No sehän lähti liian aikaisin.

Mutta tosiaan. Meillä ultrassa todettiin, että kaikki ei ole kunnossa ja asiaa tutkittiin sitten uudelleen useaan otteeseen ja monen lääkärin tutkimisen jälkeen todettiin, että vauvalla ei ole kaikki kunnossa. Tekivät jopa 4D ultran ja olihan se selvästi nähtävissä, että vauvalla oli pahoja rakennevikoja ja elämää ei kohdun ulkopuolella olisi. Ei päivääkään, koska päälaesta puuttui osa. Raskaus olisi mennyt ennen laskettua aikaa kesken tai lapsi olisi syntynyt kuolleena. Jollei sitten olisi kuollut heti synnytyksen jälkeen :(

 

Istukka piti vauvaa siis hengissä. Päädyttiin minun terveyden takia siihen, että raskaus keskeytetään. Synnytin vauvan alateitse osastolla, jossa hoitajat kävivät koko ajan luonani ja sain kipulääkettä kun siltä tuntui. Sairaalapappikin kävi jopa juttelemassa minun kanssani. Vauvan kanssa sain olla, kun vauva syntyi ja valokuviakin otimme. Kaunis poikamme jäi sairaalaan patologille ja myöhemmin tuhkattiin. Tuhkat vietiin yhteishautaan, jossa näitä pieniä vauvoja on paljon.

Kokemus oli kaikinpuolin kamala, mutta noihin teidän verrattuna koen olevani siunattu. Enkä jaksa uskoa, että asiaan olisi vaikuttanut se, että olin tuolla töitä tehnyt jo jonkin aikaa tuossa vaiheessa. Mutta mulle ei tarjottu siis vaihtoehtoja olla kotona, vaan osasto oli ehdoton. Mutta he kyllä halusivat tutkia vauvan joten ehkä se oli syy tuolle osastolla ololle. Patologin paperit saimme kotiin pari kk synnytyksestä ja ONNEKSI selvisi, että ei ole mitenkään perinnöllistä ja tapahtunut oli täyttä sattumaa. Vaikka mä uskon, että asialle oli syynsä.

Mutta Vipeä komppaan kyllä täysin siinä, että paljon keskenmeno opettaa ja paljon se antaakin, vaikka ottaakin. Enkä sitä kenellekkään toivo, enkä edes itse toivo, että koskaan enää sitä kokisin. Saati esim.tyttöni. Mutta meistä tuli miehen kanssa vahvempia, elämää enemmän arvostavia, vaikka saimmekin myös päivittäiseksi kumppaniksemme surun ja muiston pojasta, jonka kanssa emme saaneet viettää hetkeäkään. Poika olisi nyt 5v ja kyllä sitä aina vaan tulee mietittyä. Etenkin nyt, kun poika syntyi, niin tuli mieleen, että olisiko tuo esikoinenkin ollut niin isänsä näköinen mitä pikku veli. 

Mutta asioilla on tarkoituksensa...

Mä en ymmärrä miten nuo teidän kokemat on mahdollisia! Ihan oikeasti. Elämästä tehdään ihan mitätön asia, vaikka kyseessä on pieni ihmisen alku. Mä sain parasta mahdollista hoitoa ja tukea. Siis ennen raskauden puolta väliä meillä todettiin, että vauvalla

Tarinasi on hirveää luettavaa,en uskonut että vielä noilla viikoilla käännytettäis takasin..
Itselläni viikkoja oli 10+5 ja synnytin kotona suihkuun ja "jäänteet" vedimme vessasta alas koska päivystyksessä oli sanottu että ei ole syy tulla sinne että se on yleistä että menee kesken ja se on voi voi,pikku juttu..
Kokemus on muutenki hirveä,mutta kauheammaksi sen tekee se että on annettu ymmärtää että olet tyhmä kun suret ja yrität hakea apua..

Suuri hali myös sinulle.. Minusta jos jonkun nyt on pakko keskenmeno kokea,niin on kohtuutonta antaa kaksi perättäistä keskenmenoa saati sitten vielä useampi..
Sinullakin molemmat pitkillä viikoilla..

Toivon että rakkautesi vielä tulee onnistumaan ja saatte pojallenne sisaruksen..
En tiedä oletko törmännyt siihen,mutta minulle moni sanoi että 'onhan teillä yksi lapsi,ajattele ettei jotkut saa yhtään' minusta se oli hirveintä mitä ystävä voi sanoa kun suren ettei sisarusta lapselle tullutkaan ja kamalempaa siitä teki se että ihminen joka tämän sanoi oli sellainen joka oli saanut jo 2 lasta helposti,itseasiassa molemmat vahingossa 😢
Suru on yhtä suuri vaikka olisi terve lapsi jo olemassa.. Siis lapsi ehkä auttaa jaksamaan ja antaa ilon hetkiä päivään niin ettei huku siihen synkkyyteen,mutta ei se sitä menetyksen tuskaa poista.. Uusi lapsi ja onnistunut raskaus poistaa tuskan,mutta tapahtuma jää silti aina mieleen..

Onnea teille uuteen yritykseen,ymmärrän että pelottaa ja se on oikeutettuakin eikö lainkaan turhaa pelkoa.. 💜

Sanna,osan ottoni kaksosten johdosta mutta onnittelut terveestä pojasta.. Keskenmenon jälkeen raskaus on ainaki alkuun henkisesti raskas..

Itse olen nyt tuota ihanaa poikaani katsoessa ajatellut että ilman sitä ikävää tapausta meillä ei olisi häntä,vaan ihan erilainen lapsi ja tuota en kyllä mihkään vaihtais.. Ja nyt jotenki lohduttaa myös se että meillä täytettäis kohta puoliin vuosi mutta koska luonto päätti toisin niin meillä on vielä pieni vauva jonkin aikaa 😁 tyhmiä ajatuksia,mutta helpottaa 😉 lisäksi surin aluksi sitä että unelma ikäero jäi haaveeksi mutta kesän aikana tajusin että hyvä että vauvaa tulee vasta syksyllä koska kesällä esikoinen kehittyi valtavasti joten vauva oli 'helpompi' saada vasta syksyllä eikä jo keväällä.. 😊
Ja sitten vielä se että sain oman pojan kun miehellä jo oma.. Eli esikoisen ja miehen horoskoopit on samat ja mun ja kuopuksen on samat,mikä ei sekään ois jos ei keskenmenoa ois tullut..

En sano että haluaisin kokea sen uudestaan tai että jos oisin saanut silloin valita niin oisin näin päättänyt,mutta jos joku nyt antaisi mahdollisuuden palata menneeseen ja muuttaa tilanne,niin en sitä tekisi koska se tarkoittaisi tuon söpöliinin vaihtamista toiseen..
Ja kun ei tapahtunutta voi muuttaa niin on helpompi vain hyväksyä se ja kaivaa esiin ne positiiviset puolet..

Ja tämä on helppo sanoa,koska kuitenki lapsi saatiin keskenmenon jälkeen,vaikeampi se on jos ei onnistunutta raskautta näy eikä kuulu..

vielä tulen tänne sen verran kirjoittamaan,jos joku joskus samassa tilanteessa ja kaipaa kokmuksia,että vaikka keskenmenon jälkeinen raskaus tuhrutteli verta samanlailla kuin keskenmennyt raskaus,niin silti tässä nyt istutaan sohvalla ja reilu 2 viikkoa vanha poika tapittaa maailmaa sylissä ❤

Ja tsemppiä vielä kaikille jotka joutuvat keskenmenon käymään läpi tai joutuvat pelkäämään ja tressaan että raskaus ei mene Niinkuin pitäisi.. Lääkärit voi olla tosi kylmiä,mutta silti on lupa surra.. Ihan sama vaikka keskenmeno tulisi alkuraskaudessa ja se ei olisi yleistä,se on silti järkyttävä ja surullinen asia ja se pitää saada itkeä ulos että voi jatkaa eteenpäin.. ❤

kirjoitan tänne nyt taas,kun on uusia kirjoituksia tullut.. Mua jotenkin ärsyttää,että ammattiihmiset suhatutuu tollei näihin asioihin.. Eihän ne silloinkaan jos jonkun vauva kokee vaikka kätkytkuoleman sano "no näitähän sattuu ei tää ole mitenkään erikoista" vai sanooko? Kauheeta.. Se mikä niille on vaan joku alkio tai sikiö jonkun kohdussa ja joka ei kehity vauvaksi koska on jotenkin elinkelvoton,on kuitenkin sille odottavalle jo vauva tai ainakin lupaus pian tulevasta vauvasta,on haaveita yms. Ehkä jo mielikuvakin lapsesta,joten vähän hienovaraisemmin pitäisi kohdata potilaat.. Etenkin kun yleensä tapahtuma on tuore eli suru on pahimmillaan..

Itsestäni voin sen verta infota että vaikka alkuraskaudesta samat enteet oli kuin keskenmenneessä raskaudessa,niin nyt viikkoja 26+3 ja toista poikaa odotellaan ja enää ei tosiaan kalva pelot,vaan ihan toiveikkaana tässä ollaan ja malttamattomana lokakuuta odotetaan..

Vanha ketju jo mutta olkoon.. Sain viime vuonna keskenmenon, ennen sitä yritimme lasta yli 2 vuotta. Kun vihdoin plussasin, olin niin onnellinen että kerroin siitä kaikille! Tietenkin. Rv11+ alkoi vuotoa, neuvolassa sanoivat että saattaa olla normaalia. Kolmantena vuotopäivänä vuoto oli niin runsasta, voimakasta ja kipeää että istuin vessassa lähes 4h, koska veri valui siteistä. Heikotusta ja kipuilua. Lääkärissä totesi km:n tulleen. Kysyi miten kaikki tapahtui ja kerroin miten verta tullut paljon ja verihyytymiä, naureskeli että semmoinen kuulostaa ihan kuukautiskierrolta, eikä aluksi suostunut uskomaan että olin alunperin edes ollut raskaana (terveysaseman päivystävä lääkäri). Testi tehtiin kolme kertaa kunnes uskoi että plussaa se näyttää. Törkeää ja huonoa käytöstä. Tutkimuksen ajaksi oli heittämässä miestäni ulos huoneesta, kunnes sanoin että mieheni ei todellakaan jätä minua nyt yksin! En ole ehkä koskaan tuntenut niin pahaa oloa kuin silloin. Menetys ja suru ja se pelko ja viha. Lääkärin vähättely ja epäammattimainen käytös. Naureskeli etten ole ainoa joka saa keskenmenon, joka toinenhan saa! Se oli siis odotettavissakin! Kiehuin raivosta. Onneksi kaikki nyt hyvin. Odotamme esikoistamme, rv28, silti koko aika mennyt epävarmuudessa. Pienet kivut, hajut ym on heti pelottanut. Kun aloin tuntea potkuja rv22 lähtien olo on helpottunut 90% tämän ihanampaa ei voi olla. Olen onnellisessa asemassa siinä mielessä, että kesti vain vuosi tulla uudestaan raskaaksi. Ystäväni koitti 7v, hoitoja ja stressiä. Nyt hänkin äiti viimeinkin. Toivon että jokainen joka kokee keskenmenon, kaksi tai kolme kertaa, saa kokea tämän ihanuuden ja rakkauden mikä sisällä kasvaa! Jokainen potku on ilo!

Täällä myös, taas plussasin ja takana kaksi perättäistä keskenmenoa. Jos nyt kaikki menisi vihdoinkin niinkuin toivoisi, esikoisen saisi syliin syntymäpäivälahjaksi ystävänpäivänä :) Onnea kaikille muillekin, pidetään peukut ja varpaat pystyssä että kaikilla olisi valoisa ja onnellinen kesä!

Kirjoitan tänne nyt kun viikkoja on 13 ja ultrassa tänään oli kaikki kunnossa.. Eli siis vaikka ensimmäisessä raskaudessa ei vuotoa ollut ja toisessa oli ja meni kesken, niin tämän kolmannen kohdalla verinen tuhru vuoto ei tarkoittanut että menisi taas kesken.. Reilu 2 viikkoa sitten sekin tuhruttelu loppui ja nyt näyttää siltä että tästä raskaudesta vauva saadaan.. Toivottavasti tästä jossain vaiheessa apua jollekin samankaltaisen asian kanssa painivalle :)

Kirjoittelen nyt tänne, ihan siksi jos joku myöhemmin käy lukemassa jotta saisi tietoa mahdollisesti omaan vastaavaan tilanteeseen.. Elikkäs lääkäriltä lisä tietoa kysellessä keltarauhaskystasta, hän sanoi että se ei aiheuta vuotoa ja että on aika yleinen löydös ihan alkuraskaudesta ja saattaa alkaa pienetä viikkojen 12 jälkeen, kun istukka alkaa tuottaa sitä hormonia, mitä keltarauhanen on tuottanut siihen asti.. Lääkäri selitti sen hienommin.. Nyt viikkoja 8+2 ja veristä vuotoa esiintyy edelleen ja eilen ultrassa oli kaikki kunnossa,syke oli hyvä ja vauva kasvanut hyvin,vuodolle syytä ei vaan löydy,epäili istukan olevan kohdun suulla ja vuotavan ennen kuin nousee siitä pois.. Itsellä epävarma tunne edelleen, joten varmaan vielä kymppi viikon paikkeilla käyn ultrassa ja ehkä sitten viimeistään olo helpottuu kun pääsee sen ajan yli jolloin edellinen meni kesken.. Käyn vielä infoamassa,sitten kun on varmempaa että jatkuuko raskaus tai jos menee kesken...

No me käydään pojan takia joka viikko neuvolassa,niin en erikseen viitsi lähteä soittelemaan,kun ei ole kyse kuitenkaan mistään kiireellisestä.. itse hoidan mieluummin asiat kasvotusten kuin puhelimitse,mutta toki jos on asia jonka takia yö unet menettää,niin tartun puhelimeen :)

hyvä että kaikki tällähetkellä hyvin! :)

Sinuna soittaisin vielä neuvolaan huomenna, ja kysyisin yksityisellä heränneet kysymykset.

Heippa!

Tänään soitin aikaa yksityiselle ultraan ja sainkin sen samantien.. Sikiön pulssi oli vahva ja koko vastasi viikkoja,joten ainakin tähän mennessä kaikki on hyvin,eikä tähän mennessä olleet vuodot ole johtuneet keskenmenosta tai sen alusta. Lisäksi lääkäri mainitsi jotain keltarauhaskystasta ja enpä tietenkään tajunnu kysyä mitä se meinaa,joten netistä asiasta luettuani löysin keskustelu palstan,jossa joku kertoi että häneltä oli keskenmenon yhteydessä todettu keltarauhaskysta,joka oli hävinnyt uuden raskauden aikana ja siinä uudessa raskaudessa oli pitkälle alkuraskautta ollut tuhruttelevaa vuotoa.. Joten toivotaan että tämä tapaus on samanlainen,vaikka toki eihän se että nyt 7. viikolla kaikki on kunnossa tarkoita etteikö voisi mennä kesken.. Mutta tällä hetkellä ei ole syytä murehtia,joten on otettava rennosti ja katsottava miten käy :)

Mulla ei ole ollut keskenmenoja. Kolme onnistunutta raskautta.

Tän viimeisien kohdalla kuukautta ennen kun hän syntyi istukka vuoteli useampaan kertaan. Olin  useampaan kertaan sairaalahoidossa. Tyttö syntyi 38+.

Alkuvaiheessa tän kaltaiset hankaluudet/ongelmat taitaa olla gynepuolen juttuja sairaalassa.

Ymmärsin, että olet raskauden alkuvaiheilla. Ei se mitään, hae itsellesi apua .

Itse sain hyvää kohtelua sairaalassa.

Kiitoksia kaikille  tuesta,on mukava kuulla toisten kokemuksia, vaikka on surullista että moni on kesken menon joutunut kokemaan ja jotkut useampia.. Minulla oli onnea siten että esikoinen nukkui ja mies oli apuna ja tukena.. Lohduttavaa oli lukea myös viimeinen kirjoitus ja elän toivossa että todella olisi kiinnittymis vuotoa. Heti maanantaina varaan ajan yksityiselle ultraan ja torstaina pojan neuvolassa otan asian puheeksi tai soitan neuvolaan jo aikaisemmin,jos vuoto lisääntyy tai tulee kipuja.. Ja käyn toki kertomassa aika ajoin kuulumisia,sillä niistä ehkä on hyötyä muille samanasian kanssa tuskaileville..

Ymmärrän että keskenmeno tulee,jos on tullakseen ja ehkä yksi pahimmista asioista on juuri se ettei siihen voi vaikuttaa,vaan on täysin kohtalon armoilla :(

voisko olla kiinnittymis vuotoa? mulla edellinen meni kesken viikolla 9 ja sit tulin heti perää uudestaa raskaaks. mulla oli tän raskauden 6 viikon paikkeilla vähä kiinnittymis vuotoa välillä kävin hädissäni ultrassaki ku pelotti et jos tääki menee kesken. nyt viikkoja 32. tsemppiä sulle raskauteen! :)

Ja tosiaan itse on saanut hoitaa asiat äitipolille soitellen, soita sinne suoraan jos suinkin mahdollista!

Mulla on ollut erittäin hyvä raskaus, useampi keskenmeno, todella fyysisesti raskas raskaus ja sitten taas hyviä pari. Sittemmin pitkälle edennyt keskeytynyt.totuushan se tuo on ettei nuille mitään voi tehdä ja monien suhtautuminen on se ettei siinä ole järkeä. Mutta jatkon kannalta jokainen tiedonmuru on tärkeä! Nyt toivotaan tervettä ja täysiaikaista vauvaa saapuvaksi. En oikein osaa sanoa luin että yritä luottaa sun kroppaan ja omiin tuntemuksiin. Jaksamisia koituksiin!

Meillä neuvolassa,ei valitettavasti neuvolasta ultraa löydy :(

Kiitos teille, ehkäpä yritän taas alkaa luottaa julkiseen terveyden huoltoon,on meillä sentään ihana neuvolantäti,hän vaan sattui viime keskenmenon aikoihin olemaan itse sairaslomalla,joten hänen toiminta tapaansa en osaa tässä asiassa sanoa.. Pitänee kokeilla,häneltä tuskin tulee ainakaan niin törkeää vastausta kuin päivystyksestä :)

Kannattaa terveydenhoitajalle neuvolassa puhua tilanteesta josko hän osaisi auttaa. Meillä terveydenhoitaja käski käymään vaikka joka päivä kuunteluttamassa sydänäänet kun sanoin että välillä kauhistuttaa että kaikki ei ole kunnossa. ja siis minulla ei ole keskenmenoa takana.. heiltä monesti saa enemmän ymmärrystä.. Päivystyksen puolelle voisit vähän palautetta antaa.. epäasiallista käytöstä kyllä ollut.. toivottavasti kaikki kunnossa

Kiitos.

Eikö teillä ole neuvolalääkärillä siellä ultraa? Sitten äippäpolilähete olisi hyvä saada. Luulisi, että tuolla historialla saisit neuvolan kautta melko helpostikin lähetteen eteenpäin.

Kiitos kuitenkin vastauksesta!

Ajattelin maanantaina soittaa aikaa yksityiselle ultraan.. viimeksi neuvola lääkärille kyllä pääsin ja se sanoi asioiden olevan kunnossa,joten tällä kertaa haluan ihan ultran.. Itselläni on tietyn lainen lääkärikammo,että on vaikea kertoa oireensa ja etenkin jos vastaus on niin kylmä kuin viimeksi,niin menen lukkoon,enkä osaa vaatia mitää :(

Toivon teille onnea yritykseen ja pian alkavaa ja onnistunutta raskautta :)

En osaa vastata kysymyksiisi koska meillä vasta kovasti yritetään uutta vauvaa kun edellinen menetettiin rv 19+0 reilu vuosi sitten. Ja sekin käynnistettiin koska ei itsestään suostunut tulemaan pois.

Aivan kamalaa kohtelua olet saanut terveyskeskuksessa. Ymmärrän täysin, ettet uskalla nyt lähteä apua hakemaan. Mutta suosittelisin silti sinne menemään ja tällä kertaa olemaan kovana ja lyömään nyrkkiä pöytään, että nyt tutkitte. Huudat vaikka siellä käytävällä jos ei muu auta. Tai sitten soitat heti maanantai-aamusta neuvolaan ja pyydät päästä neuvolalääkärin tutkittavaksi. Tai äppäpolille. Ihan sama minne kunhan pääset tutkittavaksi.

Valitettava tosiasia on, ettei terveyskeskuksessa oikein osata ottaa näitä asioita vastaan ja kohtelu on tosi tökeröä. Ja asiallinenkin kohtelu tuntuu sillä hetkellä pahalta.

Varhaisille keskenmenoille ei tosiaan oikein voi mitään. Täytyy vain odottaa että luonto hoitaa.

Toivon sydämestäni, että tällä kertaa kyseessä olisi väärä hälytys ja raskaus saisi jatkua loppuun saakka kuten kuuluu.

Voimia!