Tyhjän sylin syndrooma

Huoh, onko muillakin? Itsellä se on aivan raastava. Siis vaikka mulla tuo oma pikkuinen prinsessa onkin ja rakastan yli kaiken, niin mun krooninen vauvakuume oireilee kokoajan pahemmin ja pahemmin! :( Mietin lähes päivittäin sitä kuinka paljon tahtoisin lisää lapsia ja tiktak tiktak koko ajan tulee mittariin lisää vuosia ja tuntuu, että aika loppuu kesken. :( Pelkään aivan valtavasti sitä, etten ikinä saa lisää lapsia. Mulle on käynyt jo KOLME kertaa niin, että oon ruvennut seurustelemaan ja sitten jossain vaiheessa käy ilmi, että toinen osapuoli ei halua lapsia! Siis mikä helvetin magneetti mussa on että vedän tuollaisia puoleeni! Vaikka aika alkuseurustelussahan nuo on selvinneet, eli en oo kerennyt rakastua palavasti kehenkään, mutta ihastunut tietty ja sit tuo fakta lyödään tiskiin ja se viiltää aika tuskaisesti. Oon ihan hajalla ja itken tätä tyhjää syliä aina välillä, kun se vauvakuume iskee oikeen kunnolla... Oon aina halunnut ison perheen ja paljon lapsia. Nyt alkaa tuntua, että en ehkä koskaan saavuta sitä unelmaa. Ja älkää käsittäkö väärin, tuo pikkuinen joka mulle on suotu on kaikkein rakkainta ja tärkeintä koko maailmassa ja olen äärettömän kiitollinen siitä, että olen saanut näin ainutlaatuisen lahjan! 3 Mutta silti... vaikea selittää, mutta luulen että edes jotkut teistä ymmärtää tunteen.

17.10.2013
Monster
Monster

Minä yritän rohkaista aloittajaa sillä, että ikä EI OLE ESTE! Sain itse ekan lapseni vasta 37-vuotiaana, ja monet tuttavista ovat tulleet raskaaksi vielä myöhemmin.

25.10.2013
odottaja
odottaja

Täällä myös on lähiympäristö pyöristymässä kovaa vauhtia :/ Voin siis samaistua tuohon "kateudesta vihreä"-osioon.

Vaikeeta on ollut sietää sitä, mutta minkäs minä sille voin.

Nyt ainoa mille itse voin jotain tehdä, on se vauvakuume. Heitän koko toiveen roskakoriin. Mä teen lujasti töitä sen eteen, että hyväksyn sen tilanteen ettei meille ole enää enempää lapsia tulossa. Se taitaa olla ainoa keino päästä tästä stressistä ja ahdistuksesta pois. Ikään kuin lyödä lukkoon lapsiluku. Jos joskus uusi lapsi ilmoittaa tulostaan, niin se on puhtaasti iloinen yllätys. En enää usko kuitenkaan, että enempää tulee. Kun kerran 9kk yritystä ei tuota tulosta, niin sama kai se on heittää koko asia mielestä lopullisesti.

Mulla ikää jo 31 ja 30 vuotiaana piti olla katras kasassa. :/

20.10.2013
misukka
misukka

On tää välistä niin hajottavaa. Tuntuu että tosissaan tiedän miltä niistä ihmisistä tuntuu, jotka kärsii lapsettomuudesta. Niin minäkin omalla tavallani teen. :( Ärsyttää niin paljon ja tuntuu ettei uskalla ees katsoo kaksilahkeisten suuntaan, kun jos käy taas niin, että joutuukin pettymään sit heti alkumetreiltä. :/

Ja vaikka en mikään vanha olekaan (talvella tulee mittariin 26), niin silti tuntuu, että kohta tulee jo ikä vastaan... Oon aina haaveillut tekeväni lapset nuorena ja hajottaa niin paljon aatella, että vaikka vielä löytäisinkin sopivan kumppanin, niin oon kuitenkin lähempänä kolmeekymppiä, ennenkuin saisin seuraavan lapsen...

Toisaalta oon aatellut, että ihanaa, kun voin antaa pikkuneidille kaiken sen huomion ja rakkauden, mitä se ansaitsee, mutta silti... Tuntuu, että kaikki vaan lisääntyy. Nyt syksyn aikana on tullut jo neljältä kaverilta raskausuutiset ja vaikka oon onnellinen heidän puolestaan, niin oon aivan kateudesta vihreä ja katkera siitä, etten itse voi olla samassa tilanteessa. :(

18.10.2013
Monster
Monster

Voimia. Täälläkin jonkinasteinen. Todellakin tuntuu siltä ettei meillä voi enää ikinä tärpätä. Tuo viime syksyinen tapahtuma vei jotenkin kaiken toivon. Ja etenkin kun yrityksistä huolimatta ei ole uuttakaan mahdollisuutta annettu.

Sulla tuo on vielä mahdottomampi tilanne kun ei ole edes miehen puolikasta jotta olisi edes mahdollista.

Mä toivon todella, että sä löytäisit ihanan miehen rinnallesi joka jakaisi nuo sinun lapsihaaveet. Tuo on varmasti kauhea tunne :(

18.10.2013
misukka
misukka

Voi monster...tiiän miltä tuo tuntuu. .vaikka meillä onkin jo monta lasta. .se yksi on puuttunut koko ajan mein perheestä. Jokainen km on ollut tosi raastavaa.

Toivon sydämestäni että rinnallesi tulee se oikea joka haluaa omia lapsia kanssasi ♡

18.10.2013
satumamma
satumamma

Oon joo joskus, mutta tällä hetkellä on oma elämä semmosessa tilanteessa, että ei onnistuis. Ehkä sitten joskus, kun saan opinnot suoritettua ja on työ ja muutenkin vakaampi tilanne, niin voisin avata oveni jollekin ihanalle pienelle ihmiselle. :) Ja itsellä kun on aiemmista lähärihommista kokemusta erityislasten (sekä käytöshäiriöisten, että vaikeavammaisten) hoidosta, niin olis ihana ajatus ryhtyä tukiperheeksi jollekin, joka sitä kipeästi kaipaisi. Varsinkin nuo vammaiset lapset vei aikanaan mun sydämen ja vieläkin mietin toisinaan, että mitä heille nykyään kuuluu. 3

17.10.2013
Monster
Monster

varsinaiseen vauvakuumeeseen en nyt tarjoa ratkaisua, mutta kun siulla tuota rakkautta riittää niin ootko koskaan harkinnut ryhtyväsi tukiperhetoimintaan?

17.10.2013
riu
riu

Up

17.10.2013
Monster
Monster
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...