huhhuh kaikenlaisia ihmisiä sitä onkin vapaana

Anu Palosaaren teksti parin vuoden takaa eli siis vanha, mutta jotenkin tuli kylmät väreet... Mulla on kerran känniset teini yrittänyt heittää puistossa vaunuja lasipullolla (keskellä päivää) kun satuin vilkaisemaan (ihan normaalisti) sinne päin... lähdin vaan pois.. ja kun olin noin kymmenen ja kävelin äitini kanssa kaupungilla (myös keskellä päivää) niin joku 40v mies tönäisi minua (siis ihan kädellä kunnolla) yhtäkkiä ja pelästyin hirveästi ja äitini huusi pari valittua sanaa miehelle, oliko mies sairas en tiedä mutta tahallinen tönäisy oli enkä ymmärrä miksi kun en edes nähnyt miestä siinä heti... onko muilla samanlaista?? ihan  vaan kyselen kun rupesin eläytymään tekstiin :D.. heh asunpa yllättäen samassa kaupungissa mistä teksti on, eli tre.   "Tapahtumapaikkana on bussi numero 29 keskustasta Linnainmaalle pahimpana ruuhka-aikana eräänä arki-iltapäivänä. Nousen bussiin pienen päiväkoti-ikäisen poikani kanssa. Samalta pysäkiltä bussiin nousee myös keski-ikäinen pariskunta, joka on elämänsä aikana selvästi maistellut muutakin kuin tuoremehua. Istahdamme poikani kanssa bussin takaosaan. Bussi täyttyy väsyneistä työ- ja koulumatkalaisista. Mainittu pariskunta ottaa istuinpaikan pari penkkiriviä meidän takaamme. Matka alkaa kohti Linnainmaata. Pian pariskunnan miespuolinen henkilö alkaa haastaa riitaa. Juoponörinä käy epätavalliseksi siinä kohtaa, kun puhe kääntyy koettuihin vankilareissuihin ja tappamiseen. Isoon ääneen äijä uhoaa vankilatuttavuuksillaan, joista osa istuu murhista ja tapoista, ja "kuinka näille jätkille ei ihmishenki paina mitään". Mies moittii ääneen päättäjiä, jotka ovat "vieneet ihmisiltä luvan kantaa asetta", ja kuinka tämä "ottaa hermoon niin, että nyt olisi mukavaa tappaa joku". Tässä kohtaa huomaan, että bussin takaosassa vallitsee hyytävä hiljaisuus. Naiset puristavat käsilaukkujaan ja tuijottavat ikkunasta ulos, jotkut vilkuilevat toisiaan varovaisesti hämillään. Sitten "alan mies" kertoo, että hänellä on kauppakassin näköisessä kassissaan ase. Äijä mylvii ottavansa sen esille, ja "antavansa räiskiä koko linja-auton täydeltä niin, ettei kukaan jää siitä henkiin". Koko auton takaosa on aivan hiljainen. Tässä vaiheessa auto pysähtyy melko lähelle minun omaa pysäkkiäni, ja päätän jäädä kyydistä poikani kanssa pois. Asemalaiturille päästyämme otan hätäpuhelun hätäkeskukseen. Parin minuutin kuluttua poliisi soittaa minulle takaisin ja pyytää tarkkoja tuntomerkkejä miehestä ja pariskunnasta. He kertovat pysäyttäneensä linja-auton. Poliisi kiittää minua tehokkaasta toiminnasta, ja kertoo terveisiä, että näin pitääkin tällaisissa tilanteissa toimia. Aseilla uhkailut, vaikka asetta ei olisi näköpiirissäkään, pitää poliisin mukaan ottaa vakavasti ja ilmoittaa poliisiin välittömästi. Kuitenkin aseilla uhkailu, niin pysäyttävää kuin se omalla työmatkalla pienten lasten läsnäollessa onkin, on vain jäävuoren huippu. Miksi minusta on nyt kesäaikana alkanut tuntua, että julkisilla liikkuminen ei ole enää yhtä turvallista kuin ennen? Eilen juuri eräällä toisella linjalla naispuolinen henkilö, mitä ilmeisemmin mielenterveyspotilas, huusi kurkku suorana äidille, jonka vauva itki vaunussa. Nainen mulkoili kaikkia linja-autossa matkustavia lapsia, ja heti jos joku lapsi korotti ääntään, nainen huusi perheelle uhkauksen "tukkia lapsen turpa". Kokemus oli todella hyytävä. Enkä voi sanoa tällaisen jäävän pelkästään kaupungin bussireittien riesaksi. Viime sunnuntaina eräällä leikkikentällä, jossa poikani kanssa viihdyin, maahanmuuttaja-isä suuttui tosissaan suomalaiselle alle kolmevuotiaalle lapselle, joka  isän mielestä osoitti rasistisia merkkejä hänen maahanmuuttaja-perheelleen. Katselin tilannetta etäämpää, ja siinä vaiheessa kun maahanmuuttaja-isä kävi käsiksi suomalaiseen lapseen vaatien lasta "anteeksipyytämään" perheeltään "käytöstään" (tyttö ei ollut käyttäytynyt mitenkään poikkeavasti), menin tilanteeseen mukaan. Suomalaislapsen vanhemmat olivat kauhusta jäykkiä, ymmärrettävästi. Kulttuurien välinen kuilu ei ottanut täyttyäkseen, vaikka pyysin maahanmuuttaja-isää rauhoittumaan ja selittämään mistä on kyse. Isä päästi tytöstä irti, poistui paikalta nyrkkiä puiden, sadatellen ja lapsensa leikkikentältä mukaansa keräten. Tilanne jäi "auki", ja ainakin minulle herätti kysymyksiä siitä missä nyt oikeasti mennään, jos iso ihminen käy pieneen leikkivään lapseen käsiksi keskellä sunnuntaista leikkikenttää. Saammeko nähdä ja kokea tällaistakin vielä lisää tulevassa? Kuinka päättäjämme voisivat toimia, jotta vastaavat ja vielä kärjistyvämmätkin tilanteet voitaisiin välttää?"   tykkääköhän libero tästä kopioimisesta...