Jäin yksin.

Meidän tyttö on siis nyt 10kk. Oli toivottu ja odotettu lapsi mutta sitten lapsen isä ei kantanutkaan vastuuta ja lopetti keskustelun ja kuuntelun. Hän on aina viettänyt paljon  aikaa tietokoneen kanssa mutta raskaus-uutisen jälkeen tilanne meni ihan mahdottomaksi. Ei enää kuunnellut eikä kuullut, ei keskittynyt, ei puhunut eikä antanut puhua. Huusi vain mulle että turpa kiinni, älä jankuta ja ei oo oikea aika puhua kun yritin asioista keskustella. Alkoi tulla alkoholia ja fyysistä väkivaltaa kuvioihin. Henkistä oli koko suhteen ajan ja taloudellista koko sen ajan mitä yhdessä asuttiin. Lapsi oli 5kk:ta vanha kun sitten kotona tilanne kärjistyi niin että lähdettiin turvakotiin. Tästä hyväkkäästä ei kuulunut mitään 1,5viikkoon! Vasta sossupalaverissa näin ja kuulin seuraavan kerran. Oltiin yhteensä 4kk:ta tytön kanssa turvakodissa ja koko tuona aikana ex ei tehnyt elettäkään että olisi halunnut mut takaisin. Manipuloi vain turvakodin työntekijöitä ja sossuja sekä esitti hyvää isää. Yritettiin käydä yhteiskeskusteluja noiden työntekijöiden kanssa mutta parisuhteen ongelmat pantiin vain mun hormonien piikkiin koska "synnytyksestä on niin vähän aikaa" ja sitten meidän "kulttuurierojen" piikkiin (toinen Pohjanmaalta ja toinen Savosta). Nyt ollaan sitten asuttu tytön kanssa kahdestaan uudessa kodissa lokakuun alusta ja lapsen isä ei oo paljoa tyttöä nähnyt ja vielä vähemmän soitetellut ja viestitellyt tytön kuulumisia. Pelaaminen, harrastukset ja koulu sekä bilettäminen on tärkeämpiä. Ikää herralla on kohta 28v.

4.12.2013
Tigru
Tigru

Paljon voimia sinnepäin! voin sanoa että vaatii rohkeutta lähteä ja se joka ajattelee lapsensa parasta ja omaa parasta on mahtavan URHEA ÄITI! Nykyään tuntuu että mihinkä tää maailma on menossa kun kuulee jatkuvasti ja näkee isien ja äitien olevan itsekkäitä ja jättävät vastuun toiselle. Lisää tämmöisiä rohkeita ja mahtavia äitejä ja isejä kuin sinä!!! Meidän kuuluu ottaa vastuu ja kasvaa! joskus tuntuu että vanhemmat miehet ovat pahempia kuin nuoremmat...

10.12.2013
sofia88
sofia88

Hienoa, että asiat ovat mallillaan

6.12.2013
carata
carata

Kiitos ihanan kannustavista kommenteista kaikille! Vaikka tää onkin raskasta olla yksin pienen lapsen kanssa niin onni tässä on se että lapsi kasvaa kokoajan eikä tule muistamaan tästä elämäntilanteesta mitään. Onneksi lapset elää niin hetkessä. Ja tuo neiti onkin tosi aurinkoinen, tyytyväinen ja utelias lapsi ja kehittynytkin aivan normaalisti. Oon jotain kai tehnyt oikein vaikka ex olikin aina sitä mieltä että minä oon huono äiti ja kokoajan näpäytteli mua ja arvosteli kun yhdessä asuttiin. Lapsi oli 5kk kun me mentiin sinne turvakotiin ja mun täytyy sanoa että muistikuvat noista lapsen ensimmäisistä kuukausista on tosi sumuiset, olin niin ahdistunut ja stressaantunut ja kun koko arki kaatui mun niskaani kun toinen vain istui koneella.

Eilen kävin viemässä käräjäoikeuteen eropaperit ja hyvällä tuurilla ensi viikolla ne on exän luona. Ja tätä kirjoittaessa muistin juuri mitä tasan vuosi sitten tapahtui, mä olin silloin viimeisilläni raskaana ja exällä oli vapaata ja se oli sitten juonut ihan tuhdisti. Sitten se alkoi oksentelemaan pitkin kämppää ja sitten töni mua kun mä käskin sen mennä vessaan ja otin olkapäästä kiinni. Myöhemmin se selitti "mie olin humalassa ja se oli reaktio". Eli ihan reaktiona tönii raskaana olevaa vaimoaan. Ja mun syyksi se laitettiin sekin. Huh, hengestänihän mä olisin päässyt jos olisin tuohon jäänyt.

odottaja: Mä en ole missään vaiheessa estänyt isää tapaamasta lastaan enkä aio jatkossakaan estää. Mä olen jopa järjestänyt näitä isän ja tyttären tapaamisia eikä exän ole tarvinut muuta kuin ilmestyä paikalle. Enää en niitä järjestä ja siksi nuo ei tapaa. Mutta jos lapsen isä joskus järkiintyy niin olisi upeaa että lapsi saisi tavata isäänsä.

6.12.2013
Tigru
Tigru

Tigrulle: paljon voimia! Tämä saattaa olla väärä hetki kirjoittaa, mutta JOS miehesi joskus järkiintyy, annathan hänen tavata lasta? Siis sitten, kun lapsi on isompi eikä itke joutuessaan esim. muutamaksi tunniksi eroon äidistään.

5.12.2013
odottaja
odottaja

Kiitä kohtaloasi siitä, että kaikki tämä tapahtui lapsen ollessaan näin pieni. Kuvittele, jos kaikki olisi tapahtunut esim. hänen ollessaan 5v. Nyt hän ei voi muistaa. Viranomaiset ovat vain ihmisiä, kuten muuten myös kaikenlaiset psykologit ym. (oletan turvakodissa jollain tapaan sun heidän kanssa joutuneen tekemisiin) ja menevät helposti lankaan. Hormonien piikkiin ei voi toisen käytöstä laittaa. Mikä surkimus hän olikin, kun ei osannut oman lapsensa äitiä kohdella oikein! Mutta kaikessa on monta puolta. Lapsesi isä kulkekoot omaa polkuaan. Hän antoi sinulle ikuisen aarteen. Nyt vain katso peiliin, usein, ja hokaa itsellesi, millaisen miehen tarvitset. Sitten aikanaan löydätkin sellaisen. Itsellesi ja lapsellesi iloa tuomaan. Loppu on aina uuden mahdollisuuden alku. Muista omat tarpeesi, älä luota haluihin, niin elämääsi astuu herra oikea.

5.12.2013
ms32
ms32

Tosi suru kuulla tällaista. Mutta se on ukon häpeä ja toivottavasti joskus tajuaa mitä menetti.

Sinulla ja vauvalla on paljon paremmin asiat kaksin. Voimia!

4.12.2013
misukka
misukka

Voih. Harmi, että tilanne mennyt noin pahaksi, mutta sanoisin samaa kuin edelliset. Sulla ja lapsella varmasti paremmat oltavat, jos olette kaksin. Voimia!

4.12.2013
carata
carata

ompa TÖRPPÖ! 

mutta samaa mieltä ku jenkku, teidän on nyt varmasti parempi nyt kahdestaan ku tuommosen kanssa.. 

voimia ja jaksamisia ♥

4.12.2013
ninnup
ninnup
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...