Meillä ei ole ollut pitkään aikaan vauvaa, mutta mieleeni tuli hymähtää, kuinka ihmisten pitää aina valittaa jostakin,. Esim. minä teen pitkää työmatkaa, ja minua surkutellaan siitä, kun en ole niin paljon lasten kanssa kuin samalla paikkakunnalla työskentelevät. Jos kerron jollekin, että tod.näk. muutamme työkaupunkiini vuoden sisällä, ihmiset ihmettelevät, kun lasten täytyy jättä kaverinsa ja muut tutut ympyränsä. Koskaan et voi olla kaikille täysin mieliksi.

Kuopus oli 5 päivää vanha kun kävin 1,5 tuntia tanssitunnilla. Tanssitunnilta lähtiessä toivottivat vielä voimia koitokseen ku eivät hoksanneet et maha oli kuitenki puolet pienempi ku edellisellä viikolla :D

Sai sit todeta et se synty jo viime viikonloppuna.

Mut toi tanssitunti onkin ollut ainoa jossa vauva ei kulkenu mukana. Muuten elämä oli vaan helpompaa kun otin sen aina ja kaikkialle mukaan.

Ei noi tanssitunnitkaan mitään rentoutusta ollu ku isäntä kiukkus mulle sitä et vauva huutanu kymmenen minuuttia siitä puolestatoista tunnista. Tuli kauheet morkkikset siitä et jätin miehen vauvan kanssa kotiin. Ei siis vauvaa miehen kanssa. Tuo isännys ei oikein ole osannut asennoitua vauvan hoitoon... Se ei tykkää vaipan vaihdosta ja muutenkin seurustelu vauvan kanssa on ihan mahdoton tehtävä.

Siis joo, jos joku multa olis joskus kysynyt että missä vauva on, niin olisin sanonut että kotona isänsä kanssa, ja jos joku olis sitä ihmetellyt, olisin sanonut että meeppä muualle siitä. Mä en jotenkin osaa kantaa siitä huonoa omaatuntoa, etten oo kulkenut vauva kainalossa joka paikassa, koska meillä on niin toimiva systeemi omasta takaa, ja se on se etten kulje joka paikassa vauvan kanssa. Ja jos joku nyt jeesustelee että voi voi, RJ ei halua olla vauvansa kanssa koko aikaa, niin mee roskiin. :D Ihan tosi, kauppareissu kestää 30min ja vauva on aika kauan vauva siihen nähden. :D

Niin jokainen tyylillään, mutta minusta on hassua kommentoida jollekin että miksi ei kulje vauvan kanssa.. Äitini on kertonut, että kun isoveljeni syntyi ja isäni oli tuolloin yrittäjänä ja oli paljon töissä, niin äitini oli käytännössä koko ajan lapsen kanssa ja sitten jos joskus pystyi lähtemään johonkin ilman vauvaa (siis joka kuitenkin oli jo vanhempi kuin muutaman kuukauden) niin häntä tressasi se että kaikki kyseli että missäs se on ja miksi ei ole mukana.. Äitinä kun tosiaan kokee monesti huonoa omaa tuntoa siitä että jättää lapsen hoitoon, niin voi olla kova paikka että joku "arvostelee" asiaa, vaikkei sitä arvosteluna tarkottaisi.. Ja onhan parempi että lapsi on usein hoidossa, kuin että äiti polttaisi itsensä loppuun.. Kaverini esikoinen oli jo alle kuukauden ikäisestä ollut monesti yö hoidossa (itse pystyin jättään yöksi vasta yli vuoden vanhana) mutta äiti oli väsynyt ja koki synnytyksen jälkeistä masennusta, joten järkevästi ajateltuna se oli ehkä kummankin edun mukaista, että äiti välillä sai nukkua, vaikka äkkiseltään pienen vauvan yöhoidossa oleminen kauhistuttaa..

Ihan alusta asti. Mä oon sitä mieltä (ei mitään henkilökohtaista kenellekkään, toisilla toimii toinen ja toisilla toinen) että meidän vauvalla on kaksi tasa-arvoista vanhempaa, joista molemmat tekee asiat oikein. Ei ehkä samalla tavalla (ei todellakaan :D ), mutta silti oikein. Helpottaa tietty se että meillä oli puolipullovauva heti alkujaan kun paino vain laski, ja lopulta pullovauva kun homma ei vaan toiminut ja oli sitä ja tätä.

Näin mennään edelleen (2v 8kk).

Mulla sama kuin jenkulla. Tyttö oli just viime vkloppuna yhden yön mummilassa. Jäi hieman surullisen näköisenä sinne, kun lähdettiin, muttei itkenyt. Kaikki oli menny ok, kuten voi arvata. Silti mietin, et pitäiskö se tyttö hakea takas... Ei haettu. Saunottiin, haettiin ulkoa ruoat, katsottiin elokuvaa, annettiin laatuaikaa toisillemme ja vauvalle. Rentouttavaa, mutta jotenkin niin outoa ja stressaavaa. Se on kai tää äitiys, kun pitäis olla koko ajan huolehtimassa pienistä ja tietää, et kaikki on hyvin....

Eihän siitä tarvi huonoa omaatuntoa potea.. Koska totuushan on että tietyssä määrin ja tietyssä iässä tekee hyvää lapselle ja toki äidillekin.. Itsekin olen nyt tietoisesti yrittänyt viedä poikaa mummolle, kun mummo haluaa ja keksiä sitten isin kanssa jotain leffassa käymistä yms. Koska olen kuitenkin päivät pojan kanssa kotona (joutuu kyllä jakamaan minut kolmen hoitolapsen kanssa) joten olemme käytännössä aina yhdessä, vaikka isi nyt iltatouhut yleensä hoitaa, mutta olen silti paikalla, jos lapsi haluaa leikkiä äidin kanssa tms. Niin on hyvä välillä oppia olemaan erossa.. Olisihan se kauheaa jos opettais lapsen niin kiinni äitiin ettei sitä pystyis jättämään.. Meillä poika kyllä kanssa hyvin jää eikä pahemmin ikävöi, ehkä johtuukin siitä että alkaa äidin naama tympiin ja on kiva välillä saada lomaa ;P

Poika oli varmaan jonkun 3kk kun jäi ekan kerran hetkeks isin kanssa ja siitä seuraavaan kertaan kuluikin varmaan aikaa (ei siksi ettei isi olisi pärjännyt).. isi kyllä oli hoitanut vauvaa, mutta itse en halunnut kotoa poistua vaikka vauvasta vapaata oisinkin saanut.. Vieläkin poika on tosin vähän pelkätään isin hoidossa tai ulkopuolisilla.. Ei ole kiinni ettenkö luottais tms. mutta poika kulkee niin helposti melkein kaikki alla mukana ettei tarvi jättää kotiin.. Ja lenkkeilykin hoituu lapsen kanssa, koska tykkään käydä lenkillä vaunujen kera.. Olen toki tähän mennessä ollut omilla menoilla ja poika jopa ollut yötä kaksin isin kanssa ja jopa parikertaa mummolassa, mutta en vaan kaipaa lapsetonta hetkeä, ellei tosiaan ole sitten jotain tekemistä sille ajalle.. Mutta en osaisi vaan oleskella kotona ja lapsi olisi hoidossa.. Ehkä sekin aika tulee, mutta tällä hetkellä se ei ole minun juttu.. Poika siis jo 1v 10kk seuraava tuleekin varmaan jäämään aikaisemmin isin kanssa kotiin, koska meillä pojan kanssa on pari harrastusta joihin ei ihan vastasyntynyttä voi mukaan ottaa..

eihän siinä mitään ihmeellistä tai väärää olekaan, mutta esikoisen aikaan sitä ei jotenkaan uskaltanu jättää, tuntu että pitää olla siinä vieressä sastavilla koko ajan, vaikka mies itseasiassa hoiti vauvaa paremmin ku minä, ainakin tuntu siltä.

Nyt toisen kans on osannu ottaa rennommin ja miettiä tosiaan sitä omaa jaksamistakin, joskin enemmän se menee ehkä esikon takia, kun hänet pyydän silti joka kerta vieläkin mukaan, jos haluaa tulla :)

en mä esikonkaa kanssa kotona ollut, mut hän oli kuin raaja, joka kulki aina mukana mihin tahansa, jos ei ollut kyse jostain iltamenosta. :)

Tyttö jäi ekan kerran hoitoon 1,5kk iässä kun kävin itse ensiavussa ja poika taas alle 1kk iässä, kun kävin kirpparilla. Molemmat olleet hoidossa vauvoina vain muutaman tunnin, kun ovat olleet täysimetyksellä. Mun mielestä vauvan kanssa voi ja pitää liikkua. Ei vauvan kanssa kannata jäädä kotiin ja liikkua vasta, kun vauva on muutaman kuukauden. Pää pehmenee äkkiä jos on neljän seinän sisällä.

varmaan jo heti kun sairaalasta kotiudutaan jää isin kanssa kahestaan. mä niin odotan sitä et voin mennä koiran kanssa lenkille. ja koska oon ollu sit kuitenki muutaman päivän pois koiran luota nii meen mielummin kahestaa ulos nii tuntee ittensä tärkeeks. :)

Viikon ikäinen taisi olla.

Tais olla pojalla ikää viikko, kun kävin nopeasti kaupassa. Isi oli kuitenkin kotona ja teki ihan hyvää itsellekin. Enkä tuntenu huonoa omaatuntoa, koska olin hänet juuri syöttänyt ja vanhempia lapsella on kaksi. Koko päivän reissulla kävin vasta äskettäin, vaavi melkein 1v! Ja isän kanssa oli kotona.

kyllä mie kävin kaupassa tms. heti sikäli kun kotiuduttiin. Joku tenavista oli jonku 3 kk kun käytiin isimiehen kanssa elokuvissa :) Meijän lapsille tuli tosi nopsaan rytmit niin ties millon ne nukku ja millon ne söi :)