Mulla auttaa se kun muistelen tai ei tarvii kauheesti ees muistella sitä kamalaa pahoinvointia mikä mulla ekat kolme kuukautta on, en siis syö ekaan kolmeen kuukauteen mitään tai yritän mut mikään ei pysy sisällä, tiputuksessa vaan makaan, se riittää siihen et meille ei tod enää tulee kolmatta lasta! mulla on paljon ruokia joita en pysty enää syömään ja uskokaa tai älkää niin televisio ohjelmia joiden tunnusmusiikista oksennan samantien.

Mulla ei auta kuumeeseen edes supistuksien ja synnytyksen miettiminen. Vaikka nytkin raskaana, niin silti vauva kuume. Kai se vauva vain pitäis olla tässä nyt heti! Noh, jospa helmikuussa helpttais...

Meet kuuntelee sitä nasun iltahuutajaa ja päästät nasun lenkille tai nukkumaan korvatulpat korvissa.

Mie ku tiedän, että seuraavasta raskaudesta ei oikein voi tulla kovin rauhallista ja seesteistä ni pitäiskö mun sit ton jälkisuppailun lisäksi ajatella et siitä tulee kuitenkin kauhia huutaja?

Miusta ku se synnytys ei sinänsä ole ollut edes kamala kokemus ni sekään ei oikein auta. Mut noi jälkisupparit oli kyl sellaset että sen synnytyksen jälkeen ei enää kaipais niitä yhtään. Ku se käärö on sylissä ja poltot on melkein pahemmat ku avautumisvaiheessa.

Jos tää hetken mua rauhoittaisi. Pianhan nuo taas unohtuu ku näkee vaaveja. Jossain syvällä se kaipuu kytee ihan liian vahvana.

Mä en oo vielä kokenu mitään liian negatiivista, vaikka säätöä on ollut ja paljon!

miulla iana toimi se synnytyksen kamaluuden muisteleminen :D