Puolison ilkeily suututtaa
Morjens kaikille, Meillä kotona on tällä hetkellä se tilanne, että miehellä on todella vähän töitä. Hän on yksityisyrittäjä, ja yritys on lähellä konkurssia. Tämä tietenkin kiristää hänen pinnaansa, mm. valvottaa. Lastenhoitoon mies osallistuu todella hyvin ja on lapsille kiltti. Minulle sen sijaan hän on usein todella ilkeä. Perheneuvolassa käyntien tuloksena hän on sentään lopettanut suorat nimittelyt "Tyhmä!" "Hölmö!", mutta muu on jäljellä. Pilkallista naurua, ivallisia kommentteja. Esim. tänä aamuna olin työhönmenon sijasta kotona keuhkoputkentulehduksen takia. Nuorin lapsistamme ei olisi tahtonut lähteä päiväkotiin, vaan tarrautui käteeni kiinni. Silloin mies alkoi nauraa pirullisesti: "Siinä taas nähdään." Hän ilmeisesti tarkoitti joko a) että minun olisi sairaudestani huolimatta pitänyt mennä töihin. Yleensä lähden töihin muiden vielä nukkuessa, jolloin tällaista tarrautumista ei tietenkään voi tapahtua. Tai sitten b) olin mieheni silmissä todella nössö, kun en onnistunut saamaan tyttöä pukeutumaan. (Lopulta kyllä isä vei tytön päiväkotiin.) Kun kerroin lääkärin määritelmät siitä, että vuodelevossa ei tarvitse olla, vaan saa tehdä hiljaista kävelyä ja pieniä töitä, mies totesi: "Eli samoja juttuja, joita teet töissä ollessasi." On todella loukkaavaa, kun toinen piiskaa töihin, vaikka itsellä on keuhkoputkentulehdus ja sairaslomatodistus. Monet ovat täällä ihmetelleet sitä, kun olen soittanut sosiaalitoimen päivystykseen eli tavallaan tehnyt itsestäni lastensuojeluilmoituksen. Mutta kun yhden riidan jälkeen soitin ehkä kolme viikkoa sitten, meille tuli kutsu lastensuojelun työntekijöiden tapaamiseen ensi tiistaina. Minulla on nyt onneksi puhtaat paperit eli en ole lyönyt. Mutta onnistuvatko ko. työntekijät kertomaan miehelle, kuinka väärin tuollainen haukkuminen ja mollaaminen on?
Vastaa
Listaa uusin ensinKiva kuulla, että tilanne parempi. Toivottavasti miehesi ei nyt koe, että sinä perheneuvolan tukemana ilkeilet nyt hälle. Jospa osaisitte löytää keskenänne kultaisen keskitien, jota kulkea toisianne arvostaen.
Olin jo unohtanut tämän aiheen, mutta äsken huomasin. Tilanne nyt parempi. Miehen firmalla on tällä hetkellä enemmän töitä, minkä vuoksi hän on paremmalla tuulella - eikä ilkeile. Lisäksi perheneuvolassa olen syyttänyt häntä aika kovasti tuosta vinoilusta, ja "tädit" ovat onneksi puolellani!
Ihan viisaita neuvoja Mushulta. Ja Jenkku92:lle: tuo keskustelu keittiön pöydän ääressä on vain jäänyt tekemättä. Jotenkin meillä ei kummallakaan ole kykyä keskustella riitoja halki. Mutta pitää yrittää kehittää sitäkin taitoa.
Mumx2: ainahan noin voi ajatella. Itse kuitenkin näen sukulaisten sekaantumisen lastenhoitoon todella törkeänä. Mutta en nyt tästä asiasta enempää. Kiitos sinulle kommenteistasi.
Mushu: kyseessä on Asperger, ei Touretten. Lisäksi oli loukkaavaa, että epäilit sairasloman tarpeellisuutta. Minulla on 90 km työmatkaa yhteen suuntaan sekä työ, jossa joudun puhumaan paljon. Jos lääkäri on havainnut keuhkoputkentulehduksen, kyllä noissa olosuhteissa täytyy pitää sairaslomaa!!
Mushulle: Mitä tarkoitat kommentillasi: "Hatunnosto miehellesi, että on sitoutunut ja pysyy parisuhteessa." Tarkoitatko, että jotenkin säälit häntä? Että minä olen niin kamala ihminen, että hänellä on kurjaa, mutta lasten vuoksi pysyy suhteessa?
Kirjoittaja on poistanut kommentit.
Mumx2: ehkä perheemme asia ei kuulu lastensuojeluun (en osaa itse arvioida), mutta eipä minulla ole mitään salattavaakaan. Ainoastaan saatan joutua riitoihin joidenkin auttajien kanssa. Esim. olen ehdottomasti tietokonepelejä ja kännykällä pelaamista vastaan, ja tätä jotkut auttajat saattavat kauhistella.
Mutta ei sen mihinkään lastensuojelullisiin toimiin pitäisi johtaa!
Maarualle: kiitos kannustuksesta. Yritän saada haetuksi apua oikeasta paikasta. Ehkä työterveydenhuollossa osataan neuvoa oikea osoite. Olin pois töistä pitkään, joten kontakti sinne on vielä ottamatta. Mutta soittelen sinne lääkärille, kunhan taas palailen sairaslomalta töihin. Siis psykologi, sairaanhoitaja tms.
Mumx2: ei tarvitse huolehtia, voin nyt ihan ok. Olen kovan flunssan takia kotona, mutta mietin työhommia. Ne saavat ajatukset kyllä oikeille raiteille. Kiitos vastauksistasi!
Mumx2: ymmärrän kysymyksesi, mutta en nyt jaksa uskontoa enää ottaa tässä esille. Pitää varmaan taas elvyttää ne perheneuvolakäynnit. Nyt niitä on, kuten jo kirjoitin, ollut harvemmin. Lisäksi välillä lastenkin kanssa on ollut ongelmia: uhmaa, yökastelua tms. joten parisuhdeasiat jävät joskus sielläkin vähemmälle. Mutta onneksi sentään samat tutut työntekijät, joiden kanssa olemme jutelleet usean vuoden ajan.
Voi voi, ikävä ottaa näin raskaita asioita puheeksi täälle. Mutta ne im-ajatukset varmasti kumpuavat siitä, että minulla on Aspergerin oireyhtymä ja erityiskiinnostuksen kohteena ympäristönsuojelu. Aika usein, etenkin viimeaikaisten myrskyjen aikaan, on tuntunut siltä, että tällaisessa maailmassa ei vain jaksa elää. Nyt on jo tulossa kolmas myrsky tänä syksynä. Mikä on tilanne ensi vuonna? On tuntunut, että haluaisin pois ennen lopullista tuhoa.
Mitä siihen osaa psykiatrinen sairaanhoitaja sanoa? Korkeintaan sen, minkä tiedän itsekin: olisi hyvin vastuuton ratkaisu. Olisi lapsille todella suuri järkytys.
Itse asiassa en oikein uskalla puhua niistä ajatuksista vastaanotolla, koska tiedän, kuinka vastuutonta se olisi lapsia kohtaan.
Ja tällä hetkellä voin ihan hyvin, ei siis tuollaisia tuntemuksia. Viimeksi puhuin niistä tavalliselle yleislääkärille, kun kävin siellä muuta asiaa toimittamassa. Hän sanoi, että uutisointi on viime aikoina muuttunut niin paljon. Vielä kymmenen vuotta sitten myrsky, puun kaatuminen tai sähköjen katkeaminen ei ollut uutisaihe. Nyt on.
Mumx2: haukkuminen on luullakseni tauolla, eli suoraa nimittelyä "Tyhmäksi" tai "Hölmöksi" en ole kuullut pitkään aikaan. Mutta, kuten sanoin, ivallista naurua ja pilkallista suhtautumista hyvinkin usein. Esim. olen viime aikoina joutunut käyttämään taksia, ja mies kysyi, olenko säilyttänyt kuitit. Kun vastasin, että en ole (mikä on tietenkin ollut tyhmää), hän naureskeli pilkallisesti vanhimmalle lapsellemme: "Siinäs näet, äiti ei ole säästänyt kuitteja."
Eli lapsille täytyy oikein varta vasten kertoa, kuinka tyhmä äiti on!
Kirjoittaja on poistanut kommentit.
Mumx2: kerron vielä, että miehelläni ei ole näkyvissä parempia aikoja työn puolesta. Hänen alallaan menee valitettavasti hyvin huonosti. Siis stressi tulee jatkumaan vuosia - ja haukkuminen myös, jos hän ei sitä kykene tietoisesti lopettamaan.
Kyllä, kerron aina sossun ihmisille, että mieheni on hyvä isä. Voihan olla, että tulee muutakin - tiistaina sen näen. Todennäköisesti meitä kuitenkin patistellaan tiivimmille käynneille perheneuvolaan. Tällä paikkakunnalla tehdään kovasti yhteistyötä lastensuojelun ja esim. perheneuvolan kesken.
Lisään vielä, että kyseessä oli ehkä 20 minuutin puhelu päivystykseen, joka on auki 24h vuorokaudessa. Toki päivystäjän täytyi kirjoittaa raportti ja siihen meni aikaa. Mutta en usko, että me kuormitamme lastensuojelua turhaan. Siten, että todellisessa hädässä olevien lasten asiat jäisivät hoitamatta.
Itseäni ärsyttää eniten se, että mieheni ei ilmeisesti tajua tekevänsä väärin, kun minua haukkuu. Hän ei koskaan pyydä anteeksi. Jos minä satun joskus moittimaan häntä, pyydän aina anteeksi. Mutta hän ilmeisesti katsoo olevansa niin paljon minun yläpuolellani , että hänen ei niin tarvitse tehdä.
Kiitos kaikille vastauksista. Ajattelen, että tuolla lastensuojelussa miestä ohjataan hoitoon. Eli meillä tod.näk. alkaa lastensuojelun asiakkuus, ja yksi toimi on miehelle annettavat mielenterveyspalvelut. Esim. käyti psykiatrisen sairaanhoitajan luona kerran kahdessa viikossa. Luulen, että ilman ensi tiistain käyntiämme lastensuojelussa hän ei sairaanhoitajan puheille hakeudu. Vaikka stressi varmasti on sen mukainen.
Ei työkiireet tai työstressi ole mikään syy tuollaiseen!
Kisu8: käymme kyllä perheneuvolassa kerran kuussa. Nyt aikoja on ollut vähemmän. Ongelma vain on se, että tuo nälviminen tapahtuu aina iltaisin tai viikonloppuisin, jolloin perheneuvola on kiinni. Eikä siellä ole mitään puhelinpäivystystä. Lastensuojelussa päivystetään 24h vuorokaudessa.
Sukulaisille soitin aiemmin, mutta mielipiteet ovat niin kovasti miestäni puolustavia: "Kun sillä on hermot niin kireellä työasioiden takia." Aina pitäisi vain ymmärtää ja ymmärtää.
Voih. Harmi, ettei miehesi kai ymmärrä, että aiheuttaa sulle pahaa mieltä sanomisillaan. Tai sitten kuvittelee olevansa hauska. Joku tuossa sanoikin, lapsiinkin tuo varmaan vaikuttaa. Mitkä tavat he siis oppivat ja tulevatko joskus puhumaan noin kavereilleen. En tiedä, auttaako samanlainen kohtelu takaisin tai se, että otat asian puheeksi, mutta ei tollaista kenenkään pitäisi kestää.
Taikatyttö: voimia sinulle raskauden loppuvaiheeseen. Ja Misukalle: kiitos vastauksesta.
Varmasti suututtaa tuollanen käytös. Asiatonta ja ala-arvoista. Vaikka kuinka itseä rassaa huono tilanne niin silti ei pidä ryhtyä ilkeäksi.
Huonoa mallia mies antaa lapsille, että kuinka äitiä kohdellaan. Varmasti voivat ainakin ukollesi puhua ettei tuollainen malli tee lapsille hyvää. Onko sillä sitten vaikutusta, onkin eri juttu.