Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Keisarin leikkaus

Maanantaille sovittu leikkaus, tyttö on perätilassa, niin päätettiin mieheni kanssa olla ottamatta mitään riskeja ja mennä leikaukseen. Kenellä on kokemusta? Kyllä kätilö on kertonut miten asiat etenee, mut miltä se oikeasti tuntuu? Onneks mieheni suostui tulla mukaan, niin saan edes aluks henkistä tukea. Jännittää niin pirusti, mut koitan koko ajan miettiä siitä, että saan viihdoinkin elämäni rakkauden rinnalle.

6.3.2014
ViktoriyaDaoud
ViktoriyaDaoud

Mulla esikko syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi. Kaikki meni tosi hyvin. Pahinta oli kanyylin laitto käteen ja sit piti juua jotain mahansuojalääkettä 10ml mikä meinas tulla samantien ylös. Katetri laitettii osastolla eikä sattunut. Leikkaussalissa puudutus onnisti ekalla ja koko leikkaiksen ajan olin kuin umpikännissä :D maksalaatikosta haaveilin.. pojan sain vähäks aikaa viekkuu kunnes isi lähti kylvettää. Leikkauksen jälkeen kohdun painelu teki kipeetä. Mut seuraavana päivänä ok. Katetri mulla oli seuraavaan aamuun illasta tosin kävin jo vähän jaloittelemassa. Seuraavana päivä sit kävelin jo kolo ajan. 3pvnä kotiin. Reilu viikko leikkauksesta kolasin lumia. Kotona en syöny yhyää särkylääkettä. Tsemppiä :)

9.3.2014
Felize
Felize

Minulle on tehty kaksi suunniteltua sektiota, viimeinen juuri tiistaina :) Mulla siis kolme lasta, yksi alateitse, toinen ja kolmas pelko+perätila-sektioita.

Mun kokemukset on vain positiiviisia, molemmat sektiot meni hyvin (tokassa kylläkin epiduraalin+spinaalinlaitto ei ottanut onnistuakseen, tunnin värkkäsi kunnes luovutti ja kutsui toisen anestesialääkärin avuksi, ja oli kyllä leikkauksen kauheimmat hetket, ekassa onnistui kerralla) ja toipuminen oli todella nopeaa, molemmista olin vain 2yötä sairaalassa.

Minulla katetri on laitettu vasta puudutuksien jälkeen joten ei ole tuntunut ollenkaan, itse leikkaus tehtiin spinaalipuudutuksessa ja se on kyllä jännä kun tavallaan tuntuu kun siellä touhutaan, mutta kipua ei tunnu ollenkaan. Puudutteet vaan laskee verenpainetta ja se tekee pahanolon, mutta siihen laittavat sitten jotain lääkettä joka kyllä auttaa samantien. Epiduraali jätettiin sitten kipupumpuksi ekaksi yöksi. Mulla ei ole tullut kuin pikkutärinää joka mennyt ihan lämpöpeitolla ohi, ja koska jalat alkoi toimia nopeasti jo heräämössä niin auttoivat minut seisaalleen jo siellä, ja iltasella kävelin jo vessaan käytävällä..tosiaan mitä nopeammin lähtee liikkeelle niin sitä nopeammin lähtee toipuminen käyntiin. Mä en ole kokenut leikkauksen jälkeistä kipua mitenkään sietämättömäksi, ja jo seuraavana päivänä menin burana-paratabs-miksauksella. Kovasti vaan muistuttelivat että vaikkei kipuja olekaan niin siellä on tuoreet haavapinnat joita PITÄÄ varoa.. (tämä siis minulla ihan todellinen ongelma kun ei ole kipuja, tuntee kyllä että jotain on tehty, mutta kun ei ole selkeää kipua ni helposti unohtaa ottaa iisisti..)

 

Mitä vauvoihin tulee niin ekan sektion jälkeen vauva kävi puolisen tuntia lämpökaapissa, nyt tokassa ei ollut mitään, isi sai samantien alkaa hoitelemaan ja odottelemaan minua heräämöstä.

 

Kovasti tsemppiä leikkaukseen, kaikki menee varmasti hyvin!

9.3.2014
satua79
satua79

Kiitos teille, tytöt, vastauksista. Ja kiitos sinulle, Myrmeli, tuosta selityksestä. Kun kyllä toi epiduraali ja ketetri pelottaa aikaakin paljon, mutta ei sille voi mitään, kiitos kun mainitsit ettei se niin paha ollut, kun vois kuvitella... Niin mullekin sanottiin, että ei kovin monta lasta voi saada täällä menolla, mutta toivottavasti seuraava tulisi ihan luonnollisella tavalla, jos se seuraava tulee (ainakin mieheni jo suunnittelee toista :) Täytän pian 31 ja kai se ikä vielä saallis edes yhen lisää. Mutta, tässä ollaan, ei tässä enää kun pari päivä jäljellä. kuvittelen koko ajan minkä väriset silmät hänellä on ja onko hiuksia... Ja olkoon, kivun kautta saadan elämämme rakkauden. Helppoa raskautta raskaana oleville, helppoa synnytystä ja terveitä vauvoja teille kaikille!

8.3.2014
ViktoriyaDaoud
ViktoriyaDaoud

Mulla takana kaksi suunniteltua sektiota. Mä pidin ehkä pahimpana koko leikkauksessa tuota katetrin laittoa ja puudutus piikkiä. Eli ei se mikään maailman kamalin toimitus ole. Jälkisupistukset mulla oli hirveän rajut ja ihan jotain hyviä huumeita ne anto mulle kipuihin seuraavana päivänä. Mutta koska mun molemmat lapset ovat joutuneet keskolaan tai mikä vauvojen teho nyt onkin niin tosi äkkiä mä siitä elvyin kun tarve päästä vauvan työ oli niin valtva. Kyllähän ne sieltä aina sanoi että ne kuskaa pyörätuolilla muttakun sen tietää että niillä on sata kiiruumpaakin tehtävää siellä ja mulla vaan ei ollut iakaa odottaa=) niin minä rupesin taluttelemaan sitä pyörätuolia sinne keskolaan ja välillä aina huilasin jos meinas voimille ottaa, Liikkumista todella suosittelen koska se edistää oikeasti tervehtymistä vaikka tiedän senkin että siinä tilassa sitä on vaikea ymmärtää. Ja anna kropalle aikaa palautua!

Mulle on tullu puudutuksista myös tuo hirveä tärinä ja siihen oon aina saanu jotain lääkettä tippaan joka on hillinny sitä...Se tärinä on samanlaista kuin jos olis ihan pirskatin kylmä ilman sitä kylmyyttä vaan.

Itseä harmittaa että joudunkaikki lapseni sektiolla synnyttää koska tiedän sen että kovin montaa lasta en voi saada tällä systeemillä. Nyt odotan viimeistä lastani enkä usko että kroppani kestäisi enää neljättä leikkausta...saati sitten korvien väli...=)

tsemppiä tulevaan!!!

6.3.2014
myrmeli
myrmeli

mulle tehtiin kiireellinen päivystyssektio esikoisen kohdalla, ja sektiolla teen tämän toisenkin.

leikkaus oli kivuton, vaikka koko ajan tunsikin mitä mahassa  tehtiin. se tuntui kuin isolta jumiinjääneen vetoketjun aukaisulta. kipu tuli osastolla sitten  ja oli kova, mutta aamulla jo herätessä olivat ihan siedettävät. 

ensimmäinen vuorokausi oli se pahin. pääsin kerran istumaan, mutta muutoin vain makasin  ja mietin että mahdanko kävellä enää koskaan. tokana päivänä sitten  pääsin omin neuvoin jo vessaan ja kolmantena suihkuunkin. 

koko eka viikko leikkauksesta liikkuminen  oli vaikeaa ja aikaa vievää. tuntui että kroppa on aivan liian väsynyt moisiin ponnistuksiin, vaikka se varsinainen kipu jäikin ekoille päiville. mutta sitten sen viikon jälkeen kroppa jotenkin toipui kummasti, pääsin rataslenkille ja muutenkin kunnolla liikkumaan.  ja kolme viikkoa leikkauksesta  mie jo rullaluistelin:)

tiedetään, että moni toipuu  hitaammin, että turha maalailla liian ruusuisia kuvia. mutta pointti tässä oli se, että alku on aina pahin, niin miekin mietin ekana päivänä  etten  opi koskaan enää kävelemään kun istuminenkin oli mahotonta, mutta niin vain se toipuminen sitten yllätti itsensäkkin:)

6.3.2014
Blanco
Blanco

No minäkin päätin leikkausta, kun oon yli kolmekymppinen, ensisynnyttäjä ja lisääks 5 keskenmenoa ja monta vuotta lapsettomushoitoja takanani. Niin haluan että tyttö on vaan otetaan ulos mahdollisimman pian, eikä sillä mitään surempaa hätä jäädä jumiin. Ninn minäkin ajattelin että parempi suunniteltu, kun hätä sektio. Mutta kyllä leikkaus on aina leikkaus ja se ajatus pelottaa... mutta ri se hätä. Kohta hän on täällä. Mun rakkaani...

6.3.2014
ViktoriyaDaoud
ViktoriyaDaoud

Meidän pienokainen syntyi suunnitellulla sektiolla juyrikin perätilan vuoksi. Ensisynnyttäjä kun olin, niin halusin näin. Leikkaus sujui nopeasti paikallispuudutuksella. Sairaalassa olimme neljä päivää, eikä toipumisessa ollut suurempia ongelmia, haava parantui hyvin. Kaikin puolin hyvä fiilis jäi koko synnytyksestä. :)

6.3.2014
nota24
nota24

Perätilassa olevaakin voi koittaa synnyttää, jos lantio sen sallii. Itse kuitenkin menisin siinä tilanteessa niin kuin lääkärit parhaaksi näkee. Lääkärit kun kuitenkin ajattelevat vauvan ja äidin hyvinvointia ja miettivät mitä voi sattua jos tehdään niin tai näin. Eli leikkaukseen minäkin menisin. Ja tietenkin suunniteltu leikkaus on parempi kuin kiireellinen hätä sektio. Ajatellen, jos yrittäisi synnyttää vauvaa alateitse ja vauva ei vain tulisi ja olisi pakko leikata. Tsempata en osaa, koska kokemusta leikkaukdesta ei ole. Mutta jos leukkausta vertaisi ponnistusvaiheen tuskaan, sanoisin että se kipu ja pelko repeämisestä ja suuremmasta kivusta on sen pienen ihanan paketin arvoista.

6.3.2014
carata
carata
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...