Sanoisin, että parisuhde vahvistuu vauvan myötä, jos te vain puhutte ja pussaatte yhtä paljon kuin aiemmin. Vauvan kanssa tietenkin arki voi olla stressaavaa ja univaje voi häiritä, mutta asioista pitää voida puhua. Imetyksen takia vauva tulee olemaan tosi kii äidissä ja voi olla, että isä kokeekin olevansa ulkopuolinen. Isi mukaan siis vaipanvaihtoihin ja esim. kylvetyksestä voi tehdä sellaisen isi-lapsi jutun. Repesin 2 astetta. Tikkejä taisi tulla muutama. Seksiä meillä oli jälkitarkastuksen jälkeen. Vuoto loppui jo aiemmin, mut paikat tuntui herkiltä, niin ei tehnyt mieli edes koittaa. Seksi on synnytyksen jälkeen ollut paljon parempaa, kuin ennen synnytystä. Lantiopohjanlihaksista kannattaa pitää huolta, samoin hygieniasta, jos seksiä haluaa ennen jälkitarkastusta. Yhteistä aikaa kannattaa olla, vaikka vauva talossa onkin. Jos vauva nukkuu esim. parin tunnin unia päivisin, niin pumppaat maitoa, vauva unille vaunuihin ja esim.mummolaan hoitoon. Silloin voitte miehen kanssa käydä esim.elokuvissa tai syömässä. Tietenkin esim.kotona saunominenkin on luksusta, mutta sitä voi harjoittaa joko niin, että toinen saunoo ensin ja sitten toinen tai sitten saunaan mukaan itkuhälytin. Jos pelkää kosteutta, niin esim.minigrip pussiin. Meillä ollut aina siinä pukuhuoneen puolella ja hyvin ollaan kuultu vauvan itkut, kunhan muistaa laittaa äänet täysille. Myös omaa aikaa kannattaa ottaa. Äitinä on muuten paljon kotona tai sitten kulkee aina vauvan kanssa. Vauva siis isälle ja itse kampaajalle tai shoppailemaan :) Pieni irtiotto arjesta antaa hyvää mieltä ja auttaa jaksamaan. Vauva pärjää kyllä isänsä kanssa. Ja hyvähän heidänkin on olla ihan vain kaksin, jotta äiti ei ole se ainoa tuki ja turva. Vauvan tulee voida luottaa molempiin vanhempiin.

Mie en ainakaan koe, et meidän parisuhde olis paljoa muuttunut lapsen saannin myötä:) tietysti menoja pitää miettiä tarkemmin, ei voi vaan extemporee lähtee jonnekin leffaan, kavereille, matkalle.. aina on se pieni siinä, joka on otettava mukaan tai mietittävä hoitopaikkaa.

Mulle tää on ollu ihan ok, viihdyn hyvin kotona vaan lapsen kanssa, miehelle ehkä kovempi paikka kun hän haluis tehä enemmän asioita yhdessä, se ei oo oikeen sisäistäny varmaan vieläkään et meillä on vauva kun hän aina sanoo ettei sen kanssa pysty touhuamaan vielä mitään..:P Olisi laittamassa kokoajan hoitoon, että me voitas tehdä kahestaan asioita. Sillontällön tehdäänkin, mut en ymmärrä miksi hänele on tullut hinku tehdä asioita ihan kokoajan vaan kahdestaan. Välillä sille pitää takoa päähän, että varmaan lapsi kaipais äitinsä ja etenkin isänsäkin seuraa...

Mitä seksiin tulee, niin mies ei kyllä todellakaan näe minua pelkkänä äitinä:D tiedä , näkeekö se äitinä lainkaan, vai vaan "liian kiireisenä naisena seksiin"...:D Ei minnuu vaan kiinnosta enää sillä tavalla kuin ennen. Miestä kyllä, ja mitä enemmän tuo vonkaa, sitä enemmän multa kiinnostus lopahtaa.. tästäkin on puhuttu mutta ei se tunnu muistavan sitä enää seuraavana päivänä:P Tällähetkellä puuhaillaan ehkä kahen viikon välein.

Mutta joo, puhukaa, ennen ja jälkeen syntymän. Se voi olla, että lapsi on itkuinen pitkään eikä nuku öitä, se väsyttää teitä molempia ja sillon on varmasti parisuhde koetuksella. Meillä sitä itkuisuutta ei kestänyt onneksi kuin kolme viikkoa, mutta sekin kolme viikkoa oli ihan kamalaa, koska itsellä oli paikat kippeenä, olin aivan uupunut synnytyksestä ja hormonit heitteli kärrynpyöriä joten itseni kohdalla se kolme viikkoa meni itkiessä väsymystä ja sitä, kun mies valitti että hän on väsynyt vaikka nukkui kaikki yöt...:/ Nykyään tuo poika on niin hyväntuulinen kokoajan että on lepposta arkea :) jaksetaan hymyillä kaikki :)

Hyvä puheyhteys on parisuhteen A ja O. Samoin toisen kunnioitus ja tasapuolisuus on hyvä apu.

Joskus voi käydä niin, että äiti on väsynyt lasten hoidosta kun isä ei auta. Isä voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi äidin ja vauvan kiinteän yhteyden vuoksi. Hän ei koe oikein istuvansa uuteen yhtälöön kun emäntäkin tökkii vaan pois jos hellyyttä haluaisi.

Sen tilanteen oikeastaan näkee kunnolla vasta sitten kun lapsi on siinä. Sitten vasta tietää millaiseksi teidän perhe muotoutuu. Ei sitä voi kukaan saman kokenutkaan arvata mitä teidän perheessä tulee tapahtumaan. Se on niin palastensa yksilöllinen summa jossa se vauvakin esittää hyvin suurta roolia.

Teidän täytyy vauvan hoidon ja elämän pelisääntöjen lisäksi totutella uudelleen seksielämään. Se ei tule enää ikinä olemaan samanlaista kuin mihin olette tottuneet. Usein tosin asioiden tasoituttua uomiinsa seksielämästä tulee parempaa ja tyydyttävämpääkin.

Kompromisseja te joudutte tekemääna iempaa enemmän mutta tässä auttaa se hyvä keskusteluyhteys.

Eli puhukaa puhukaa ja puhukaa. Tunteista, ärsytyksen aiheista (syyttelemättä) ja rakkaudesta toisianne ja lasta kohtaan.

Ongelmia yleensä aiheuttaa puhumattomuus ja se, että toinen ei vaan tajua...

voe tokkiisa, meijän esikoinen täyttää joulun alla jo kymmenen vuotta... :D Siis muuttuhan se elämä sillä tavalla että sitä on vastuussa uudesta ihmisestä. Piiiiitkät aamu-unet on harvinaisempia ja joitain menemisiä pittää pikkasen suunnitella etukäteen. Sitä ekan lapsen kanssa oli vielä hirveen tarkka monesta asiasta, että sitten seuraavien lasten kohalla osasi jo höllätä vähän :) Seksistä taas... sanotaanko vaikka että laatu korvaa määrän ;)