Kun jatkat tämän sivun käyttöä hyväksyt samalla evästeiden käytön. Voit lukea lisää tästä linkistä.

 

Puolison ilkeily suututtaa

Morjens kaikille, Meillä kotona on tällä hetkellä se tilanne, että miehellä on todella vähän töitä. Hän on yksityisyrittäjä, ja yritys on lähellä konkurssia. Tämä tietenkin kiristää hänen pinnaansa, mm. valvottaa. Lastenhoitoon mies osallistuu todella hyvin ja on lapsille kiltti. Minulle sen sijaan hän on usein todella ilkeä. Perheneuvolassa käyntien tuloksena hän on sentään lopettanut suorat nimittelyt "Tyhmä!" "Hölmö!", mutta muu on jäljellä. Pilkallista naurua, ivallisia kommentteja.   Esim. tänä aamuna olin työhönmenon sijasta kotona keuhkoputkentulehduksen takia. Nuorin lapsistamme ei olisi tahtonut lähteä päiväkotiin, vaan tarrautui käteeni kiinni. Silloin mies alkoi nauraa pirullisesti: "Siinä taas nähdään." Hän ilmeisesti tarkoitti joko a) että minun olisi sairaudestani huolimatta pitänyt mennä töihin. Yleensä lähden töihin muiden vielä nukkuessa, jolloin tällaista tarrautumista ei tietenkään voi tapahtua. Tai sitten b) olin mieheni silmissä todella nössö, kun en onnistunut saamaan tyttöä pukeutumaan. (Lopulta kyllä isä vei tytön päiväkotiin.)   Kun kerroin lääkärin määritelmät siitä, että vuodelevossa ei tarvitse olla, vaan saa tehdä hiljaista kävelyä ja pieniä töitä, mies totesi: "Eli samoja juttuja, joita teet töissä ollessasi." On todella loukkaavaa, kun toinen piiskaa töihin, vaikka itsellä on keuhkoputkentulehdus ja sairaslomatodistus. Monet ovat täällä ihmetelleet sitä, kun olen soittanut sosiaalitoimen päivystykseen eli tavallaan tehnyt itsestäni lastensuojeluilmoituksen. Mutta kun yhden riidan jälkeen soitin ehkä kolme viikkoa sitten, meille tuli kutsu lastensuojelun työntekijöiden tapaamiseen ensi tiistaina. Minulla on nyt onneksi puhtaat paperit eli en ole lyönyt. Mutta onnistuvatko ko. työntekijät kertomaan miehelle, kuinka väärin tuollainen haukkuminen ja mollaaminen on?

4.12.2013
odottaja
odottaja

Kiva kuulla, että tilanne parempi. Toivottavasti miehesi ei nyt koe, että sinä perheneuvolan tukemana ilkeilet nyt hälle. Jospa osaisitte löytää keskenänne kultaisen keskitien, jota kulkea toisianne arvostaen.

20.4.2014
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler

Olin jo unohtanut tämän aiheen, mutta äsken huomasin. Tilanne nyt parempi. Miehen firmalla on tällä hetkellä enemmän töitä, minkä vuoksi hän on paremmalla tuulella - eikä ilkeile. Lisäksi perheneuvolassa olen syyttänyt häntä aika kovasti tuosta vinoilusta, ja "tädit" ovat onneksi puolellani!

20.4.2014
odottaja
odottaja

Ihan viisaita neuvoja Mushulta. Ja Jenkku92:lle: tuo keskustelu keittiön pöydän ääressä on vain jäänyt tekemättä. Jotenkin meillä ei kummallakaan ole kykyä keskustella riitoja halki. Mutta pitää yrittää kehittää sitäkin taitoa.

8.12.2013
odottaja
odottaja

Niin en tiedä teidän perheen asioita, että voisin varmasti todeta että jokin asia on niin, jos olet jotain kirjoittanut tänne, en välttämättä ole lukenut tai muista kaikkia faktoja...mutta se oli sellainen ehdotelma asiaan... ei se ollut pahalla, vaan kirjoitukseen liittyi paljon myös kysymyslauseita, joita oli tarkoitus ikäänkuin heittää ajatuksena ilmaan, jota voisi pohtia, eikä heti tyrmätä niitäkään pointteja. :)

7.12.2013
mumx2
mumx2

Mumx2: ainahan noin voi ajatella. Itse kuitenkin näen sukulaisten sekaantumisen lastenhoitoon todella törkeänä. Mutta en nyt tästä asiasta enempää. Kiitos sinulle kommenteistasi.

7.12.2013
odottaja
odottaja

Kun tuo asperger tuli ilmi(sinulla siis on asperger, jos ymmärrän nyt oikein, ehkä tuli aiemmin jo ilmi se mutta nyt vasta kiinnitin siihen aspektiin kunnolla huomiota), niin kyllähän se varmasti paljon selittää, miksi toimit eri tavalla kuin yleensä ihmiset toimisivat. Eikö aspergen juuri aiheuta ihmissuhdevaikeuksia ja jollain tavalla voi olla vaikeutta ymmärtää muiden viestejä ja asettua toisten asemaan? Mutta voisiko silloin olla mahdollista, että ottaa niiden lähimpien neuvot onkeensa? Olen käsittänyt että suku on yleensä eri mieltä asioista ollut, entä jos he ovatkin oikeassa ja sinun tulisi ikäänkuin pakottautua pois totutusta kuviosta ja pyrkiä ymmärtämään, ettei toimintasi aina ole sellaista, joka on hyväksi sinulle ja lähimmäisillesi.

7.12.2013
mumx2
mumx2

Mushu: kyseessä on Asperger,  ei Touretten. Lisäksi oli loukkaavaa, että epäilit sairasloman tarpeellisuutta. Minulla on 90 km työmatkaa yhteen suuntaan sekä työ, jossa joudun puhumaan paljon. Jos lääkäri on havainnut keuhkoputkentulehduksen, kyllä noissa olosuhteissa täytyy pitää sairaslomaa!!

7.12.2013
odottaja
odottaja

Mushulle: Mitä tarkoitat kommentillasi: "Hatunnosto miehellesi, että on sitoutunut ja pysyy parisuhteessa." Tarkoitatko, että jotenkin säälit häntä? Että minä olen niin kamala ihminen, että hänellä on kurjaa, mutta lasten vuoksi pysyy suhteessa?

6.12.2013
odottaja
odottaja

Kirjoittaja on poistanut kommentit.

6.12.2013
odottaja
odottaja

Mutta olen toisaalta sitäkin mieltä... että kyllähän lastensuojelussa on asiantuntijoita muuten perhe-elämän ongelmissa ja jos sitten saataisiin siellä hankittua helpotusta teidän elämään joillain toimilla, mitä lastensuojelu voi tarjota, mutta ei lastensuojelu ole mikään sellainen paikka, josta voi hankkia ikäänkuin "lähetteitä" psykiatrille ja kuten mushu sanoi ketään kuten miestäsi ei voi pakottaa...

6.12.2013
mumx2
mumx2

Niin no, en tarkoita ettäkö lastensuojelu olisi jokin mörkö, jossa pitäisi salata asioita. Mutta jos itselläni olisi jotain itsemurha-ajatuksia, niin ehkä pitäisin kuitenkin ensimmäisenä sen lastensuojelun pois kuvioista ja hakisin apua muilta tahoilta... koska kuitenkin ja tämä on minun oma näkemykseni ei mikään ehdoton totuus joita tulee kaikkien noudattaa...

Mietin sitäkin pointtia tässä, jos olet jo ollut useastikin yhteydessä itse lastensuojeluun, jos olen ymmärtänyt oikein?, niin miten se vaikuttaa siellä lastensuojelussa niiden "tätien ja setien" reagointiin... se kun ei ole normaali tapa toimia, että lastensuojeluun vanhemmat tuollaisessa tilanteessa ensimmäiseksi ottavat yhteyttä... niin voisin kuvitella että aiheutta ihmetystä, jatkuva avuntarve ja siihen varmasti puututaan ja lähdetään selvittämään että mitä kaikkea sen taustalla voi olla... niin voisi kait se johtaa enemmänkin selvittelyyn... ehkä en ymmärrä miksi joku haluaisi sellaiseen prosessiin lähteä mukaan, jos tietää että syytä ei ole, salailustahan ei tarvitse olla kyse.

Pelien poisjättämisessä ei ole tosin mitään, miksi pitäisi olla napit vastakkain, se on jokaisen perheen oma asiansa antaako pelata vai ei.

6.12.2013
mumx2
mumx2

Mumx2: ehkä perheemme asia ei kuulu lastensuojeluun (en osaa itse arvioida), mutta eipä minulla ole mitään salattavaakaan. Ainoastaan saatan joutua riitoihin joidenkin auttajien kanssa. Esim. olen ehdottomasti tietokonepelejä ja kännykällä pelaamista vastaan, ja tätä jotkut auttajat saattavat kauhistella.

Mutta ei sen mihinkään lastensuojelullisiin toimiin pitäisi johtaa!

6.12.2013
odottaja
odottaja

Peesaan mushua... mt: toimisto voisi olla hyvä yhteydenottopaikka... mielestäni odottaja teidän asia ei ensisijaisesti kuulu lastensuojeluun, koska teidän lapsilla on käsittääkseni kuitenkin kotona hyvä olla loppupeleissä, vaikka vanhempien välit hiertävätkin ja voivat jollain tavoin heijastua lapsiin, mutta pääsääntöisesti jos katsotaan ja ymmärrän asian... lastensuojelussa aina katsotaan asioita lastennäkökulmasta, ettekä te puolisoina ehkä saa välttämättä sitä asiantuntevinta apua tuohon omaan tilanteeseenne. Lastensuojelussahan ei toimi käsittääkseni tuon alan asiantuntijoita, vaan he ovat yleensä ottaen sosiaalialan koulutuksen saaneita. Tietenkin he voivat laittaa eteenpäin, mutta siinä voisi olla sellainen huono puoli teidän kannalta, että haluatteko te itsekään, että asioita lähdetään lastensuojelulliselta kannalta tutkimaan teidän perheessä ja onko siihen tässä tilanteessa aihetta.

6.12.2013
mumx2
mumx2

Maarualle: kiitos kannustuksesta. Yritän saada haetuksi apua oikeasta paikasta. Ehkä työterveydenhuollossa osataan neuvoa oikea osoite. Olin pois töistä pitkään, joten kontakti sinne on vielä ottamatta. Mutta soittelen sinne lääkärille, kunhan taas palailen sairaslomalta töihin. Siis psykologi, sairaanhoitaja tms.

6.12.2013
odottaja
odottaja

Mumx2: ei tarvitse huolehtia, voin nyt ihan ok. Olen kovan flunssan takia kotona, mutta mietin työhommia. Ne saavat ajatukset kyllä oikeille raiteille. Kiitos vastauksistasi!

5.12.2013
odottaja
odottaja

Minun pitää poistua tästä koneen ääreltä itsekin,olen pahoillani, koska hirvittää jättää sinut sinne koneelle nyt yksin... olet kuitenkin avautunut asioista ja toivottavasti saat tarpeellista apua. Älä pelkää ottaa asioita esille, uskon että perheesi saa oikeanlaista apua, kun olet rehellinen tuntemuksissasi.

Vaikka et halua ottaa uskontoasiaa esille, se voi olla tärkeä pointti siinä, miten alat suhtautumaan elämään ja itseesi ja miten tervehdyt noista piinaavista ajatuksista joita sinulla on. Älä pelkää myöskään ottaa sitä asiaa käsittelyyn, jos se on ajankohtainen.

5.12.2013
mumx2
mumx2

Mumx2: ymmärrän kysymyksesi, mutta en nyt jaksa uskontoa enää ottaa tässä esille. Pitää varmaan taas elvyttää ne perheneuvolakäynnit. Nyt niitä on, kuten jo kirjoitin, ollut harvemmin. Lisäksi välillä lastenkin kanssa on ollut ongelmia: uhmaa, yökastelua tms. joten parisuhdeasiat jävät joskus sielläkin vähemmälle. Mutta onneksi sentään samat tutut työntekijät, joiden kanssa olemme jutelleet usean vuoden ajan.

5.12.2013
odottaja
odottaja

Onko sinulla uskonnollista katsomusta tässä taustalla, kun pelkäät lopullista tuhoa? jos saan kysyä :)

5.12.2013
mumx2
mumx2

No etkös voi ottaa suoraan puheeksi, mitäs herra mahtaa tarkoittaa kommentillaan? Eihän pilkallinen nauraminen yms ole hyvä mitenkään...  mutta mitä teidän jutun taustalla on, sitä en voi tietää?

Tuo taksikuittijuttukaan, ei kyllä ole vielä sellainen asia, josta ottaisin henk.kohtaisesti yhteyttä tuollaiseen tahoon... mutta asioista puhumalla niistä selvittäsiin... eikös? Mitä siellä perheneuvolassa on tullut esiin teidän tilanteesta? Onko tullut esiin tuohon asiaan mitään mistä johtuu pilkallisuus?

Usein puolisoiden kesken voi olla katkeruutta joka velloo taustalla ja silloin se näkyy käytöksessä.

5.12.2013
mumx2
mumx2

Voi voi, ikävä ottaa näin raskaita asioita puheeksi täälle. Mutta ne im-ajatukset varmasti kumpuavat siitä, että minulla on Aspergerin oireyhtymä ja erityiskiinnostuksen kohteena ympäristönsuojelu. Aika usein, etenkin viimeaikaisten myrskyjen aikaan, on tuntunut siltä, että tällaisessa maailmassa ei vain jaksa elää. Nyt on jo tulossa kolmas myrsky tänä syksynä. Mikä on tilanne ensi vuonna? On tuntunut, että haluaisin pois ennen lopullista tuhoa.

Mitä siihen osaa psykiatrinen sairaanhoitaja sanoa? Korkeintaan sen, minkä tiedän itsekin: olisi hyvin vastuuton ratkaisu. Olisi lapsille todella suuri järkytys.

Itse asiassa en oikein uskalla puhua niistä ajatuksista vastaanotolla, koska tiedän, kuinka vastuutonta se olisi lapsia kohtaan.

Ja tällä hetkellä voin ihan hyvin, ei siis tuollaisia tuntemuksia. Viimeksi puhuin niistä tavalliselle yleislääkärille, kun kävin siellä muuta asiaa toimittamassa. Hän sanoi, että uutisointi on viime aikoina muuttunut niin paljon. Vielä kymmenen vuotta sitten myrsky, puun kaatuminen tai sähköjen katkeaminen ei ollut uutisaihe. Nyt on.

5.12.2013
odottaja
odottaja

Älä poista kommentteja ;) vaikka olen niin tehnyt itsekin... mutta jos haluat apua, niin silloin sinun tulee olla rehellinen erityisesti itsellesi sekä muille :) eikös?

5.12.2013
mumx2
mumx2

Mumx2: haukkuminen on luullakseni tauolla, eli suoraa nimittelyä "Tyhmäksi" tai "Hölmöksi" en ole kuullut pitkään aikaan. Mutta, kuten sanoin, ivallista naurua ja pilkallista suhtautumista hyvinkin usein. Esim. olen viime aikoina joutunut käyttämään taksia, ja mies kysyi, olenko säilyttänyt kuitit. Kun vastasin, että en ole (mikä on tietenkin ollut tyhmää), hän naureskeli pilkallisesti vanhimmalle lapsellemme: "Siinäs näet, äiti ei ole säästänyt kuitteja."

Eli lapsille täytyy oikein varta vasten kertoa, kuinka tyhmä äiti on!

5.12.2013
odottaja
odottaja

Ai niin, kerroitkin että olet puhunut näistä itsemurha-ajatuksista sairaanhoitajalle. Onkohan antanut mitään neuvoja miten toimia? Onko sinulla todettu mitään masennukseen liittyvää? Saisitko lääkitystä tai muuta terapiaa joka tehoaa? Ei itsemurha-ajatuksista tietenkään pidä vaieta... mutta etkö ole saanut apua ajatuksiiisi?

5.12.2013
mumx2
mumx2

Eli loppujen lopuksi haluaisit myös itsellesi apua. Jos sinulla on itsemurha-ajatuksia, kerro siitä lastensuojelussa, tottakai... silloin voit myös saada apua. Ja ehkä teidän voi olla viisainta mennäkin siihen tapaamiseen, jos sinulla on myös paha olla, eikä pelkästään miehesi käytös huolestuta. Oletko koskaan neuvolassa puhunut näistä? Se olisi ollut varmasti aika turvallinen paikka alkuunsa kertoa, ja sieltä olisi voitu lähettää apua hakemaan oikeaan osoitteeseen...

5.12.2013
mumx2
mumx2

Ja minusta tuntuu pahalta, että joudun näin suoraan sanomaan asiat, mutta uskoisin, että se voisi olla sinun omaksi parhaaksesi... en koskaan toimi ilkeillen, mutta asioihin olisi hyvä joskus saada suhteellisuuden tajua... kun kuitenkin kirjoitat tänne aika paljon, niistä kuitenkin tulee aika usein ilmi se, että aika hätäisesti toimit ja hutkit asioissa(ei yksistään tässä asiassa), ilman että ehkä ottaisit huomioon toisen ihmisen näkökantaa asiaan.

Olet kertonut että sukulaiset ovat eri mieltä kanssasi ja täälläkin aika moni on tainnut sanoa asioita todella suoraan ja yrittäen neuvoa sinua ihan hyvällä... silti aivan kuin et ymmärtäisi peilata käytöstäsi ja miettiä toimintatapojasi uudestaan. Se on minusta aika huolestuttavaa myös, jos ihminen ei näe, että myös omissa toimintamalleissa voi olla jotain vikaa.

Se on hyvä että sanot pystyväsi pyytämään anteeksi, aika harva sitä todella osaa... mutta jos koet että sinne lastensuojeluun on hyvä mennä tuon teidän asian kanssa, niin sitten koet, mutta jotainhan tänne kertomalla haluat tuoda? Tukea asiaan, josta ehkä kuitenkin olet epävarmako? jos sinä olisit varma asiasta, ei sinun tarvitsisi sitä tänne tuoda, näin koen...

Toivon teidän suhteelle ja lastenne elämään kaikkea hyvään, vaikka sanani kovilta varmasti kuulostavatkin... toivoisin vain, että miettisit toisenlaisia toimintamalleja elämääsi.

Ymmärrän, jos ihminen on masentunut tai perheolot ovat todella huonot, on väkivaltaa, alkoholin väärinkäyttöä yms. mutta arjen alamäet, eivät aina kaipaa viranomaisten puuttumista tilanteeseen.

5.12.2013
mumx2
mumx2

Kirjoittaja on poistanut kommentit.

5.12.2013
odottaja
odottaja

Olin lukevinani, että haukkuminen oli loppunut? Tuo esimerkki tapaus josta kerroit aloituksessa, oli päätelmiä, ei sitä että todella olisit kysynyt mieheltäsi, mitä tuolla asialla tarkoitti?

Oletteko samoilla linjoilla miehesi kanssa lastensuojelun tarpeesta... nimittäin esimerkkisi, eivät tunnu kovin haastavilta asioilta, toki haukkuminen on väärin(joka oli siis loppunut vai eikö sittenkään), mutta se on väärä toimintamalli, johon miehesi todella tarvitsee keinoja ja apuja... mutta parantaako suhdetta välttämättä se, että tämä asia tapahtuu väkipakolla? Toki kriisi voi kestää ja toki stressi voi kestää... mutta mistä sen tietää etukäteen?

Pahuutta on monenlaista ja monenkasvoista... mietin, millä tavoin näet elämän... elämä ei mene ihan käsikirjoitusten mukaan... miettiikö yleensäkään ihmiset kuinka hyvin meidän suomalaisten lasten olot on... mitä tuolla muualla tapahtuu ja kuinka arvottomana ihmishenkeä pidetään ja miten lastenoikeuksia poljetaan... niihin verrattuna, se että joku lapsi näkee vanhempien sanaharkkaa, jossa ehkä jollakin lailla on vääriä toimintatapoja(en tarkoita että väkivaltaa yms tosi äärimmäisiä vääriä toimintamalleja)... on aika pientä... eikö?

5.12.2013
mumx2
mumx2

Mumx2: kerron vielä, että miehelläni ei ole näkyvissä parempia aikoja työn puolesta. Hänen alallaan menee valitettavasti hyvin huonosti. Siis stressi tulee jatkumaan vuosia - ja haukkuminen myös, jos hän ei sitä kykene tietoisesti lopettamaan.

5.12.2013
odottaja
odottaja

Kyllä, kerron aina sossun ihmisille, että mieheni on hyvä isä. Voihan olla, että tulee muutakin - tiistaina sen näen. Todennäköisesti meitä kuitenkin patistellaan tiivimmille käynneille perheneuvolaan. Tällä paikkakunnalla tehdään kovasti yhteistyötä lastensuojelun ja esim. perheneuvolan kesken.

 

Lisään vielä, että kyseessä oli ehkä 20 minuutin puhelu päivystykseen, joka on auki 24h vuorokaudessa. Toki päivystäjän täytyi kirjoittaa raportti ja siihen meni aikaa. Mutta en usko, että me kuormitamme lastensuojelua turhaan. Siten, että todellisessa hädässä olevien lasten asiat jäisivät hoitamatta.

Itseäni ärsyttää eniten se, että mieheni ei ilmeisesti tajua tekevänsä väärin, kun minua haukkuu. Hän ei koskaan pyydä anteeksi. Jos minä satun joskus moittimaan häntä, pyydän aina anteeksi. Mutta hän ilmeisesti katsoo olevansa niin paljon minun yläpuolellani , että hänen ei niin tarvitse tehdä.

5.12.2013
odottaja
odottaja

Ja vieläkin pelkään pahoin, että tuo lastensuojelun asiakkuus ei mene niinkuin kaavailet... koska jos ne sossutädit on järkeviä, ne ymmärtävät myös sen, että jos ihmisellä on koko elanto menossa jalkojen alta, niin tottakai siinä voi olla hermot kireällä puolisoa kohtaan... ja toisaalta lastensuojelu on lastenjuttuja varten ei parisuhdeongelmia varten pääasiassa, kyllä siihen pitäisi tuollaisten kärhämien hoitoon olla joku muu taho... olet kertonut että miehesi on lapsiaan kohtaan hyvä kuitenkin?

5.12.2013
mumx2
mumx2

No nuo psykiatrisella sairaanhoitajalla käynnitkin, ne tulisi tulla ihmisen omasta tahdosta ja että henkilö näkee että hänellä on tarvetta siihen. Missä menee raja sille että on tarve tuollaiselle toimelle? Jokaisella ihmisellä on vääriä käytösmalleja, joita joutuu työstämään.

Ajattelen sitä tässä, että miltä sinusta tuntuisi, jos sinne psykiatriselle sairaanhoitajalle passitettaisiinkin miehesi toimesta sinut? Ihmissuhteissa pitäisi osata jollaintavalla myös myötäelää toisen tunteita. Olet itse kertonut että miehelläsi on stressiä aika isojen asioiden kynnyksellä ja siihen nojaten... miehesi käytös, josta kerroit(en tiedä mitä muuta taustalla voi olla kuin se mitä kerrot täällä), on ihan normaalin rajoissa. Kuitenkin olet kertonut myös, että miehesi on pyrkinyt parantamaan tapojaan ja näin on tapahtunutkin, ei elämä ja toinen ihminen muutu tuosta vaan, vaan asiat voivat olla vuosien prosesseja... mutta kyllä ihminen joutuu työstämään aika usein näitä ihan itsekseen... tietenkin jos miehesi on myös sitä mieltä että tarvetta on näitä asioita lähteä puimaan myös jonkin kolmannen osapuolen kesken, niin tottakai sitten se on hyvä toimi... mutta onko miehesi samaa mieltä kanssasi, vai oletko toista pakonomaisesti viemässä tuollaiseen? Se on se pointti jota tulisi miettiä. Ensin keskustelu toisen kanssa, ennen kuin lähtee itse hutkimaan ja touhuamaan, eikä toimia ikäänkuin "kavaltaen" toinen. Se on yksi parisuhteen peruspilareista että toinen voi luottaa toiseen ja HÄNEN TUKEENSA.

5.12.2013
mumx2
mumx2

Kiitos kaikille vastauksista. Ajattelen, että tuolla lastensuojelussa miestä ohjataan hoitoon. Eli meillä tod.näk. alkaa lastensuojelun asiakkuus, ja yksi toimi on miehelle annettavat mielenterveyspalvelut. Esim. käyti psykiatrisen sairaanhoitajan luona kerran kahdessa viikossa. Luulen, että ilman ensi tiistain käyntiämme lastensuojelussa hän ei sairaanhoitajan puheille hakeudu. Vaikka stressi varmasti on sen mukainen.

5.12.2013
odottaja
odottaja

Entäs jos hänen mielestä oli väärin viedä lapsi "töihin" äidin ollessaan kotona? Saatan tässä loukata, mutta niinkin asian voi nähdä. Kun joku kohtelee huonosti, on itse vedettävä raja, että kuinka huonosti sitä antaa itseään kohdella. Ja kaikenlaisnen käytös on aina seurausta jostakin, joten parasta selvittää, miksi hän toimii sinua satuttavalla tavalla.

5.12.2013
ms32
ms32

Henkilökohtaisesti tulee mieleen... että entä jos pahennat tilannettasi itse, kun otat viranomaisiin yhteyttä kovin herkästi... vai oliko riidassa kyse fyysisestä tai psyykkisestä pahoinpitelystä? Silloin on aika soittaa lastensuojeluun... mitä jos kaikki riidat puitaisiin viranomaisten kesken? Ei kaikkia ylilyöntejäkään voi hoitaa viranomaisten kanssa(kuten haukkumiset)... se voi myös aiheuttaa katkeruutta teidän parisuhteeseen, jos joka käänteessä asioita puidaan ulkopuolisten viranomaisten taholta... ennen kaikkea mietin, että se voikin loppupeleissä kääntyä sinua itseä vastaan... ja tämä on tarkoitettu apua tarkoittavaksi neuvoksi, koska vähän huolestuttaa...

4.12.2013
mumx2
mumx2

Odottaja... joka suhteessa voi olla vaikeita aikoja, joita pitäisi ratkoa perheen sisällä, niihin pitäisi löytää voimavaroja siitä suhteesta mikä on... pienet nahistelut, ei niitä voi piilottaa lapsilta ja yleensäkään elämää lapsilta... tärkeintä on miten reagoi asioihin, annetaanko anteeksi ja onko kaiken päätepiste sopu.

Ja tietenkään ei ole oikein, että mies haukkuu tyhmäksi yms. vaan ihan täysin väärää reagointitapaa... mutta ehkä kannattaisi enemmän puhua miehen kanssa kahdestaankin, ilman järjestettyä tilaisuutta, vaikkakin siitä varmasti on oma hyötynsä ollut, niin toisen tuntemiseen tarvitaan molemmin puolista ymmärtämistä ja myötäelämistä.

Voi olla suhteita joissa puolisot tuskin koskaan riitelevät, mutta ei ole epänormaalia että riidellään... riidan vakavuusasteesta riippuen, ei riitaakaan pidä piilottaa jonnekin piiloon... tietenkään ei pidä hyväksyä myöskään mieheltä äidin halveksuntaa yms. mutta mielestäni lastenkin tulisi oppia, että pienet erimielisyydet voivat kuulua normaaliin elämään ja kaikesta sovitaan... lapsilta piilotetut riidat, eivät todellakaan jää piiloon... kuka voi riidellä täysin hiljaa, ehkä mököttämällä kenties... mutta onko sekään jokin oikea tapa hoitaa parisuhdetta :) enkä tarkoita riidan hyväksymisellä mitään täydellisiä ylilyöntejä tai perhehelvettiä, mutta en ainakaan kertomuksesi perusteella sellaista käsitystä saa että niin huonosti olisi asiat...

4.12.2013
mumx2
mumx2

Ei työkiireet tai työstressi ole mikään syy tuollaiseen!

4.12.2013
carata
carata

Kisu8: käymme kyllä perheneuvolassa kerran kuussa. Nyt aikoja on ollut vähemmän. Ongelma vain on se, että tuo nälviminen tapahtuu aina iltaisin tai viikonloppuisin, jolloin perheneuvola on kiinni. Eikä siellä ole mitään puhelinpäivystystä. Lastensuojelussa päivystetään 24h vuorokaudessa.

Sukulaisille soitin aiemmin, mutta mielipiteet ovat niin kovasti miestäni puolustavia: "Kun sillä on hermot niin kireellä työasioiden takia." Aina pitäisi vain ymmärtää ja ymmärtää.

4.12.2013
odottaja
odottaja

Voih. Harmi, ettei miehesi kai ymmärrä, että aiheuttaa sulle pahaa mieltä sanomisillaan. Tai sitten kuvittelee olevansa hauska. Joku tuossa sanoikin, lapsiinkin tuo varmaan vaikuttaa. Mitkä tavat he siis oppivat ja tulevatko joskus puhumaan noin kavereilleen. En tiedä, auttaako samanlainen kohtelu takaisin tai se, että otat asian puheeksi, mutta ei tollaista kenenkään pitäisi kestää.

4.12.2013
carata
carata

Taikatyttö: voimia sinulle raskauden loppuvaiheeseen. Ja Misukalle: kiitos vastauksesta.

4.12.2013
odottaja
odottaja

Todella ikävää! Olen itse yrittäjä ja tiedän kyllä kuinka hermoja raastavaa on jos talousasiat on päin honkia ja meillä miehellä kanssa hieman huono työtilanne ja hänkin toisinaan aika allapäin, joten silloin kun tulin raskaaksi, niin oli aika stressaantunut, kun tiesi, että talousasiat ei ainakaan parempaan suuntaan mene kun jään äitiyslomalle ja vuosi on yrityksen suhteen ollut tosi huono ja mies on joutunut hoitamaan suurimman osan asumismenoista, kun minulla ei varat ole riittäneet kuin nipinnapin yrityksen pyörittämiseen. Nyt jäin juuri lomalle ja sen puolesta nyt helpottaa, että yrityksen kulut on saatu ajettua alas, kun toiminta loman ajaksi on 95% katkolla ja nyt ainakin on säännölliset tulot, kun kela maksaa minule palkan.

Suhde meillä kaikesta huolimatta on pysynyt hyvänä ja vauvan odotus kyllä parantaa tilannetta omalla tavallaan. Mutta olen toisinaan myös ollut pahalla tuulella siitä, että mies on vaatinut minulta kamalan paljon, vaikka olenkin raskaana ja raskausoireet ovat olleet huomattavasti vaikeammat kun edellisessä raskaudessa ja jouduin vähentämään loppuakohden paljon töitä. Silti tuntui, ettei mies ymmärrä täysin tilannettani ja saattaa ensin todeta, että minun pitää levätä ja samaan hengenvetoon alkaa kyselemään koska teen sen ja tämän asian... Nyt kun alle 4 viikkoa laskettuun aikaan ja lääkärissä sanottiin, että vauva voi tulla koska vain, niin ensimmäisen kerran mies tajusi tilanteen. Tähän asti on vain laskenut päiviä sinne vuodenvaihteeseen, kun on olettanut, että menee kuitenkin yliajalle ja vasta tammikuussa syntyy... Ja jos olen puhunut muuta, niin on vain olkaa kohauttanut ja kuvitellut, että minä vain ylireagoin... Mutta ei hän näköjään ole yhtään ymmärtänyt, kuinka kipeä olen ollut jo raskauden puolivälistä asti :( Mutta ainakin nyt lääkärin puheeseen uskoi!!

Zemppiä teille, toivottavasti saatte välinne paranemaan ja mieskin ymmärtää, ettei mitä vain voi suustaan päästää. Stressaavaa aikaa hänelle varmasti ja on luonnollista, että hän purkaa pahaa oloaan sinuun, mutta rajansa kaikella kuitenkin! Huono parisuhde ei ainakaan helpota hänen yrityksensä tilannetta! Päinvastoin, jos asiat ovat jo konkurssin partaalla, niin hyvät ihmissuhteet ainakin helpottavat oloa, vaikkeivat tilannetta muutakaan. Ja ainakin auttaisi pitämään pään kasassa, ettei romahtaisi koko ihminen yrityksen myötä. Miehesi ei taida ymmärtää, että tarvitsee tukeasi kahta kipeämmin juuri nyt, mutta on vaikea tukea toista, jos toinen ei päästä lähellekään ja kaiken lisäksi vielä haukkaa ja soimaa, jolloin on hyvin vaikea saada mitään kontaktia toiseen.

4.12.2013
Taikatyttö
Taikatyttö

Varmasti suututtaa tuollanen käytös. Asiatonta ja ala-arvoista. Vaikka kuinka itseä rassaa huono tilanne niin silti ei pidä ryhtyä ilkeäksi.

Huonoa mallia mies antaa lapsille, että kuinka äitiä kohdellaan. Varmasti voivat ainakin ukollesi puhua ettei tuollainen malli tee lapsille hyvää. Onko sillä sitten vaikutusta, onkin eri juttu.

4.12.2013
misukka
misukka
3 years, 6-month-old toddler
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...