi myös vaikuttaa asiaan.. Toki ymmärrän äidin harmistuksen tilanteessa.. Minulla vaan iski täällä silmään takertuminen tohon vauva juttuun.. Olisi kiva tietää kuinka moni tuomitsijoista nukuttaa lasta ulkona, niin että on itse sisällä tai asuu isossa asunnossa ja vauva nukkuu päiväunet "kaukana" sieltä missä äiti on tai esim. erikerroksessa.. Nimittäin ulkoahan lapsi voidaan ryöstää itkuhälyttimestä huolimatta tai joku voi kaataa vaunut ja jos vauva nukkuu eri huoneessa missä äiti on juuri päiväuni aikana ja tulipalo syttyy juuri vauvan sängyn vieressä, niin ehtiikö äiti välttämättä huomata savun hajun tai alkaako palohälytin piippaan ennen kuin vauvalle on kerennyt jo vaurioita tulemaan? Eli jos miettimään aletaan, niin vauvan sängyn vieressä pitäisi istua koko ajan ja missä vain voi sattua mitä vain.. En itsekkään ole pahemmin jättänyt lasta yksin nukkumaan, paitsi mökillä itkuhälyttimen kanssa, koska ei tee mieli 2-3 tuntia kauniina kesäpäivänä vain istua pienessä mökissä vauvan sängyn vieressä ja silti olen ravannut katsomassa kun hälyttimeen en luota, mutta enpä silti tuomitsisi äitiä, joka pieneksi hetkeksi jättää vauvan nukkumaan.. mutta tosiaan sitten pitää tuomita kaikki pihalla nukuttajat, jotka ei itse istu vaunujen vieressä ja kaikki jotka on eri kerroksessa kuin nukkuva lapsi tai muuten vaan kauempana lapsen sängystä..
Meilä ei myöskään tuossa päiväkodin kerhossa sen kummempaa tuo tilitys ole, ellei itse jää juttelemaan. Seurakunnalla vielä vähempi. Kyllä se molemmissa lähtee siitä onko vanhemmalla aikaa jäädä odottamaan että sieltä aikuinen ehtii toimitella. Jos haen kiireisenä, justii tervehditään ei muuta. Mä tosin ite teen tiivistä yhteistyötä molempiin ja näin tiedän lasten asiat hyvin.
no ei sen 2v tarvi osata kertoa, mut sun täytyy osata kysyä eikä purnata vain omassa mielessä. Jos huomaat kolhun eikä siitä sanottu mitään, niin kysy kun viet seuraavn kerran et anteeks, mut huomasin kotona tämmöisen, onko teillä käsitystä missä tilanteessa syntyi.
samoin jos siitä päivästä haluaa kuulla hoitajilta, niin voi tosiaan kysyä et miten teillä on mennyt? mä ehkä olen hoitajien mielestä se "välinpitämätön" vanhempi, kun harvoin kysyn, joskin jos he aloittaa keskustelun, ni sitten mielellään juttelen ja kuuntelen, mut siitä lähtien ku tyttö siirty isompien ryhmään 3vnä, musta on ollut kiva kuulla päivästä tytön selostamana ja samalla hän oppii että vanhemmat on kiinnostuneita päivästä ja oppinut myös pikkuhiljaa kertomaan enemmän ja enemmän asioita.
ja sen vauvan ottaisin minäkin mukaan.
Meidän paikkakunnalla kaupungilla ei ole kerhoja. Kaikki on seurakunnan.
Minä lähtisin tätä "kerho-ongelmaa" purkamaan siitä, että ottaisin vauvan sylissäni mukaan esikoisen kerhoon hakiessani lastani sieltä.
Se on pieni ongelma, että esikoisen vaatteet on likaantuneet kerhossa siihen nähden että vauvalle tulisi jokin hätä yksin ollessaan.
Siinä olisi aloittajalla myös enemmän aikaa keskustella kerhonohjaajien kanssa, kun pienempikin on mukana.
Ja todennäköisyys isolle tulipalolle alle 5min on aika pieni. Mut mullakin tuli mieleen, jospa he tosiaan ajattelee että sulla on kiire takaisin kotiin? Ja mun mielestä voisit ihan hyvin kysyä, et mites tänään meni? Päiväkodissa töissä ollessani huomasin, että joitain vanhempia ei juurikaan kiinnostanut lapsen päivä, kun taas jotkut kysyivät ja halusivat tietää.
Anna palautetta. Lisäksi, kyllä täälläkin on viety roskapussia ja haettu postia, kun lapset ovat nukkuneet sisällä. Harvoin sitä varten tulee viriteltyä itkuhälytintä. Jos vain muistaa ottaa avaimet mukaan, niin en näe mitään hätää. Eriasia on jättää ovia raolleen tms. Jos tuuli paiskasee oven kii ja ei ole avainta, on pakko rikkoa ikkuna tai hankkia pääst sisälle talonmieheltä tms.
Kerhot ja päiväkoti on aivan eri asioita. Täällä seurakunnan kerhon vetäjäksi pääsee melkeinpä kuka vain. Siellä ei kouluteta sen kummemmin, eikä lapsien päivästä tarvitse kertoa mitään. Päiväkodissa taas hoitaja melkein aina sanoo jotain lapsen päivästä. Heidät on koulutettu siihen.
Oon miekii viskannu esmes roskapussin sillävälin ku vauva on nukkunu. Jos siulle sattuu kotona jotakin niin eipä ne muut sillonkaan osaa heti tulla vauvan avuksi... Meillä oli päiväkoti ja eskari viereisessä rakennuksessa, ite nappasin vauvan pakkauksen makuupussiin ja kannoin vauvaa sylissä sen matkan.
Mitä tullee kerhon vetäjien ammattitaitoon niin täällä sillä ei kyllä ollut merkitystä aikoinaan. Juuri tästä syystä meijän lapset ei tuu enää koskaan menemään kerhoon. Ei kerhosta ja päiväkodista voi puhua ees samana päivänä, oman kokemuksen mukaan.
Päiväkodista on AINA ilmotettu jos on sattunut jotakin. Tuo pureminen on hyvin tavallista pienillä, onpa omakin kullannuppu joskus purrut kaveriaan x) Tuosta vaatteiden sotkemisesta... No sitä se on kun on lapsia. Ainakin meijän lapset on mestarillisia sotkemaan :D Mutta se ei haittaa, koska just sitä varten on pyykkikone. Puhtaat vaatteet vaihetaan kuitenkin joka päivä:)
Tosin mä automaattisesti ajattelin et mukana on sellainen itkari, jossa on hyvä kuuluvuus. Samoin että vauva saattaisi nukkua ulkona eikä sisällä.
Juu mä kans puuttuisin muuhun kuin kerhotätien mollaamiseen... Ekana tuli vaan mieleen se että sä ite kiireessä haet ja/tai tädit tietää et sulla vauva oottaa, niin ei ne pidättele. Täällä kerho alkaa 3v ja se on hyvä ikä, juurikin siksi ettei ryhmässä ikinä riitä aikuisia mainitsemasi kaltaiseen holhoilemiseen joka lapselle. Puremisesta tosin oon sitä mieltä että olis pitänyt mainita, paha tietää miten nopea juuri silloin olit vai voisiko syyn pistää vain ja ainoastaan ohjaajien piikkiin. Kannattaa miettiä ootko valmis siihen et sun lapsi joutuu toimimaan itsenäisemmin - sehän kerhon yksi tehtävistä kuitenkin on...
Minulla on meidän vauva aina mukana, kun haen keskimmäistä lasta eskarista.
Keskustelua tulee keskustelemalla, ja toisinaan keskusteluhetkiin pitää varata aikaakin.
Vahingoista ja muista vastaavista pitää kerhonohjaajien kertoa, se on itsestäänselvyys.
hihojen ylös vetäminen siis*=)
kyllä ainakin yksi on lastentarhan opettaja ammatiltaan. tuskin kaikki kuitenkaan mitään kansalaisopiston kurssin käyneitä ihan.. ja kerho on eri kuin pvk mutta kyllä sielläkin pitäisi miettiä tällaisia ja puhua. tuntuu tyhmältä anoa edes vähän tietoa oman lapsen päivästä. ja nimenomaan se että kerhossa ei syödä eikä ulkoilla niin ei ole kiva että siihen puolen tunnin askarteluhetkeen ei voida kääriä hihoja tai katsoa että 2v ei sotke ihan holtittomasti. selvästi lapseni on saanut ihan liian omatoimisesti maalata, oli ainakin sen näköinen. tuntuu tyhmältä että minua ja lastani rankaistaan omatoimisuudesta ja kiltteydestä jättämällä hänet yksin touhuamaan ja sitten tulee haaverieta ja sotkua.jos häntä sen sijaan onkin vahdittu niin huonosti se on onnistunut.
kerho on kaupungin vetämää toimintaa ja jonkin sortin ammattilaisi nämäkin työntekijät kai ovat?
en jotenkin ymmärrä kun en kotonakaan anna lapsen maalata tai sotkea ilman suojavaatteita. lapsella oli kaikenlisäksi aluspaita. jos se hihojen alas vetäminen on niin vaikeaa niin olisi riisunut hupparin kun alla oli tavallinen t-paita. eikä kyse ole varsinaisesti pyykeistä (tosin harmittaa jos uusi huppari on pilalla) vaan periaatteesta ja luottamuksesta. tuollaiseen 2h kerhoon pitäisi mielestäni pystyä laittaa normaalit, myös uudet vaatteet. päiväkotiin ymmärrän kyllä laittaa sitten ryntyt jos tämä tulee olemaan jokapäiväistä. olisivat nyt edes kertoneet mitä paidassa on kun näytti ihan vereltä ja muutenkin osaisi pestä oikein. tuo puremisjuttu vasta ärsyttikin mutta sentään poika osasi siitä kertoa ja tyttö oli sentään anteeksi kuulemma pyytänyt.. harmittaa silti. pitäisikö oikeasti 2v osata jo käyttäytyä yksin ryhmässä ja kertoa itse päivistään... :/ pelottavaa se tuleva pvkotiin meno kun täällä päiväkodit on tosi ruuhkaisia.
Ei kerhosta päin kerrota ikinä yhtään mitään kuulumisia tai käydä palautekeskusteluja. Päiväkoti on kokonaan toinen maailma. Ei voi samassa lauseessa puhua.