Ei oo tää kummilapsen äiti ennee valittanut mitään ku mie sille mainihin asiasta.....Nyt oon välillä käynyt kummityttöä moikkaamassä ja kerran sain lähtee kävelylle mennessäni ottaa tytön jopa mukaan =) editystä siis....

voi niffe minkä  taakan olet saanut:(

saisitko mitenkään selitettyä kummilapsesi äidille ettei se ole lapsen hylkäämistä, vaikkei toviin heihin yhteydessä olekkaan? että elämääsi  mahtuu monta muutakin, jonka kesken joudut aikaasi jakamaan?

meidän nuorimmalla on kolme kummia, joista ainoastaan siskoni on säännöllisesti tekemisissä lapseni kanssa. tämä toinen kummipariskunta kyllä muistaa lasta sitten kyläillessä ja joskus toimittaakin vaikkapa jonkun valokuvasuurennoksen jonka on ottanut kamerallaan edelliskesänä. empä ole pahoillaan ollut heidän "katoavaisuudestaan", vaikka välissä on voinut olla puolikin vuotta, ettei ole kuulunut eikä näkynyt:) pääasia, että lapsi on muistissa ja ajatuksissa aina  kun sen hetki tulee. ei sen tarvihe heitä 24/7 kummitella:D

 

itse koen olevani huono kummitäti yhdelle kummilapselleni. en  ole koskaan tarjonnut apua hoitamisessakaan, koska oma muksu oli samanikäinen javei voimat 110%sti. koen vähän epäonnistuneeni  siinä hommassa. toista kummilastani  on tullut muistettua ja osallistuttua hoitamiseen. lapsen  vanhemmat saavat sen jopa niin tehtyä, ettei se tunnuvarsinaisesti "työltä" ja velvoitteelta:)

Esikolla on neljä kummia, joista yhden kanssa paljon tekemisissä, kahden muun vähän vähemmän ja neljäs ei pidä oikeastaan minkäänlaista yhteyttä vaikka asuu n.kilsan päässä. Itse ollaan oteltu myös yhteyttä häneen, ei vastaile juuri koskaan puheluihin tai netin kautta laitettuihin viesteihin, ei avaa ovea tai ei vaan koskaan ole kotona kun ovella käy. Syytä tähän ei tiedetä. Kummeilta ollaan vaadittu vain että pitäisivätte yhteyttä, näkisivätte lasta edes silloin tällöin ja oisvatte kiinnostuneita miten lapsella menee.

Kuopuksella kolme kummia, jotka oli vähä huteja kaikki. Kaksi miehen puolen sukulaisia, asuvatte tosin kauempana, mut silti nähneet vaa pari kertaa eikä muutenkaa tunnu kuulumiset kiinnostavan. Sylikummi käy juhlien aikoihin, mutta ei muuten mitään :/

Itsellä on yksi kummilapsi, johon pidän aktiivisesti yhteyttä, pyrin näkemään tätä usein ja ottamaan kylään aina kun mahdollista :) Heti alussa puhuttiin jo asiasta kummilapsen äidin kanssa että ostelen vain synttäri/joululahjat ja tärkeämpänä tekijänä annan aikaa lapselle. Meillä tämä on toiminut oikein hyvin ja olen onnellinen että saan olla juuri tämän lapsen kummi! :)

Kirjoittaja on poistanut kommentit.

Meillä mies olis halunnu veljensä esikon kummiksi mut mä ajattelen asian niin, että noi sedät ja tädit kuuluu lähisukuun joten niitä ei pyydetä kummeiksi koska lähisuku noin yleensä pitää yhteyttä ilman kummisidonnaisuuksiakin.

Ja toisaalta jos setä on kummi vain yhdelle ni onko se sitten tasavertasta muita lapsia kohtaan? Kun noita sisaruksia ei ole meillä enempää joille kummiutta tarjota.

Meillä kummit on siis kauempaa suvusta tai läheisiä kavereita joihin ollaan muutenkin yhteyksissä. Oikeastaan ainoa sukuun kuuluva kummi on mun enoni joka olisi halunnut olla mun kummini mutta kun mua ei ole koskaan kastettu ni mulla ei ole kummeja. Halusin sit suoda enolle tätä kautta sen kummiuden ja se onkin ollut hälle todella tärkeää. On siis esikon sylikummi.

Voihan se olla, että jos vielä tenava saadaan, ni miehen velipoika pyydetään kuitenkin kummiksi. Eihän sitä tiedä.

Kirjoittaja on poistanut kommentit.

Itselläni on kummilapsia ja pyrin muistamaan heitä vähän väliä kysymällä kuulumisia tms. Oman lapseni kohdalla, kuvittelin valinneeni hyvät kummit, mutta toisin on käynyt, oikeastaan ehkä yksi pitää jonkinlaista yhteyttä, kaksi, noh hyvä jos syntymäpäivää muistaa, lapselta kysyessä että kuka on kummi vastaa vain tämän joka häntä muistaa hiema useammin kuin syntymäpäivänä. Tiedän näillä kahdella olevan muita kummilapsia ja heitä näkee ja muistaa, kesällä viimeksi kuulin vieneen jonnekin reissuunkin, syksyllä olivat piknikillä mutta en ole viitsinyt alkaa sanomaan että täällä olisi vielä yksi kummilapsi. Siitä en tykkää kun kuulen että eivät muka näe, mä olen sanonut että saa tavata, soittakoon kun aikaa on...lapsi kerran  jos toisenkin on soittanut kummilleen, että saako tulla, mutta miten sattuikin että ollut ihan muuta, kauppareissua, pihahommia tms. Nii jotta kyllä, mä loppujen lopuksi oon harmissani että lapselle on valittu kummit (ikävä kyllä on vielä sukulaisia) jotka ei muistakkaan, vaikka silloin alussa vannoivat ettei niin tule käymään :/ mutta oma on häpiänsä. 

Onneksi on haltijakummi joka muistaa 3

Carata, mä vähän vastaavista syistä taas valikoin joka lapselle monta kummia ja huolella. Samanmoisista syistä pysyn aktiivisesti yhteydessä kummeihin, pidän sitä omanakin velvollisuutena, että kummit on elämässä mukana :)

Meillä lapselle pidettiin vain nimijuhlat ja näin ollen tytöllä ei ole kummeja. Itseä ahdisti juurikin tuo, että sitten kummista ei kuuluisi mitään tai sitten olisi jotain muuta häikkää. Tietenkin, jos kummiksi olisi valinnut jommankumman sisaruksia, olisi juttu ollut eri, mut esim.miehellä se tilanne, et hänen kummit on lähettäneet kortteja syntymäpäivinä, kunnes herra täytti 10. Siihen oli loppunut yhteydenpito, vaikka kuinka onkin perhe tuttuja. Musta siis kummittomuus oli fiksu valinta.... Aikuisia ystäviä ja aikuisen mallia lapselle on ihan tarpeeksi muutenkin.

Kyllä me otetaan yhteyttä ja pyydetään kylään - kuitenkin osaahan he kieltäytyä jos ei sovi. Muuta ei tyrkytetä, eli kummien tehtävä on sitten pyytää sinnepäin tai jos tahtoo tehdä jotain kummilapsen kanssa. Ite yritän omiin kummilapsiin pitää yhteyttä ja kysellä kuulumisia, ite en pääse kovin hyvin kulkemaan juuri nyt, mutta kunhan se helpottuu, aion myös kyläillä ja viedä enempi juttuihin. Tosin kummilapsetkin kaikki on vielä niin pieniä, ettei ilman omaa aikuista lähtisi mihinkään :)

itsellä on kummilapsia 2. Toinen on siskoni tyttö joka on todella tärkeä mulle ja olemme yhteydessä viikottain. Toinen kummilapseni on edellisen mieheni veljen tytär,jota en ole nähnyt kuin vauva-aikoina. En tiedä hänen nykyistä asuinpaikkaansa.Äitinsä ei halua pitää kehenkään mitään yhteyttä. Surku sinänsä,että poikani haluaisi kovasti kuulla serkkutytöstä ja nähdäkin tätä. No elämä on täynnä valintoja...                                                                             Pojallani on 3 kummia,joista sylikummi siskoni on tiiviisti mukana elämässämme,toinen kummi on myös yhteydessä,enkä toisaalta velvoita hänen olevankaan kovin aktiivinen. Muistaa kuitenkin soitella ja kysellä kuulumisia aika-ajoin. Kolmas kummi on exäni kautta yhteydessä harvoin.         Tulevan tyttövauvani sylikummi on jo päätetty ja sovittu, toiset kummit vielä auki...

Tänään kävin kumminlasta moikkaamassa olin siellä reilu pari tuntia,sit ku olen lähtemäs,lähtee myös samalla oven avauksella kummilapsen isä ja sit jonkin ajan päästä tuumaa miulle et tää miun kaveri on sit koko viikon kotona kummilapsen kaa et sil ei oo mitään menoo..kivaa vihjailuu et seuraneitiä kaipailee...No lupasin mie et tällä viikolla otan kummilapsen kävelylle mukaan..Mietin myös et kyselen ens viiknlopuks kummilasta yökyläilee,tulee kaverin tyttö sillon niin vois samalla ottaa kummilapsen niin ei tarvii taas erikseen miettii viikonloppua millon kävis,kahotaan nyt miten tää etenee...

siis asutaan tän nuorimman kummilapsen kaa samassa kerrostalossa mutta eri rapuissa,joten ehket liian lähellä..Mie oon kyl muistanut kummilasta ja esittänyt haluni esim:ottaa mukaan ku lähen kävelylle tai muualle mut aina tulee niin et en nyt tiiä ku meinattiin lähtee just sinne ja tonne tai en nyt tiiä ku alkaa olee se ja se aika..eli jos pyydän ite niin ei oo halua antaa lasta miun mukaan mut sit ku hän kysyy niin pitäs käydä..Ja todellakin tuo painostus on jo sitä luokkaa et mie en ees haluu siel nyt käydä ku mietin millon alkaa taas sama juttu eli millon tuut ym..Ja sekin tekee tästä niin huvittavan et tää kummilapsen äiti laittaa välillä viestii et hänestä tuntuu et muut kummilapset on tärkeempi miulle,ehkä joo jos mie oon niitten kaa saanut olla ja vois sanoo et en pahemmin ees tunne tätä nuorimmaista kummilasta vaikka siis halua olis tuntee..

Näin meillä: vanhimman tytön (12v) kummeista yks ei oo ollu missään tekemisissä kymmeneen vuoteen, kaks muuta kummia on sitten paljon yhteydessä, tyttö käy yökylässä ja kummit muistavat aina jouluna ja syntymäpäivänä, samoin kuin me kummeja.

Pojan (8v) kummit on tekemisissä ainoastaan pojan isän kanssa (hänen sisko ja sen mies sekä hänen kaverinsa) lukuunottamatta yhtä kummia joka ei tekemisissä enää. Muistavat kyllä poikaa ja minä laitan pojalta lahjan joka joulu.

Tytön (7v) kummien kanssa jonkin verran tekemisissä: yks kummeista mun veli, mutta hän ei oo meillä käyny kuuteen vuoteen, mutta meidän äidin luona käy kun me ollaan siellä, että on nähny kummityttöään. Yks kummeista taas exän kaveri ja näkee tyttöä silloin ku tyttö isällään. Yks kummeista on vetäny herneen nenään ku mainitsin hälle, että olisko liikaa vaadittu jos muistais joskus kummilastaan edes syntymäpäiväkortilla (hän ei siis moneen vuoteen ole muistanut millään lailla). Tytön kummeja muistan joka joulu, paitsi tänä jouluna jää tää herneen nenään vetäny kummi väliin, en mäkään jaksa jos ei toisella oo mitään mielenkiintoa.

Nuorimman tytön (1v) kummit on kiitettävästi meidän elämässä mukana :) Nähdään joka kuukausi kaikkia kolmea (yksi pariskunta, yksi mies). Ja muistetaan jouluna :)

Itsellä yksi kummilapsi joka vanhimman tytön kummin nuorimmainen tyttö ja nähdään kuukausittain. Ja todellakin muistan merkkipäivinä. Yökyläilyä ei vielä ole ollut (tyttö vasta 1½v), mutta kun vanhempien mielestä on siihen valmis on aina meille tervetullut siskonsa (4v) kanssa.

meil on neljä kummilasta joista kaks on sisaruksia eli menee "yhdellä iskulla" ja näiden lasten vanhemmat on meidän tytön kummeja.

meillä on silleen hyvä tilanne, että kaks kummilapsista on tytön kans saman ikäisiä, toinen 2kk vanhempi ja toinen 2kk nuorempi joten tulee nähtyä ihan jo leikkiseuran vuoksi kuukausittain. on silti aikoja, kun ei olla nähty puoleen vuoteen ollenkaan, kun on ollut elämässä muuta. ja sit taas aikoja ku ollaan nähty viikoittain.

mun mielestä se on vähän niin että molempien täytyy joustaa ja ymmärtää että toisella voi olla elämässä kiireinen vaihe ja toisaalta et just nyt tuo toinen haluaisi seuraa eli vaikka ei jaksaisi, niin ei se parin tunnin vierailu paljoa vaadi. ja myös se, että ei oleta että se kummi tulee aina kylään vaan on itse valmis roudaamaan sen lapsen kummin luo. molemmin päin tässäkin.

nii ja meidän kummilapsi nro 4 on systerin lapsi, joten olen täti muutenkin, he asuu toisella paikkakunnalla, joten nähdään vuositasolla ehkä joku 8-10 kertaa. ei joka kuukausi, mut riippuu ihan miten usein kotikonnuilla käydään. ja kyl hekin on muutaman kerran käyny täällä.

up