Minkä lasket keskenmenoksi?
Mä luultavasti sohaisen arkaan paikkaan, mutta mua kiinnostaisi tietää miten te määrittelette keskenmenon. Tai mikä on sinulle keskenmeno? Ja toinen asia, miksi haluaa testata raskautta hirveän aikaisin jos siihen ei ole pakkoa tai tarvetta. Eli esim. lääketieteellistä syytä tms. Nämä asiat pyörii aina välillä päässä ja nousi taas pintaan myöhässä olleiden menkkojen myötä. Mun oma ajatukseni siis on, että kemiallinen raskaus ei ole keskenmeno. Jos ei pissi tikkuun ennen aikojaan ni niitähän ei välttis edes huomaa. Mulla on kyllä varmaan 30 kertaa tähän mennessä ollu menkat myöhässä parista päivästä viikkoon mutta koskaan en ole testiä tehnyt koska en halua saalistaa haamuja ja niitä kemiallisia tietooni. Vituttaa päivän-kaksi ja elämä jatkuu. Sitten on varhaiset keskenmenot. Semmoinenkin löytyy yksi. Ei testattuna vaan solurykelmän bongasin vuodon seasta. Ei voinut erehtyä. Se kirpaisi hetken, mutta ei suurta draamaa. Ja sitten nämä oikeat keskenmenot. Sekin löytyy. Valitettavasti. Ja sitä en olisi halunnut kokea. Se sattuu. Pirusti :( Vieläkin. Noihin plussatestauksiin ajattelin kertoa oman ajatukseni myös. Koska haluan välttää haamuja, en tee testiä koskaan ennen kuin aikaisintaan menkkojen ollessa viikon myöhässä. Mä haluan oikean plussan. Koska mä olisin varmaan tuhannen riekaleina jos mä bongaisin joka ikisen mahdollisuuden raskauteen ja oikeastin tuntisin sen, että olen menettänyt ne kaikki. Tästä päästään siihen, että mitä ajattelette haamuista? Onko se oikea plussa vai ei. Minulle se ei ole. Mulle haamu merkkaa mahdollisuutta plussaan. Ja oikea plussa on vasta kun tikussa seisoo se kaksi viivaa yhtä vahvoina. Ei hetkeäkään ennen. Ja sen hetken jälkeen voi saada keskenmenon. Pohdituttaa sekin, että jos ajattelee jokaisen hedelmöittyneen munasolun olevan raskaus vaikka se ei kiinnity. Voiko käyttää kierukkaa? Koska kierukan tehtävähän on mekaanisesti estää munasolua kiinnittymästä. Toisin sanoen abortoida mahdollinen alkanut raskaus alkutekijöihinsä.
Vastaa
Listaa uusin ensin
Joo kyllä mä haudalla käyn mutta toki harvakseltaan koska hautausmaa on myöskin 40+ km pääs eli 80-90 km tulee matkaa edes takaisin...useammin haluaisin kyllä käydä. Usein sytytän kynttilän kotona vauvaa ajatellen. Jotenkin nuo käynnit ja kynttilän sytyttäminen on auttanu mua surutyössä ja jollainlailla niistä saa voimia... Se on eräänlainen tapa olla hetki vauvan kans mikä pois riistettiin eikä annettu siihen mahdollisuutta.
Mullakin G4 P2 eli neljäs raskaus ja kaksi synnytystä. Musta tuo on omassa tapauksessa naurettavaa kun synnytys kumminkin keski kellon ympäryksen... Mutta, joo, johonkinhan se raja on vedettävä...
Ja mulla ainakin on G3 P2. Eli kolme raskautta, kaksi elävää lasta. Ihan varhaisista kotona menneistä (ennen ekaa neuvolaa) en osaa sanoa, mutta luulisi, että osa ainakin merkattaisiin. Tai ainakin ne, jotka nainen pystyy sanomaan varmoiksi. Eli haamu viiva ja kamala vuoto tai selkeät merkit vuodosta, et jotain siellä on ollut. Mut ehkä ne et menkat olleet kaksi viikkoa myöhässä ja sit normaali vuoto ei ole niitä, joita merkataan?
Mäkään en ole meidän lapsen haudalla käynyt, koska hänet tuhkattiin paikkaan, joka ei kans ole ihan lähin hautausmaa. :(
Ai sä käyt myrmeli siellä haudalla käymässä.
Mä en ole vielä kertaakaan käynyt siellä, minne hänet on viety. Toisella lähempänä sijainneella muistoristillä kyllä muutamaan otteeseen. Mutta ehkei se ole sama asia. Pitäisiköhän jonain päivänä käydä Honkanummella. Kova reissu tosin ajella 120 kilsaa ihan vain pyörähtääkseen hetken. Tuolla suunnalla kun ei muuten ole mitään.
Mutta jospa tämän asian saisi päätökseen sillä että kävisi siellä oikeasti. Siksiköhän tämä on jäänyt näin painamaan.
Taas on tullut pari päivää itkettyä ikävää kun kohta vietettäisiin tosiaan 1v synttäreitä. Ja sen sijaan on yli vuosi yritetty uudestaan tuloksetta.
Tuohon aloituskommenttiin haluaisin sanoa sen verran, että musta haamutkin on plussia. Mä en oo kahdesta nuorimmasta lapsesta saanut aikoinaan kuin haamuja tikkuun ja silti ne oli mulle täysiä plussia. :) Ja en voi kuvitellakkaan millainen tuska tulee, jos keskenmeno tavalla tai toisella (aikaises tai myöhemmässä vaiheessa raskautta) tulee eteen. 3 :( Itse olen myös vähän sitä lajia, joka testaa vasta mieluummin myöhemmin kuin aiemmin... mulla ollut usein kuukautiskierto sekainen ja saattanut kuukaudenkin jättää joskus väliin.
Kirjoittaja on poistanut kommentit.
Myrmeli, minäkin tunnen usein syyllisyyttä siitä, jos joku kysyy lapsien lukumäärää ja sanon kaksi. Kolme on lähempänä todellisuutta, koska vauvan näköisen tyypin minä olen sisuksistani ulos puserranut 2010, enkä tiedä, MIKSI hän ei olisi lapseni, siinä missä nämä muutkin, joiden kanssa saan jokaisen päiväni viettää. Toisaalta, en halua kertoa kaikille miksi meiltä vietiin vauva pois, ennen kuin sitä meille annettiin... Hankalaa. Kenelle siis kertoa, kenelle ei.
Niin ja sydämen syke on ollu yksi sellainen etappi mitä olen pitänyt että jos sydämen syke on nähty/kuultu ja sen jälkeen menee kesken niin sitten minulle on silloin kyse keskenmenosta...
Mä nyt en osallistu tuohon testauksen ajankohtaan mitenkään kun kuulun noihin lääketieteellisiin syihin.
Mutta halusin kertoa oman näkemykseni siitä kuinka monelle lapselle olen äiti ja monettako lasta odotan. Olen kolmelle lapselle äiti, muutaman kuukauden kuluttua neljälle. Tai jos oikein pohdin olen jo nyt raskaana ollessa äiti neljälle lapselle. Odotan siis neljättä lasta vaikka kotona vain kaksi lasta onkin. Meidän menetetty on mulle ehdottomasti yksi lapsista. En voisi kuvitellakkaan että sellainen oikean vauvan näköinen, se jonka perään itken vieläkin, jota kaipaan ja suren, ei olisi mun lapsi. Ja joka kerta kun haudalla käyn niin miksi siellä ramppaisin jos se ei olisi osa minua. Olin lapseeni rakastunut ja rakastan vieläkin. Enkä usko että suru olisi ollut niin lamauttava jos en sitä kolmannen lapsen menetykseksi olisi kokenut... Ehkä siihen vaikutti myös kuolin syykin, koska meidän pieni sotkeutui napanuoraan kohtalokkain seurauksin. Eli edellytykset terveeseen lapseen oli olemassa ja huono tuuri osui kohdallemme...
Mutta se mitä kerron vieraile/uusille ihmiselle on eri asia. Kun minulta kysytään kuinka monta lasta minulla on, kierrän luvun sanomisen siten että kerron kysyjälle että minulla on tyttö sen ja sen niminen ja poika sen ja sen niminen tai kerron iät tai jonkin muun yksityiskohdan. Palan joka kerta halusta kertoa että minulla on enkeli poika mutta en tohdi koska en tiedä miten itse suhtautuisin jutteluun, miten toinen siihen suhtautuisi ja jotenkin se on sellainen asia että sitä ei vaan voi kertoa vieraalle... Jos joudun sanomaan että minulla on kaksi lasta, tunnen vihaa itseäni kohtaan ja suuttumusta valehtelusta.
Se että lääkärit sen lokeroi keskenmenoksi on mulle nykyään aivan sama. Itse tiedän minkä kivun koin kun pientä synnytin ja että kroppani piti kovasti tehdä töitä jotta vauva pihalle saatiin kesken kaiken kauniin ja ihanan odotuksen.
Noista edellä mainituista lääketieteellisistä syistä olen suhtautunut alle 12 viikkoisiin hyvinkin kylmästi. Olen onnistunut ajattelemaan että vielä kun "vauvalla" ei ole joka paikka täydellisesti kehittynyt niin en ole tunnesidettä antanut itseni luoda mutta sitten kun olen niskapoimu ultrassa käynyt niin sitten se on ollut menoa... Lääketieteelisistä syistä minulla on myös kohonnut keskenmenoriski... Tästä syystä en ole plussasta osannut iloita enkä ole juuri kenellekkään (tutuille) halunnut raskauksista kertoa.-Mutta ymmärrän varhaisen keskenmenon tuskan heillä jotka sen ovat kokeneet. Tarkoitan että itse suhtaudun vaan eritavalla kuin ehkäpä muut... Menetys se on heillekkin ollut, unelmien tuhoutuminen... Ja vaikka en ole antanut itteni kiintyä alkuraskaudesta niin todellakin olen keskenmenoja pelännyt...
Tottahan toki jokainen saa toimia kuten omakseen kokee mutta kun peilaa muiden tekemisiä omaan ajatukseen niin ei aina jaksa ymmärtää, että esim. sinä satumamma jaksat, ja uskallat, kerta kerran jälkeen testata tosi ajoissa ja innostua siitä haamustakin. Eikö se satuta niin paljon enemmän jos se haalea viiva ei siitä tummukaan kuten toivoo, kuin jos testaisi myöhemmin sen varman plussan?
Mä jotenki päässäni aattelen, et sie turhaan kidutat itseäsi sillä tiedolla. Oon jotenki niin suojelunhaluinen kaikkia kohtaan etten halua kelleen turhaa tuskaa.
en testaile ellei menkat oo oikeesti jo toista viikkoa myöhässä. sit ku on neuvolassa käyny tai varhaisultrassa nii luokittelen keskenmenoks. yhen keskenmenon ite oon kokenu viikolla 20 ja en osaa ajatella et olisin äiti tai että mulla olis lapsi. ajattelen et tää kohta syntyvä on mun ensimmäinen lapsi.
Ja keskenmeno on aina keskenmeno, kun raskaus on alkanut. Oli se sitten avustettu raskaus tai luomu, aivan sama. Pieni ihminen siellä on kuitenkin alkunsa saanut ja matka on päättynyt ennen aikojaan. Menetys se aina on, vaikka olisi viikoilla 3 tai 30. Sitä mieltä minä olen.
Meillä keskenmeno 2010 vuonna alle 20 viikoilla. Selkeä poika, joka ei meinannut haluta ulos käynnistettynä. Tämän jälkeen meillä on syntynyt tyttö 2012 ja poika 2014. En myöskään tiedä, puhuako tytöstä esikoisena ja olenko kolmen vai kahden lapsen äiti. Vaikka tuo lääkäreiden kutsuma sikiö muistutti täysin ihmistä, oli hän lääkärien mukaan sikiö suurilla rakennepoikkeavuuksilla. Meille hän oli aina vauva, vauvaa me odotimme. Keskenmeno pysäytti maailman hetkeksi. Sairaslomalla ehdin olemaan kuukauden, ennen kuin kykenin hiemankin normaaliin elämään. Surun kanssa opin elämään, vaikka sekin on elämässäni mukana päivittäin. Mietin, kerronko lapsille isoveljestä. Mitä hänest kerron? En tiedä, olisiko hän ollut matemaattisesti lahjakas vai innostunut urheilemaan.
Kieltämättä aika karuja on nuo lääketieteelliset termit. Ihan oikea masussa potkiva vauva on vain keskenmeno kun se tapahtuu ennen raskausviikkoa 23. Vai miten se meni. Oikea vauva meilläkin oli kun oli nähnyt liikkuvan ultrassa ja tuntenut liikkeitäkin jo hyvän aikaa.
Silti en tiedä, miten hänestä puhua. Ja miten puhua seuraavista. En tiedä yritetäänkö meillä kolmatta vai neljättä lasta. Kun elossa on 2 saatu syliin. Kolmatta elävää toivotaan...
No mä oon testaillut siinä main kun toiset menkat on myöhässä/tuntuu ettei tule vieläkään, eli siellä 7-8rv. Näistä on keskenmenneitä monta :( myöhästyneitä menkkoja en sekoita keskenmenoon mitenkään. Kun taas myöhäisen viikon menetystä en lue keskenmenoksi, koska oli meille todellinen vauva liikkeineen ja hänet tuhkattiin. En oikein tiedä millä sanalla siitä sanoisin.