miksi asiat eivät voi olla yksinkertaisia??

minua niin vituttaa tämä elämä vaikka ikää ei juuri ole. tämä ei ole kuitenkaan mikään angstinen itsemurhaviesti. :D minua vituttaa kun muutaman vuoden sisällä on tapahtunut paljon kaikenlaista. lähes kaikki asiat ovat menneet niin että ne asiat mitä oikeasti toivon ja haluan, joudun odottamaan niitä tai en niitä saa. ne asiat mitkä ovat kiva lisä elämään mutteivät välttämättömiä tai edes aina hyväksi minulle vaan vain kivoja asioita, ne saan tuosta noin vaan. esimerkkinä esikoiseni. yritimme vauvaa puoliaktiivisesti vuoden. alkoi jo vituttaa mutten 20v voinut mennä mihinkään klinikoille. sitten tärppäsi ja kauhun jälkeen tuli nopeasti ilo. kun sitten halusin toista lasta, tärppäsi ekalla. iski järkyttävä pakokauhu etten ehtinyt miettiä asiaa loppuun kun jo tärppäsi ja kun vauvalla oli 5kk noita refluksi oireita kyllä siinä itkun lomassa vähän nauratti että sitä saa mitä tilaa... toinen asia on koulutus. olen joskus sanonut äidilleni kun puhuimme koulutuksesta ajat sitten että perseiden pesijää minusta ei ainakaan tule.. sain kuitenkin päähäni hakea shksi nyt kun mietin että ihan oikeasti miksi ei? perseiden peseminen kun on jo arkea (ja muutenkin huomasin sopivani alalle). kaikki tuttuni ovat hakeneet muutamankin kerran shksi ja pari ei ole päässyt olleenkaan opiskelemaan. itse pääsin ensimmäisellä kerralla! odotin tuolloin toista lasta koska ajattelin etten pääse kouluun kumminkaan niin siinä oli hyvä väli toiselle lapselle joka sitten tulikin rytinällä. opiskelin sitten raskaana hetken ja jäin äitiyslomalle. tarinasta jäi tosiaan puuttumaan se, että olen kokoajan ykkösenä hakenut ja paljon halunnut ensisijaisesti kätilöksi. kun pääsin shksi en hakenut kuitenkaan sillä kertaa kätilöksi koska kätilöksi haetaan kerran vuodessa ja shksi kaksi kertaa vuodessa. joka kevät olen kuitenkin nyt 2v hakenut kätilöksi ja kerran syksyllä toiseen kaupunkiin. shksi menin siis opiskelemaan jotta se avittaisi kätilöksi pääsyä. no ei ole ainakaan vielä auttanut kun en pääse edes pääsykokeisiin! shksi pääsin heti! enkä nyt halua kuulla mitään faktoja koulutushakujen eroista vaan vituttaa vaan tämä tuuri ja maailma :D kyllä shnakin ihan hyvä on, kätilönä olisi kuitenkin muutakin kuin ihan hyvä vaan. miksi minulta viedään yhden pisteen takia mahdollisuus unelmieni ammattiin?? siihen kun ei mitään sivupolkuja ole. nyt myös uusi lakihomma aiheuttaa sen, että aiemman korkeakoulupaikan omaava ei välttämättä saa enää hakea korkeakouluun ollenkaan, vain juuri lukiosta päässeet! tipun siis hausta ihan hännille, ellen jopa kokonaan, koska saan vähemmän pisteitä vaikka olen vaan yrittänyt edesauttaa kätilöksi pääsyä sh opinnoilla, nyt ne ovat estämässä minua :( muutenkin luin esimerkiksi juuri noissa sh opinnoissa ihan  hulluna siihen nähden että minulla on lapsiakin. silti sain melkein aina kakkosen :o "ihan hyvähän sekin on", joo mutta luin kuin hullu tähän elämäntilanteeseen nähden! kerran esimerkiksi pidin käytävällä "luentoa" luokkakavereille ennen yhtä koetta koska olin lukenut kirjan ja kukaan muu ei kun ei ollut varsinainen hoitoalan koe, osasin mielestäni asiat hyvin paria termiä lukuunottamatta. sain kokeesta 2 ja lähes kaikki muut saivat 5 vaikka "eivät lukeneet ollenkan" ja kysyivät minulta kysymyksiä.. hitto vähänkö vitutti?! olin luokan surkeimpia vaikka luin eniten. näin kävi usein että muut pääsi tuurilla läpi ja saivat 3-4, minä luin ja luin ja tein muistiinpanoja ja sain2. muutenkin tätäkö se on kun elämä potkii päähän?? :D en todellakaan ole pumpulissa kasvanut uskokaa tai älkää, en vaan ymmärrä miksi minulta viedään pois haluamani opiskelupaikka yhden hemmetin pisteen takia vaikka minulla on hyvä todistus, se ei vain ole täydellinen?! tuntuu siltä, että vaikka nyt minut valittaisiin kätilöksi, en ehkä enää haluaisi koko juttua koska jos sielä luokalla olisi yksikin huvikseen opiskeleva laiskimus, menisi hermo että tuollainen pääsee sisään mutta minua ei voitu ottaa aiempina vuosina. en enää kestä niitä masentavia hylkäys kirjeitä! sinnikkyys palkitan tiedän, mutta saa sitä vähän jo lannistuakin kun ei pääse eteenpäin unelmissaan. minulla on motivaatiota vaikka muille jakaa joten tuntuu tyhmältä että se menee hukkaan ja ansaitsisin edes mahdollisuuden näyttää vaikken kouluun sitten pääsisikään mutta edes kokeeseen...  lastakin sain ensin odottaa, toinen kuitenkin tipahti vaan taivaalta vaikken varmaan ollut vielä oikeasti valmis. muutenkin kaikki elämässä menee niin että kun annan kerrankin mennä vaan myös esim ihmisten kanssa, kaikki vaan kaikkoavat ja hakeutuvat muihin kaveripiireihin ja mietin miksi edes avasin suutani noille. ja on minulla silti ihania ystäviä, uusiin tutustuminen on vaan jotenkin vaikeaa minun puolelta vaikka olisi mikä ympäristö. kaikki mitä elämässä oikeasti haluan ei vaan tule vaikka yrittää. mutta sellaiset päähän pistot kuin pikkukakkoset ja sh koulutukset oman alan näkemiseksi tulevat ennen kuin ehdin oikeasti valmistautumaan?? kun menen puhumaan ihmisille, he kaikkoavat, kun istun mustassa hupparissa hiljaa- ihmiset parveilevat ympärilläni ja pyytävät mukaan (heh kärjistys). miksi minulla kaikki menee näin? tässä vain muutama esimerkki. ihan ihme asiat vaan pamahtavat elämääni valkoisella hevosella mutta sitä en saa mitä haluan. anteeksi vaan väsynyt vuodatus. eikä siis minulla ole mikään huono itsetunto ja kyynistymiskausi vaan olen tätä vain viime aikoina joutunut miettimään ja ajattelin vaikka lotota kun "eihän sieltä koskaan mitään kumminkaan voita"-eli johan tulee 7 oikein! eikö? pitäisi olla varmaan iloinen noista taivaalta putoilevista asioista mutta kun niillä on se kääntöpuoli että en saa niitä mitä oikeasti yritän, esim työtä joka kiinnostaa oikeasti.