kokemuksia keskenmenon jälkeisistä raskauksista?

Kirjoitan ekaa kertaa nettikeskusteluihin,mutta kovasti haluaisin mielenrauhaa.. Minulla oli syksyllä keskenmeno raskausviikolla 10+5 ja kyseisessä raskaudessa oli viikoista 6-7 lähtien ollut silloin tällöin pientä tuhruvuotoa,jonka sanottiin olevan normaalia.. Lopulta kun tuli kivut ja vuoto lisääntyi yritin hakea apua,mutta päivystyksessä käännytettiin takasin,väittivät,että heillä ei ole ultraa ja että alussa oleva keskenmeno on pikkujuttu,eikä sitä kuitenkaan pystytä estämään,joten turha surra,kotio takas vaan.. Sitten kotona illalla/illalla alkoi kamala vuoto,jonka tähden ei pystynyt edes suihkusta poistuun ja sinne sitten "synnytin" sikiötä muistuttavan möykyn,jonka vedin alas pöntöstä muistaen ensiavussa kuullut sanat "se on voi voi,turha sitä on surra" siitä vuoto helpottui sen verran että pystyin poistumaan suihkuista,joskin sidettä piti vaihtaa usein.. Kun muutama päivä tästä olo heikkeni ja mies vei väkisin ensiapuun,niin hemoglobiinin mittauksen jälkeen alkoi tapahtua ja yllättäen se ultrakin sieltä löytyi,jolla todettiin että luonto on asiansa hoitanut,mutta verikokeissa jouduin juoksemaan,koska ei oltu aikaisemmin ultrattu,niin ei voinut tietää oliko kohdun ulkopuolinen.. Jälkeen päin jäi harmittamaan etten vihaltani pystynyt lääkärille sanomaan,että se olisi ultrattu,jos luukulla oleva nainen ei olisi käännyttänyt takaisin valehdellen ettei ultraa ole.. No siitä toivuttua aloimme yrittämään uudestaan ja nyt on raskaus viikko 6+4 ja alku viikosta tuli jälleen paperiin pyyhkiessä hieman veristä limaa ja nyt on ollut vuodottomia päiviä ja välillä tullut pyyhkiessä paperiin ruskeaa tuhrua.. Eli ihan samankaltaisesti kuin edellisessä raskaudessa joka meni kesken.. ensimmäisestä raskaudesta syntyi ongelmitta terve poika eikä siinä raskaudessa ollut pienintäkään vuotoa,joten nyt pelottaa että tämäkin menee kesken.. Onko kenelläkään keskenmenon jälkeen ollut onnistunutta raskautta,jossa olisi ollut kekenmenneen raskauden kaltaisia enteitä? Ainoa ero tässä raskaudessa on se että nyt oireet (pahoinvointi ja rintojen aristus) on samanlaiset kuin ensimmäisessä raskaudessa ja niitä ei keskenmenneessä raskaudessa ollut.. siksi en ennen veristä vuotoa osannut olla tästä huolissaan,mutta nyt pelottaa ja tuntuu,että olen yksin asian kanssa,koska edellisen saamani kohtelun takia en edes uskalla hakea apua..pelkkä ajatus päivystys luukulla asioinnista itkettää :`(