kaikki on nykyisin niin kiireisiä :/

Mua vähän kummastuttaa, kun kaikki meidän tutut on nykyisin niin kiireisiä ettei kerkee edes näkemään :/ Ollaanko me ainoa perhe, jolla ei oo vapaa-aikana suurempia suunnitelmia? Tuntuu, että kaikki ystävät on hävinny :( Kaikilla on aina jotakin harrastuksia tai parempaa tekemistä(?)! Tietääksemme ei olla ketää suututettu, mut esim. esikoisen kummi tekee ohareita tuon tuosta. Ollaan sovittu, että nähdään tiettynä päivänä ja sit kun kysyn lähempänä tapaamista, niin se vastaa et sori tuli muita suunnitelmia (tai joskus on jopa sanonut että tuli parempaa tekemistä :O ). Enää en edes kysele tai sovi tapaamisia, kun ei ne toteudu kuitenkaan. Itse jos olen sopinut jonkun tapaamisen niin en kyllä sovi siihen samaan aikaan muuta vaan pidän kiinni sopimuksesta! En myöskään ymmärrä sitä että on harrastuksia niin paljon, ettei kerkee nähdä. Siis eikö siinä pala jo loppuun ja perhekin kärsi jos aina on joku menossa? Olis kiva nähdä kavereita mutta olen jo luovuttanut. Olis kiva jutella joskus jonkun kanssa joka ymmärtäis juttuja, mutta enää ei ole ketään kelle vois jutella. Pitkään jaksoin (ja mieskin kyseli välillä) kysellä kuulumisia ja yritin sopia tapaamisia, mutta tapaamisille ei ollu kellään aikaa ja enää en edes jaksa ottaa yhteyttä. Eipä kukaan ole sitten ottanut yhteyttä meihinkään :( Harmittaa tosi paljon! Haluttas pitää häätkin, mutta ketä sinne kutsuttas ku ei oo enää kun sukulaiset :O Välillä tuntuu, että vois yrittää saada jostakin uusia tuttavuuksia, mutta sitten sitä luovuttaa, kun "tuskin niistäkään mitään tulisi". Ja mistä niitäkin hommais, ei ihan kehtaa kadulla kytätä ja "tyrkyttää" itseään.

14.10.2013
liinaU
liinaU

Katsoinkin tänään tän meidän alueen avoimet pk:t, niin tiettynä päivinä se on aamuisin 9-12 ja sit maanantainsin on vauva pk klo: 13-olikohan se nyt 15 vai 16 asti. Tohon vauva avoimeen saatettas keretä vielä ennen kun tuo pieni alkaa nukkumaan yhet päikkärit, sit pitää mennä aamuisin. Ja nyt se alkaa nukkumaan vielä iltapäiväpäikkärit 14-15 maissa.

16.10.2013
liinaU
liinaU

Kiitos vain kaikille kommenteista! Vähän jo mieli parempi vaikka tätä asiaa olen jo miettinyt kesästä asti! Olen kyllä erittäin onnellinen perheestäni ja en vaihtaisi heitä kyllä pois mistään hinnasta. Välillä kyllä toivon, että voi kun vois taikoa noi lapset sinne mistä tulivatkin, mutta kyllä se elämä ilman lapsia olis aika tyhjää :)

Me asutaan Kuopiossa, mutta ei ihan kaupungissa, joten uusien tuttavuuksien "hankkiminen" tästä läheltä on vähän työläämpää, ollaan kyllä menty jokaiseen tapahtumaan mukaan mitä vaan järjestetään ja uskon, että joskus siellä sitten tutustuu paremmin muihinkin. Avointapäiväkotia olen myös miettinyt, mutta vielä tuo pienempi nukkuu aamu-unensa juuri siihen aikaan kun se on niin en viitsi sinne "yksin" mennä :) Ja isompi lapsi on päiväkodissa päivällä. Voi kun minulla oliskin sisko, mutta on vain kaksi veljeä. Toisella ei ole tyttöystävää, toisella olis, mut sekään ei asu tässä lähellä :/ Ja tuokin tyttö on käynyt vain kerran meillä vasta, kun ei tuo nuori parikaan kerkeä meillä käymään.....

15.10.2013
liinaU
liinaU

Suurin osa mun kavereista katos jo sillo ku ruvettiin miehen kans seurustelemaan. En ollu enää tarpeeksi hauskaa seuraa näille, kun ei huvittanu baarissa juosta pää kolmantena jalkana, eikä alkoholikaan enää pahemmin maistunu. Mut yks aivan ihana ystävä on säilyny kaiken jälkeen ja hän pitää viikottain yhteyttä, itse kun olen huono soittelemaan kellekään. Ja vaikka asuu useamman sadan kilsan päässä, nii on nyt käynyt vauvaakin katsomassa.
Mulla myös vaikutti paikkakunnan vaihto kavereitten menetykseen. Sen jälkeen kun muutin yhteen miehen kans, nii ei nämä kaverit enää mitään yhteyttä pitäny, enkä jaksanu olla ainut joka yritti pitää ystävyyttä yllä.
Nyt oon sitte yrittäny ystävystyä miehen kavereitten tyttökavereitten kans, mut ainoastaan yhen kans oon tutustunu hyvin, muut kattelee nenänvartta pitkin vieläki (tai ainaki siltä musta tuntuu).

15.10.2013
miima_
miima_

no kyllä meille saa tulla viikonloppuna kylään, jos isimiehellä ei vaan oo yövuoroo ja ollaan kotona. Että tervetuloa :D Mutta viikonlopulle tahtoo jäähä sitten tosissaan sieniretket, haravoinnit, uimassa käymiset ja sen sellaset. Kavereita näkkee tosi vähän, mutta semmosta se on kun on pieniä lapsia. Asia joka pitää vaan hyväksyä. Mutta sitten niitä kavereita kun näkkee niin jutut jatkuu siitä mihin ne viimeks jäi :D Miun on tietysti hyvä sannoo kun saan järjestettyy itelleni muutakii juttuseuraa töitten tai opiskelujen kautta. Muistan kyllä vielä äitiyslomatkin kun tuntui ettei koko päivänä puhunu ku lapsille ja korkeintaan kaupan kassalle. SItä varten on sitte perhekerhot ja liberotreffit :) Mikään ei estä esimerkiksi teitä järjestämästä semmosia isompia liberotreffejä omalla piakkakunnalla, niitä on ennenkii ollu :)

15.10.2013
riu
riu

Kyllä kyllä, aivan niin! Ymmärrän kyllä tuskan, sillä kyllä mekin on yritetty viikonloppusin aina jossain käydä, tai joku kutsua kylään.Kun ei tosiaan viikolla jaksa, niin ne viikonloput on se ainoa vaihtoehto sitten. Ja vähän on tota samaatoisinaan ilmassa, että kun alkaa kavereita soittelemaan läpi, kuka huolis kylään, niin kaikilla tuntuu olevan jotain menoa ja melskettä. Ja samaten on ajateltu, että kun kutsutaan itse itsemme kylään, niin ei ainakaan muiden tarvi meidän takia liikkua ja se kynnys olis matalampi... Ja on tiettyjä perheitä, kenelle se liikkuminen tuntuu olevan tosi suuri kynnys, eli lähes ainoa mahdollisuus tavata, on juuriki mennä kylää.

Mutta jos ei kelpaa, niin eihän sitä pakottaakaan voi... Tosi ikävää, jos noita kyläpaikkoja ei löydy ja olis kuitenkin ihan omankin jaksamisen kannalta tosi tärkeetä, että olis muutakin seuraa kun ne omat lapset ja mies...

15.10.2013
Taikatyttö
Taikatyttö

En oo kysyny kaverilta, et miks jättää aina meidät kakkoseks vaikka ollaan jo sovittu tapaaminen. Ei olla oltu yhteyksissä enää moneen kuukauteen, eikä enää kiinnostakaan olla.

Ja mekin pyydettiin aina monesti kavereita kylään tai vaihtoehtoisesti kysyttiin, että oisko me voitu mennä kavereille kylään, niin koskaa ei kellekään ole sopinut. Eli ei oo siitäkään kiinni, et ainoastaan yksipuolisesti kyläiltäs, enää kun ei viitsi vinkua tai rankuttaa näistä kyläilyistä. Ja me itseasiassa mielummin mentäskin toisten luo kylään, et ei ois ainakaan siitä kiinni, et eivät viiti lähtee kotoonsa mihinkään. Ja siis ymmärrän et arkena varsinkin ne illat menee tietyn aikataulun mukaan ja sillon harvoin jää aikaa mihinkään ylimääräiseen, mut miks ei esim. viikonloppuna sit vois rentoutua ja nähä kavereita? Kun ei me ainakaan kenenkään luona koko päivää olla vaan just joko aamupäivä, iltapäivästä (päikkärit huomioon ottaen) tai sit illemmasta. Et ei näihin "tuhlautuisi" kovin montaa tuntia :O Ja eikä nyt edes joka viikonloppuna tarvii nähä, mut edes sillon kerran kuussa, et olis jotain muutakin tekemistä. Ei ei edes tarviis mennä kenenkään luo vaan mekin tykätään metsässä liikkua niin ollaan ehdoteltu et voitas lähtee muksujen kanssa retkelle tai uimaan tms.

Ja itse kaipaan edes sitä juttuseuraa ihan puheluiden kauttakin tai läheistä kaveria, jonka kanssa vois jutella ihan kaikkea. Kun ei tuo minun ukko-kulta nyt kaikkee (esim. naistenjuttuja) ymmärrä :D Ja tässä vähän aikaa sitten sain mahdollisuuden lähtee shoppailemaan yksin niin mietin, et oispa kiva lähtee jonkun kanssa, mut en keksiny enää ketään mukaan ja yksin sit menin. Että semmostakin seuraa kaipaisin :) Kateellinen olen niille, joilla on muutama läheinen perhe, jonka kanssa näkeevät ja tekeväät jotain kivaa sillon tällöin.........

15.10.2013
liinaU
liinaU

Meillä on viikonloput sellaisia, että voi kyläillä tai käydä kaupoilla tai muuta vastaavaa. Mut ihan joka viikonlopulle ei halua järkätä mitään, että joskus voi olla ihan perheen kansa suht rauhallisesti. Toisin sanoen tehdä kotihommia ja laittaa pihaa milloin mihinkin kuntoon. Nytkin pitäisi laitella kesäleluja jo pois ettei jää tuonne pihalle lumen armoille. Samoin pitäisi pihaa rapsutella lehdistä. Urakkansa sekin.

Iltaisin ei oikein jaksa lähteä enää sykkimään.

Tuollasta ohareitten tekoa mä en ymmärrä yhtään. Jos jotain sovitaan ni sopimuksista pidetään kiinni.

Mä varmaan kysyisin, että miksi tämä kaveri kokee sinut niin vähäpätöiseksi että menee sopimaan teidän tapaamisen päälle jotain muuta. Tuo on minusta yksinkertaisesti huonoa käytöstä.

15.10.2013
misukka
misukka

Tää on niin totta ja osittain itsekin sorrun tähän kiireiseen elämään... Ja kun arki itsessään on kiireistä, sitä on työpäivän jälkeen aivan puhki... Ja lapset jos on päivän hoidossa, niin sitä haluaa viettää edes sen vähäisen aikansa lastensa kanssa iltaisin. toki toisinaan voi kyläilläkin ja kun tulee lähdettyä, niin sitä on ihan tyytyväinen, että lähti, mutta samalla huomaa olevansa entistäväsyneempi, lapset kiukkusempia ja yhteinen aika lasten ja oman perheen kanssa jäi sitten väliin.

Noita harrastuksia tuntuu olevan kaikilla ihan tolkuttomat määrät. Mä karsin omat harrastukseni aivan minimiin, koska tajusin, ettei pää ja kroppa pysy enää mukana tämmösessä vauhdissa, aivan järjetöntä yrittää väkisin mennä ja tulla ja kun olet maksanut harrastuksista, niin on ns. pakko mennä, kun muten tuntuu että heittää rahaa roskiin, kun sitä muutenkaan niin paljoa ole...

Sitten jää jäljelle viikonloppu, millon meillä ei ole harrastuksia. Lista on pitkä ihmisistä ketä pitäisi keritä tapaamaan kun kaveripiiri on niin laaja ja kaikia pitäisi nähdä tasapuolisesti... Osa karsiutuu sitten pois sen takia, että heillä onkin muuta menoa ja niitä harrastuksia... joku opiskelee, joku on töissä joku on muuten vaan reisussa. Ja lopulta jäljelle jää muutama henkilö ketä näet sitten joka viikonloppu, kun muiden kanssa ei aikataulut osu yksiin. Ja sukulaisia unohtamatta! Heitäkin on joskus kerittävä näkemään... Ja kun maanantai koittaa, olet entistä väsyneempi viikonlopun juoksemisesta... Ja rumba alkaa alusta...

Eli ymmärrän oikein hyvin tuon ettei ketään saa kiinni. Meillä on myös muutamia perheitä ketä haluttaisiin nähdä enemmän ja yritystä on ollut, mutta kerta toisensa perään heillä on aina jotain muuta ja aina ei haluaisi olla myöskään se osapuoli kuka käy kylässä, vaan olisi kiva, että toinen tulisi myös kylään, mutta jos ei tule niin ei tule... Ei sitä jaksa enää lopulta yrittää, kun tuntuu niin vaikealta.

15.10.2013
Taikatyttö
Taikatyttö

no tuommosia ohareita en voi ymmärtää, että se on taatusti inhaa. Mutta siis tätä aikaa kutsutaan ruuhkavuosiksi ihan syystä. Sitä aikaa ei vaan sillä tavalla ole... Miun kavereilla on samat arjen pyöritykset ku meillä, ja joskus harvoin keretään viikonloppuna näkemään, mutta sekkii tahtoo vaatia sen että hyvissä ajoin suunnitellaan. Tietysti kotiäitinä sitä aikaa on eri tavalla... Mutta nyttenkii kun käyn lapset kotiin neljän-viiden maissa illalla, ´kaupassa jos pittää käyvä, ruoka tehä ja syyvä, saunotaan, iltapala ja nukkumaan. Kas ja siinä oli taas yks ilta. Se aika vaan menee... Sitten viikonloppuna podetaan huonoa omaatuntoa ja yritetään tehä kaikki kivat asiat lasten kanssa kun viikolla ei kerkee :D

15.10.2013
riu
riu

Oisin voinu ite kirjottaa samalla tavalla! Tuntuu et perheen myötä ystävät kaikkoaa ja tosiaan saa aina ite olla yhteydessä muihin ku muista ei kuulu mitään... Surettaa oikein huolella se, että kun saat elämääs maailman parhaan asian ikinä, oman lapsen, niin siinä samalla katoo ne muut ihanat asiat eli ystävät. Mun entinen paras ystävä, mun lapsen sylikummi katkas välit neidin ollessa 4kk kun mää olen mukamas niin negatiivinen ihminen (?) Kysyn vaan et kuin mää voin olla negatiivinen ihminen ku oon onnellinen mun lapsesta ja aviopuolisosta? Koitetaan jaksaa ♥ Ja vaikka sitä kuinka jotkut asiat tai ihmiset ottaa päähän niin oon silti ikionnellinen siitä mitä mulla kotona on♥

14.10.2013
arluska
arluska

Joo, tekis mieli sanoa sitten suorat sanat, jos joku muistaa joskus meitä! Tuskin tulee sanottua vaikka mitä itse nyt uhkaakin sanoa :) Harmittaa jo nyt lasten synttärit, kun ei sielläkään ole kun oma porukka + mummot ja ukit......... Mukava olis kun saisivat kerran vuodessa olla itse "päätähtenä" ja saisivat kokea aina jotain mukavaa ja vähän extraa. Noh, ehkä sit joskus kun ovat isompia ja kavereita tulee koulusta! "Kiva", että ei olla ainoita, joilla ei ole enää ystäviä :)

14.10.2013
liinaU
liinaU

Mä samaistun sun ajatuksiin täysin! paras oli kun en ole kuullu mun ennen Parhaasta ystävästä ollenkaan eikä se enää edes vastaa mulle puhelimeen. laitto tuos yks päivä viestin et niiden koira kuoli. .. Tuli kyllä hiukka outo olo et pitäs heti olla tukena mut eipä ole tänne päin kuulunu. ..

14.10.2013
teeko
teeko
2 years, 11-month-old toddler
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...