Kiitos vinkeistä. Täytyy kokeilla sellaisia mitä ei ole jo käytössä :)

Vinkkejä kielellisen kehityksen tueksi 3-vuotiaalle lapselle:

-Sadut: nimeäminen, keseleminen, kerronta, yhteinen "ihmettely"

-Lorut, laulut, leikit, riimit

- Sijaintikäsitteiden opetteleminen lapsen kanssa (edessä, takana, sisällä, ylä- ja alapuolella)

-Kuvasta kertominen yhdessä (satukirjat tms.)

- Aikuinen antaa oikean mallin, ei korjaa lapsen puhetta

- Aikuinen "rikastuttaa" lapsen leikkiä kielellisesti ja samalla antaa siis mallia

-Aikuinen korostaa, liioittelee, painottaa, toistaa, rikastuttaa kysyy, laajentaa ja rohkaisee!

- Tärkeää on myös, että aikuinen vastaa lapsen aloitteisiin, kannustaa ja rohkaisee lasta puhumaan.

Tollaset ohjeet me saatiin, ja noita me tehtiinkin jo silloin eli ei saatu mitään uutta...Meidän satukirjana toimi koneviesti kun on nin konemiehiä henkeen ja vereen ja meillä ei varmaankaan auttanut kuin aika. Ja sitten me paljon päristiin ja pöristiin yhdessä ja kun poika onnistui jossain oikin hyvin tai oppi uuden sanan niin meillä kiinnitettiin huomiota siihen ja kehuttiin kovasti kuinka hienosti on oppinut sanomaan uuden sanan... Meillä ekat sanat 8kk iässä sitten hiljeni ja joitain sanoja sanoi vasta seuraavaksi reilun kahden ikäisenä ja sitten  2v ja 8kk iässä tapahtui jotain ja sanavarasto aukes ja siitä ollaan nyt pikkuhiljaa edistytty. Meillä ei neuvolan väkikään ole osannut sanoa onko puheterapiaan tarvetta vaiko ei...mennään vähän niinkuin jatkoajalla kaiken aikaa...Nyt tulee jo kaikki kirjaimet joissakin sanoissa mutta ei kaikissa. R esiintyy mielikuvituskaverin nimessä: Harrri ja tietysti raktori:s ja ronreeres (john deere) korostuneesti joka välis.=) Eipäs, Joopas, Jes niissä sanoissa esiintyy s:ssä.... Ikää nyt 3 ja 1/2 vuotta...

Juu, tuotakin tehdään :) Just korjaan ja vahvistan tuolla tavalla. Ja kun sanoo pöydässä lisää too, ni kysyn "haluatko maitoa" ja poika vastaa joo.

Hassua, että meillä näköjään ihan huomaamatta luonnostaan tehdään aika paljon jo asioita oikein :) Kiva huomata.

Lisääkin saa vinkkejä antaa.

En muista mikä siskon lapsen puheessa oli, tais olla että oli oma kieli. Niille neuvottiin sillon, että jos sanoo vaikka tuon "pöyö" niin pitää vastata takasi että " joo pöllö siinä", eikä mennä korjamaan että " ei se pöyö oo vaan pöllö". Että saa ymmärtää mitä lapsi tarkoittaa, mutta korjata se tuolleen vaivihkaa, ja vanhemman pitäis vasta aina kokonaisilla lauseilla takasi, eikä vain yhdellä sanalla, vaikka vastaukses riittäiski joo. Toivottavasti ei ollu kovin sekavasti selitetty :)

No meillä ollaan vielä vaiheessa et poika näyttää jotain ja me kerrotaan mikä se on.

Eiköhän tämä tästä vähän kerrallaan. Lisää saa laittaa jos ajatuksia tulee. Kiitos teille jotka olette jo ajatuksianne laittaneet :)

Juu, huomasin. Kiitos :)

Tuosta laulamisesta tuli mieleen kun poika yksi ilta yritti kovasti hytkyä ja laulaa jotain. Ulos sai tiki tiki tii.. Ja mä ihmettelin et mitä kummaa. Sit ku se sitä hetken siinä heilu ni välähti. Tuiki tuiki tähtönen? Ja toinen vispaa päätään ihan onnessaan ku äiti tajus :) Sit laulettiin tuiki tuiki tähtönen ja jannu oli onnellinen. Mut en mä kauheesti kyl laula. Hyvin satunnaisesti jotain leipuri hiivaa ja pikkusia kaloja.

Mä tänään siis soitin sille puheterapeutille ni sano et mun kertoman perusteella hän haluaisi tavata meidät ja sit sillä kerralla antaa sit kotiin harjoitusvinkkejä jos tuntuu vielä tarpeelliselta. Siksi aattelin kysellä nyt etukäteen täältä ideoita et millä tuon puheen saisi auki omin konstein.

Kun luulisi, että jotain yleisiä harjotteita vois vinkata kokeiltavaksi kotona ennen ekaa tapaamista. Voisi jäädä osa jonottavista poiskin kun saisi omin päin puheen luistamaan.

PS. Maaru oli sulle misukka vastannu tuohon riun lörppäketjuun.

Ihan laulaminenkin auttaa mun mielestä, jos oot lauluihmisiä. Siten, että lapsi pelkästään kuuntelee laulua, siitäkin hän oppii.

Meillä nuorempikin poika (nyt 6 1/2-vuotias) oli puheterapeutin arviossa tuossa talvella, kun R ja S ei ole niin selviä.

Eli puheterapeutti teki sanastotestiä hänelle, kuvista piti pojan kertoa, mitä sanaa kuva tarkoittaa. Eli tätä testiä on mun mielestä eri ikäisille.

Sitten saatiin pigletinkin mainitsemia pelejä. Muutkin harjoitteet oli hänelle liian helppoja, piti sanoja toistaa aikuisen perässä.

Kannattaa puheterapeuttiin olla yhteydessä, niin voi jo nytkin arvioida teidän kuopuksen puhetta, ja antaa kotiin vinkkejä.

Lopuksi puheterapiakäynnillä lapsi saa valita, minkä jutun hän tekee terapeutin kanssa, pelaa jotain peliä vaikka, jotta lapselle jää mukava mielikuva käynnistä.

juu, noita onkin tehty. Toistetaan paljon, ei aina heti ymmärretä lasta ja koetetaan pyytää että sano maito, jopa tavu kerrallaan. Mai tuntuu olevan ääntämykseltä pojalle vaikea, siitä tulee aina vaan ai.

Esikon kanssa tehtiin kans noin, ettei ymmärretty mitä se yritti sanoa ja sit ne sanat lähtikin liikkeelle. Kuopuksella palaa hermo jos me ei ymmärretä sitä vaikka kuinka yrittää sanoa. Kun ei vaan tosiaan taivu ne sanat ulos. Ja kuopushan on siis oikeasti paljon pitkäjänteisempi kuin esikko. Eli kun kuopukselta menee hermo ni se ei sillon oikeesti vaan onnistu.

no noi alfin suun motoriikajutut kuullostaa ihan järkeviltä, jos ongelma on enemmän puheen tuottamisessa kuin ymmärtämisessä? eli jos sanavarasto on lasja, muttei suu vaan taivu sanomaan sitä.

mun serkku oli vielä 5v sellainen et puhu vasn omaa kieltään, ni hänen vanhemmille sanottiin etteivät saisi ymmärtää sitä vaan "pakottaa" lapi puhumaan oikein. Eli kun huomaa etä lapsi osaa tai edes yrittää kunnolla sanoa sanan, niin ymmärtää vasta sitten eikä siitä "paa" äännähdyksetä ja sormenosoituksesta asiaa kohtaan. Tietty noin pienillä se voi olla hankalampaa itselle huomata mitä osaa sanoa ja mitä ei oikeasti osaa ja miten paljon toista viittii "kiusata" sillä ymmärtämättömyydellä.

mut toisto ei varmaan ikinä pahitteeksi ole, eli toistaa paljon sanoja ja esineitä ja ylipäätään muutenkin puhuu paljon ja lyhyitä lauseita et lapsi ymmärtää?

alf, kiitos jos jaksat kaivella vinkkejä meille :)

Meilläkään ei 2v neuvolassa mitenkään noteerattu tuota puhepuolta. Nyt alko itteä häirittee ku esikko tähän aikaan jo papatti ku papupata. Ja seuraava neukku meillä on vast 3v ni aattelin et jos ne sillon vasta tarttuu puheeseen ni meneekö liian pitkäksi.

Ku siltä terapeutilta kyselin, et onko hänen mielestä tarvetta tuolle tehdä jotain vai hössäänkö turhasta.

Kirjastoon meidän ei tarvii lähteä. Meillä on lasten kirjoja kyllä kymmenittäin joten erilaisia tarinoita riittää.

Nyt ollaan luettu kuopukselle semmosia pahvisia ensikirjoja joita kiikuttaa vähän väliä näytille ja tykkää näyttää kuvia joista sit just kerrotaan, et mikä on. Ehkä täytyy kaivaa joku ihan satukirjakin esiin. Jos lukis sit kimpassa molemmille pojille vaikka Mauri Kunnasta :) Esikkokin varmaan tykkäis.