vauva kateus

Kauhean ahdistavaa aikaa elämässä tää alkuraskaus. Isoin ahdistus johtuu ehkä ystävästäni jonka oletin olevan tukenani, mutta onkin niin kateellinen raskaudestani, että taitaa välit olla pian kokonaan poikki. Eli kaikki lähti siitä, että kihlattuni kanssa oli vakavia parisuhde ongelmia liittyen raha tilanteeseen ja mieheni viime kesän juomiseen. Kun saimme vähän ongelmia ratkaistua olinkin yhtäkkiä raskaana. Olimme aiemmin yrittäneet saada lasta joten ei aivan shokkina tullut, mutta yllätys oli melkoinen ajankohtaa ajatellen (olimme noin vuoden yrittäneet kuitenkin). Ei siinä muuta kuin miehen kanssa asiat puhumaan kunnolla ruotuun.  Sitten piti kertoa parin viikon päästä kaikkein läheisimmille iloiset uutiset. Ja ihmettelinkin ystäväni reaktion latteutta kun kerroin raskaudestani. Olimme kuitenkin yhdessä puhuneet paljon toiveistamme saada lapsia. Hetken päästä vasta ymmärsin että ystäväni on niin kateellinen ettei voi olla edes ilonen puolestani. Hän on juuri viime kesänä mennyt naimisiin (olin kaaso) ja hää matkan jälkeen lopetti e-pillerit, ja oletti tulevansa samantien raskaaksi. Näin ei vielä(kään?) ole kuitenkaan tapahtunut näinä n. neljänä kuukautena. Joten hän ei puhu oikeastaan mitään muuta kuin pakollisia asioita enää minulle, emmekä käy enää kahvilla. Kuulin vieläpä hänen sanoneen yhteiselle tutulle ettei minun olisi pitänyt saada lasta vaan hänen. Perusteluna että minulla ja miehellä on ollut ongelmia, kun hän taas on naimisissa.  Joten minulla on yksi ystävä jäljellä jonka kanssa voin puhua raskaudestani mutta mekin näemme harvemmin kuin kerran viikossa. On melko yksinäistä:( tähän vielä päälle stressaava vuorotyö, keskeneräinen muutto ja raskauden mukana tullut väsymys ja pahoinvointi. Onko vinkkejä miten saisin stressiä edes hieman lievennettyä? Muilla samoja ongelmia?

2.12.2013
nuppu_87
nuppu_87

Itselläni on sellainen tilanne että siskoni on kateellinen raskaudestani. Silloin kun kerroin hänelle hän kyllä kuulosti iloiselta vaikka tilanne ei muuten ollutkaan kovin hyvä (erottiin mieheni kanssa),hän sanoi itse että ei tiedä voiko olla niin onnellinen puolestani koska hän ei ole tullut raskaaksi. Kunnioitan toki sitä, että hän sanoi asian suoraan ja olen yrittänyt etten hirveästi keskustele vauva- asioista hänen kanssaan, jottei hän loukkantuisi tms.

Noh kuitenkin, silloinen puolisoni oli keskustellut meidän suhteesta siskolleni ja kertonut asioita mitä itse en tiennyt. Yritin koko kyseisen eroviikonlopun ajan tavoittaa miestä, mutta hän ei vastannut eikä ottanut yhteyttä. Tästä totesin että miestä ei paljoa siis kiinnosta, MUTTA siskoni oli hänelle sanonut että älä ota viikkoon minuun yhteyttä (!?!) Tämä on oikeastaan selvinnyt minulle vasta lähiaikoina. Mies edelleen on yhteydessä siskoni kanssa ja keskustelee ties mistä asioista, vaikka olen pyytänyt siskoani olla puuttumatta siihen.(Asia ei minua häiritsisi jos he puhuisivat jostain muusta kuin minun asioistani) Sitten siskoni saattaa soittaa minulle ja kysellä olenko tavannut ko miestä ja keskustellut hänen kanssaan. No enpä ole. Viimeksi kun näin kävi ja sanoin siskolle taas että älä puutu tähän asiaan,- mielestäni miehellä ei ole mitään oikeutta tunkea elämääni takaisin näin muutaman kuukauden jälkeen erosta, koska ei silloin voinut eron aikana asioita kanssani selvittää ja koska hän myös ilmoitti että minä olen ollut ainoa joka lapsen on halunnut- Siskoni ilmoitti minulle että en kykene huolehtimaan tulevasta lapsestani ja minun kannattaisi keskustella jonkun kanssa etten pärjää. No anteeksi vaan, mutta en ole väittänytkään että yksinhuoltaja arjesta tulisi helppoa, mutta mitä hittoa menisin kenenkään kanssa keskustelemaan, kun lapsi ei ole vielä syntynyt edes ja neuvolastakin luvattiin että jos apua sitten tarvitsen niin se onnistuu neuvolan kautta pyytämällä? Siskoltani tuntuu muutenkin kaikenlaisia kommentteja "ohimennen" tulevan  ja lähinnä tuntuu siltä, että hän yrittää ajaa itsetuntoni alas. Yritän antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta jotenkin tilanne kuitenkin häiritsee. Yritin siskolleni kertoa että en koe hänen sanomiaan asioita kovin mukavina ja halusin myös selvittää että mihin hän perustaa väitteitään, ainoa vastaus mikä oli hän sanoi etten saa syytellä häntä mistään että ajan hänet vain pois elämästäni? ööh??

En tiedä onko hän loukkantunut siitä kun hän kysyi että kenestä tulee kummi, niin sanoin että pyydän paria kaveria, kun kuitenkin sisarukset on jo tätejä ja enoja että lapsi saisi mahdollisimman suuren tukiverkoston.

10.1.2014
Paula265
Paula265

Kiitos kaikille kannanotoista. Luulen etten enää jaksa ymmärtää ystävääni kun tietää että minulla on muitakin huolen aiheita. Olen huomannut että elämänmuutokset näköjään selvittävät oikeat ystävät. Ja huomasin että yhtä ystävääni oikeasti kiinnostaa minun kuulumiseni. Tämä kateellinen ei ole edes yhtä rupattelu tuokiota vaivautunut tähän mennessä kanssani viettämään, joten en enää pidä kyseistä ihmistä ystävänäni. Olemme toki väleissä, pakkokin kun hän on työkaverini myös. Joten hän myös tietää että olen tällä hetkellä sairaslomalla liiallisen stressin takia. Eikä silti edes kysy mikä minua stressaa. Onneksi sentään yksi ystävä pysynyt ja saan edes sillointällöin kävely seuraa. Iso kiitos hänelle!

4.1.2014
nuppu_87
nuppu_87

Tsemppiä sinne! Itse olen syyllistynyt samaan kun kaverisi kun hän tuli raskaaksi ja itsellä oli ollut vauvakuume jo kauan. Ymmärrän teitä molempia ja minulla meni pari kk sulattaa ystäväni raskaus. Mutta kun "alkujärkytyksestä" selvisin olin onnellinen ystäväni puolesta ja nyt hän onkin oman lapseni kummi :) älä menetä uskoa ystävääsi, hyviä on vaikea löytää :)

3.12.2013
Zhenei
Zhenei

Onnea odotuksestasi.

Ystäväsi on pettynyt itseensä ja kroppaansa kun raskaus ei ole hällä tullutkaan ovin helposti. Ei ole tullut teilläkään helposti jos vuoden olette yrittäneet. Yritä muistella miltä itsestäsi tuntui katsella raskaana olevia noin puoli vuotta taaksepäin.

Se raskauden odotus vaan tekee tosi kipeää. Etenkin jos yhtään tuntuu siltä että tuon nyt ei ainakaan pitäisi lasta saada, johtui se tunne mistä tahansa. Mulla teki tosi pahaa tuossa syyskuussa kun kuulin että naapurin emäntä on taas paksuna. Niiden ei pitänyt enää tehdä enempää ja mulla oli vajaa vuosi siitä kun menetin omani rv 19+0. Eli MUN pitäisi se lapsi saada eikä niiden.

Pikkuhiljaa alan päästä irti kateuden tunteista raskaana olevia kohtaan mutta joka kerta kun menkat alkaa, se on isku sydämeen. Ja itken pari päivää tätä tilannetta. Kysymys MIKSI? pyörii päässä yhtenään. Miksi muille, muttei meille. Vieläkään.

En halua, että joku mun kavereistani ajattelisi että en ole oikea ystävä vain koska mulla on vaikeaa kestää tämä tilanne. Tuntuu tuo kisun kirjoittama todella todella pahalta. Ettei ole sen vertaa ymmärrystä toisen lapsen tuskaa kohtaan...

3.12.2013
misukka
misukka

Keskity itseesi, että sinä voit hyvin. Kun sinä voit hyvin, niin vauvakin voi hyvin ja se on kaikista tärkein asia. Ystäväsi saattaa tarvita vähän aikaa asian sulatteluun, vaikka aika tökeröä on puhua toisaalla että hänen kuuluisi olla raskaana eikä sinun. Omasta kokemuksesta muistan, kun sain KM:n, niin en halunnut kuulla enkä nähdä muiden raskauksia tai vastasyntyneitä lapsia. Tuntui epäreilulta että miksi muut, enkä minä.. Kuitenkin lopulta (melko pian) järki voitti itsekkyyteni ja olin todella iloinen siitä, että on kauniita lapsia ja kauniita pallovatsoja. :) Ja nyt itselläni on kaunis poika, tuntuisi kurjalta jos joku vihaisi minua sen takia..

3.12.2013
ribery
ribery

Mie tiedän omasta kokemuksesta et vauvakuume se on semmonen ettei kertakaikkiaan voi olla tekemisissä kenenkä raskaana olevan kanssa. Ei sillä että se välttis olis pelkästään kateutta. Se vaan tekee niin kipeetä et tuntuu ku joku rutistais sydäntä kasaan rinnassa jos näkee raskaana olevan. Se on vaan itsesuojelua ottaa sillon välimatkaa raskaana oleviin. Koitin tällä vaan avata sun ystävän mahollisia fiiliksiä, ei hän henk.koht. suhun ota etäisyyttä, vaan sun raskauteen. Muuten mie en osaa oikein auttaa kun olen niin oman tieni kulkija. Mie en ite sellasta ihmistä maailmassa keksikkään jonka kanssa jaksaisin joka viikko nähdä. Toisaalta en kyl ehtiskään. :D

Mut suuresti onnea sun odotukseen! Onhan sulla kuitenki mies jonka kanssa jakaa raskaus. :) Tosi hieno juttu että saitte asiat kuntoon. :)

2.12.2013
Sralla
Sralla

no jos on kauhee pahoinvointi niin hae sairaslomaa vaan, ite olin 3kk saikulla kun en vaan kyenny muuta kun makaan sängyssä ja oksentaa. Ja voin lohduttaa sillä et vauvan myötä voit saada paljon uusia ystäviä, kaikista vauvakerhoista ym ym ja odotusaikana jos on jotain vanhempainvalmennuksia tms. niin sieltäkin niitä saa.

2.12.2013
Lintu4
Lintu4

Voih. Tosi kurjaa, että ystäväsi ei voi iloita kanssasi raskaudesta. Tavallaan ymmärrän häntä, sillä jos itsellä ei onnistu, voi kaikkien muiden vauva uutiset nostattaa v-käyrää. Silloin pitäisi kuitenkin uskaltaa iloita ystävän puolesta ja osoittaa oma harmitus sivulauseena, esim.voi kumpa meillekkin tulisi pian vauva. Mököttäminen ja välttely on turhaa. AINA pitäisi voida iloita toisen raskaudesta. Ehkä ystäväsi ymmärtää parin kuukauden sisään virheensä ja ilmoittaa haluavansa kanssasi esim.vauvan vaate ostoksille?

2.12.2013
carata
carata
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...