Mies haluaa tauon, mitäs nyt? :( /3

Jos joku jaksais lukea tämän loppuun asti ja auttaa mua, helpottais oloa ehkä vähän. Eli siis: Mulla ja mun avomiehellä on ongelmia. Se haluais pitää tauon, joka kestää 1-4 viikkoa. Toinen vaihtoehto on kuulemma ero. Meillä on ollu pahoja riitoja ennenkin, mutta aina ne on saatu sovittua. viimeksi kun riitelimme, lähdin kahden pienen tyttäremme kans vanhempieni luo. Mies oli ensin sitä mieltä, että jos kerran päätän lähteä, ei tartte tulla takas. No lopulta se meni niin, että tytöt jäi hoitoon ja mies haki mut kotiin yöllä, koska ei kestänykkää olla ilman mua. Eli mitä hittoa mä teen? Mua ahdistaa ihan koko ajan ja itken koko ajan. Tuntuu, etten jaksais edes huolehtia kunnolla noista tytöistäkään tällä hetkellä. Nyt onneksi nukkuvat. Mies sanoi, ettei haluais erota ja oli kuulemma netistä lukenu, että tauko olis siis paras vaihtoehto. Mut suurin ongelma on se, että koska mua ahistaa, en pysty olla kovin pirteenä ja tää on riita on alkanu just siitä, että mä oon viimeaikoina ollu nii kärttyinen (mikä taas johtuu siitä, että kahden pienen kans ei arki oo mitää helppoa, etenki ku yksin sitä joutuu pyörittämään, kun mies tekee pitkiä päiviä töis). Eli pelkään, että ero tulee sit sen takia, etten pysty olla oma itseni, mitä mies nimenomaan toivoo. Se ei halua että oon kiukkuinen ämmä, mitä just tuun olemaan tämän tuskan takia....  Auttakaa joku! Mitä mä teen, että saisin sovittua nää asiat miehen kans? Pelkkä puhuminen ei tuota tulosta, kokeiltu on. Nyt tarvitaan tekoja, mutta mitä?

18.1.2014
Rolle92
Rolle92

Mun käsitys tän ketjun vastauksista on, ettei kukaan ainakaan tieten kehoita eroamaan puolisosta tässä.

Toinen seikka, mikä vaikuttaa kunkin vatauksiin on tietenkin oma näkökulma, ja jokaisella on omansa, ei voi vetää johtopäätöstä, että juuri jollakin tavalla kehotettaisiin yleisesti toimimaan. Muutoin asianlaita on aina yksittäisen tulkintaa.

20.1.2014
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Kissarotu = kun vaan sanot

20.1.2014
aadasisko
aadasisko

Jospa ei oo sana hallussa :D eihän se nyt voi olla teidän ajattelema tauko, jos kerran haluaa kuitenkin kotona kaikkien olla? Ja uskon et jos ukkoa tahtos sua hallita ja määrätä ja kaikkea muuta mistä nämä naiset puhuu, niin kyllä sä sen muutenkin ja muustakin huomaisit. Vaikeahan toki tässä on mitään sanoa kun ei sitä sun miestä kukaan luonteeltaan tunne. Mua ihmetyttää se että aina ollaan ekana huutelemassa että muuta pois ja jätä Sexpo ei oo ihmettelemistä erotilastoissa enää... Kyllä tiedän että on näitä että juuri noin pitää toimia ja joskus nopeetakin. Mutta ehkei netti ole paikka tuomita näin heti? Kuitenkin miehen ei kerrota haukkuneen tms. Selvitä nyt ensin mitä se tauko kotona tarkoittaa. Nolopa tuokin on, jos miehesi oikeasti tarvii vaan tilaa itselleen ja omille ajatuksilleen ja hänet lynkataan ties minä hirviönä. Voihan hän ollakin tuommoinen hirviö, yhtälailla sitä ei voi täältä päin tietää. Mutta selvitä se homma siellä. Pakkohan sen on laajentaa sulle tätä asiaa, kissarotu ettet vaan tajua.

20.1.2014
aadasisko
aadasisko

Tuota tuota... Jos mie nyt kirjotan jotaki, niin se ei välttämättä tarkota mitään, kerron vaan miten mie oman elämänkokemukseni perusteella, ja tuntemieni miesten perusteella asian näkisin. :) Eli ei välttis ole totuus...

Mut mie näkisin asian niin et mies haluaa sinuu hallita, mut olla itse vapaa. Eli kahlitsee sinut kotiin, josta voi sun tekemisiä vahtia, mut koska teil on tauko, voisi sen aikana itse tehdä mitä lystää... Jos mulle ehdottais taukoa lapsieni isä siinä kohtaa kun olisin yksin hoitanu lapset, ja loppuun palamassa, niin sanoisin vaan et ai kun oot kulta ihana, alkaisin pakkaa laukkuja ja lähtisin yksin kaverille ja kattoisin kuin pian se haluisi unohtaa ajatuksen tauosta. :) Miks oletus on se, että miehen pitäs helkatti soikoo tossa kohtaa saada asioita rauhassa yksin miettiä, kun on vaimo paran jättänyt yksin selviytymään kaikesta? Kyllä se tässä kohtaa on mun mielestä nainen joka ansaitsis omaa tilaa miettiä jaksaako tommosta miestä kattella.

Mutta taustatiedoista sen verran et mie olenki vähän feministi, joka viihtyy varsin hyvin ilman miestä, et ei välttis kannata mun tekstiäni ottaa niin tosissaan. :) Mut NIIN monet mun tuntemani miehet on possuja, joten siksi must tuli tämmönen. ;)

19.1.2014
Sralla
Sralla

Mä palaan sen verran, että meillä ei sitä riitapuolta oo ollut. Mutta en mä tiiä miksi tasapuolisessa suhteessa olisi väärin antaa toiselle tilaa, jos sitä pyytää. Minusta taas on itsekästä roikkua kiinni ja tukahduttaa. Ja kyllä yhdessä on oltu kun yläasteelta on päästy. Minusta hyvässä suhteessa on olemassa myös se kunnioitus toista kohtaan ja tehdä ainakinkompromissi, jos ei kykene täyteen pyyntöön. Mä en lähtisi heti ehdottelemaan eroa, kun ei ole kyse pettämisestä tai väkivallasta jne.. Jos mies tuntee että hänen osalta pieni etäisyys saattaa korjata suhdetta, ehkäpä se on hänen osaltaan juuri niin, vaikka toinen osapuoli on sitä mieltä ettei. Silloin vaan olisi löydettävä se kultainen keskitie. Hiukan lyhyempi etäisyys kenties?

19.1.2014
aadasisko
aadasisko

Mulla oli sama tilanne kun sulla just nyt. Erosin kyllä aviomiehestä. Tapeltiin koko ajan ja lopulta se meinasi mennä fyysiseen väkivaltaan miehen ja mun välillä. Olin kahden pienen pojan kanssa yksin ja ei siitä meinannut mitään tulla. Lopulta päästin itseni kulumaan niin loppuun että pojat on huostaan otossa sukulaisilla. Mieti aina ensin lastesi parasta ja sen jälkeen vasta omia tuntemuksia. Ainahan on parisuhde "terapeutit" yms jotka neuvoo ja kuuntelee. Oletko varma ettei se pieni tauko auttaisi asiaa? Entä jos lapset lähtisi hoitoon päiväksi ja menisitte vaikka elokuviin tai viettäisitte muuten kahden keskeistä aikaa? Jutelkaa kunnolla ja pitkään. Muuta en pysty sanomaan

19.1.2014
pikkuerppax
pikkuerppax

Mulla oli sama tilanne kun sulla just nyt. Erosin kyllä aviomiehestä. Tapeltiin koko ajan ja lopulta se meinasi mennä fyysiseen väkivaltaan miehen ja mun välillä. Olin kahden pienen pojan kanssa yksin ja ei siitä meinannut mitään tulla. Lopulta päästin itseni kulumaan niin loppuun että pojat on huostaan otossa sukulaisilla. Mieti aina ensin lastesi parasta ja sen jälkeen vasta omia tuntemuksia. Ainahan on parisuhde "terapeutit" yms jotka neuvoo ja kuuntelee. Oletko varma ettei se pieni tauko auttaisi asiaa? Entä jos lapset lähtisi hoitoon päiväksi ja menisitte vaikka elokuviin tai viettäisitte muuten kahden keskeistä aikaa? Jutelkaa kunnolla ja pitkään. Muuta en pysty sanomaan

19.1.2014
pikkuerppax
pikkuerppax

Tää ei anna lähettää taas kommenttia :/

19.1.2014
aadasisko
aadasisko

Suosittelen ulkopuolista keskustelu apua. Meillä oli samanlainen tilanne kun poika oli melkein 1.5 vuotta. Kamalia riitoja ja joka välissä minä olisin halunnut että mies ois mennyt pois ja pidetty taukoa. Sitten mentiin parisuhdeterapiaan ja asiat alko sutviintua. Nyt ollaan onnellisia ja meillä on melkein 2.5 vuotias ja 3kk ikänen vaaveli.

Oravanpyörä oli niin hurja ettei miståän tullut mitään. Kierrettiin koko ajan ympyrää.

19.1.2014
mammae11
mammae11

en nyt ole mikään paras neuvoja antamaan, mutta ehkä kuitenkin jos voisitte laittaa lapset hoitoon viikonlopuksi ja menisitte kahdestaan jonnekkin hotelliin tms, jotta sinäkin pääsisit arjesta paremmin pois, kun ette olisi vain kotona kahdestaan? Ja hotellissa ei näkisi sitä mahdollista kotona olevaa kaaosta( pyykkivuoria tms jos teillä niitä on edes:) Ja tuo taukohomma, jos tauko on niin se sitten on: ei viestejä, puheluita,eikä varsinkaan saman katon alla asumista.  Ainoa mikä ehkä vielä menisi läpi olisi sitten se että toinen olisi vaikka tänään kotona lasten kanssa ja toinen muualla ja seuraava päivä se joka on ollut muualla olisi lasten kanssa kotona jne. Mutta ehkä sekava järjestely. Tämä kysymys/toteamus ei varmasti auta, mutta ehkä mies ei siksi halua että asuisitte tauon ajan erillään jotta hän voisi vahtia tekemisiäsi? En tarkoita sitä että sinua pitäisi vahtia vaan sitä toista puolta: onko hänellä itsellään jotain omantunnon tuskia, ehkäpä?

19.1.2014
Paula265
Paula265

Ja ainakaan sun mies ei halua eroa, tuntuu että hän tahtoo saada sen arjen sujumaan ja suhteen myös.

19.1.2014
aadasisko
aadasisko

Mä ymmärrän mitä sun miehes hakee takaa (kai?) ja se vois toimiakin. Musta se ei oo huonoin vaihtoehto ollenkaan. Eli mä tajuisin sen niin että tahtoo teidän läheisyydessä tauon ja sen jälkeen näkee kaikki aidot tuntee, miltä tuntuu olla toista lähellä sen jälkeen. Sinä aikana taas pystyy miettimään ja nousee pintaan ne, mitä toisessa eniten kaipaa. Siinä tulee esiin asioita joita on voinut unohtaa. Samalla toki saattaa huomata että siinä toisessa ei ole enää mitään mikä sykähdyttäis... Meillä on ollu ns. Läheisyystaukoja, väsymyksen ja työrytmien takia, mutta meidän kohdalta voin sanoa että sitten onkin ollut taas kuin uudelleen rakastuneet-meininki ;) tuona aikana voisit keskittyä siihen miten arjesta tyttöjen kanssa saa hyvää, pieniä kikkoja ; kun tytöt on saanut kaiken mitä tarvitsee, kenties saat sinäkin omaa aikaa hetken, joka piristää - vaikka se olis rauhallinen wc-käynti, kahvin juonti tai vaan istuminen ilman mitään erikoista ja siitä se lähtee helpottamaan. Mä en nyt tiedä minkä ikäiset lapset sulla on. Enkä tiiä menikö tää sinnepäinkään kun en teitä tunne, mutta näin sun kirjoitusten perusteella ajattelisin....

19.1.2014
aadasisko
aadasisko

Minusta kuulostaa pahasti siltä että ukkokullalle on vähän kerrassaan valkenemassa että ei pikkulapsiperheen elo ole mitään herkkua ja se verottaa. Se ei vaan halua tunnustaa sitä eikä valitettavasti tehdä töitä teidän yhteiselon eteen.

Mikään tauko ei tuota tilannetta pelasta. Ei viikon verran leikitty kämppäkaveruus auta yhtään siihen, että sä olet väsynyt ja siksi kiukkuinen. Susta tulee vielä kiukkuisempi.

Millähän hiivatilla sen saisi tajuamaan asiat.

Voithan sä tehdä viikon pari niin, että elät elämääsi lasten kanssa kuin sitä ukkoa ei olisikaan. Hoidat vain sun ja lasten asiat, ruuat ja pyykit. Ukko saa hoitaa omansa. Sit voit kysyä, että tätäkö se nyt todella haluaa...

Mut tuo nyt ei ole mikään tauko kuitenkaan. Jotkuthan ottaa tauon sillä asenteella, että voi käydä maistelemassa vieraissa ilman omantunnontuskia. Siitä nyt ei toivottavasti ole kyse.

Mut edelleen mä suositan, että keskenänne sovitte jonkun aikarajan johon asti vaan taistelette yhdessä, käytte välillä treffeillä ilman lapsia ja hoidatte sitä parisuhdetta. Teet vaikka kirjallisen sopimuksen ja siihen kummankin nimi alle.

Noi miehet on joskus aika pönttöjä eikä ne tajua asettua toisen asemaan yhtään. Semmosia itsekeskeisiä mulkkuja, suoraan sanottuna. Been there, done that jne.

Jaksamisia

19.1.2014
misukka
misukka

Se, että on viikon tai kaksi lapsuudenkodissaan, ei ole mikään tauko. ihmisethän just esim. lomailee omien vanhempiensa luona.

Parisuhteesta ei mun mielestä voi pitää taukoa, joko on parisuhteessa tai ei ole.

Ulkopuolista keskusteluapua ehkä kuitenkin tarvitsette.

19.1.2014
PekkajaMatti
PekkajaMatti

Mun suositus on että anna vain miehelle tilaa mitä pyytää... Sitten ku tilanne rauhoittunut niin juttelette rakentavasti ilman tunnekuohuja. Tiedän että rankkaa, ku vähän sama tilanne ollu, ongelma pahenee oravan pyörässä ihan loppuun jos sitä ei vain pysäytä sillä tilan antamisella tai tauolla.. Tuo kotona tauon pitäminen kuulostaa oudolta, miellummin niin ettei näkis..tsemppiä!!

19.1.2014
Tiinatiitu
Tiinatiitu

Shiis, kirjotin tabletilla jonkun megaromaanin ja nyt se ei ole täälä. Hau nais? :D

Lyhyesti, mä en kannata taukoja missään nimessä, joko ollaan tai ei olla, piste.

Meidän tilanne kaks vuotta sitten keväällä oli ihan yhtä tulehtunut, vauvalla oli ikää 5kk ja nukuttuja öitä takana ehkä kokonaista 10. Oon ollut alusta asti (siis tämän koko 5v :D) ma-to (joskus pe asti) yksin kotona, eli se että vauva, enkä siis minäkään, nukkunut kuin juuri ja juuri tunnin yössä, vaikutti hiukan omaan mielentilaan ja siihen Omaan Itseeni. Muistan pikkulapsipsykiatrisella (vaikeiden lasten vanhemmille suunnattua psykiatrista hoitoa) kuvailleeni muutosta itsessäni ennen ja jälkeen raskauden näin: "raskausaikana olin oma ihana itseni ja pikkasen siihen päälle, virtaa enemmän kuin pienessä kylässä ihan siihen vesien menoon asti, elämä kukoisti. Elin elämäni parasta aikaa, sekä henkisesti että fyysisesti" ja tuolloin vauva suunnilleen 5kk näin: "mä olen haamu entisestä, enkä osaa palata siihen enää. Mä olen ihan loppu, kuljen kuin muumio eikä kukaan näe mua". Tämä ei siis ole ollut synnytysmasennusta mikä lie, vaan johtui siis tuosta hurjasta nukutusta tuntimäärästä. 

Sitten se tapahtui. Mies halusi erota. Purettiin kihlaus ja äiti ilmoitti ottavansa lainan ja ostaa mulle ja vauvalle oman asunnon. Kaksi viikkoa olin kuin en huomaisikaan miestä. Lopulta hän lähti ryypylle kavereineen ja kotiin tullessa olikin aivan eri ääni kellossa. Hän sanoi että KUN laittaa sormuksen takaisin mun sormeen, ei se ole rihkamaa (hopeiset sormukset oli) vaan jalometallia.

Siitä lähti se meidän jäätävä työskentely meidän perheen eteen. Ei tätä nykytilannetta ihan helposti olla saavutettu, että töitä saa tehdä. Mutta niinkuin joku (misukka ?) tuola mainitsi, että jos tosta suosta selviää, niin selviää mistä vain.

Nykytilannehan meillä siis kuitenkin on se että toinen vauva oli tulossa vielä vuosi sitten ja uusittiin kihlaus valkoisin jalometallisormuksin vuosi sitten keväällä. Mutta helppoa tämä ei oo ollut, eikä oo vieläkään. Mutta tässä matkalla on oppinut tuntemaan toisen todella hyvin, vaikka siis luuli että tuntee toisen. Tai ehkä sen toisen on tuntenut koko ajan, mutta on pitänyt itsestäänselvyytenä.

Ehämmää tiedä saako tästä mitään selkoa tai mistään mitään pointtia, mut mä sitä yritän sanoa et toivoa on ja helvetti soikoon, jos haluaa niin pääsee läpi harmaan kiven. Sorry vaan mammat mutta oon optimisti henkeen ja vereen, elekää tuluko mun tielle ! :D

Pus pus hali hali, kyllä tää kuule tästä lutviutuu!

Ps. Nyhämmää muistan mitä olin laittanu megaromaaniin mikä katosi! Toiselle ajan antaminen ! Aikaa voi antaa toiselle vaikk asuu saman katon alla, antaa vaan olla. Ei hae läheisyyttä ja jos oikeen hurjaksi rupee, on niinkuin ei huomaiskaan, niinkuin mä olin. Et oo kiinnostuntu pätkän vertaa toisen menemisistä tai tulemisista, annat vaan aikaa. Mut sillon kun sä annat aikaa, niin sen toisen täytyy hiffata se sun väsys. Koska sä oot todennäköisesti teidän perheen moottorin tärkein osa, jos ei sua oo, toimiiko se? Tämä ajattelumalli toimi meillä, mitä jos ei mua olisikaan, pärjäiskö isämies? Nykyään joo, kaks vuotta sitten ei.

18.1.2014
RJ89
RJ89
3 years, 4-month-old toddler

Oon jo kirjoittanut kirjeenkin miehelle, mutta eipä se siitä mitään irti saanut. Nyt kun sain lapset nukkumaan ja pystyis ehkä puhumaankin miehen kans ilman, että lapset huutaa koko ajan vieres, niin eiköhän se pirulainen nukahtanu sohvalle. 

Niin ja mies on sanonu, että kun tauko pidetään, mä saan olla kotona lasten kans ja se vaan nukkus sitte eri huonees ja että ei minkäänlaista läheisyyttä saa olla. Mutta äsken oli jännä juttu: Yritin tulla miehen viereen (siis ennen ku nukahti) niin se vaan sanoi, että sillä on selkä niin kipee ja mahaki kipee, ettei se nyt halua läheisyyttä. Eli heräs kysymys, että olisko se muuten antanu mun tulla viereen vai oliko se vaan tekosyy?

Sitte, ehdotin sille sitä, että lasten kans menisin vanhempieni luo viikoksi, niin se tyrmäs sen ajatuksen heti. Se sanoi, ettei se kuitenkaa yksin halua kotona olla ja että jos meen, niin se on ero... Eli mä en tajua, mitä hittoa se haluaa???

Nii ja kyllä mulla täällä vähän väliä on apuja, täälä käy sovitusti perhetyöntekijä auttelemassa mua. Ja on sitte tosi mukava ihminen. Aina mä vaan odotan niitä päiviä, kun se tulee. Tietää ettei tartte silloin yksin jaksaa. Mutta ku se ei riitä, tarttisin sitä apua myöskin mieheltä, mutta en voi sitä jatkuvasti olla vaatimassa... Se kuitenki aina joka aamu joutuu viideltä herätä ja tekee noin 12 tuntisia päiviä.. Että toki mä senkin ymmärrän, että se on väsyny aina kotiin tullessaan...

18.1.2014
Rolle92
Rolle92

Ja ehkä jonkun asiantuntian kanssa asioista puhuminen voisi auttaa. En tiedä miten suomessa on parisuhde terapioita vai onko homma sit osa perheneuvolaa....

18.1.2014
carata
carata

ja pidemmällä tähtäimellä, kun olet sasnut sen hetken irtioton, niin voitte keskustella rakentavammin siitä, millä tavoin mies voisi osallistua arkeen työnsä ohessa niin että kaikki ei ole sun niskoilla. Joskus se on pienistä jutuista kiinni.

Meillä mies teki yhdessä vaiheessa paljon töitä, oli poissa illat ja puolet yöstä, kun meni töihin 12-16 välillä ja pääsi 24-02 pois ja me tytön kans oltiin 8-16 poissa kotoa. Jo se, että ite pysty laittaa pyykkikoneen illalla päälle ja mies tyhjensi sen ku tuli kotiin tai ennenku tuli nukkumaan tai toisinpäin et laitto päälle ennenku lähti ja mä tyhjäsin ku tulin kotiin, ni se autto tuntemaan ettei tee kaikkea yksin. Tai roskien vienti, jonkun asian hoitaminen, kaupassakäynti jne. Paljon töitä tekeväkin pystyy monin pikkutavoin osallistumaan.

18.1.2014
Mummy83
Mummy83

Ja jos tosiaan vaihtoehtona on tauko tai ero, niin en tiedä... Ehkä jälkimmäisen miettiminenkin on jo vakavampi merkki jostain syvemmästä ongelmasta. Ei ketään saisi painostaa. Tietenkin meinaan miehes olettaa nyt saavansa tauon, kun painostaa eroon. Näin mä asian koen. Ja kuten aiemmat ovat sanoneet, ei nuo lapsien vauvavuodet mitään herkkua ole, etenkin jos nainen on kotona ja isä töissä. Meilläkin mies harvoin tekee kotitöitä. Eli käytännössä hän käy töissä, tulee sieltä, käy suihkussa ja lepäilee. Ymmärrän sen, sillä työ on raskas ja työpäivätkin on vaatimattomia 8-12-18h vaihtelevasti.

18.1.2014
carata
carata

Mä en itse henkilökohtaisesti ole noiden taukojen kannattaja, etenkin jos on lapsia. Miehelles pitäis saada ymmärrykseen sun väsymys. Mulla jo yhdenkin tytön kanssa meinaa pinna palaa (johtuu osittain varmaan raskaudestakin), mut kyllä pienetkin asiat tulee tiuskittua miehelle. Mäkin kun siis oon arkipäivät yksin tytön kanssa. Miten ois loma teille? Kahden keskeistä aikaa, ehkä suhteen sytyttäminen uudelleen ja pientä hemmottelua kylpylässä ym? Lapset hoitoon, sellaiseen paikkaan, ettei sun tai kenenkään tarvitse miettiä pärjääkö lapset siellä.

18.1.2014
carata
carata

onko teillä mahdollisuutta ottaa sitä pientä breikkiä eli menisit vaikka sun vanhemmille viikoksi lasten kanssa ja saisitte molemmat vähän välimatkaa, sä ehkä helpotusta arkeen ja sitä kautta taas lisää energiaa ja "itseäsi takaisin" ja ehtisitte ikävöimään toisianne vähän?
en tarkoita virallista "taukoa" suhteeseen vaan ihan vaan sunkin kannalta apua arkeen, jos se on mahdollista.

mulla mutsi asuu toisella paikkakunnalla niin välistä olkasn pitkiä viikonloppuja ja lomilla viikko parikin reissussa tytön kanssa ja mies on ollut kotona tekemässä töitä. Ensinnäkin se on tehny itselle hyvää että on pääsdyt arjen rutiineista eroon eikä tarvi joka ruokaa laittaa eikä jatkuvasti siivota jne ja voi käydä vaikka lenkillä ku joku muu vahtii lasta. Jo se piristää.
Toisekseen kun ehtii ikävöimään toista, niin sitä osaa taas nähdä niitä toisen hyviä puolia sen sijaan et ne ärsyttävät olis pinnalla jatkuvasti.

18.1.2014
Mummy83
Mummy83

No jos sä tiedät, että tauko ei teille sovi, niin silloin se ei sovi. Sen pitäisi olla yhteinen päätös, eikä toisen sanelemaa.

Jos ukko ei kerran usko mitä sä sanot sille, auttaisko kirje? Kirjoitat siihen sun ajatuksesi sun nykytilanteesta ja miten tilanne kehittyisi tauon aikana, eli pahentuisi. Kun ukko sais tavata sun ajatuksiasi ajan kanssa, ehkä lamppu syttyisi.

Musta on tosi alhaista alkaa vaatia taukoa tai eroa sillä hetkellä kun toinen on väsynyt, avun tarpeessa ja kaikkein haavoittuvaisimmillaan.

Mä olen aina ollut sitä mieltä ettei vauvavuotena pitäisi koskaan erota vaan rämpiä se suo yhdessä läpi. Silloin parisuhde lujittuu eikä pienet vastoinkäymiset sitä kaada jatkossakaan. Ero on vaan liian helppo ratkaisu toisen (liian usein miehen) jättää koko paska naisen harteille.

Tehkää päätös, että ette eroa ennen kuin kuopus on 1,5v. Jos ette vielä siihen mennessä ole löytäneet yhteistä säveltä, voitte erota. Mutta tehkää jukoliste paljon töitä ennen sitä hetkeä. Tao se ukon kaaliin, että nyt ei ole sopiva hetki luovuttaa! Yhdessä ootte tuohon lähteneet ja yhdessä rämmitte sieltä väsymyksen suosta ylöskin.

18.1.2014
misukka
misukka

Mie antaisin pitää se tauon. Kyl sie nyt viikon kestät ilman sitä :) Lapsille voit sanoo että ootte lomalla yms. Sen jälkeen, viette lapset hoitoon useemmin ja vietätte paaaljon kahdenkeskeistä aikaa:) Pitäiskö sun hommata joku hetkellinen apu (kotihoito) sinne vähäksi aikaa kaiken tän jälkeen sulle avuks?

18.1.2014
napero24
napero24
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...