minkä ikäisellä jo ulkonäkökriisejä?

tänään mein nuorimmainen likka 3v leikki pikkutyttöjen lelusetillä, jossa oli kaikkea  mahdollista föönistä saippuapalaan ja tekohajuvesiin. aikansa sitten  yritettyään käkertää tukkaansa muovisella piippiraudalla ja huomattuaan sen  tekevän ei-mitään, tuo   alkoi parkumaan, että hänen tukkansa on niin ruma, niin ruma, ja pittää ihan pois leikata kun on niin ruma tukka! mie olin ihan  että WTF?? likka juoksi makkariin sitten parkumaan tukkaansa eikä  ottanu kuuleviin korviinsa mitään  millä mie yriitin sen  mieltä muuttaa ja olotilaa piristää. siis onko tää ny joku pikkulasten kasvuun liittyvää  kriiseilyä, vai pitääkö mun olla huolissani että meidän kolmevuotias parkuu jo tukkaansa?? odotin  tuonsorttista parkua sitten joskus kymmenen vuoden kuluttua, mutta jo nyt? muutoin  kyllä pukeutuu  prinsessaksi mielellään päivittäin ja omaa terveen itseluottamuksen. ei  ole edes yhtään  epävarma mistään. päivittäin on  muistettu kyllä kehua meidän rinsessaa ja kertoa miten tätä rakastetaan, eikä perheen vanhempien ajoittaiset ulkonäkriisit ole lasten  silmille päästetty.  eli mistähän lie moinen,  tuli niin puskista. oi sanokaa mammat että tää on normaalia ja teidänkin vaippaikäset keksii välillä parkua jotain yhtä  ei-vauvamaista!

28.9.2013
Blanco
Blanco

tää oli helpotus tietää:) mie taisin vaan ylireagoida pahemman kerran:DD

29.9.2013
Blanco
Blanco

kyllä ne tuonkin ikäiset osaa jo.. :) johtuiskohan harmitus enempi siitä, ettei osannut kihartaa omaa tukkaansa?

meillä afropää on sit taas aina surru päinvastoin, eli kun ei oo liehuvaa tukkaa pitkällä ponnarilla ja aamuisin toteaa kun ensin ollaan tapeltu hänen tukkansa kampasmisen kanssa vartti ja mulla omaan menee 15 sek, et miksei äiti mullaki vois olla tuollainen tukka..

mut oli varmaan siinä 3-4v kun aloitti noita juttuja eli piti kynsilakat olla, tietyllä tavalla laitettu tukka ja kaikenlaiset pampulat ja pinnit on kivoja. Nyt ei suostu pitää tukkaa ollenkaan auki, ku se on ihan kauhee. ja ihan kaikki sukulaiset, kaverit, ventovieraat bussissa ihastelee kuin on ihana tukka eli ei ole siitä kiinni et olisi kuullut jonkun haukkuvan sitä.

en ole ikinä mitään suurempaa numeroa tehny asiasta, todennut vasn että sulla nyt on tuommoinen tukka ja mun mielestä se on ihana. Koittanu keksiä helpottavia tapoja sen hoitoon ja ollaan sitä suoristeltuki pariin otteeseen . Eli sun sijassa olisin sanonu tytölle et autanko sua kihartamaan sen tai laitetasnko letit suihkun jälkeen ni on huomenna kihara ?

Tytöt nyt vaan on semmoisia, meilläkin on ollut kausia, ku yhtäkkiä tietyn värisiä vaatteita ei voinu enää pitää ku ne on poikien värejä, ihan sama vaik olis muuten ollu kuin tyttömäinen. sit ei kelvannu enää edes housut vaan piti aina olla hame. Sit tuli jo näitä et miks mulla ei ole yhtään boleroa ja vieläki on näitä aamuja ku "äitiiiii, täällä ei OLE MiTÄÄÄÄN vaatteita." Mut näistä ollaan selvitty niillä kahden vaihtoehdon tarjoamisella, jos itse ri osaa/halua/ jaksa valita vaatteita kaapista. ja oman hymyn kätkemisellä, kun miten se onkin niin hellyyttävää ku toinen on oikea pikkuneitidiiva :D

noi roolipuvut on kyllä meillä ollut kans aina ehdoton ei päiväkotiin. Pari riitaa asiasta, mut kun ne seurauksena lähti hetkeksi kaappiin pois käytöstä, niin meni oppi perille :)


29.9.2013
Mummy83
Mummy83

Mä sanoisin, että toi voi olla jostain kuultua. Ei ne lastenohjelmatkaan enää niin laadukkaita ole. Eipä ole aikaakaan, kun mies oli tytön kanssa herännyt aamulla ja telkasta oli tullut ohjelma, josssa joku päivitteli miten noloa on työntää vakinkovankkureita. Eli siis rattaita/vaunuja, joissa vahingosta alkunsa saanut vauva. Meillä tyttö on 1v, joten ei siitä mitään tajunnut, mut isommat ehkä vois miettiä tuonkin tarkoitusta. Ja jos itse meikkaat joka päivä ja laitat hiuksesi, niin ehkä sekin voi aiheuttaa tälläistä? En osaa sanoa...

28.9.2013
carata
carata

no sitäpä  tässä ihmettelenkin, että vaikka meillä on milloin kukakin kriiseillyt vaatteiden sopimattomuudesta tai tukan lättäydestä  tai milloin mistäkin ulkonäköön liittyvästä, niin ei kuitenkaan ITKEMÄLLÄ. tai jos on ihan oikiasti  mennyt siihen pisteeseen saakka,  e ttä on itkukin  tullut  (niinkuin miulla monasti kuin aikanaan tiineenä ollessa onnistuin tukevoitumaan yli puolen elopainoni verran..)  niin kyllä  se  on suoritettu sitten siten, ettei pienimmät ole nähnyt. mie  itkin  kurjaa  oloani ulkonäöstäni  aikanaan salaa  saunassa, etten vaan lapsia lähtenyt traumatisoimaan mamman kriiseilyllä:D

on kyllä joskus nähnyt miun kihartavan tukkaa, eli kyllähän tuo vanhempia matkii selvästi. monasti olen löytänyt tuon peilin edestä "levittelemässä puuteria" jollain leikkivanulla tai asentelevan pinnejä paremmin päähän. ollaan annettu osallistua sen  "naisten ritaaleihin" aina jollain tapaa, eli on saanut hiuksiinsa "taika-suihketta" (hiuksiin jätettävää hoitoainetta) ja vähän "hajuvettä" (dödöä) tms. mutta monasti on esimerkiksi tappelu saatu aikaiseksi siitä, että korkokengillä ei lähetä kodin ulkopuolelle, ja prinsessamekoissa ei lähetä hoitoon. prinsessa-jutut kaiken kaikkiaan on tällähetkellä se  kovin juttu hänellä,  joten meillä on likka sitten tyllimekoin ja muovikorkkarein saanu prinsessaa leikkiä  kotona mielin määrin. ja tähän mennessä oon kattonukkin kaiken olevan vaan pikkutyttöjen leikkiä (leikkiihän monet kotiakin vaikka perheen perustaminen  tulee kohille oikiastiehkä vasta 20v kuluttua:D) mutta  ekaa kertaa siitä havaitsen jonkun harmistuksen yltävän nuin kovaksi itkuksi..

ja vaikka itkuahan maailmaan mahtuu, niin tuo vain jostain syystä pysäytti. en tiedä liekösitten oma mieli tehny tepposet,  yhdistinkö vain omiin teinivuosien kasvukipuihini tuon tukkakriisin, vai kuinka, mutta ehkä se kuitenkin vain  oli tahaton normiparku, joka nyt sattui käsittelemaan ulkonäköä johtuen uudesta toimimattomasta lelusta?

huh...

28.9.2013
Blanco
Blanco

up!

28.9.2013
Blanco
Blanco
Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen.
Ladataan...