Foniatrin kuulumiset :)
Käytiin siis meijän isompien lasten kanssa siellä pyörähtämässä. Tytön asiat oli mallillaan, seuraava visiitti ois vasta kolmen vuuen päästä jollei tässä jotakii erityistä sitä ennen tapahu. Foniatria nauratti kaikki käänteet tuossa tytön koulunkäynnissa, etenkii tuo kun tokaluokka oli käyty kahessa kuukaudessa :D Kuntoutussuunnitelmaan tuli liikuntaharrastuksen tarpeellisuus, harmi vaan ku ei oo oikein tuota rahukkata laittaa tyttöö mihinkään semmoseen :/ Pojan asioissa oli enemmän puimista sitten, ja tuntui pahalle kun se puhui lapsesta vaikeavammaisena :/ Mutta onhan tuo puhe jo 6,5 vuotiaalla aikaiso tekijä kaikessa tekemisessä. Foniatri kirjaa kunoutussuunnitelmaan että poika sais jatkossakin korotettua vammaistukea, lisäksi että seuraavaks haettas kelalta jatkoa puheterapiaan tämän kunnallisen tilalle. Nyt terapiaa on suunnilleen 3 kertaa kuussa, kelalta haettava määrä ois kaks kertaa viikossa mikä ois tietty paljon parempi. Paha vaan että mie en tykkää siitä kelan terapeutista, mutta mitäpä sitä ei lapsensa vuoksi... :D Lisäksi tarkoitus ois saaha pojalle apuvälineeksi tabletti ja sen käyttöön koulutus. Ossaahan kaikki käyttää sitä konetta, mutta ei ehkä apuvälineenä :D Toiveissa ois saaha pojalle joko puhetulkki tai henkilökohtainen avustaja kouluun. Oi että mie pissisin hunajaa jos meijän ois jollakii konstilla mahollisuus pitää tuo meijän avustaja! Lausuntoon tulee myös suositus sopeutumisvalmennuksesta meijän perheelle, ja sekin ois erittäin hieno homma :) Kaiken kaikkiaan saahaan hienosti apua ja poikaa tuetaan kyllä monella eri tavalla. Itellä on kuitenkii semmonen olo että vois itkee, kun miettii mimmonen haaste pojalla on sen elämässä :/ Kyllä tää taas tästä ku mie hetken sulattelen :)
Vastaa
Listaa uusin ensinToivottavasti asiat ratkeisi ja saisitte kaiken mahdollisen avun. Sopeutumisvalmennukset ja kurssit on ihan ykkösiä. Suosittelen kyllä menemään, jos vain sellaiseen pääsette. Työn kautta tiedän, että perheet nauttivat niistä ja saavat paljon sieltäkin apua arkeen. Ja tietenkin, siellä kohtaa samanlaisessa tilanteessa olevia perheitä.
tuommonen voimistelu ei tullu miulle mieleenkään ja googlailin tuossa tovin. Yksi siinä ois, mutta Se on 7-10 vuotiaille joten mie en halluis laittaa tuota 10-vuotiasta alottelijaa sinne semmosten pariin mitkä on jo usseemman vuuen tanssinut. Tunnen lapseni ja Se kun huomaa olevansa selkeesti muita heikompi niin Se kiinnostus tahtoo lopahtaa siihen. Muita sopivia niillä ei näköjään ees ole. Nyt sattu kuitenkii yhellä kuntosalilla alkamaan ens kuun alusta joku lapsille suunnattu ryhmä ja kahotaan josko sinne vielä mahtus :)
Kiitos maarutsella tuesta *sydän*
Rehellisyyden nimissä mie kadehdin perheitä joitten lapset pääsee aloittamaan koulunkäyntinsä taviksina. Oon monesti miettinyt miten helppoo Se niille kaikille varmaan onkaan. Samalla kuitenkin olen onnellinen että meijän lapset on muuten kerrassaan upeita yksilöitä, terveitä ja iloisia ja empaattisia olentoja:)
Hyvä että apua saatte ja tytöllä menee jo noin hyvin! ♥
pidetään peukut pystyssä sille Kela-kuntoutukselle, olis se kuitenkin parempi viikottain ku kuukausittain käydä. Ja peukut pystyssä myös sille avustajalle.
ei teilläpäin ole naisvoimistelijoita? ne järkkää ihan lasten liikuntatuntejakin, siis ettei mitään kilpavoimistelua vaan ihan perustanssia/aerobikkia/voimistelua ja yleensä on jotain 50 hujakoilla per puoli vuotta mikä ei kauheen paha hinta viikottaisesta aktiviteetista ole.
Hieno juttu, että saatte apuja. Toivottavasti pojan puhe alkaisi kehittymään.
Hankalaahan tuo on puhumattomana olla :/ Tai lähinnä, että puhuu mutta kukaan ei ymmärrä.
