Riu:n perheessä ollut ihania lahjoja, kuten muillakin! Ja Maarua, elämä koettelee kyllä merkillisesti silloin, kun sitä vähiten uskoisi. Joskus sitä tajuaa, että elämä on hyvin pienestä kii. Onneksi selvisit vain säikähdyksellä, eikä sattunut pahemmin. Meillä mies sai minulta ja tytöltä lahjaksi Arabian Muumipappamukin ja tytöltä sai taikataikinaan painetun käden jäljen, jolle lupasin vielä hankkia kehykset :) Vauvana painettiin jalka johonkin massaan, mutta käden painaminen oli mahdottomuus, kun se oli aina nyrkissä. Nyt pieni käsikin ikuistettiin! Samanlaiset taikataikina kädet tehtiin papoille ja jopa vaarille, joka on lapsen isän äidin isä, eli isopappa.

voi vitsit maarutsella, varmasti todella pelottava tilanne! mulla on kerran hajonnut rengas kesken ajon, mut onneks kaupungissa joten vauhtia oli vaan joku 40km/h mutta se auton ohjaus tosiaan on vaikeeta saatikka tuossa nopeudessa. on kyllä suojelusenkelit olleet työssään 3 

ihana tuo riun keskimmäisen lahja, kiva idea :D meillä tyttö oli tehnyt heijastimen, olivat saaneet kuulemma ihan koneella itse ommella sen heijastinkankaan siihen kiinni.

Hui että maarutsella! Varmasti pysäyttävä kokemus! Läheltäpititilanteet on siitä mielenkiintosia että niitä sitten jälkeenpäin pureksii mielessään aika tavalla, eikä ihan heti ees ymmärrä että mitä kaikkee siitä ois seurannu. Onneksi oli onnea mukana!

Maarun tykönä onkin ollut melkoinen lahja. Onneksi selvisit lopulta säikähdyksellä. Hui.

Meillä esikko oli tehnyt taulun ip-kerhossa. Koulun puolella onnennoppa ja kravattikirjanmerkki/kortti. Kuopus oli askarrellut tarhassa tätien avustuksella kortin.

Ja ollaan me vähän naureskeltu, että joka vuosi ei isi sit saa yhtä kallista isänpäivälahjaa kuin tänä vuonna. Meille kotiutui eilen isukin käyttöön Ford S-max ja Almeralle sanottiin hei hei. Paljon palvellut Nissan myytiin pois ja hankittiin tilalle 5 vuoden velkavankeus. Toivottavasti fortsoni pelittää.

Meijän pienin oli tehny isille päiväkodissa kortin, johon oli painettu kämmenen kuva valkeella, peukalo oli olevinaan kärsä ja muut sormet jalkoja, sitten norsulle oli piirretty korvat ja häntä. Oli aikas söpönen , ja kiva pikku runo toisella puolella :)

Isoin oli tehny isille semmosen koristeukkelin, korttiin se oli keksinyt isin nimen kirjaimilla alkavia adjektiivejä kuvaamaan isiä. Äitiä nauratti ehdottomasti L = laiskuri :DDDD

Keskimmäisen geeniperimän lahja oli miun suosikki :D Se antoi isille lasipurkin, joka oli täynnä pojan vuolemia lastuja ja mukana oli loru että:

Joskus mä enkeli ole en, vaan laitankin remuten.
Voin potkia, huutaa ja repiä tukkaa ja aamuisin etsiä housua sukkaa.
Joinakin iltoina ala mä en nukkua, puoliin öihin saatankin kukkua.
Silloin kai pinnasi alkaa katketa, liitoksistasi alat ratketa.
Mutta ennen kuin palaa viimeinen proppu,
laske nämä lastut niin kiukku on loppu.