niin ja jaksuja tietenki.. toivotaan että vointi kohenee

Jes siness!! ihanaa kun joku muuki sanoa paukauttaa ku ketuttaa

Mulla viikkoja nyt kasassa tasan 36, ja mä yrjösin viikoille 20-22 asti.. ja tää on 4 lapsi ja ekaa kertaa sellanen olo :/ Luulin oikeesti kuolevani. Hommasin ne pahoinvointirannekkeet nii ne helpotti kyl huomattavasti. Mulla oli ne suihkussakin ettei vaa tulis paha olo :D

Ai nii.. Sinessille oikein paljon jaksamisia, äläkä muuta ulosantiasi, vaikka toiset siitä (näköjää) loukkaantuis.

Mua rupes vaa naurattaa koko ketju xD
En ees tiiä mitä tähän pitäis sanoa ja missä sanamuodossa, joten jätän sanomatta mitään muuta. Kuitti! :D

Ps. Kävin sitten hakemassa TAYS:sta elämäneliksiiriä tipasta. Että siinä ne mun "turhat" valitukset. Suolat oli pudonnut alarajan alapuolelle ja nyt ei muuta kuin toivota että auttaa tiputus ja Osmosalin juominen kotona.

Ohhoh.. enpä odottanut tämmöstä tannerta tänne. Joo mä sanon aika suoraan asiat. Huumorilla höystettynä. Monet jää haukkono henkeensä silmät ymmyrkäisinä, kun mä räkätän nurkan takana. Ei elämästä selviä ilman (mustaakin) huumoria. Mua vituttaa suoraan sanottuna tää pahaolo. Mua ei vituta Eino. Vaikkei Einoa olekaan yritetty tai suunniteltukaan. Mulle on vaan tapahtunut ihan liikaa ihan liian pienessä ajassa. Erosin 3kk sitten, päädyin yhteen nykysen miehen kanssa ja pam. Raskaana. Viikko ennen raskautumista alotin unelmatyön. 4kk kestävän työharjottelun. Tein testin ja nyt neuvola tutkii raskaana olevan soveltuvuutta hitsaustyöhön. Ja ei, mulla ei ole mahdollisuutta kuin jäädä työstä pois. Ne kaavailee koko odotusajalle erityisaitiyslomaa ja sitä vitun pientä rahaa -arg-. Kyseeseen ei tule ns. alan vaihto hitsarista sahaajaksi, kun on tarkoitus olla hitsaaja. Ei leipuri.

Ja ihmettelen jos joku sai idean abortista lauseen Eino akvaariossa myötä. En ikimaailmassa pystyisi aborttiin. Mutta jos pystyisin, istuttaisin alkion isäänsä ihan vaan kostoksi tästä jumalan luomasta olotilasta. Ja koska isä ei sitä ottaisi, olisi vaihtoehtona terraario. Joo.. sanoin tekstissä akvaario. Huumoria sekin. Sitä mustaa sellaista.

Miksi täällä pitäisi kaunistella kaikki sanomansa, eikä esiintyä omana persoonanaan? Voi hitsi sentään, kun tää paha olo vie must amehut. Mutta kaippa se päivä tästä vielä kirkastuu. Viimestään 34 viikon kuluttua. Ja perään kaikki syrämet. Ja paskat. Olo on ihan kuollut. Autoa en voi ajaa, kun en pysy tolpillani. Olen yh-äiti ja Einon isä asuu joo ihanan 36 kilsan päässä ja sillä on omatkin lapset. Käyrä on korkeella, kun ei pysty tavallisiin arjen asioihin. En pysty edes sinnittelemään siellä töissä, kun näen vain mustaa silmissä ja kuljen kaksin kerroin. Mulla on lupa valittaa, vaikka joku toinen ei saisi lasta. Helppo niiden on ns. sanoa, että ottaisin tuon olotilan koska vaan, kun eivät tiedä mitä tämä on. Minä itse en koe itseäni sen verran vahvaksi, että kokisin tätä enää Einon jälkeen. 2 aiempaa lastani olen synnyttänyt ilman kivunlievityksiä ja sekin on helpompaa kuin tämä. Mä olen vihainen pelkästään perusflunssassa, kun on paha olla. Tää on kuin oksennustautia ilman kuumetta. Ja miksi mä puolustelen sanojani teille? Toiset ei jakssanut kuin hörähtää ajatuksissaan tekstilleni, kun toiset haki terapeutin seurakseen.. toi muija pyytää tappaan ittensä kun on eka saattanut itsensä tohon tilaan. Sekin oli vaan musta letkautus. Mut tuntevat ihmiset kuulee sitä useinkin. Milloin pitää leikata pää irti tai laittaa kuula kalloon. Se on vaan stressiin liittyvä letkautus ilman mitään tarkoitusperää. Kuvaillen vaan sitä, että helvetti kun nyt oikeesti tekee pahaa ja mä en tykkää.

Mä edelleen menetän mun työn ens viikolla. Mieskin itseasissa lähti viime yönä kun purin sille stressiä. Saanko siis kasvattaa Einon yksin? JA tämä selkä. Selästä kärsin jo kuopuksen aikaan viikosta 11 lähtien. Huippaus, silmät pimeenä ja oksennushissi 24/7. Joo tulkaa ottaan tää olotila, kuka vaan haluaa. Mutta älä sit inahda yhtään. Äläkä ainakaan iloitse ettei lapsettomat suutu.

BTW: Miksi lapsettomat edes lukee näitä? Kiusatakseen itseään? Tsemiä. Mä itse mielestäni sanoin jossain toisella palstalla, että mua hävettää kun raskaudun näin helposti. Itkin äidilleni, että koen vääryyttä lapsettomia kohtaan. Miksi toisille on tämä lahja luotu ja toiset ei saa mitään? Ei ole mun vika, joten lopettakaa se kivittäminen, ettei Eino putoo kärrystä. Kiitos ja kumarrus. Yritin hillitä, mutta ärsytys kasvaa vaan.

Mun mielestä koskaan ei saa ajatella, että miksi noi saa ja miksi joku ei saa. Jotkut ei halua tehdä edes lasta. Jotkut haluaa monta. Mä uskon, että kaikelle on tarkoitus. Jos minä ja mieheni ei oltais saatu omia, olisin ollut valmis adoptoimaan tai sitten tyytynyt elämään ilman lapsia. Meilläkään ei kiertoja laskettu, mutta meilläkin meni melkein 1,5v ennen kuin tyttö ilmoitti tulostaan. Kamalaa aikaa se oli. Joskus sitä mietti, että jos ei saadakkaan lapsia. Aina täälläkin on iloittu toisten raskauksista.

selvennyksenä mumx2lle että ihan yleisesti puhuin, en tarkoittanut ketään tässä ketjussa :)
tuossa sun tilanteessa ehkä just sen kaverin pitäisi miettiä että olisiko kiva jos sun reaktio olisi sama, kuin hänen, jos hän ilmoittaisi raskautuneensa. Että viilentäisit välit etkä kykenisi olemasn onnellinen toisen puolesta, ei se mun mielestä ole kaveruutta ollenkaan.

ja kuten sanoin, niin oikeus on tuntea suuttumusta siitä, et toinen ei osaa iloita sun puolesta ihan yhtälailla kun toisella on oikeus tuntea kateutta tai katkeruutta siitä et miksi tuo enkä minä :)

mä en ole ikinä tuntenut semmoista pakonomaista tarvetta saada lapsi. Tätä toista yritettiin melkein kaksi vuotta, mut ei laskettu kiertoja tmv. Kyllä se vähän kirpasi kun ei näy eikä kuulu ja toivo alkaa mennä, vaikka samaan aikaan uskookin että tulee sit kun on tarkoitettu ja yrittää keskittyä elämässä muihin asioihin, joita onneksi on niin ettei ajatukset jääny pyörimään ympyrää sen keskelle.

Ja kirpaisi kun kaverit ilmoitti raskaudestaan, ja heidän lapset sai pikkusisaruksia, mut ei niin pahasti et olisin ajatellut että miksi tuo enkä minä. Aidosti ja sydämestä olin heidän puolestaan iloinen, joten jos joku mulle nyt sanois että miksi te saatte toisen vaikkette "tosissanne" tai samalla antaumuksella yrittäneet mitä he on yrittänyt, niin voisin mieleni siitä pahoittaa ja siitä valittaa. :)

Oli pakko lukea ketjua, kun täällä olikin tälläinen keskustelu! Mä itse otin juurikin niin huumorilla tuon kirjoituksen, kuin se voi vain ottaa. Kyllä muakin pänni, kun raskaus testin jälkeen alkoi melkein heti kamala pahoinvointi, joka kesti aamusta iltaan! Sitten närästys, sitten kamalat päänsäryt. Diagnoosiksi migreeni. Sen jälkeen alkoi huimaus ja selkäkivut. Nyt suht ok olo, mutta laskettuun aikaan enää 11viikkoa! Odotettavissa on siis pian lisää selkäkipua, liitoskipuja, ehkä masun kutinaa jne. Ainiin! Täällä myös kärsitään hormonien aiheuttamasta suunympärysihottumasta, joka näyttää pahimpina päivinä mieheni mukaan siltä, kuin olisin epilatorilla poistanut viikseni!? Hienoa. Mitähän sis muut ajattelee. Kyllä täälläkin siis pahoinvoinnin pahimpina päivinä mietittiin, että tämä on viimeinen lapsi, ei enää ikinä, mutta sitä hoettiin myös kun edellistä mentiin synnyttämään. Lapsi on aina ihana asia, enkä itse voisi aborttia tehdä! Silti harmittaa, miksi toivotun lapsen kanssa äideillä on pahoinvointia ja närästystä ym muuta mukavaa. Miksi jotkut äidit ei kärsi mistään vaivoista, miksi osalla kasautuu heidänkin vaivat.

Pyydän anteeksi käytöstäni ja jos loukkasin niin aloittajaa, kun jotain muuta. Valitettavasti minunkaan hermot eivät aina kestä ja minusta on pikkuhiljaa alkanut tulemaan tälläinen katkera ämmä, joka ennen oli aina positiivinen ja kannustava muita kohtaan. Välillä tuntuu epäreilulta, kun toiset raskautuvat parista kierrosta ja itse ei, sitten millään.

Aloittajan kirjoitustyyli vain on sellainen mikä ärsyttää, vaikka ei varmasti sillä mitään pahaa tarkoita. Tietenkin kaikki saa kertoa mielipiteensä, mutta minun oli tämä ja kukaan ei varmastikkaan ole kaikkien kanssa samaa mieltä.

Eipä mulla enää lisättävää.

Oho, täällähän tapahtuu...

Ymmärrän molempia puolia, että pitkään lapsettomuudesta kärsineistä tuo aloittajan kommentti tuntuu pahalta mutta itse myöskin 24/7 pahoinvoinnista kärsineenä johon edes oksu ei tuonut helpotusta, se oksu vaan pyöri tuolla kurkussa jatkuvasti, käsitän, että hetkellisesti v-käyrä nosti päätään kun pahaan oloon ei saa helpotusta millään ja vielä selkäkin paukkuu kaupantekijöisiksi heti alkuunsa. Ei se vaan ole kivaa vaikka se odotettu lapsi onkin tärkeä eikä siitä luopuisi mistään hinnasta.

Varaan siis itsellenikin oikeuden valittaa pahasta olosta jos se kovin pahaksi yltyy aikanaan jos uusi mahdollisuus saadaan. Siksi olen itsekin sanonut, että täytyy vielä kerran (ainakin) se paha olo sietää jos kolmas lapsonen saadaan. Kolmasti olen pahan olon kärsinyt ja viimeisin turhaan kun palkintoa siitä ei saanutkaan.

Olkaamme siis kaikki oikeutettuja valittamaan edes hitusen siitä onnesta joka masussa myllertää.

Ymmärrän hyvin lapsettomia, mutta itse ainakin otin suht huumorilla (vaikka karskia tekstiä) aloituksen. Itse olin kaikkea muuta kuin hyvin voiva raskausaikana, ei juuri pahoinvointia, mutta muuten monia vaivoja joita en nyt ala luettelemaan. Valitan muutenkin aika helposti, joten raskaana olin varmaan superihana:)! Mutta kyllä tuo pieni rakas oli kaiken sen arvoinen ja huonoina hetkinäkin vaan ajattelin, kuinka onnellinen saa olla, kun on pieni tulossa! Kuulostaa ehkä naurettavalta, kun tiedän, että moni joutuu yrittämään vuosia, mutta kyllä meidän yritysaikana menkat oli inhottavin asia koskaan! Tosin viimeisten menkkojen aikana olikin tärpännyt! Paljon jaksamista kaikille raskautetuille pahoinvoinneissaan ja vaivoissaan ja paljon rakkautta yrittämiseen teille, jotka joutuu odottamaan epäreilun kauan!!!

Olen riun kanssa samoilla linjoilla ettei sitä voi olla poliittisesti korrekti joka suuntaan ja koko ajan. Mun mielestä jokaisen pitäisi katsoa peiliin ja miettiä myös siltä toiselta puolelta. Jos lapsetonta onnistaa ja lapsi saadaan alulle, niin olisitko onnellinen ja haluaisit kuuluttaa sitä maailmalle? Todennäkösesti, niin voisitko itse sitten siinä tilanteessa lapsettoman seurassa hillitä iloasi tai jättää se kokonaan näyttämättä? Tarvitseeko? Miksi toisten tarvitsisi sinun ollessasi ruudun toisella puolella niin tehdä, jos itse et ole valmis samaan?

 

Tämä siis siksi, kun yleensä vähän kuljetaan varpasillaan lapsettomien seurassa ja he voivat siitä katkeria olla ja "miksi tuota onnisti mutta minua ei". Ja sitten taas ovat itse samassa asemassa jos/kun raskautuvat ja joku muu kadehtii heitä. Mahdoton siis miellyttää ja kaikki tunteet kuitenkin on mun mielestä oikeutettuja. Tarpeetonta valittaa siitä miten kaveri pahoittaa mielensä tai hehkuttaa raskauttaan, jos itse tuntee samoja tuntemuksia.

 

Aloittajan esitystyyli ehkä tässä tökkäsi eniten, joskin sekin on mun mielestä sitä sisälukutaitoa että blokkaa turhimmat provot pois ja näkee asian sanamuotojen takana. Itse olen voinut koko raskauden suht hyvin, mutta kyllä se alun pieni pahoinvointi sillä hetkellä oli todella epämiellyttävää, vaikka tiedänkin että moni kaveri kokenut moninverroin pahempana ja heillä kunnon aihetta valittaa, niin kyllä mäkin pikkuykäilyjäni valitin, kun oli niin erilaista kuin esikoisen aikana.

Kyllä muakin tässä risoo kun sanotaan, että " tappakaa mut" ja puhutaan aloituksessa melkeinpä "abortin" tekemisestä. Ei minuun ainakaan tuollainen uppoa sitten millään, vaikka kuinka olisi huumoria.

Jos tulisin joskus raskaaksi niin mieluusti "kärsin" kaiken sen. Pitäisin, vaikka paperipussukkaa mukana mihin voi oksentaa pahoinvoinnin tullessa. Ei haittaa, vaikka kuolemaa tekisin niin olisin iloinen, että sisälläni vihdoin ihminen kasvaisi. Tietenkään kaikki eivät pysty tätä lapsettomuutta olevien kantilta miettiä, jos siitä ei ole itse tarvinnut kärsiä.

Onhan tää lapsonen haluttu ja rakastettu, vielä suuri yllätys ku luulin itekin etten voi saada lasta... Mutta kai sitä ny saa olostaan valittaa ees jossain... Ja kyllä varmaan jokaikine vähä ees valittaa kipujaan ym tuntemuksiaan raskauden aikana... Itellä se ei ainakaa ollu heleppoo!

Sen oon huomannu kyllä kans että kun kirjottaa asioita,esim ihan vaan tekstarilla toiselle,niin nopeesti tulee väärin ymmärretyksi.. Mut mun "huumoriin" ei uppoo tämmönen kirjotustyyli jokatapauksessa.ei maha mittään :)

Tässä alotuksessa ärsyttää ehkä eniten se MITEN asia on tuotu esille.. "tappakaa mut??"

Ite olen kärsinyt neljä kertaa ihan hirveästä pahoinvoinnista kaiken hereilläoloajan pisimmillään puoleen väliin raskautta, vähimmillään viikolle 16. Ensimmäisen raskauden sain iloita ilman oksentamista ja kuvotusta, seurana vain jumalaton 4 kk väsymys. Olihan se kivaa.

Kun oksentaa kauppaan, jostakin hajusta ( esim haisujuusto), autoon,leikkipuistoon, sänkyyn, astianpesukonetta tyhjentäessä jne. Niin eihän se ollenkaan mukavaa ole. Varsinkaan kun seurana on jumataton väsymys.

Silti en oo koskaan ajatellut, että pahoinvointi olis syy olla hankkimatta lasta ja olen pitänyt itseäni onnekkaana, koska meille on kaikki lapset vaivatta suotu.

Jokainen lapsettomuudesta kärsivä olis aivan taatusti valmis olemaan tiputuksessa koko raskauden, pahoinvoinnin takia, jos vain raskautuisi.

Kyllä se helpottaa, viimeistään kun pieni syntyy :)

Itselleni ei oo vaikuttanut oloon mikään tarjolla-oleva apukeino.

No kyllä miusta on lupa valittaa huonoa oloa, ei aina voi olla "poliittisesti korrekti" ja ajatella toisten kannalta. Ettehän työkään aattele aloittajan kannalta että miltä se tuntuu olla oksennus kurkussa 24/7.

Toivottavasti pahoinvointi helpottaa pian ja pääset nauttimaan kasvavasta masusta :)

Mä en oo kärsinyt lapsettomuudesta tms ja oon saanut kolme ihanaa lasta,joista oon kiitollinen ja onnellinen. Silti oon loran,niffen ja arluskan kans ihan samaa mieltä. Ei voi aikuisen ihmisen ajattelua olla tuommonen! En muutenkaan ymmärrä että kun on niin onnellisessa tilassa kun raskaana,että valitetaan joka ikistä kolotusta. Jos jokaseen nipistykseen ei niin kiinnittäis huomioo,ei se odotus monella valittajalla loppupeleissä niin hirveetä varmasti olisikaan. Minä oon "kärsinyt" joka odotuksessa pahoinvoinnit,ei se todellakaan ole maailmanloppu! Keskittäisin tuonkin energian ennemmin siihen et toivoo et kaikki menee hyvin,mikään kun ei ole varmaa.

Kirjoittaja on poistanut kommentit.

Kirjoittaja on poistanut kommentit.

Aiaic, tässä ehkä eniten niitä ihmisiä satuttaa, jotka kärsivät lapsettomuudesta tai ovat saaneet keskenmenon. Kyllä se suututtaa kun tullaan sanomaan, että tappakaa meut kun kärsin pahoivoinnista ja en halua koskaan enää lapsia.

Nämä, jotka kovasti haluavat ensimmäistä lasta, mutta eivät jostain huolimatta niitä saa, niin varmasti olisivat iloisia kun saisivat kokea sen kaiken joskus. Minä ainakin olisin todella onnellinen, että minä saisin kärsiä pahoivoinnista tai kaikesta muusta mahdollisesta vaivoista, kun tiedän että sisälläni kasvaisi ihminen. En valittaisi todellakaan tuollaisesta asiasta, vaikka kestäisi koko raskauden. Olisin ainakin onneni kukkuloilla, että vihdoin saisin sen pienokaisen syliin, mistä ollaan kauan jo haaveiltu.

No ittee ärsyttää lähinnä se miten tosissaan jotkut asiat ottaa... Ite oksensin koko 9kk, ei se hääppöstä ollu ... Ei sitä kukaan sellanen tiiä ees mitä se on joka ei oo sitä kokenu, onneks sai olla kotona! Mutta kyllä sitä ny vielä yhen kerran ainakin vois olla raskaana jos vaan onnistuu :)

mie oon kyl samoilla linjoilla arluskan ja Loran kanssa,mie tekisin mitä vaan et olisin edellisen saanut pitää mahassa tai saisin se uuden mut ei..Yks pahoinvointi sinne tänne vaikka kestäis sen 9kk kuhan saa sen ihanan käärön lopulta elävänä syliin...

Valitettavasti olen samaa mieltä arluskan kanssa. Minäkin olisin todella iloinen, kun saisin kokea sen kaiken edes kerran. Valitettavasti toiset eivät pamahda paksuksi sillä samaisella kerralla, kun kerran käy pistämässä nesteet sisälle.

Anteeksi nyt vain.

Lueskelin edellisen muksun odotuspäiväkirjaa.. Pahoinvointi jatkui hienosti tyyliin viikolle 16 asti. Eli ei se ois kun 10 vikkoa vielä. Tappakaa mut pliis. :D

Jaksuja pahoinvointiin. Toivottavasti ei kestä kauaa.

Mä sanoin kans noin edellisessä raskaudessa. Kolmannen jälkeen ei enää ikinä. Mut pakko vaan se neljäs kerta vielä ainakin jos joskus onnistais.

Kävin ostaan ne rannekkeet.. 21 ja risat tuli hintaa sille.. ja sitten vielä B6-vitamiinia aimo läjäys. Emmä nyt vielä ainakaan oo huomannut tehoa rannekkeista, kun tuntuu että nuo vitamiinit menee hissillä ylös ja alas ruokatorvea ja saa yökkirefleksin toimiin hienosti. Voi olla että sitten vaan hirttelen tuon miehen palleja näillä, niin eipä tuu jälkeläisiä sit enää. Onneks sain tän viikon saikkua tohon selkään, kun lääkitä ei voida. Lääkärikin sanoi että voin sitten miettiä palaanko töihin ollenkaan. Kyseessä 4kk:n työharjottelu hitsausfirmassa. Että onneks ei oo stressiäkään YHTÄÄN havaittavissa tässä ilmatilassa. (Lääkäri muuten naureskeli, kun mun tiedoissa luki muutaman päivä taakse raskauden tilan ja keston määritystutkimuksia ja siitä muutamaa viikkoa taaksepäin näkyi sähkösellä reseptillä ehkäsykierukkaa määrättynä - ei ihan ehditty sitten keirukkaa laittaa vai? Joo ei.)

Nii ja noista seaband rannekkeista, sain kaverilta ne ja kokeilin kaks päivää.. Tuloksena kamalat mustelmat ranteissa ja ihan kosketusarat.. Kannattaa se kokeilla jos auttaa, mutta mulla ne ei toiminu..

Mää oksensin yötä päivää ensimmäiset 13 viikkoa ja olin 4 kertaa tiputuksessakin.. Kyllä siinä meinas usko loppua koko touhuun.. Nyt on viikkoja 18+2 ja vieläki jotkut hajut saa palan kurkkuun, mutta muutamaan viikkoon en oo oksentanu ja on ihana ko ruoka oikeesti pysyy sisällä.. Helppo se on sanoa, että kyllä se helpottaa, mutta 13 viikkoa oksentamista on ihan sieltä ja syvältä! Tsemppiä :)

Mulla ei juurikaan raskauspahoinvointia ollut (kaikki muut vaivat kyllä), mutta oon kärsiny pikkulikasta lähtien matkapahoinvoinnista! Käytiin parilla Ruotsin reissulla mummolassa, kun odotin ja ainoa sallittu pahoinvoinnin poistaja oli seabandit! Toisella reissulla laiva keinu niin, että kirjaimellisesti pyörin sängyssä, mutta nukuin kuin tukki rannekkeet käsissä! Pystyin myös lukemaan auton liikkuessa ja katsomaan kännykästä leffaa, jotka ei ikimaailmassa olis ollu mahdollisia normiolosuhteissa. Rannekkeet maksaa vajaa 20€, mutta mulla toimi!! Sitä en tiedä, että onko se uskosta kiinni:)! Katso netistä kuvia, miten toimivat! Ja jos ne ei auta, voit aina hirttää niillä rakkaasi *****, jotta hän voi jakaa tuskan kanssasi! Jaksuja