juuri nyt ei meinaa millään jaksaa.
pähkinänkuoressa; töitä liikaa, kotona jatkuva työmaa, mustasukkanen mies ja rahareikiä riittää. aamusin herään tautisen väsyneenä, heitän lapsen hoitoon ja aina myöhässä aikataulusta suunnistan töihin, vaikka tiedän, etten taaskaan ehdi tehdä kuin kolmasosan siitä duunimäärästä mikä odottaisi. töissä vähän itkua, kotona angstaava kolmevuotias, koiranpaskoista suuttunut mies ja taas yhdet syödyt rintaliivit. ja purua riittää, revittyjä leluja, ruoanlaittoa, pyykkivuoria, imuroimista, jne jne. sitten lopulta kun saan lapsen nukkumaan, oon kaatunu sohvalle, kaatanu lasillisen viskiä kurkkuun ja nukahtanu kesken leffan. sama show jatkuu aamulla. vielä kesällä maistui suklaabanaanit ja nurmikonleikkuu. nyt ei jaksa nälkäänsä kunnon ruokaakaan syyä, vaan iltapalaksikin on usein jäänyt kourallinen suolatikkuja ja sitten se "yömyssy". itkettää ja vituttaa. 4kk sisään hajonnut kaksi hellaa, astianpesukone ja tänään pyykkikone. ilmalämpöpumppukin on henkensä heittänyt, joten toivon mukaan ei tule kylmää talvea. vähintään kerran viikossa oon nyt itkeny töissä. milloin konttorilla, milloin varastolla tai katukivetyksellä. yksi sydänystävä sieltä on löytynyt. saa mielen piristymään joka kerta. valitettavasti mies on jälleen mustasukkainen, joten yhdestä työpäivän itku-piristyksestä seuraa sitten tappelu ja itku kotona. mä en tällä hetkellä jaksaisi yhtään ketään, yhtään ääntä, huutoa, lastenleffaa, iltakiukuttelua, mustasukkaisuusmökötystä tai rottahäkin siivoomista. tekisi mieli karata hermolomalle ja olla tovi ihan vain yksin. mistä apu?
Vastaa
Listaa uusin ensin
no tämähän ei ole ensimmäinen liitto miehelleni, vaan kuljen ilkeitten ihmisten suulla nimikkeellä "vaimo nro:3". eli miehellä on jo rappeutunut se usko siihen, että pelkkä papin aamen voisi estää vaimoja tekemästä omia toimiaan. kyllä hää ymmärtää kun sanon että on kohtuutonta miun kantaa muiden syntejä sylissäni, ja tuo ymmärtääkin monasti käyttäytyvänsä typerästi ja olevansa liikaa ja liian herkästi mustasukkanen. ei vaan saa sitten sitä ajatusta poies päästä kun se jostain sinne pilkahtaa. pelkää niin kovin menettävänsää mut, jotta menettää yöunensakkin yritellessä hätyttää pahoja pelkojaan poies.
eli eipä se siitä mustasukkasuuestaan ja peloistaan pääse kuin jollain terapialla, mnie olen kaikki todisteluni jo tehnyt, tatuointeja ja julkastuja kirjoituksia myöten. liekö tässä sitten aika joka vanhat haavat parantaa, en usko oikein sitäkään.
Kisu8, puhut kyllä asiaa. Munkin mielestä se, että on naimisissa luulis olevan merkki siitä, että on onnellinen ja tyytyväinen kumppaniinsa, eikä ole tarvetta katsella muita vaihtoehtoja. Mäkin kun olen menossa naimisiin, niin on sitä tullut miettyä, et ei tässä mikään muutu. Suhteessa ei sisältö muutu, mut kyllä tää jonkinlainen rakkauden osoitus toista kohtaan silti on! Mun mielestä mustasukkainen vois olla, jos olis avoliitossa/seurustelis, mut asuis erillään/ois pitkä välimatka. Ei tosin välttämättä tarvis silloinkaan olla mustasukkainen, mut silloin se ois ymmärrettävää....
Kylläpä siulla on ressin aiheita siellä :/
Kyllä mä kauhulla olen noita sun työhommiasi seurannut. Hirmusta menoa siun jaksamisesi kustannuksella.
Mä niin toivon, että tajuavat siellä töissä tilanteen mahdottomuuden ennen kuin sä hajoat.
Ukkokin voisi ottaa mustasukkaisuutensa haltuun ja helpottaa sun oloasi sen sijaan, että pahentaa sitä.
Jaksamisia! Ja iltanaukut ei kyllä oloa loppupeleissä paranna. Kyllä sie sen itekin tiedät. Halaus.
mushu :DD
exä kerran voitti 5 oikein lotossa. se hehkutti miten nyt vaihtuu autot ja lähtee velat ja palmut ja kylmät drinksut odottaa ja ja... mieli meni mutrulle kun kouraan lyötiin rapiat viiskytä euroa:DD
sralla on reilu, myö täällä sit varrotaankin sun lottovoittoas;) libbe taitaa olla täynnä väsähtäneitä mammoja:D
Ei osaa auttaa, mut täälläkin elämä potkii päähän. Tällä kertaa rahallisesti. Meilläkin siis pienen ajan sisällä oli uusittava hella ja jääkaappi, nyt vuoroaan odottaa astianpesukone :( Häät ens kuussa. Onneks mekko löytyi jo pari vuotta sitten hyvään hintaan, mutta nyt kun sormukset pitäis ostaa, niin mun unelman hinta oli 1675€ ja miehen 111€. Miehelle mä maksoin sormuksen ja se tilattiin heti, mut v**** sentään. Mistäs sit rahaa mun sormukseen. Osamaksua tuolta ois saanut 3000€ asti, mut milläs saat, kun on molempien nimissä talolaina 185000€! Äääh. 500€ ne ois osana antaneet, mut eipä tässä 1100€ heti löydy. Huoh. Kai se täytty johonkin muuhun rinkulaan tyytyä näin alkuun. Ketuttaa. Lisäks, meillä 1v 2kk on aloittanut jonkin moisen uhmakauden. Puuroa syöjetään välillä ja päälle nauretaan, juodtaan karkuun, tehdään mitä tykätään, EI sana on ihan vieras... Mies on aina töissä, mutta en jaksa valittaa. Rahaa kun on pakko saada.
kiitoksia mammat!
masennusta tämä ei ole, koska kun ympärillä rauhottuu, niin nautin asioista taas ihan niinkuin ainakin. tykkään mun duunista, jopa suurimmasta osasta asiakkaista:) rakastan perhettäni yli kaiken, ja jokaista karvapipertäjää meillä.
mutta tää hässäkkä mikä alkoi alkukesällä töitten lisääntymisellä JA ehkäsyn lopettamisella, ei vaan ota perkele laantuakseen. haluisin vain tehä työni rauhassa ilman ressiä, ehtiä kotona kattoa ees pari vuorokautta siistiä kämppää ennen seuraavaa suursiivousta ja edes joskus päästä rauhassa kahville/tuopille jonkun kaverin kans.
niin, ja uskoa ettei seuraavaan vuoteen hajoaisi yhtään mitään.
kilppari-arvot oli ok, eli tässä on varmaan vain puhtaasti loppuunpalamisen meininkiä yhdistettynä johonkin kropan hormoonisekoiluun. saikkua on pari kertaa tarjottu kun oon itkeny tarpeeksi pitkään jossain nurkassa, mutta en mie oo jääny. tiiän että niitä hommia on oottamassa sit kahta kauheemmin ellei jotain konkreettista muutosta tehdä. toisekseen, mie tuun mökkihöperöksi jos oon neljän seinän sisällä parikin päivää pidempää. työni ehdoton paras puoli on nimenomaan se, että saan päivittäin kommunikoitua monenmoisen ihmisen kanssa. perheen lisäksi duunikaverit ja asiakkaani ovat 90% sosiaalisesta elämästäni, joten kotia jääminen voisi tehä vain hallaa.
mutta iltatissuttelu, jep. olihan se reilusti terveellisempää syödä niitä suklaabanaaneja ja vetääsokerihumalat niillä iltasin kun nähä sitten viski-unia. en vaan oikein tiiä millä katkasisin tän kaiken hässäkän?
taivaltaja, ehdotuksesi kuulosti oikiasti pirun hyvältä:)
mieheni ei ikänsä puolesta niihin miestenvaihdevuosiin vielä toviin ujuttaudu, ja tuo mustasukkaisuus ollut hällä kyllä aina ongelmana. oli silloin kun myö tavattiin, mutta hölmösti luulin että siitäkin voisi parantua. vuosien aikana on väännetty kättä ja haljottu hiuksia milloin mistäkin, useimmiten mun duunikavereistani ja useimmiten syynä onollut se, että olen käynit liian usein lounaalla jonkun kanssa. mikä on aika hassua, koska varsinaista lounassyömistä harrastan vain kymmenkunta kertaa vuodessa, ja kaikki muut lounastauot mie kulutan hörppimällä liian kuumaa kahvia yksin huoltsikalla ja polttaessa liian monta tupakkaa.
puoli vuotta olikin rauhallista mustasukkaisuus-puolelta. mutta nyt sitten taas.
sitten tuo perkeleen elektroniikka. onneksi käytettynä saa jo halvalla liki kaikkea, mutta silti. hirmusesti ylimäärästä paniikkia ja vaivaa, varsinkin kun duunivaatteet pitäs saaha pestyksi huomiseen mennessä, eikä tämän alan likapyykkiä vastaanota ketään, joten eipä tosissaan pestä kuin kotona.
mies on toki huolissaan. josko aiemmin join ehkä siiderin tai kaksi koko kuukauden aikana, niin nyt tirvasen lasin joka ilta. joskus enempikin. en mie humalassa varsinaisesti ole, mutta baarikaapin yllättävä tyhjentyminen toki herättää ihmetystä. kamala väsy on.
up!