Mitenkähän olet saanut koirahoidon järjestettyä? Juurikin siis vauvan syntymän jälkeen. Ja muu apu ja tuki koska sitä pitää saada, aivan yksin se on todella raskasta. Voimia paljon!

Soitan huomenna tohon koirahoitolaan jonka omistajan tunnen dobberi piireistä niin kysäsen siltä semmosta ehdotusta, että jos vien niille sinne avaimen ja sitteku mulla lähtö tulee niin soitan niille ja ne hakis koirat kotoa sinne hoitoon.. Ovat monesti ennenki olleet siellä niin se omistaja kyllä nuo koirat tuntee jo :)

Koirahoitola vois olla toimiva synnytyksen ajaksi? Normaalistihan siellä ollaan max 3pv. :)

Paula265 ajattelut asiaa pidemmälle. Eli kuka tosiaan koirien kanssa, kun sä synnytät? Vauvan kanssa voi ulkoilla kyllä heti, jos ei ihan tunti tolkulla ulkona ole ja ei ole kamalat pakkaset!

Tyhmä kysymys ehkä, mutta kuka ne koirat hoitaa sitten, kun pikkunen syntyy? Mietin vaan että pitäisiköhän sun kuitenki etsiä joku henkilö lähistöltä joka olisi luotettava ja kävis ulkoiluttaa niitä koiria sillon tällön ja hoitaisi niitä sitte ku muksu syntyy?  :O

No mää en aluksi osannu yhistää merkkejä yks yhteen ja todennäköisesti se on alkanu vasta muutama kuukausi sitten, kun miehen käytöski muuttui. Koirat on kuitenki jo 10wee niin laitoin paljon oireita kuten sisälle pissailua ja tavaroitten tuhoamista johonki vanhuuden oireisiin, kunnes netistä luin et noi ja kaikki muut oireet mitä nuilla oli, oli vaan silkkaa ressiä.. Loppujen lopuksi en jättäny koiria hetkeksikään miehen kanssa kotiin keskenään ja kotona olessa koirat visusti pysytteli mun lähellä vaan.. Säikähtävät vieläki äkkinäisiä liikkeitä, varsinkin jos kättä heilauttaa.. Nyt ovat silminnähden rentoja eikä enää pelkää kulkea täällä kotona ilman mua.. Koirat on dobbereita, joten oli mulla sillon pitelemistä noissa ko olivat hyökkäämässä.. Raukkamaista toimintaa..

Juu oon nyt pikku hiljaa käveleskelly nuitten kanssa muutaman kerran päivässä, onneksi nuo ei tuossa iässä tartte enää mitään kauheeta äksöniä.. Jospa se tästä, kunhan malttais olla murehtimatta turhia.. Ja kiitos :)

Ajattelinkin, että tuo koirahoitola voi olla kallis. Ainakin, jos joutuu olemaan pidempään. Harmittava tilanne kyllä kaikin puolin. Raskaana kun pitäis koittaa rentoutua ja levätä, jotta jaksaa synnytyksessä. Mut jospa koirien kanssa pärjäisit kotona. Oisko sit pienet lenkit väliaikaisesti riittäviä? Ehkä. Ja hei, varmasti ihan totta, että koirien voi olla parempi kotona, kuin hoidossa. Uskoisin kans, et silloin tulis mietittyä vain, et onko niillä kaikki ok. Tsemppiä loppu raskauteen!

Tästä koirien hakkaamisesta sain tietää vastikään kun yhdistin muutaman asian yhteen ja mitä eläinlääkäri joulukuussa huomas.. Ja sillon jouluaattona potkas toista koiraa.. Isyyttähän en tule tunnustamaan ja aijon tehä kaikkeni ettei vauvan isän kanssa tarvitse olla tekemisissä nyt eikä sitten kun vauva on syntyny.. Vetäkööt vaikka oikeuden kautta jos sille tuntuu, mutta helpoksi mää en sitä tuu tekeen..

Ex mies hakkas noita koiria niin paljon ku vaan juomiselta ehti.. Puhumattakaan syöttämisestä tai pihalla käyttämisestä..

Oon miettiny sitä koirahoitola vaihtoehtoa, mutta se on 33e päivä + muut kulut joten pidemmän päälle se vaihtoehto on pois suljettu valitettavasti.. Kasvattaja asuu 500km päässä joten sekään ei oo vaihtoehto.. Pittää mun nyt vaan ite rauhallisesti ja ponnistelematta turhia hoitaa noi koirat, onneksi nuo molemmat on jo 10 vuotiaita etteivät oo enää villejä nuoria.. Ja uskon, että stressaisin sata kertaa enempi jos joutuisin koirat jonnekki kotoa pois laittamaan.. Noh, pittää ajatella positiivisesti, että kyllä asiat tavalla tai toisella järjestyy :)

Oisko koiria mahdollista laittaa sit johonkin koirahotelli tyyppiseen paikkaan? Kallistahan se voi olla, mut jos kokemusta pitää olla isommistakin koirista, niin se ois varmaan oikea paikka. Tai sit jos koirien kasvattaja vois ottaa koirat hetkeks hoitoon jotain pientä korvausta vastaan?

Mulla on ens viikolla onneksi neuvola ja sitten varasin ajan sosiaalityöntekijälle jossa mietitään lähinnä taloudellinen tilanne läpi.. Kavereita mulla tosiaan ei ole, mutta ei oo kyllä ikinä ollutkaan ja ainoa perhe mitä mulla tässä 10 vuoden aikana, kun olen yksin asustellut niin on nuo koirat joten niistä luopuminen olisi tässä tilanteessa sama asia kuin repisin iteltäni pään ja raajat irti.. Kokonsa ja rotunsa vuoksi noita ei kukaan uskalla pihalla käyttää ellei oo jollain omakohtaista kokemusta.. Eniten mua pelottaa se, että kupsahdan pihalla jonnekki mehtään eikä koirat päästä ketään siihen mua auttaan.. Mää oon jotenki niin huono ihmisten kanssa, että pyrin välttelemään sosiaalisia tilanteita viimeiseen asti joten jotku tukiryhmät vois olla mulle aika tuskaa.. Jospa neuvolasta ja sieltä sosiaalitoimistosta sais joitan käytännön vinkkejä ja neuvoja..

Itse myös suosittelisin neuvolassa puhumaan..osaavat ohjata perhetyöntekijälle yms.Ja selvittelisin teidän paikkakunnan doulatilanteen.Koirien suhteen laittasin vaikka ilmoitusta johonkin että löytyskö pientä rahaa vastaa joku innokas taluttaja..tai pahin vaihtoehto tietysti että voiko koirat sijoittaa muualle tai luopua:/
Ite odotin esikoista yksin kun mies oli armeijassa ja pyörtyilin ja kävin osastolla monet keikat..verenpaineet romahti aina ja siitä johtui:/

Oisko lapsiperheiden tukipalvelusta sulle nyt jo apua? Tai oisko jotain mami ryhmää mistä saisit paikkakuntasi äideistä seuraa? Tuo pyörtyily kun ei ole mikään hyvä juttu. Ja synnytykseen kysyisin mukaan kaveria tai doulaa.

heippa. mä oon ollu yksin rv 8 lähtien. mulla koira kotona myös. alku 16 viikkoa kärsin tosi pahoista pahoinvoinneista ja oksensin ihan kokoajan. Nyt mulla viikkoja 26. Oon ollu tosi väsyny ja kärsiny pahoista selkäkivuista. Siivoominen on aina tosi hirveetä ku siin menee niin kauan ku lepäilee välissä et taas jaksaa. Koiran kans lenkit vähentyny ja lyhentyny. Mä oon sossusta saanu tukihenkilön joka käy kerran viikossa mut ei siitä apua mulle oo ollu. Käyn myös vauvaperheiden vastaanotossa psykiatrian poliklinikalla juttelemassa kerran viikossa. Voimia sulle loppu raskauteen!

Ensimmäiseksi mulle tulee mieleen tukihenkilöksi synnytykseen doula. Toiseksi neuvolasta perhetyöntekijä arkeasi helpottamaan, erityisesti vauvan synnyttyä.

Heei, et ole ainoa joka on yksin. Itse jäin marraskuun puolivälissä. Ensimmäinen lapsi tulossa, mutta tähän asti raskaus menny hyvin. Itsellä ei hirveästi myöskään tukiverkostoa ole, osa omaa vikaani, kun muutamien asioiden jälkeen en osaa oikein luottaa. Pärjäilehän!!