Ihana kuulla, ettei käynyt sen pahemmin. Kyllähän noissa kaatumisissa voi monesti istukka irrota tai vauva voi saada ihan oikeasti osuman, mutta kai se melko harvinaista on. Ja ehkä äidinvaisto toimii jo odotus aikana ja ilman sen kummenpia ajatuksia tulee suojattua sitä masua. Voimia loppu raskauteen! Toivottavasti enää ei tulis kaatumisia tai muitakaan.

En siis käynyt missään tarkastuttamassa. Menin niin h*lvetinmoiseen paniikkiin että mä vain jatkoin hiihtämistä ja koko seuraavankin päivän olin hyvin tuntosarvet pitkällä ja pohdiin omaa oloani. Mutta vauva oli vauhdikkaalla tuulella eikä kipuja/vuotoja tullut.Jos olossa olisi ollut jotain poikkeavaa niin uskoisin että sitten olisin mennyt näytille. Toi sattui pe iltapäivänä ja seuraavana tiistaina mulla oli neuvola jossa kerroin asiasta. Sydän äänet oli hyvät ja niin pois päin. Mulla istukka ylhäällä takaseinämäs niin varmaan aika hyvä sijainti.

Ja niin raskaus on sinänsä jatkunu normaalisti tuon huomioiden. pieniä ongelmia on ilmassa mutta ei mitään mikä johtuis tuosta kaatumisesta. Mulla ykköstyypin diab.

Miehän kans luiskahin persiilleni kuopusta oottaessa. Autosta olin nousemassa ylös ja jalka ei pitänyt jäällä. Kauhia tömähdys kävi ja ahteriin sattu mutta kaikki muuten ok. Soitin mie synnärille silloin ku täällä oli joku just sillon kaatunu pahasti ja oli joutunu tarkkailuunkin. Mulla oli sillon viikkoja joku kolmisenkymmentä.

Mut kyllä se lapsivesi suojaa tosi hyvin.

Miun äitikii veti mahalleen ihan loppumetreillä ja laskettua päivää edeltävänä iltana meni tuolista läpi ku istahti. Eikä mulle kuinkaan käyny.

Myrmeli, kävitkö siis lääkärissä, tuon kaatumisen jälkeen? Onko raskaus jatkunut ihan normaalisti? :) Ja muidenkin kokemuksia lukiessa voi kyllä vai todeta, että lapsivesi taitaa suojata melko hyvin pientä vauvaa...(^,^ )

Täytyy vielä palata tähän ketjuun. Kiitos teille kaikille kun jaoitte kokemuksenne kanssani. Ikävää kun tuommosia olette joutuneet kohtaamaan mutta ihanaa etten ole ainut tömähtelijä...

Kiitos!

mie  kaatuilin jatkuvasti ekassa raskaudessani. vaikka tuntui  että kynsin turvallani vähintään kerran viikossa, niin ihme kyllä, en mahaa lyöny kertaakaan mihinkään...

minäkin ilmottaudun kaatumissakkiin. kaaduin esikoista odottaessa viikolla 33. kompastuin katukivetykseen ja löin vatsan kans. kipeää ei käyny ku käteen. kotona sitten iski paniikki ja tuli itku. soitin synnärille ja sanoivat että ei hätää jos vauva liikkuu normaalisti ja ei oo mitään vuotoja. esikoisen liikkeet ei juuri tuntunu muutenkaan joten ei paljon auttanu niitä seurailla. kuuntelin sitten kotidopplerilla ja sydänäänet kuulu hyvin. ajattelin että jos ei aamulla tunnu kunnolla liikkeitä niin meen näytille. yön aikana sitten huoli meni ohi ja poika synty terveenä päivää ennen laskettua aikaa :) mutta kyllä säikähdys oli suuri!! lä

Mä kaaduin tytön kanssa talvella, mut viikot oli alle 20. Ei tullut vuotoa ym. Lapsivesi suojaa kuitenkin melko paljon. Mutta, itse kävin näytillä, ettei istukka ollut irronnut.

Nyt tohtii varmaan jo kysellä kohtalotovereita kun omasta kaatumisesta on nyt muutama päivä.

Oltiin hiihtoloma reissulla Lapissa. Hiihdin vauhdikkaasti alamäkeä kun toinen suksi lähti omille teilleen ja mitään korjausliikettä en keriinny tekemään ja mätkähdin suksien väliin. Luulin että mätkähdin suoraan vattalleni mutta hartia kivusta ja polvien komeista mustelmista voi päätellä etten niin aivan suorilta käsin päässyt kaatumaan. Viikkoja 27. Pelästyin todella ja varmaan jonkinlaisessa sokissa hiihdin seuraavalle latukahvilalle. Siellä söin palan sokeri munkkia ja join kuumaa mehua ja vauva alkoi potkia lohduttavasti.

mitään vuotoa eikä kipua tullut kohdun seudulle niin missään tarkastuksessa en mennyt käymään.

Oonko ainut huono onninen kömpelö?